On tää melkomoista.. Ensin olin NIIN helpottunut toukkiksen sydämenlyönneistä, mutta nyt pelkään että ne lakkaavat!! Kai se on niin, että kun on jo pitkään tottunut ajattelemaan pahinta, niin levyä on vaikee saada pois päältä. Noh, maanantaina soitan neuvolaan ja VAADIN että mut ultrataan vielä kerran ennen rakenneultraa. Yksityispuolen gyne oli sitä mieltä, mulla on siihen kuulemma varsin hyvät perustelut.
Vointi on ollut ihanan raskaana olevan oloinen, myös mahakipuja täälläpäin! Nivuset on tosi arkana, aivastus ja yskiminen on pakko tehdä vähän kyyryssä. Kuvotus on aika kamalaa (ihanaa?), kauanko sitä on teillä muilla kestänyt?
Nyt jääkaapille, tuli ihan kauhee makkaranhimo!