Haave toisesta lapsesta ei voi toteutua...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surusilmä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28649365]Älä nyt hyvä ihminen vastentahtoisesti ehkäisyä käytä. Sano miehellesi, että kun hän on se lasta haluamaton osapuoli niin hän saa huolehtia ehkäisyn.[/QUOTE]Tyypillinen palstaämmän asenne jossa parisuhde perustuu kiristämiseen, jos mä "kärsin" niin sit säkin. Kas kun ei ehdotettu seksistä kokonaan kieltäytymistä.
 
Meillä lapsi on jo 6v. Mies oli sitä mieltä että toista lasta ei halua ja minulla oli aivan samanlaisia tuntemuksia kuin sinullakin. Sitten lapsen ollessa 4.5v ja minun asiaa edelleen kinutessa ;) sanoi että no voishan se tulla jos on tullakseen. Mutta eipä vaan vieläkään ole tullut. Yritystä siis tuon 1,5 v takana. Minulla PCO eli syykin siihen selvillä. Sen verran mies on sanonut että tutkimuksiin ei halua, eikä toisaalta vuositolkulla lastakaan enää yrittää. Ikää miehellä 35v ja mulla 32v.

Tässä kun aikaa on kulunut, on minustakin alkanut tuntua että alan hyväksyä asian pikku hiljaa. Jos toista lasta ei tule, niin sitten ei vaan tule. Jossain kohtaa alan syömään taas e-pillereitä pco-oireiden vuoksi ja toivottavasti en koe enää kauheaa surua asiasta sitten.

Nyt kun on huomannut että sitä toista ei ehkä tulekaan, että olen entistäkin onnellisempi (jos mahdollista!) lapsestani ja olenkin sanonut mieheleni että jos ei toista lasta tule, tulee taloon koira johonka keskitän huomioni :D

En nyt osannut yhtään auttaa, mutta tulipahan kerrottua oma tarina.
 
Sisarukset ovat yleensä ihmisille äärettömän tärkeitä. Usein kaikkein tärkeimpiä ja läheisimpiä ihmisiä koko maailmassa. Miehen oikkujen takiako pitäisi rankaista lasta ja jättää hänet ilman sisaruksia?
Tuo on aika loukkaavasti sanottu kaikkia ainoita lapsia kohtaan. Se, ettei ole sisaruksia, ei ole mikään rangaistus eikä se ole haitallista lapselle, päin vastoin.

Ihmettelen edelleen tätä innokkuutta hankkia uusi lapsi vain epämääräisen mieliteon ohjaamana pohtimatta lainkaan, mikä on kokonaisonnellisuuden kannalta parasta. Täydellisessä elämässä jokainen meistä saisi aina kaiken mitä haluaa, mutta käytännössä se ei ole koskaan mahdollista, eikä asian haluaminen ole mikään tae siitä, että sen saaminen olisi meille parasta. Atteleva ihminen kyllä ymmärtää, milloin omien biologisten impulssien toteuttaminen on hyvä idea ja milloin ei. Aloittajakin toivoi (aivan oikein) vinkkejä siihen, miten sopeuttaa omat tulevaisuutta koskevat mielikuvat todellisuuteen. Hän on jo saanut kokea äitiyden, mutta nyt täällä ollaan riistämässä häneltä jo parisuhdeonnikin.
 

Yhteistyössä