Haluan olla itsenäinen..

[hermotmenee]

Olen 26- vuotias pikkulapsen äiti. Asun lähellä vanhempiani ja olemme lapsen kanssa käyneet vanhemmillani todella usein näiden kahden vuoden aikana kun olen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Nyt kuitenkin olen palaamassa työelämään ja aika ei vaan riitä kaikkeen. Vanhempani kuitenkin "vaativat" että soittaisin heille JOKA päivä ja ilmoittaakseni että kaikki on ok?

Onko ihan normaalia että 26- vuotias soittaa äidilleen JOKA päivä ja raportoi tekemisensä?

 

[Bonaire]

no ei mun mielestä ole normaalia..ei sekään,että aikuinen ( päälle 30 v ) muuttaa äitinsä ja isäpuolensa ostamaan paritaloon heidän naapuriksi jumalan selän taakse lastensa kanssa..tosin,taustalla varmaan syynä että ei tarvitse maksaa vuokraa ( ainakaan niin kamalasti )..ja näin eristäytyy niistä vähistäkin kavereistaan ja viettää aikaansa mieluummin äitinsä kanssa..mutta kukin tavallaan
vaikka äitini onkin rakas,en voisi kuvitella asuvani samassa talossa hänen kanssaan näin aikuisiällä enää..saati,että pitäisi raportoida kaikki tekemiset hänelle..

 

["vieras"]

Voihan se ihan normaalia olla, tapauksesta riippuen. Siis joillakin äideillä ja tyttärillä voi yksinkertaisesti olla niin läheiset välit, että päivittäin soitellaan jopa puolin ja toisinkin.

Mutta siis jos sinusta tuntuu siltä, ettei tuo ole ok, niin silloin se ei ole ok. Juttelepas äitisi kanssa, josko on ylisuojelevaista sorttia.

 

[hermotmenee]

Juuri näin.... Kyllähän vanhempien pitää antaa lastensa kasvaa aikuisiksi ja antaa OMA rauha niinkuin varmasti heillekin annetaan.

 

[hermotmenee]

tässä ehkä enemmän kyse että äiti vaan niin utelias että haluaa tietää kaiken kaikesta... :/

 

["näin meillä"]

Sama on täälläkin. Tosin harvensin tässä jokunen vuosi taakse päin soittelemiset ja kyllä se äidile passasi. Nyt soittelen muutaman kerran per viikko. Paitsi jos tulee äitii mielestä liian pitkä tauko ( 3-4 päivää ed. soitosta) niin hän soittaa tänne niin kauan, kunnes vastaan puhelimeen.

 

[entäs]

jos löytäisit aikaa tekstariin... tekstari per päivä ja soitto per viikko?

 

[hermotmenee]

MIKSI!?? minulla on OMA perhe nyt ja se tulee ensisijaisesti!!! En halua raportoida JOKA päivä äidilleni missä olen,kenen kanssa ja mitä teen!

 

[Blue]

Mä olen 33-vuotias kolmen lapsen äiti ja mun äiti soittaa mulle väh. kaksi kertaa päivässä. Löydän sille aikaa koska se on tärkeää äidilleni, vaikka minä kyllä selviäisin ilman niitä soittojakin.

 

[hermotmenee]

oi kamalaa....!!! tos on varmaan sit jo jostain muusta kyse!!!

 

[kysymyksiä]

Mietipä itse. Miksi sinulle on kiusallista se soitto äidillesi?

Haluaako hän sinulta apua vai tyrkyttääkö hän apua?
Onko hänen oma elämänsä niin tyhjää ja masennus kolkuttaa ovella ja soitto sinulta on hänen pelastusrenkaansa?
Pelkäätkö tulevasi samanlaiseksi äidiksi?
Vai oletko jotenkin totaalisen epäitsenäinen ja kysyt äidiltäsi mielipidettä, tarvitset taloudellista apua ja sinulta on todellakin jäänyt itsenäistymättä ja äitisi tietää sen ja yrittää pitää huolta?
Onko ollut tilanteita, jolloin et ole ollut kykenevä huolehtimaan itsestäsi ja äiti pelkää niiden toistuvan ja pyrkii soittotoiveella estämään niitä?
Vai onko se taloudellinen kysymys?
Vai onko se kiusallista, että sinusta päivittäinen soittelu äidille on vähän... noloa?

 

[Squawe]

Mä olen äitini kanssa tekemisissä päivittäin ja se on mulle ihan normaalia. Välimatkaa kodeillamme on muutama sata metriä. Toki myönnän, että kotona ollessani äitini oli oikeastaan ainut aikuiskontakti.
AP:lle kuitenkin suosittelen ihan oman mielipiteen ilmaisemista suoraan vanhemmilleen tai äidilleen. Saattaahan se siitä hetkeksi loukkaantua, mutta kyllä se siitä ajan kanssa leppyy. Mutta ehkä muuta mahdollisuutta omaan elämään ei tule, jos et nosta kissaa pöydälle asian suhteen.

 

["jojo"]

Mulla oli jossain vaiheessa äiti langan päässä alvariinsa, aina jos se kuulikin hälytysajoneuvon äänen tms. se soitti, onko kaikki ok. Esikoisen ollessa pieni sama juttu: Jos puhelin unohtui laittaa äänettömälle, heti aamulla tuli viesti, miten on yö mennyt. Ärsytti herätä siihen yöheräämisten päälle. Lakkasin ilmoittamasta menemisistäni ja tekemisistäni, harvensin soittoja. Välillä jätin vastaamatta, kun äiti soitti ja vastasin sitten myöhempään puheluun tai soitin jokusen tunnin päästä vasta takaisin, jolloin äidille syntyi mielikuva, ettei mulla ole joka hetki aikaa istua puhelimessa tekemässä raporttia.

Nyt soitellaan tai tekstataan muutaman päivän välein ja se sopii mulle.

 

["jojo"]

Mietipä itse. Miksi sinulle on kiusallista se soitto äidillesi?

Vai oletko jotenkin totaalisen epäitsenäinen ja kysyt äidiltäsi mielipidettä, tarvitset taloudellista apua ja sinulta on todellakin jäänyt itsenäistymättä ja äitisi tietää sen ja yrittää pitää huolta?
Onko ollut tilanteita, jolloin et ole ollut kykenevä huolehtimaan itsestäsi ja äiti pelkää niiden toistuvan ja pyrkii soittotoiveella estämään niitä?
Vai onko se taloudellinen kysymys?
Vai onko se kiusallista, että sinusta päivittäinen soittelu äidille on vähän... noloa?

Mä ainakin kypsyin neuvojen tyrkyttämiseen. (osaan sanomattakin vaihtaa vaipan, jos se on märkä tai ostaa apateekista kuumelääkettä lapselle) Toisekseen katson, että minulla on velvollisuus pitää puoliso ja lapset ajan tasalla siitä, missä olen ja mitä teen. On muutakin tekemistä kuin informoida äitiä jokaisesta liikkeestäni. Äiti lisäksi puuttuu helposti asioihin, eli kannattaa vasta jälkikäteen sanoa, että osti uudet keittiön verhot. Jos sanoo _aikovansa_ ostaa sellaiset, hän änkeää mukaan ja yrittää väkisin päättää, mitkä ostan. Saan joko verhot, joita en halua tai kiukkuisen äidin, kun "apu" ei kelvannutkaan.

 

[hermotmenee]

no JUUURI tätä samaa dilemmaa täällä päin kuin sinulla "jojo"...

JOOOOO!!!!! tämän on loputtava!!!

 

["vieras"]

Onhan sekin itsenäisyyttä. Itsenäisyys = mahdollisuus valita itse mieleiset verhot.

Oikeasti. Näitä äitejä on vaan opetettava pitämään näppinsä irti lastensa elämästä.

 

["jojo"]

[QUOTE="vieras";25349240]Onhan sekin itsenäisyyttä. Itsenäisyys = mahdollisuus valita itse mieleiset verhot.

Oikeasti. Näitä äitejä on vaan opetettava pitämään näppinsä irti lastensa elämästä.[/QUOTE]

Jotkut ihmiset ottavat pienenkin myönnytyksen (verhokaupoille mukaan otto) mahdollisuutena puuttua sataan muuhunkin pikkuasiaan, joista koostuu yhdessä melko iso kokonaisuus. Omalla kohdallani totesin, että jos aion säilyttää välit sekä järkeni ja oman elämäni, on pakko pyristellä irti niinkin pienestä asiasta kuin puhelimen kautta tapahtuvasta utelusta. Rajat on vedettävä itse, vaikka se voikin varmaan vaikuttaa jonkun mielestä niuholta.