Haluaisin naimisiin ja lapsen, mies ei...

[Elina]

Tämä taitaa olla näitä ikuisuussaiheita tällä palstalla, mutta jospa saisin vähän ulkopuolisten perspektiiviä asiaan...

Eli ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 6 vuotta (ikää mulla 25 ja hällä 27), mies töissä ja mä opiskelen viimeistä vuotta. Mielessäni on muhinut naimisiinmeno jo monta vuotta, itse asiassa oltiinkin jo kihloissa pari vuotta mut sitten mies ilmoitti ettei halua naimisiin niin sitten lakattiin käyttämästä sormuksia, petyin niin kovin... Ja olen myös alkanut haluamaan lasta, mielestäni nyt olisi sopiva aika kun minäkin valmistun vuoden kuluttua ja miehellä on jo hyvä työpaikka, ja ikääkin alkaa olla, jos ei liikaa niin ainakin sopivasti Mies ei kuitenkaan innostu asiasta, vaikka aiemmin on puhunut että haluaisi lapsen jossain vaiheessa, ja hassua kyllä, minä sanoin vielä vuosi sitten etten haluaisi lasta ollenkaan! Näin ne hormonit vie mennessään ilmeisesti...

Mutta nyt on alkanut mieltä vaivaamaan ihan tosissaan, mies ei halua lasta eikä naimisiin... Miten tähän pitäisi suhtautua...? Kun viime viikolla puhuin varovaisesti lapsen yrittämisestä niin sanoi vaan että "no ei kyllä, sittenpä se olis meikäläisen elämä siinä"! .... Pitäisikö mun vain sitkeästi odotella että miehellekin tulisi sellainen fiilis että sen lapsen vois antaa tulla? Eipä mulla taida olla vaihtoehtojakaan, en ala siihen mitä täällä ilmeisesti eräätkin palstalaiset on tehneet eli hankkiutuneet salaa raskaaksi Ja toisaalta harmittaisi saada avioton lapsi...

Olisikos teillä antaa hyviä ajatuksia asian suhteen?

 

[Pesky Pixie]

No jos mies on ilmoittanut ettei halua naimisiin, niin minusta on turhaa jatkaa haaveilua naimisiin menosta. Mies ei siis halua eikä mene kanssasi naimisiin. Joko tyydyt elämään avoliitossa tai sitten vaihtaa miestä. Voihan olla, että mies jossain vaiheessa muuttaa mieltään, mutta en kyllä laskisi sen varaan.

Lapsen saamisesta sitten... no, olettehan te aika nuoria vielä, mutta silti mun mielestä kannattaa keskustella siitä, että tuleeko niitä lapsia joskus. Mä olen aina ihmetellyt noita "sitten joskus"-vastauksia, kun se ei oikein tarkoita mitään. Niin voi sanoa, kun ei oikein haluta ottaa vastuuta sanomisistaan. Mä haluaisin selkeän aikajanan, minkä sisällä lasta aletaan yrittämään.

 

[MissTropic]

tavoitteet taitaa olla aika erilaiset teillä? perheen perustamisesta se elämä alkaa =)
keskustele vakavasti mitä se haluaa suhteeltanne,tulevaisuudelta ja elämältä. ukkos ei mikää nuorukainen kumminkaan enää ole.
jos se ei koskaan halua naimisiin eikä lapsiakaan,niin ootko valmis luopuun siitä kaikesta? jos et on erottava ja jatkettava etsimistä.

 

[höh]

Miehesi haluaa ottaa ja elää vielä rennosti eli ei halua ottaa vastuuta. Ajatteles nyt mikä kauhea vastuu lapsesta on. Uskon että hän jossain vaiheessa haluaakin lapsia ja miksei naimisiinkin, mutta ei vielä, älä painosta, siitä voi tulla ongelmia, äläkä tee mitään jätän-pillerit-mieheltä-salaa-pois!!! hui se olis petos...
Anna hänelle aikaa, mutta jos joskus vuoden tai kolmen sinusta tuntuu ettei asiat edisty mihinkään suuntaan niin...

 

[ap]

Naimisiinmenon suhteen mäkin olen jo vähän "luovuttanut", vaikka kovasti harmittaa noiden molempien seikkojen suhteen että mies on noin muuttanut mieltään, mietin kovasti että miksi... Vielä pari vuotta sitten halusi naimisiin ja lapsia, mutta nyt ei enää... Se on jotenkin kummallista, enkä osaa suhtautua siihen.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Minusta sinun on mietittävä sitä että kuinka tärkeää se naimisiinmeno sinulle on. Eli jos ehdottomasti haluat naimisiin jonain päivänä niin silloin kannattaa miettiä onko suhteella tulevaisuutta.

Jos et välttämättä halua naimisiin, voit elää avoliitossakin niin vielä pitäisi varmistaa mieheltä haluaako ylipäätään lapsia koskaan. Ja jos haluaa niin koska se voisi olla ajankohtaista? Ei nyt mitään päivämäärää tarvitse tietää mutta suurinpiirtein; parin vuoden päästä, viiden vuoden vai jopa kymmenen vuoden? Tai onko jotain asioita joita haluaa vielä kokea ennen lasten tekoa, mitä ne ovat? Ja miten kauan jaksat itse odottaa?

Nuoria olette vielä, mutta ette kyllä liian nuoria lasten tekoon =) Kysy mieheltä mitä pelkää lapsiperheen elämän olevan jos sanoo että elämä on sitten ohi. Sitäkin kannattaa kysyä ja vähän herätellä miehen ajatuksia että kuinka vanha tahtoo olla kun tulee isäksi..

Itse odotin aika monta vuotta ennenkuin mies vihdoin tahtoi lasta, kyllä siinä moneen kertaan mietti että entä jos se mies ei sitten kuitenkaan ikinä haluakaan lasta..

 

[minä vain]

Kovinpa kuulostaa tutulta tuo sinun kirjoitus. Olimme avoliitossa, siis kihloissa 14v, kunnes viimein menimme naimisiin, ja vajaa vuosi siitä olen nyt raskaana. Minäkin sain aikanaan mieheltäni vain epämääräisiä vastauksia kun tiedustelin perheenperustamista ja naimisiin menoa. Toisille miehille on vaikea kertoa tunteista, saatika sitten ruveta sanoista tekoihin. Sitkeästi minäkin otin asian esille kaikki nämä vuodet ja tuottihan se lopulta tulosta. Perheen perustaminen varmasti pelottaa itsekutakin. Eikä se elämä siihen todellakaan lopu, arvot vain muuttuvat. Laittakaa vain kihlat takaisin sormiin, niin meilläkin oli kaikki nämä vuodet.
Mies vain heräsi nyt täytettyään 35, ettei tässä ikuisesti nuoria olla,itse olen 34v. toivottavasti, et kuitenkaan joudu odottelemaan yhtäkauan kuin minä. Tiedän todella että se raastaa hermoja ja välillä koko parisuhdetta. Koettakaa keskustella asiasta hermostumatta, ja kuunnelkaa molempia osapuolia.
Tsemppiä!!

 

[harmi]

jos haluat em asioita katsele muita miehiä...

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Naimisiinmenon suhteen mäkin olen jo vähän "luovuttanut", vaikka kovasti harmittaa noiden molempien seikkojen suhteen että mies on noin muuttanut mieltään, mietin kovasti että miksi... Vielä pari vuotta sitten halusi naimisiin ja lapsia, mutta nyt ei enää... Se on jotenkin kummallista, enkä osaa suhtautua siihen.

Meneekö teillä huonommin nyt kuin silloin pari vuotta sitten? Jännä jos on täysin muuttanut mieltään yhtäkkiä..

 

[Nyynä]

anteeksi, mutta mie en sinun ikäsenä kyllä jäis odottelemaan. kun kerran kihlatkin on purkautuneet ja miehen suhtautuminen lapseen on tuota

kaverini oli samanikäsenä samassa tilanteessa (ite asiassa on edelleenkin nyt kolmekymppisenä) ja sillon hänen isänsä sanoi minun mielestä viisaasti: "mieti tarkkaan mitä elämältäsi haluat oikeasti, sinulla on vielä mahollisuus alottaa kaikki alusta ja saada kaikki mitä haluat"

 

[Pesky Pixie]

anteeksi, mutta mie en sinun ikäsenä kyllä jäis odottelemaan. kun kerran kihlatkin on purkautuneet ja miehen suhtautuminen lapseen on tuota

kaverini oli samanikäsenä samassa tilanteessa (ite asiassa on edelleenkin nyt kolmekymppisenä) ja sillon hänen isänsä sanoi minun mielestä viisaasti: "mieti tarkkaan mitä elämältäsi haluat oikeasti, sinulla on vielä mahollisuus alottaa kaikki alusta ja saada kaikki mitä haluat"

Mä olen vähän samaa mieltä. Mä olen nuorempana tuhrannut aikaani sellaisten tyyppien kanssa, jotka lopulta halusi ihan eri asioita. Yhden kanssa 5 vuotta seurustelua, ja tyyppi senkun jahkasi ja jahkasi. Ei mitään konkreettista tapahtunut suhteessa, pelkkää epämääräistä seurustelua. Nyt on ihanaa seurustella miehen kanssa, joka haluaa ihan samoja asioita kuin minä. Mä tiedän, että me molemmat halutaan kihloihin, naimisiin, lapsia... mitään ei tartte tivata ja inttää kun asiat on selviä molemmille. Se on aivan ihana tunne. :heart:

 

[Nyynä]

No jos mies on ilmoittanut ettei halua naimisiin, niin minusta on turhaa jatkaa haaveilua naimisiin menosta. Mies ei siis halua eikä mene kanssasi naimisiin. Joko tyydyt elämään avoliitossa tai sitten vaihtaa miestä. Voihan olla, että mies jossain vaiheessa muuttaa mieltään, mutta en kyllä laskisi sen varaan.

Lapsen saamisesta sitten... no, olettehan te aika nuoria vielä, mutta silti mun mielestä kannattaa keskustella siitä, että tuleeko niitä lapsia joskus. Mä olen aina ihmetellyt noita "sitten joskus"-vastauksia, kun se ei oikein tarkoita mitään. Niin voi sanoa, kun ei oikein haluta ottaa vastuuta sanomisistaan. Mä haluaisin selkeän aikajanan, minkä sisällä lasta aletaan yrittämään.

juuri näin.

ja tuohon boldattuun liittyen, ystävättäreni mies sano viis vuotta sitten että ruvetaan yrittämään lasta viiden vuoden päästä. no, nyt on viiden vuoden päästä ja kun ystävättäreni sitten kysyi että mitäs jos mekin kun on tässä tätä elämää jo tullu elettyä yhessä kymmenen vuotta ja ikääkin on jo tullu ja työtilannekkin on vakiintunu. niin miehen vastaus oli tosi nihkeä eikä ois halunnu keskustella asiasta. sitten oli sanonu että no katotaan sitten joskus. eli tavallaan jo nyt sitten perui puheensa ja rikkoi lupauksensa :/

ystävättäreni on edelleen hänen kanssaan, seksiä ei ole ollut puoleentoista vuoteen muttakun mies ei juo eikä lyö eikä petä niin ystävättäreni aattelee että hän sitten mieluummin luopuu siittä mistä on koko lapsuutensa ja aikuisuutensa unelmoinu.

täytyy sanoa että aika suuri vaikutus voi jollain ihmisellä olla toiseen ihmiseen. minun kohalla noi lupaukset ei tosiaan olis tehty rikottaviksi vaan se ois ero välittömästi. en pystyis olemaan ihmisen kanssa joka noin tärkeissä asioissa suoraan valehtelee.

 

[ap]

Naimisiinmenon suhteen mäkin olen jo vähän "luovuttanut", vaikka kovasti harmittaa noiden molempien seikkojen suhteen että mies on noin muuttanut mieltään, mietin kovasti että miksi... Vielä pari vuotta sitten halusi naimisiin ja lapsia, mutta nyt ei enää... Se on jotenkin kummallista, enkä osaa suhtautua siihen.

Meneekö teillä huonommin nyt kuin silloin pari vuotta sitten? Jännä jos on täysin muuttanut mieltään yhtäkkiä..

Meillä oli välillä tosi huono kausi, jonka päätteeksi mies lähti 5 kk ulkomaille "etsimään itseään". Sieltä kuitenkin tuli takaisin mun luokse, mutta en sitten tiedä liekö tuolla ulkomailla ollessaan jotenkin tajunnut ettei halua sitoutua pysyvästi tms. Mutta kuitenkin sitten hakeutui minun luokse takaisin, joten voisi luulla että olisi tullut juuri päinvastaiseen tulokseen? Ja nyt meillä on viimeisen vuoden ajan mennyt hyvin, eli tuo oli vain tuollainen kausi.

 

[Nyynä]

Naimisiinmenon suhteen mäkin olen jo vähän "luovuttanut", vaikka kovasti harmittaa noiden molempien seikkojen suhteen että mies on noin muuttanut mieltään, mietin kovasti että miksi... Vielä pari vuotta sitten halusi naimisiin ja lapsia, mutta nyt ei enää... Se on jotenkin kummallista, enkä osaa suhtautua siihen.

tässä voisin siteerata erästä miespuolista ystävääni: jos mies muuttaa mielensä naimisiinmenosta, tarkottaa se yleensä sitä, että mies haluaa kyllä naimisiin, muttei sinun kanssasi.

valitettavasti.

ja miksi sinun pitäisi luopua unelmistasi? miksi??? en ymmärrä yhtään.

 

[ap]

anteeksi, mutta mie en sinun ikäsenä kyllä jäis odottelemaan. kun kerran kihlatkin on purkautuneet ja miehen suhtautuminen lapseen on tuota

kaverini oli samanikäsenä samassa tilanteessa (ite asiassa on edelleenkin nyt kolmekymppisenä) ja sillon hänen isänsä sanoi minun mielestä viisaasti: "mieti tarkkaan mitä elämältäsi haluat oikeasti, sinulla on vielä mahollisuus alottaa kaikki alusta ja saada kaikki mitä haluat"

Mua kyllä pelottaa ajatellakin että mitä jos olen 10 vuoden kuluttua yhä tässä tilanteessa... Sitten alkaa jo tulla aika vastaan, ja olisin jo varmaan aika katkeroitunut siihen odottamiseen, ihan kuin kaikki nämä vuodet olisivat menneet hukkaan.

 

[vieras]

Joo, mäkin kannatan sitä, että keskustelet vakavasti miehen kanssa asioista... sanot, että sinä haluat elämältä niitä ja niitä asioita (avioliitto ja lapsi) ja jos miehestä tuntuu etteivät kuulu hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa, olisi reilua kumpaakin kohtaan kertoa asia suoraan, niin sinulla on sitten mahdollisuus miettiä lopetatko suhteen ja aloitat sitten jonkun kanssa jolla on samanlaiset intressit...

Kyllä sitten kaduttaa jos vaan odottaa ja odottaa ja lopulta on liian myöhäistä lasten suhteen ja sitten miettii miksi ei aiemmin lähtenyt suhteesta.

 

[ap]

Naimisiinmenon suhteen mäkin olen jo vähän "luovuttanut", vaikka kovasti harmittaa noiden molempien seikkojen suhteen että mies on noin muuttanut mieltään, mietin kovasti että miksi... Vielä pari vuotta sitten halusi naimisiin ja lapsia, mutta nyt ei enää... Se on jotenkin kummallista, enkä osaa suhtautua siihen.

tässä voisin siteerata erästä miespuolista ystävääni: jos mies muuttaa mielensä naimisiinmenosta, tarkottaa se yleensä sitä, että mies haluaa kyllä naimisiin, muttei sinun kanssasi.

valitettavasti.

ja miksi sinun pitäisi luopua unelmistasi? miksi??? en ymmärrä yhtään.

Jotenkin mä vaan olen ajatellut tuon naimisiinmenosta luopumisen niin, että joskus täytyy joustaa joissain asioissa.. ehkä jos mies suostuu lapsen hankkimiseen, niin minä voisin luopua avioonmenemisestä.... Mutta ei tuokaan kyllä näin muotoiltuna kuulosta ihan järkevältä.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Meillä oli välillä tosi huono kausi, jonka päätteeksi mies lähti 5 kk ulkomaille "etsimään itseään". Sieltä kuitenkin tuli takaisin mun luokse, mutta en sitten tiedä liekö tuolla ulkomailla ollessaan jotenkin tajunnut ettei halua sitoutua pysyvästi tms. Mutta kuitenkin sitten hakeutui minun luokse takaisin, joten voisi luulla että olisi tullut juuri päinvastaiseen tulokseen? Ja nyt meillä on viimeisen vuoden ajan mennyt hyvin, eli tuo oli vain tuollainen kausi.

Niin, toisaalta voi halutakin olla sinun kanssa tai sitten kuuluu niihin ihmisiin jotka ovat mieluummin edes jonkun kanssa kuin yksin.. kunnes tulee joku sopivampi ihminen tilalle. Ei siis välttämättä näin, mutta jotenkin outoa että miehellä olisi arvot noinkin paljon muuttuneet, kyllähän naimisiinmeno ja etenkin lapsien saaminen on isoja asioita elämässä!

Mitä mies sanoo jos kysyt miksi ei enää haluakaan naimisiin? Tai mitä sanoi kun kerroit haluavasi lasta? Kysyitkö että haluaako ylipäätään enää lapsia vai että ei vaan vielä?

 

[vieras]

nää on aina niin vaikeita.

mikä on sopiva aika antaa toisen kypysä ajatukselle jne.
keskutelkaa asiasta kunnolla, jos mies ajatuksissaan ihan eri planeetalla kun sinä, kannattaa miettiä suhteesta luopumista.

itse hukkasin aikaa liikaa, suhteessa jossa mies ei hallunnut naimisiin eikä lapsia, ainakaan seuraavaan 10-vuoteen. kun asiaa tarpeeksi pyörittelin, tajusin että en ole valmis luopumaan omista haaveistani hänen takiaan.

mun mielestä oot just sopivan ikäinen lapsen saantiin, mutta jos ette pääsee "sopimukseen" miehen kanssa, ero on jossain vaiheessa kuitenkin edessä (jos oikeasti lapsia haluat). ja siinä sitten on mennyt 2-vuotta hukkaan, sitten että löydät uudeen miehen ja lapset tulee ajankohtaiseksi uudessa suhteessa, oletkin jo päälle 30 v. ja jos useamman lapsen haluut, niin putkeen pitää tehdä.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Jotenkin mä vaan olen ajatellut tuon naimisiinmenosta luopumisen niin, että joskus täytyy joustaa joissain asioissa.. ehkä jos mies suostuu lapsen hankkimiseen, niin minä voisin luopua avioonmenemisestä.... Mutta ei tuokaan kyllä näin muotoiltuna kuulosta ihan järkevältä.[/quote]

Minä taas itse luovuin naimisiinmenosta, mutta olen kyllä sen lapsen saanut odottelun jälkeen =) Minulle tuo lapsen saaminen oli sellainen asia, josta en olisi todellakaan suostunut luopumaan.. naimisiinmenosta kylläkin.

 

[Nyynä]

Naimisiinmenon suhteen mäkin olen jo vähän "luovuttanut", vaikka kovasti harmittaa noiden molempien seikkojen suhteen että mies on noin muuttanut mieltään, mietin kovasti että miksi... Vielä pari vuotta sitten halusi naimisiin ja lapsia, mutta nyt ei enää... Se on jotenkin kummallista, enkä osaa suhtautua siihen.

tässä voisin siteerata erästä miespuolista ystävääni: jos mies muuttaa mielensä naimisiinmenosta, tarkottaa se yleensä sitä, että mies haluaa kyllä naimisiin, muttei sinun kanssasi.

valitettavasti.

ja miksi sinun pitäisi luopua unelmistasi? miksi??? en ymmärrä yhtään.

Jotenkin mä vaan olen ajatellut tuon naimisiinmenosta luopumisen niin, että joskus täytyy joustaa joissain asioissa.. ehkä jos mies suostuu lapsen hankkimiseen, niin minä voisin luopua avioonmenemisestä.... Mutta ei tuokaan kyllä näin muotoiltuna kuulosta ihan järkevältä.

huomaatko itse näissä kirjotuksissasi esille tulevan seikan? sen, että miehes aika pitkälle tuntuu sanelevan myöskin sinun unelmien kohtalon?

ymmärrän sen, että jostain voi joutua luopumaan, mutta ei sen takia että toinen niin sanoo vaan yleensä ne on kompromisseja jotka lähtee itestä.

 

[Nyynä]

anteeksi, mutta mie en sinun ikäsenä kyllä jäis odottelemaan. kun kerran kihlatkin on purkautuneet ja miehen suhtautuminen lapseen on tuota

kaverini oli samanikäsenä samassa tilanteessa (ite asiassa on edelleenkin nyt kolmekymppisenä) ja sillon hänen isänsä sanoi minun mielestä viisaasti: "mieti tarkkaan mitä elämältäsi haluat oikeasti, sinulla on vielä mahollisuus alottaa kaikki alusta ja saada kaikki mitä haluat"

Mua kyllä pelottaa ajatellakin että mitä jos olen 10 vuoden kuluttua yhä tässä tilanteessa... Sitten alkaa jo tulla aika vastaan, ja olisin jo varmaan aika katkeroitunut siihen odottamiseen, ihan kuin kaikki nämä vuodet olisivat menneet hukkaan.

niimpä. sitä on myös tosi sydäntäraastavaa seurata vierestä

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

anteeksi, mutta mie en sinun ikäsenä kyllä jäis odottelemaan. kun kerran kihlatkin on purkautuneet ja miehen suhtautuminen lapseen on tuota

kaverini oli samanikäsenä samassa tilanteessa (ite asiassa on edelleenkin nyt kolmekymppisenä) ja sillon hänen isänsä sanoi minun mielestä viisaasti: "mieti tarkkaan mitä elämältäsi haluat oikeasti, sinulla on vielä mahollisuus alottaa kaikki alusta ja saada kaikki mitä haluat"

Mua kyllä pelottaa ajatellakin että mitä jos olen 10 vuoden kuluttua yhä tässä tilanteessa... Sitten alkaa jo tulla aika vastaan, ja olisin jo varmaan aika katkeroitunut siihen odottamiseen, ihan kuin kaikki nämä vuodet olisivat menneet hukkaan.

Minusta sinun pitäisi nyt miettiä joku aikaraja.. eli koska viimeistään haluaisit sen lapsen ja tämä pitäisi kertoa miehelle. Jos mies on heti sitä vastaan niin sitten kerrot ettei ole järkeä jatkaa suhdetta ja tuhlata aikaa. Toisaalta mies voi sanoa että ok ja sitten käykin niinkuin tuossa yllä ja mies siirtää taas asiaa eteenpäin (tosi veemäinen temppu!!).. Siinä mielessä kannatan sitä että keskustelisit miehen kanssa että mikä häntä mietityttää vielä, miksi kokee lasten saamisen olevan elämänsä loppu..

 

[Kisu]

No, jos on erillaiset päämäärät elämässä on varmaan väärät puoliskot yhdessä. En mä jatkais noin kauaa kuin sinä ap olet jatkanut odottelemista ja haaveilua. Maailma on pullollaan sopivampiakin miehiä.

Parisuhde vaan ei toimi niin, että toinen haluu lapsia ja toinen haluu kakspaikkasen avoauton, pitkällä juoksulla. Aikaa toki vie siitä ensitapaamisesta tutustua ja kasvaa siihen parisuhteeseen, mutta joskus sitä toivottua kasvamista vaan ei tule.

Mainitsit että miehellä hyvä työ ja sun opiskelu kohta valmiina. Ajatus hakkia lapsi niin, että sinulla on minimi äippäraha ja mis sitten elättäisi perheen ei varmasti innosta kumppaniasi. Eikä muutenkaan se paras sauma taloudellisesti tehdä, kannattaa olla jonkun aikaa töissä, koittaa metsästää vaikka se vakkaripaikka ennen äippälomaa. Taloudellisetkin asiat voi vaikuttaa paljon vastaan haraavan mielipiteisiin. Ehkä hän haluaakin kun talous on vakaa ja varmuus hyvästä elintasosta?

Mulle itselleni avioliitto on tärkeä ja jos se näyttää siltä, että turha odottaa kärsin mielummin sen vuoden kaks suhteen päättymisen surusta kun jatkan elämääni "muiden" ehdoilla.

 

[ap]

Mun on ollut vaikea hyväksyä sitä ettei mies haluaisikaan naimisiin ja lasta, ja koska on aiemmin halunnut niin vaan toivon kovasti että tämä olisi häneltä vain vaihe, ja tulisi pian "järkiinsä" ja haluaisi taas näitä asioita. Tätäkin asiaa tietenkin helpottaisi jos pystyisimme keskustelemaan asiat läpi kunnolla, mutta jos otan asian puheeksi niin mies joko ei sano mitään tai sitten sanoo ettei jaksa keskustella asiasta "juuri nyt" eli ei koskaan. Tämän takia on hankalaa tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen. Ja ajatus erostakibn tuntuu vaikealta, koska rakastamme toisiamme ja nyt tosiaan kaikki on hyvin, vain se lapsi puuttuu... Tuntuisi tylyltä jättää mies sen takia.