FLIRTTAILEN IHAN LIIKAA :(

[Umpisolmu]

Olen parikymppinen, avoliitossa (ei lapsia) elävä nainen.
Avomieheni kanssa olen pitänyt yhtä muutaman vuoden.
Hän on pettänyt minua suhteemme alussa, mistä johtuen olen ilmeisesti ajautunut loputtomaan kostonkierteeseen. Tosin tunteet ovat yleensä mulla vahvasti mukana, eli pelkkää kostoa pettämiseni eivät ole.

Aina en kuitenkaan petä (tosin suurimman osan jätkän kanssa tilanteet kehittyvät pikkuhiljaa, kuukausi kuukaudelta vakavammaksi ja jossain vaiheessa petän), mutta flirttailen ihan liikaa. Tekstailen vihjailevia, kiusoittelevia viestejä miesten kanssa, olen häikäilemättömän kiinnostunut jne.

Tiedän tekeväni väärin. Tiedän, että pitäisi erota. Sitä yritinkin muutama viikko sitten, mutta palasimme mieheni kanssa yhteen. Mieheni tietää, että olen pettänyt häntä melko usein, sillä olen ollut hänelle rehellinen. Rakastan miestäni, mutta ilmeisesti en tarpeeksi. Meneeköhän tämä ajan myötä ohi, vanhetessani ja kasvaessani henkisesti? Tiedän myös olevani itsekäs.

 

[Kolmekymppinen]

Hei!

Tiedän tunteesi ja tuskasi. Kaikki eivät ehkä ymmärrä,että myös pettäjällä itsellään on paha mieli ja huono omatunto tekojensa vuoksi,mutta silti pettämistä voi olla mahdoton lopettaa.

itse pääsin pahasta ja kumppaniani satuttavasta tavastani eroon vasta parisen vuotta sitten,juurikin tämän henkisen kasvun seurauksena. Sain tarpeekseni, olin saanut kokea sen mitä halusinkin ja kykenin asettumaan aloilleni. Kumppanini antoi kaiken anteeksi ja aloitti kanssani uuden elämän.Väärin oli se,että seurustelin vaikka elin mm.viikonloppuisin sinkun elämää, mutta en osannut irrottaa otettani kumppanistani eikä hän minusta.

 

[Umpisolmu]

Onko muita kokemuksia... Jotain lohduttavia sanoja...

 

[Tallu -]

No tuota, kokemusta ei tuollaisesta "flirtistä" ole - flirtistä kylläkin, mutta minusta tuo on jo jotain muuta kuin flirttailua. Eikä tämä nyt valitettavasti ollut kovin lohduttavaakaan :hug:

 

[pienenhetken]

tuo on väärin.ei siihen mitään lohduttavaa osaa sanoa :/
ehkä parempi että pitäisitte välimatkaa miehen kans,voisit sinäki miettiä mitä todella haluat :/

 

[Umpisolmu]

Nimenomaan, tiedän että teen väärin. Olen jo kerran jättänyt avomieheni omien tekojeni vuoksi ja jotten satuttaisi häntä enää, mutta molempien meidän tahdosta palasimme yhteen - kumpikin tietäen, että en ole muuttunut enkä varmaan muutukaan.

 

[Umpisolmu]

Ja minä todella haluan tätä -oman rakkaan kenen viereen käpertyä, mutta muitakin miehiä pitämään jonkinlaista "jännitystä" elämässäni ja vaihtelun vuoksi. Niin väärin kuin se onkin ja niin pahalta kuin se MYÖS minusta tuntuu. Ehkä tämä on silkkaa itsekkyyttä, ehkä jonkinasteista sairautta? Kuitenkin jotain liian voimakasta, jota vastaan taistella.

 

[vieras]

Auttaisko sua ajatus siitä että jos miehesi alkaisikin kostaa sinulle ja sinä joutuisitkin itse siihen petettävän rooliin? Miltä se SINUSTA sitten tuntuisi? En jaksa uskoa että kukaan mies tai nainen jaksaa lopun ikäänsä antaa aina vaan anteeksi ja katsella vierestä kun oma kumppani pettää uudestaan ja uudestaan.