G:jos kävisi vahinko ja tulisit raskaaksi suunnittelemattomasti, niin mitä tekisit?

Mä en pystyisi tekemään enää keskeytystä,yksi todella kivulias keskeytys takana ja enää ei ikinä.. :'( Ja piuhoja en halua poikki laittaa,koska mistäs sitä tietää jos haluun vielä yli kolmikymppisenä lapsia.
 
Lapsiluvun ollessa täynnä tekisin, siis jos en jaksaisi yksinkertaisesti enää lisää lapsia tai muuten vain olisi tilanne johon uusi lapsi ei mitenkään päin sopisi. (saisi vaan olla tosi painavat seikat miksi tekisin)
Mutta sitten jos nyt pamahtaisin, en kykenisi aborttiin vaikka en siihen rumbaan uudestaan haluaisi ihan lähiaikoina/vuosina ryhtyä. Eli siis kyllä voisin tehdä abortin painavista syistä, kevyesti siihen en pystyisi lähtemään.
 
Aika vaikee vastata tohon, kun yrityksestä huolimatta en tuu raskaaksi (syy on tiedossa kyllä).
Kyllä mä luulen, et jos terve lapsi olis tulossa ni mä sen pitäisin. Olen joskus suurperheestä haaveillut.

Ei tonne mitään hymiötä pitäny tulla.
 
En uskoakseni tekisi aborttia. Mutta varauksella "vannottava" kuitenkin. Koska koskaan ei tiedä miltä tuntuu jos/kun tilanne oikeasti tulee eteen.

Meidän kuopus on sellainen yllätysvauva, joka ilmoitti tulostaan vaikka meillä kuinka oli "lapsiluku täynnä" ;) Silloin tunsin selviäväni uuden tulokkaan tulosta, vaikka alkutilanne olikin testin tehtyäni henkisesti kaoottinen. Olen onnellinen, että päädyttiin ratkaisuumme. :heart:
 
Olen tuota viimeaikoina miettinyt. Meillä lapsiluku ei vielä ole täysi mutta nyt kähden pienen lapsen kanssa tuntuu että jokunen vuosi saataisiin rauhassa odotella ennen seuraavaa.

Mutta jos siis nyt huomaisin olevani raskaana niin en usko että aborttiin päätyisin, olisi minulle kuitenkin liian rankka kokemus. Sitä vaan pitäisi selvitä jotenkin. Mutta juuri tässä eräänä aamuna totesin miehelle että uskoisin kyllä hyvin ymmärtäväni sitä ihmistä joka tässä tilanteessa päätyisi aborttiin.
 
just äsken todettiin miehen kanssa (päiväuniseksin jälkeen ) että jos vahinko kävis ja nelonen ilmottais tulostaan niin sitten elettäis sen asian kanssa. onhan se vauvan tulo kuitenkin aina ihana asia.
 
Tuskin aborttia tekisin.
Itseasiassa muutama päivä sitten miehen kanssa asiasta keskusteltiin,
että mitä jos ehkäisy pettäs (kierukka) niin pidettäskö vauveli.
Kummatkin oltiin sitä mieltä, että jos kerta toinen estelyistä huolimatta haluaa maailmaan, niin ohan se sitten pidettävä. :heart:
Niin ja en tässä suunnittele mitään kierukan salapoistoa.
 
Meillä lapsiluku on täys ja mies on käynyt sterilisaatiossakin. Ehkäisyvarmuutta ei vielä todettu, joten jos kumi pettäisi niin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että abortti olisi edessä. Mutta jos niin todellisuudessa kävisi, en tiedä pystyisinkö sitten kuitenkaan... Tosin jos se kumi pettäisi niin varmasti jälkiehkäisyä käytettäisiin ja toivottais ettei edes tarvitsisi abortin mahdollisuutta miettiä.
 
Pitäisin lapsen ehdottomasti, vaikka raskausajasta tulisikin vaikea ja luultavasti makaisin paljon sairaalassa ja lapsi luultavasti syntyisi ennenaikaisesti, niinkuin kaksi aiempaa, mutta kaikesta huolimatta pitäisin.

 
Tässä sitä odotellaan komatta lasta viimesillään, jota en todellakaan suunnitellut ja ehkäsy oli käytössä. Pitkien harkintojen ja alku kriisin jälkeen, päätettiin pitää tämä lapsi ja olenkin sen tässä raskauden myötä pikku hiljaa hyväksynyt...
 
Ei ole mitään ehdotonta lapsilukua minulla, joten vauva olisi tervetullut. Ja muutenkin abortti on minulle sellainen juttu, että pitää olla vähän enemmän syytä kuin "huono ajankohta", että sitä harkitsisin.
 
JOs just nyt tekisin positiivisen testin, joutuisin vakavasti miettimään keskeytystä :'( erinäisten syiden takia. Mut muuten mulle olis tervetullut kolmas lapsi..Ja keskeytys olisi aina se viimeinen vaihtoehto, enkä edes uskoisi kykeneväni siihen..
 
JOs lapsi todettaisiin tutkimusissa kehitysvammaiseksi, tekisin abortin. Yksi sellainen riittää tähän perheeseen...Olen pahoillani jos loukkaan jotakuta mielipiteelläni. Mutta jos lapsi olisi terve, olisin onnellinen suurperhen äiti.
 

Yhteistyössä