Häpeän mieheni lapsia

[Priimus]

Miehelläni on kaksi lasta, 9v poika ja 5 v tyttö. Tulen heidän kanssaan hyvin toimeen ja meillä on ihan mukavaa niinä viikkoina kun he meillä ovat. Väleissämme ei siis ole mitään ongelmaa.

MUTTA en halua lähteä heidän kanssaan mihinkään ihmisten ilmoille. En kyläilemään, en mihinkään julkisille paikoille jne. Mielestäni lapset eivät osaa käyttäytyä. Heistä tulee ihan kaistapäisiä kodin ulkopuolella; huutavat, juoksevat, sotkevat, jne. Sama jos meille tulee joku kylään. Ihaillen joskus katson kun jotkut lapset tulevat fiksusti esittäytymään, syövät nätisti ruokapöydässä, tms. Näillä ei ole mitään sellaisia fiksuja käytöstapoja.

Lapset ovat 60 % ajasta äidillä ja 40 % meidän kanssa. Äiti ei ilmeisesti näe tarpeelliseksi opettaa lapsille mitään tapoja (ei taida omata niitä itsekään), isä on taas asialle sokea ja minulla on aika pienet voimat vaikuttaa asiaan. Myös lasten isoäiti on välillä maininnut asiasta, että lapsille voisi kyllä tapoja opettaa.

Tämä aiheuttaa sen että olemma joka toinen viikko visusti kotona, en halua kutsua silloin meille ketään, enkä myöskään halua lähteä heidän kanssaan minnekään. Itseäni tämä alkaa ahdistaa...

Mikä neuvoksi?

 

[Kaunis Aamu]

40% teillä on aika paljon! Eikö siis osa kasvatusvastuusta kuulu myös teille? Voitko siis syyttää lähivanhempaa tästä yksin? Eli lähivanhempi tekee kasvatustyön ja hoitaa vastuun ja teillä käy vain hyvin koulutetut ihanat lapsukaiset...

Kuulostaa, että sinulla ei omia lapsia taida olla.

 

[Kaunis Aamu]

Niin ja eihän kasvatus vastuu sinun ole, mutta laitappa nyt tuo mies asialle jo. Muuten kai keinot ovat vähissä jos te ette puhu keskenänne tästä asiasta?

Ethän vain ylireagoi? Joskus lapset voivat olla hieman vilkkaita. Voi olla että toisten lapsissa sitä ei kestä niin kuin omiltaan kestäisi.

 

[kuin myös]

Meillä oli samaa ongelmaa. Kaikki muuten ok, mutten halua aina liikkua "perheenä" kodin ulkopuolella viikonloppu lasten kanssa.

Minä en aio hautautua joka toinen viikonloppu kotiin. Ja jos emme eriydy ja jakaannut kahtia, menemme sitten yhdessä.

Lapset siis laitetaan semmoseen kuntoon että ilkeän pitää heitä mukanaan. Jos lapsi rakastaa reikästä lätsäänsä, hän saa sen laittaa; jos se kuuluu hänen "imagoonsa". Mutta muuten ollaan ihmisen näköisesti, siistit vaatteet päällä, naama pesty ja hiukset ojennuksessa.
Käytös- ja toimintatavoissa eri paikoissa jutellaan ennen lähtöä. Puutun siihen myös paikan päällä.

Meilläkin oli sitä, että mies oli sokea. sanoin hänelle siitä; etten hyväksy tiettyjä asioita. En tule mukaan, jos nämä asiat eivät muutu.

Miksi en opettaisi toisen lapsille tapoja, joita itse arvostan? Ei se lasta pilaa. Olkoot äitinsä kanssa miten ovat, minun seurassa ovat kuten minä käsken tai ensi kerralla eivät tule mukaan.

Meillä nämä lapset viettävät vain joka toisen viikonlopun, siis noin 4 pv kuukaudessa. Silti olen sitä mieltä että voin ja saan "komentaa" toisenkin kakaroita. Hyväksyisin sen omien lastenikin kohdalle! Jos omani valittaisi että Terttu-tädin luona on ruokarukous ennen iltateetä käskisin hänen toimia Terttu-tätiä kunnioittaen; talossa talon tavoilla.

 

[Uusperheellinen]

Meillä painitaan samojen ongelmien parissa, siis muunmuassa tuon käyttäytymisen. Meillä on kaksi minun kanssa miehen (etälapset) ja yksi yhteinen. Olemme mieheni kanssa samaa mieltä lasten käytöksestä ja kasvatuksellisista seikoista mutta... olemme samaa mieltä minun lapsistani ja yhteisestä lapsesta, miehen lapsia ei koske samat säännöt. Olemme puhuneet ja puhuneet tästä ja mies ymmärtää kyllä minua, mutta on niin pahoilla mielin siitä että ei asu etälasten kanssa, sekä siitä että heillä on ex-puolison kanssa jatkuvaa vedätystä lasten tapaamisesta, ettei hän halua pitää tiukkaa ts. normalia kasvatuslinjaa etälapsille. Mieheni pelkää että jos etälapsille alkaa olla tiukka kasvatus ja käytös asioissa lapset eivät enää halua tulla meille. Ja koska tapaamiset toteutuu harvoin sovitusti, ei halua "tapella ja vääntää turhista". No turhista ja turhista kun lapset ovat ajoittain kuin villi-ihmisiä ja meillä menee koko perheen systeemit mm. nukkuma-ajat ihan sekaisin kun etälapset meillä. Vaikeita juttuja ajoittain nämä uusperhe asiat.

 

[Seman]

\

40% teillä on aika paljon! Eikö siis osa kasvatusvastuusta kuulu myös teille? Voitko siis syyttää lähivanhempaa tästä yksin? Eli lähivanhempi tekee kasvatustyön ja hoitaa vastuun ja teillä käy vain hyvin koulutetut ihanat lapsukaiset...

Kuulostaa, että sinulla ei omia lapsia taida olla.

Kyllä tietenkin kasvatusvastuu on myös meillä, ja parhaamme mukaan yritämme sitä toteuttaakin. Mutta kun samaa kasvatusajatusta näissä käyttäytymissäännöissä ei ole äidillä, niin aika menee meillä siihen kun yritämme opettaa heitä käyttäytymään edes vähän siivommin ja kun he siihen vähän oppivat, palautuvat taas takaisin äidille. Ja tulevat sieltä taas runsaan viikon päästä ihan kuin olisivat eläneet jotain erakkoa viidakkoelämää. Isä ei näe tätä asiaa ihan samalla tavalla kuin minä, rakkauden sokeuttamana on vaan niin tyytyväinen kun lapset ovat paikalla, että kuittaa asian vaan sillä, että "hehän ovat vain lapsia". Niin ovat vielä, mutta eivät loppu elämäänsä... Ns. ulkopuolinen näkee joskus tällaiset asiat paljon selvemmin.

 

[Rotta]

Kukaan, jolla ei ole omia lapsia tai riittävästi kokemusta lapsen hoidosta ja lapsen psykologian ja kehitysvaiheiden tuntemusta, ei voi arvostella toisen lapsenkasvatusta. Näissä meidän uusperheissä (ja ydinperheissäkin) on myös se, että lapset saattavat tilanteen mukaan käyttäytyä huonosti siksi että heitä joku asia vaivaa, paha olo purkautuu häiriökäyttäytymisenä, ei siksi, että heidät olisi huonosti kasvatettu/ei kasvatettu ollenkaan.
Lapset ON lapsia eikä lapsilta voi odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuisilta.

 

[Rotanloukku]

\

Kukaan, jolla ei ole omia lapsia tai riittävästi kokemusta lapsen hoidosta ja lapsen psykologian ja kehitysvaiheiden tuntemusta, ei voi arvostella toisen lapsenkasvatusta. Näissä meidän uusperheissä (ja ydinperheissäkin) on myös se, että lapset saattavat tilanteen mukaan käyttäytyä huonosti siksi että heitä joku asia vaivaa, paha olo purkautuu häiriökäyttäytymisenä, ei siksi, että heidät olisi huonosti kasvatettu/ei kasvatettu ollenkaan.
Lapset ON lapsia eikä lapsilta voi odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuisilta.

Olen joissakin asioissa kanssasi samoilla linjoilla, mutta yhdyn myös siihen että sivummalta näkee ajoittain paremmin.
Lapset on lapsia ja heitä ei voi syyttää vanhempien välinpitämättömyydestä yms.,mutta huono on lähi-isänkään KASVATTAA lasta vain loma-aikoina, jos lähi-äiti ei sitä arkena tee!!

 

[Rotta]

\

\

Kukaan, jolla ei ole omia lapsia tai riittävästi kokemusta lapsen hoidosta ja lapsen psykologian ja kehitysvaiheiden tuntemusta, ei voi arvostella toisen lapsenkasvatusta. Näissä meidän uusperheissä (ja ydinperheissäkin) on myös se, että lapset saattavat tilanteen mukaan käyttäytyä huonosti siksi että heitä joku asia vaivaa, paha olo purkautuu häiriökäyttäytymisenä, ei siksi, että heidät olisi huonosti kasvatettu/ei kasvatettu ollenkaan.
Lapset ON lapsia eikä lapsilta voi odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuisilta.

Olen joissakin asioissa kanssasi samoilla linjoilla, mutta yhdyn myös siihen että sivummalta näkee ajoittain paremmin.
Lapset on lapsia ja heitä ei voi syyttää vanhempien välinpitämättömyydestä yms.,mutta huono on lähi-isänkään KASVATTAA lasta vain loma-aikoina, jos lähi-äiti ei sitä arkena tee!!

Totta, totta on se, että sivummalta näkee monestikin asioita paremmin, esim. itse näin jo alusta mieheni ostavan lasten viihtymistä tavaroilla. Ja näin sen vaikka itse olin silloin vielä lapseton.
Mutta sitten on myös sellaisia asioita joissa olen itse viisastunut vasta kun olen lapsia tarpeeksi kauan seurannut mm. sen, että alussa minua hermostutti 4-vuotiaan KÄRSIMÄTTÖMYYS. Ja 5-vuotiaan oma TÄYDELLISYYSKUVITELMA itsestään. Myöhemmin olen huomannut näiden olleen ohimeneviä lapsen kehitysvaiheita joilla ei ole kasvatuksen kanssa mitään tekemistä.
Tottahan on vaikeaa kasvattaa lapsia, jos äiti on sellainen puupää jonka esim. tapasin eräässä kerhossa eräänä päivänä. Lapset hyppivät kerhon sohvalla. Toisen lapsen äiti komensi omaansa. Toisen äiti ei komentanut omaansa. Kun lastaan komentaneen äiti sanoi tälle toiselle äidille että hei sanos nyt tolle omalles niin tämä toinen vaan kysy tyhmänä että miten niin ei saa hyppiä, näkisit miten ne hyppii kotona :headwall:
Joo, silloin kun äiti on niin taukki on neuvot vähissä, mutta en usko (ja toivon että ei ole) että kaikki on samanlaisia. Lapset on kuitenkin lapsia ja kun puhutaan kasvatuksesta ja käytöksestä, on kuitenkin otettava aina huomioon se, että lapset on erilaisia, sitten on otettava huomioon ikä (mitä voi minkäkin ikäiseltä odottaa) ja olosuhteet. Itsekin aikanaan lapsettomana ajattelin paljonkin mielessäni mieheni lapsista ja myöhemmin olen huomannut että ehkä mielipiteeni joskus oli liian jyrkkiä.

 

[Rotta]

Sitten vielä.
Itse ihmettelin joskus, että onpa huonot tavat lapsilla kun täällä tuodaan leluja pöytään, hypitään ties minne kesken ruokailun..
Yhtenä päivänä sitten selvisi että äidin luona näin ei tehdä vaan juttu onkin niin että äidin luona käyttäydytään mutta kun täällä ei olla pidetty riittävää kuria niin täällä sitten ovatkin pellekoulussa. Että välillä voi katsoa omaankin peiliin.

 

[Leija]

Lapset osaavat käyttäytyä eri paikoissa niiden paikkojen säännöillä. Ensin lapsi testaamalla ja mallista katsomalla selvittää, millaiset säännöt missäkin paikassa on ja sitten toimii ainakin osittain niiden mukaan. Tätä tietenkin edellyttää, että paikassa on yhteiset säännöt. Jos säännöt ovat joka kerta erilaiset, lapsella on iso työ joka kerta selvittää säännöt. Säännöistä voi kotonakin keskustella kuten tehdään esim hautajaisiin tai sairaalaan lähdettäessä.

 

[Priimus]

Kiitos vastauksistanne.

En tarkoita mitään kärsimättömyyttä tai täydellisyyskuvitelmaa, vaan ihan selkeää riehumista, huutamista, kimppuun hyökkäämistä, repimistä, haukkumista, jne. Lasten käyttäytyminen muiden ihmisten aikana on aivan mahdotonta, aivan kuin villit apinat, ellei pahemmatkin.
Ja tiedän esim. perheen joka on meillä käynyt kylässä lasten aikana kerran, eikä halua tulla toista kertaa, koska se on niin rasittavaa ja epämiellyttävää.

Rotan esimerkki sohvalla hyppivistä lapsista kuvaa näitä lapsia..

Uskon tuohon teoriaan lapsen pahasta olosta, mutta en ole varma päteekö se tähän. Tätä on ollut niin kauan kun olen kuviossa ollut eli kolmisen vuotta ja miksi se riistäytyy muiden ihmisten läsnäollessa?

Heidän piirit on kyllä vapaa-aikana todella pienet; isän koti, äidin koti ja mummola. Muualla he eivät pahemmin käy. Onkohan tämä tälläinen kierre; he eivät opikaan käyttäytymään kun kukaan ei halua viedä heitä minnekään ihmisten ilmoille?

 

[Leija]

\

En tarkoita mitään kärsimättömyyttä tai täydellisyyskuvitelmaa, vaan ihan selkeää riehumista, huutamista, kimppuun hyökkäämistä, repimistä, haukkumista, jne. Lasten käyttäytyminen muiden ihmisten aikana on aivan mahdotonta, aivan kuin villit apinat, ellei pahemmatkin.

Aikuisten vaan on lopetettava muut hommansa ja lopetettava riehuminen kerran toisensa jälkeen. Oli sitten kyse omista tai vieraista lapsista. Mikä on rangaistus tai seuraus riehumisesta teidän perheessä?

Meillä saa riehumispäivän aikaan, jos ei huolehdi että lapset menevät ulos. Samoin käy, jos televisio on auki koko päivän tai lapset syövät herkkuja niin paljon, ettei ruoka maistu. Nämä ovat asioita, joihin voivat vaikuttaa vain ne aikuiset, jotka ovat paikalla ko aikana.

Minä en päästä lapsiani sellaiseen paikkaan, jossa he saavat riehua. Tähän on tietysti poikkeus, arvaatte varmaan jo palstan nimestäkin. Poikani on joskus kuulemma isällään tosi ärsyttävä ja kiukuttelu jatkuu kun hän saapuu kotiin. Koska lapsen käytös on muuten suht ok, arvaan syynkin. Hän pelaa pelejä yksinään ja välillä katsoo televisiota, nukkuu ja valvoo miten sattuu ja syö isoja herkkuannoksia. Koska ikää alkaa jo olemaan ja pikkuisen pitäisi olla ymmärrystäkin, olen hänelle itselleen puhunut näistä asioista.

 

[minä]

\

Kukaan, jolla ei ole omia lapsia tai riittävästi kokemusta lapsen hoidosta ja lapsen psykologian ja kehitysvaiheiden tuntemusta, ei voi arvostella toisen lapsenkasvatusta. Näissä meidän uusperheissä (ja ydinperheissäkin) on myös se, että lapset saattavat tilanteen mukaan käyttäytyä huonosti siksi että heitä joku asia vaivaa, paha olo purkautuu häiriökäyttäytymisenä, ei siksi, että heidät olisi huonosti kasvatettu/ei kasvatettu ollenkaan.
Lapset ON lapsia eikä lapsilta voi odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuisilta.

...pitää kai osittain paikkansakin, mutta ko. argumentilla on myös hyvä tukkia toisen suu jos ei kestä arvostelua....toinen puoli on tietty sekin että vaikka mulla on 2 lasta, tutkinto ja kokemusta lastenkasvatuksesta useilta vuosilta, niin joskus koen etten minä tai kaltaiseni ole siltikään oikeutettu arvostelemaan ...nimenomaan ARVOSTELEMAAN, muiden tapaa kasvattaa.Kuitenkin voi kritiikkiä antaa ja kertoa oman mielipiteensä...no mutta se oli vain pieni kommentti tuohon..ja on totta että usein lapset eivät osaa toimia oikein vain ja ainoastaan sen takia ettei heitä ole ohjattu ja opastettu siihen. Yleensä lapset kuitenken haluaa ns. toimia oikein ja kuulua joukkoon!!!
Tuli vain sellanen mieleen että kakkoselta tulee tiistaisin Super Nanny Jo Frost klo 19.00 ja siellä on sellasia TAPAUKSIA että hurja sentäs, ja ohjelmasta voi tietty olla montaa mieltä, mutta itse olen saanut ihan päteviä vinkkejäkin, joten ehkä kantsii vilasta... B)

 

[toisen kakarat]

\

Lapset osaavat käyttäytyä eri paikoissa niiden paikkojen säännöillä. Ensin lapsi testaamalla ja mallista katsomalla selvittää, millaiset säännöt missäkin paikassa on ja sitten toimii ainakin osittain niiden mukaan. Tätä tietenkin edellyttää, että paikassa on yhteiset säännöt. Jos säännöt ovat joka kerta erilaiset, lapsella on iso työ joka kerta selvittää säännöt. Säännöistä voi kotonakin keskustella kuten tehdään esim hautajaisiin tai sairaalaan lähdettäessä.

Meillä on joka kerta samat säännöt. Ne on oikein kirjoitettu lapulle isolle paperille siis, joka on viikonloppulasten huoneen seinällä.

Silti - joka tapaamiskerralla samat asiat pitää sanoa, joka päivä, joka kerta, monta kertaa päivässä. Nämä ovat asioita, joihin kotona ei kiinnitetä huomiota, mutta meillä ne ovat ns. tärkeitä.

Esimerkiksi: hiukset harjataan aamulla ja saa niitä harjata päivälläkin., Tätä ei äidin luona tehdä, näillä tyttölapsilla on pitkät hiukset. Hiukset roikkuvat kampaamattomina ja elottomina, uivat keittolautasessa jne. Ruokailemaan ei tulla meillä ennen kuin hiukset on kiinni ja tästä on sanottu - silti JOKA IKINEN ruokailukerta asiasta pitää erikseen huomauttaa!

Toinen asia on omista vaatteista huolehtiminen, meillä on märkiä likaisia kerran tai kahdesti päällä olleita vaatemyttyjä pitkin huoneen lattiaa ja niitä on pöydillä, sängyillä, tuolin selkänojalla. Tämä sääntö olisi vakio, siitä on joka kerta huomautettu mutta minä en tiedä miten toimia, että se menisi ja uppoaisi perille - ettei aina tarvitsisi huomautella ja siivotuttaa niitä vaatemyttyjä.. He eivät osaa laittaa niitä kassin SISÄLLE, jossa palautuvat äidin luo: he laittavat ne vaatteet siihen kassin PÄÄLLE :headwall:

Ja voi, näistä on sanottu, säännöt ovat tasan samat ja muuttumattomat olleet jo vuosia, silti tämä ei mene perille, ei vaikka ne on kirjattu siihen "seinätauluun"!

Teistä tämä kuulostaa toisarvoiselta, minusta se on uuvuttavaa,s illä lasten äiti on tarkka että jokainen vaatteenrääsy palautuu takaisin.. vinkkejä, kiitos!? Mitä teemme, käytännön sanktio, että juttu menee perille ?! Lapset ovat kouluikäisiä, kohta jo varhaisteinejä.

 

[katarina]

Joku mainitsi alussa kasvatusvastuun....

Minun mielestäni kasvatusvastuu on KAIKILLA vanhemmilla...
myös isän uudella puolisolla.
Jokaisessa kodissa on omat säännöt ja niitä pitää lasten noudattaa.
Ja aikuiset tekevät ne säännöt.
Myös SINUN tehtäväsi on opettaa lapsille käytöstapoja.
Sinulla on siihen oikeus,mutta myös velvollisuus.

 

[koiraharrastaja]

\

Joku mainitsi alussa kasvatusvastuun....

Minun mielestäni kasvatusvastuu on KAIKILLA vanhemmilla...
myös isän uudella puolisolla.
Jokaisessa kodissa on omat säännöt ja niitä pitää lasten noudattaa.
Ja aikuiset tekevät ne säännöt.
Myös SINUN tehtäväsi on opettaa lapsille käytöstapoja.
Sinulla on siihen oikeus,mutta myös velvollisuus.

Juuri näin!!!

 

[Priimus]

\

\

Joku mainitsi alussa kasvatusvastuun....

Minun mielestäni kasvatusvastuu on KAIKILLA vanhemmilla...
myös isän uudella puolisolla.
Jokaisessa kodissa on omat säännöt ja niitä pitää lasten noudattaa.
Ja aikuiset tekevät ne säännöt.
Myös SINUN tehtäväsi on opettaa lapsille käytöstapoja.
Sinulla on siihen oikeus,mutta myös velvollisuus.

Juuri näin!!!

Oikeus ja velvollisuus ei aina auta, jos joku muu näistä kaikista vanhemmista kumoaa yhden vanhemman kasvatusyritykset. Ja jos kyse ei ole omasta lapsesta, niin voin kertoa että kyllä siinä motivaatio ja kärsivällisyys katoaa, kun huomaa että kasvatukset on viikon päästä taas heitetty kankkulankaivoon...

 

[sissi]

Samanlaisia ongelmia taitaa olla vähän joka katon alla...
ei ainoastaan uusperheissä.

 

[se suuri ero]

\

Samanlaisia ongelmia taitaa olla vähän joka katon alla...
ei ainoastaan uusperheissä.

se suuri ero on siinä, että lapset tulevat vain käymään, eivätkä asu pysyvästi. Ja siinä, ettei toisen komentoja uskota, ei aina edes sen biologisen vanhemman, kun ei siellä etäkodissa vakituiseen asuta. Sanktioita on siis vaikea asettaa: miten asetat rajoja, kun ollaan vain käymässä? Sunnuntai-iltana pelikielto tai huonearesti ei ihan oikeasti tunnu missään, kun maanantaista pääsee jo äidin luo ja homma on unohdettu sen 2 viikon aikana. ???!!!

 

[minä]

\[quote="

Mutta edelleen kaipaan vinkkejä, käytännön neuvoja: miten saada kouluikäiset lapset lopultakin oppimaan ne meidän kodin säännöt ja noudattamaan niitä? Vuosia on jo samoista asioista natkutettu, edelleenkään ne eivät ole muistissa?????
[/quote]


Niin, hyvä kymysys, mutta koeta vaihteeksi vaikkapa palkitsemista....kannustusta, kehuja...jos joskus muistavatkin toimia jonkun säännön mukaan niin hirveesti kehuja ja kiitoksia.Tai tarra-taulu seinään ja aina kun on esim. hiukset ollu kiinni ruokapöydäs niin tarra tauluun ja sitten kun niitä on vaikkapa 20 niin teette jotain kivaa yhdessä tms.
Tai sit vois vaik antaa asian olla, eli ruokaa ei tule ennen kuin hiukset on kiinni, mut asiasta ei kannata mainita ennen kuin lapsi itse alkaa ihmetellä ja sit vois vaik kysyä et , mites olikaan, muistatko mitä piti tehdä ennen syömistä, miten ne hiukset piti laittaa...
Jotain tällästä...kai se oli hiusjuttu oli ongelmana vai muistanko väärin...
JOskus vaan sekin voi auttaa jos alkaa itse reagoimaan vastakkaisella tavalla mihin lapsi on tottunut.Natkutukseen nimittäin tottuu valitettavan nopeasti ja se menettää tehonsa.

 

[äitiliini kans]

no se nyt ainakin tarvii muistaa että kunnioittaa lasten IKÄÄ, eli jos lapset lähestyy jo murrosikää, niin ehkä mikään "pikkulasten" juttu enää kiinnosta, saatta olla jopa loukkaavaa. Kunnioitus puolin ja toisin on ehdoton juttu, käyttäydytään vanhempina myös lapsen ikää kunnoittavasti, mutta aikuismaisesti. Jatkuva marmatus samasta asiasta ei välttämättä ole hyvä, se saattaa saada lapsen tuntemaan itsensä tyhmäksi, koska koko ajan samasta asiasta sanotaan. En usko että tytöille EI ole mennyt "perille" teidän perheen säännöt, kysymys taitaa olla lähinnä siitä, että asiaa toistetaan liikaa. Kokeileppa seuraavalla kerralla palkita lapset vasta sen jälkeen kun he ovat ITSE tehneet aloitteen, eli ennen kuin edes olet sanonut siitä. Jos niin ei tapahdu, ei palkita, eikä edes puhuta siitä, sanot vaan napakasti että mitäs unohtui? Ja se palkinto voisi olla jotain ikään sopivaa...siis ei tarroja seinään tyyliin, vaan ehkä jotain namia, ehkäpä videon vuokraus, tytöt tykkää kaydä soppailemassa, ja ainakin meijän tyttöön upposi se kun lupasin ostaa nättiä hiuskoristeita jo tukka pysyy nättinä muutaman päivän.
Niin ja hyvin yksin kertainen sääntö pätee ainakin meillä, minä teen itse samat kuviot ja lapset tekee perässä. Näytä mallia, ja siisti itsesi ennen ruokapöytään menemistä, hiukset nätisti, kädet pesemään ym, tehkää yhdessä ne, koska monesti sitä sanoo asiasta mitä ei itse kuitenkaan tee, en nyt tarkoita tätä, mutta muuten, kuten tiedätte.

 

[se suuri ero]

\

no se nyt ainakin tarvii muistaa että kunnioittaa lasten IKÄÄ, eli jos lapset lähestyy jo murrosikää, niin ehkä mikään "pikkulasten" juttu enää kiinnosta, saatta olla jopa loukkaavaa. Kunnioitus puolin ja toisin on ehdoton juttu, käyttäydytään vanhempina myös lapsen ikää kunnoittavasti, mutta aikuismaisesti. Jatkuva marmatus samasta asiasta ei välttämättä ole hyvä, se saattaa saada lapsen tuntemaan itsensä tyhmäksi, koska koko ajan samasta asiasta sanotaan. En usko että tytöille EI ole mennyt "perille" teidän perheen säännöt, kysymys taitaa olla lähinnä siitä, että asiaa toistetaan liikaa. Kokeileppa seuraavalla kerralla palkita lapset vasta sen jälkeen kun he ovat ITSE tehneet aloitteen, eli ennen kuin edes olet sanonut siitä. Jos niin ei tapahdu, ei palkita, eikä edes puhuta siitä, sanot vaan napakasti että mitäs unohtui? Ja se palkinto voisi olla jotain ikään sopivaa...siis ei tarroja seinään tyyliin, vaan ehkä jotain namia, ehkäpä videon vuokraus, tytöt tykkää kaydä soppailemassa, ja ainakin meijän tyttöön upposi se kun lupasin ostaa nättiä hiuskoristeita jo tukka pysyy nättinä muutaman päivän.
Niin ja hyvin yksin kertainen sääntö pätee ainakin meillä, minä teen itse samat kuviot ja lapset tekee perässä. Näytä mallia, ja siisti itsesi ennen ruokapöytään menemistä, hiukset nätisti, kädet pesemään ym, tehkää yhdessä ne, koska monesti sitä sanoo asiasta mitä ei itse kuitenkaan tee, en nyt tarkoita tätä, mutta muuten, kuten tiedätte.

Kiitos vinkeistä. Kaikkea on kokeiltu.
Hiusjuttuja on ostettu.
Kehuttu on.
Teen itse tasan samat kuviot. Minulla ei tukka roiku silmillä eikä ruokalautasella. Eikä meidän yhteisellä tenavallakaan.
On sanottu myös: mikäs unohtui!? Ja lapsilla menee heti tajuta että ai miten niin, mikä... ja sitten, ai niin!
Kun ei mikään tehonnut, laitoin lopulta sen seinätaulun, kun en jaksa marmattaa jatkuvasti samasta asiasta.
Ei tehoa sekään.
Ilmeisesti tehoaa vain kova linja: esimerkki: lasten ruokapöytätävat ovat olleet aina aika kamalat. Ovat siistiytyneet ajan ja kehujen ja sanktioiden myötä.
Meillä on kuitenkin pieni muksu joka imee itseensä jokaisen eleen ja liikkeen mitä viikonloppulapset tekevät ja matkii perässä myös viiveellä, ja siksi on niin ylitärkeää että ne tavat ovat siistit ja kauniit. Tästä esimerkkinä olosta on sanottu, he tietävät vastuunsa.
Eräänä päivänä se kuitenkin unohtui. Siitä sanottiin aina uudelleen ja opulta minä hermostuin ja lennätin pois ruokapöydästä kokonaan. Erään tosien kerran jäi jälkiruoka saamatta.

Ja hoksasin tuota vinkkilistaa lukiessasi, että vain nämä keinot ovat tepsineet. Ne, kun seuraa välitön sanktio.
Ei kiitos, ei kannustus, ei kehu, ei palkitseminen, ei moite, ei muistutus. Vain sankito, välittömästi toteutettuna.

Mutta kiitos vinkistä. Tätä kautta meillä sitten lähtee menemään asiat eteenpäin. Harmi juttu, mutta kuten sanoit, lapset ovat jo niin isoja ettei mikään lapsellinen lällyily uppoa, ja kait he lähikodissaan ovat sitten tottuneet, ettei kiitos paina missään, mutta rangaitus on se mitä kannattaa välttää.. joten täällä toteuttavat toisenlaiset tavat eivät mene "perille", koska kotoa tulee niin vastakkainen toimintatapa, joka on siis se heille tutumpi tapa hoitaa asioita...

He ovat siis niin isoja että ottavat vastuuta itse tekemisistään ja asian ja ongelman lähestymistapa on oltava samanlainen kuin se on kotonakin, koska muu on niin vierasta ettei siihen osata suhtautua eikä reagoida.
Kiitos, en tarvitse neuvoja siitä miten toisenlainen (kannustuksen kautta) tapa tuottaisi hedelmää joskus 20 vuoden päästä, koska meillä on tämä pikkuinen imemässä oppia ja vaikutteita, en halua hänen kanssaan taistella joutavista asioista kun vkl-lapset lähtee.

 

[äitiliini kans]

Anteeksi, en todellakaan tarkoittanut mitenkään loukata sinua :ashamed: Itsellä on kolme lasta, murkkuikäinen, vahaismurkku, ja ihan pieni 9kk =) niin osaan jokseenkin asettua "housuihisi", tämän tästä joutuu ojentamaan isompia ettei pikkuinen saisi mitään huonoa esimerkkiä, ja hyvänä esimerkkinä on just noi käsien pesut ja ym itsestä huolehtimiset. Vaikka toi pieni on vasta niin pieni ettei edes huomaa mitään semmoista vielä, mutta mistäs sen tietää. Ei ole helppoa isojen lasten kanssa, jos ei pientekään. Ja mulla on ihan toisenlainen tilanne, lapset lähetvät isälleen pari kertaa kuussa, ja siellä ei ole mitään kuria, ei siis yhtään mitään! Tosi raivostuttavaa kun itse laitan putaat vaatteet mukaan ja tukan nätisti tytölle, niin joha tulee takasin samat vaatteet päällä, mutta ihan likaisena, ja hiukset ties miten, useimmiten suoraan uimalasta kotiin. Eli mun mielestä on oikein hienoa että jaksat panostaa lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen, semmoiselle äitipuolelle on hyvä luovuttaa lapset kylään =) mutta toivon sulle pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, kaippa se on niin että jokainen on niin erilainen, oma yksilönsä kuitenkin. Semmoinenkin tuli tossa mieleen että voihan se olla että sinua ei oteta tosissaan, joskus oon kuullu vaan semmosta että ilmeisesti se äiti on sitten puhunut sen verran alentavaan sävyyn tästä uudesta vaimosta että lapset on ajatelleet sitten että aisa on oikeastikin niin, ei tarvii totella..hyvää viikonloppua :wave: