Moi taas, kaikki!
Pahoittelen nyt etukäteen, mutta
mulla taitaa nyt mennä pahasti oman navan tuijotteluun, anteeksi, anteeksi.. Haluaisin vaan kuulla, jos jollakulla teistä olisi ollut samankaltaisia kokemuksia kuin mulle tänään sattui, tai edes mielipiteitä sattuneesta.
Kerroin tuossa pari päivää sitten myöhässä olevista kuukautisistani, mikä on mulle todella epätavallinen ilmiö, sekä erinäisistä oireistani, joita en ole ennen tuntenut (etenkin se kamala nänniarkuus ja pâänsärky). Olin päättänyt kuitenkin odottaa menkkojen olevan reippaasti myöhässä, ja vasta tänään aamulla tein testin kun viivettä oli ennätyksellinen viikko.
Olin pökertyä, kun ensin olin näkevinäni testiruudussa haamujen haamun, mutta vain tietyssä valossa ja tietyssä kulmassa erotettavan. Esimerkiksi kirkkaassa auringonvalossa sitä ei huomannut, mutta jos katsoi "varjossa", ja tietyltä etäisyydeltä, niin sitten sen erotti.
Olin tulla hulluksi, uskoen että silmäni ja mielikuvitukseni tekivät nyt mulle temppujaan, ja herätin (!) miehenikin paikalle ihmettelemään. Pällisteltiin sitä sitten aikamme yhdessä, pääsemättä varmuuteen asiasta. Oltiin näkevinämme jotain, ja sitten taas ei. Kunnes hetken päästä se "kangastus" stabilisoituikin, ja muuttui ihan "oikeaksi haamuksi", eli sen pystyi erottamaan katsoi miten hyvänsä, vaikkakin tosi-tosi heikkona.
En ole ihan varma kuinka paljon aikaa siihen tarkkailuun sitten kaikkiaan meni, ja mielessä kävikin josko kyse kuitenkin ollut pelkästä "roskishaamusta" (rakastan näitä tältä palstalta oppimiani uudissanoja!). Oltiin kuitenkin, mies etunenässä , sitä mieltä, että näissä olosuhteissa mitä todenäköisimmin olisin raskaana, mutta että testattaisiin vielä uudestaan parin päivän kuluttua varmuuden saamiseksi.
Kunnes sitten, myöhemmin päivällä, multa alkoi tulla vessassakäynnin yhteydesä verta, mutta sellaisina -anteeksi yksityiskohtaiset kuvaukset - isoina klimppeinä tai möykkyinä. Ja tosi yhtäkkisesti, ts. tosi paljon kerralla ulos, suorastaan ryöppysi.. (anteeeeksii..) Oli siinä jonkinverran tavallistakin verta, mutta suurin osa sellasta vähän niinkuin hyytynyttä. Tosi-tosi pahoillani tästä inhorealistisesta selonteosta, mutta mun on saatava tietää, kuinka normaalia tämä voi olla. Yleensä mulla ei tällaista kyllä ole ilmennyt.
Olisiko tässä tapauksessa kyse voinut olla varhaisesta keskenmenosta? Olen itse (pessimistinä?) jotakuinkin varma siitä..
Mulla on nyt ihan kamala olo, en voi olla ajatelematta asiaa. Syytän itseäni siitä, että en ollut hitustakaan muuttanut elämäntapojani, vaikka tiedettiin raskautumisen mahdollisuudesta. Olen viime viikkoina käyttänyt suht reippaasti alkoholia (ei kaatokännejä, mutta varmaan joka päivä jotakin - pakko päästä eroon tämän maan "sosiaalisesta alkoholismista" ts. aperitiivit + ruokaviinit ym.) , ja polttanut entiseen malliin (paljon).
Parin ekan kuukauden pettymyksen ja tupakkalakon jälkeen olin pakottanut itseni siihen ajatusmalliin, että "minahän elän normaalielämää niin kauan kunnes plussaan", ajatellen, etä siihen plussaamiseehan voi mennä vaikka vuosia.
Nyt mieltäni kuitenkin kalvaa ihan kauheasti tuo asia, ja en voi päästä eroon syyllisyydentunteesta, kun ajattelen, että ehkä aiheutin keskeytymisen omilla epäterveillä elämäntavoillani.
Itkettää ja masentaa.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, joilla todennäköisemmin kuin minulla tällä hetkellä on vielä puhdas järki kädessä, olenko tullut lopullisesti hulluksi, vai mistä on kyse?
Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia, eli jokseenkin selkeistä raskauden merkeistä,ja haamuplussasta ja sen jälkeisestä kummallisen runsaasta ja koostumuksellisesta kuukautisvuodosta? Vaiko kuuluko kaikki vainoharhaisuus vauvakuumeelle tyypilliseen oirehtimiseen?
Vaikkei kai tämä tästä märehtimällä parane. Yksi asia on kuitenkin selvä, nyt saa kaikenlaiset eksessiivisyydet kyytiä, ja todellakin kiinnitän huomiota terveempiin elämäntapoihin.
Mieheni oli muuten tosi kultainen, kun piti mua sylissä ja lohdutti kun itkin syyllisyydentunnostani silmiä pâästäni. Sanoi, että enemmän kuin minkään hypoteettisen raskauden keskeytymisestä, se kantaa huolta musta ja mun hyvinvoinnistani, ja että sen pitäisi olla se ensimmäinen syy elitapojen parantamiseen. Loput tulee sitten itsestään perästä. Ja että meillä on kaikki tarvittava aika lapsen saamiseen. Kuulostaa varmaan tosi typerältä ja kliseiseltä, mutta siinä tilanteessa se lohdutti mua todella paljon.
Nyt tuli kyllâ pahemmanlaatuinen vuodatus, mutta en voi sille mitään. En saa unta, kun tuo kaikki pyörii niin vahvana mielessä.
Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava viikonloppu. Täälläpäin oli kerrassaan mahtava, tämänpäiväistä loppuepisodia lukuunottamatta.. Löydettiin ehkä asunto, mutta siitä joku toinen kerta. Nyt yritän saada unenpäästä kiinni, huomenna tosi aikainen herätys, ja maanantait on aina maanantaita, eli vaikeita.
Ai niin, ja tervetuloa juttuseuraan Hensku! Kivaa kun porukka lisääntyy (ööh tais siis, ainkin kasvaa, toistaiseksi
)
