Harmittaa, puhuin äsken äitin kans puhelimessa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja normaali
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja huu:
mun mielstä pääongelma ei ole ap:n vartalo, vaan äidin käytös.

No ei, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa, joten kannattaa keskittyä siihen omaan hyvään oloon, jota saa nyt ihan esimerkiksi liikunnasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juu:
Alkuperäinen kirjoittaja normaali:
Alkuperäinen kirjoittaja Hei:
Alkuperäinen kirjoittaja normaali:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Äidilläsi on ongelma, jos vielä keski-ikäisenä hakee hyväksyntää pätemällä tyttärelleen.

en oikein uskalla sanoa hänelle vastaan :/

mitä jos et olis vähän aikaan missään tekemisissä mutsis kanssa?
Jos oot todellakin aikuinen ni voit tehdä sen ja sitäpaitsi toi nakertaa sun itseluottamusta.
Lisäks sun äiti kuulostaa tosi karseelta anteeks nyt vaan:(

sitä tässä pähkäilenkin, että olisiko niin parasta. Mä en vaan jaksa ainaista jauhamista ulkonäöstä ja painosta. Se on jotenkin niin tärkeetä sille. Ja joskus ajoittain tuntuu kuin se oli jopa kateellinen mulle jostain, en ole selvittänyt mistä.

sitähän se onkin:(musta se on jotenkin tosi surullista kun täytyy olla kateellinen omalle lapselle. Vähän ohi aiheen mut sun mutsis ois varmaan hylänny mut ku mulle tuli ekassa raskauksessa vuodelevon takii +30kg:D ja nyt toisen jälkeen viel niistä 15kg istuu tiukassa joten siinä ois hieman perspektiiviä sun aivan normaali painoon:)

Juu nyt vaan pidät vähän etäisyyttä sun äitiin ja sit kun se ihmettelee miksi näin on ni sanot vaan ihan totuuden ni sit se voi itse päättää et muuttuuko. Joe ei muutu ni sit sun on kyllä parempi ilman usko mua.

Kaikki ihmiset ei oikein tajua että ulkonäkö/raskauskilot ei ole kaikki kaikessa, silloin kun lapsi/lapset on pieniä.
Niin taidan pitää vähän etäisyyttä juu. Nyt on tunteet liikaa pinnassa.
 
Minäkin olen saanut kuunnella isältä hämmästelyä siitä, kuinka olen lihonut. Huomautteluja tulee myös silloin, kun vieraampaa väkeäkin on kuulemassa. Todella ahdistavaa.

Ahdistavaa etenkin sen takia, että en ole kovinkaan montaa kiloa ylipainoinen. Ihan normaali ihminen vaan.

Olen käsitellyt asiaa päässäni ja ymmärrän täysin, että vika ei ole minun kokoni vaan kokoani hämmästelevän ihmisen epävarmuus omasta itsestään. Mutta satuttaahan se silti.

Ap, neuvoisin, että ottaisit asian puheeksi äitisi kanssa. Siitäkin huolimatta, että se saattaa hetken aikaa keikuttaa välejänne. Loppupeleissä rehellisyys kuitenkin kannattaa, sillä jatkuva huomauttelu raastaa sinua ja kaihertaa teidän välejänne enemmän, kuin asioista suoraan puhuminen.

Ja lopuksi: älä IKINÄ mene mukaan siihen hulluun mielikuvitusmaailmaan, jossa sinun painoindeksisi omaava ihminen olisi ylipainoinen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Minäkin olen saanut kuunnella isältä hämmästelyä siitä, kuinka olen lihonut. Huomautteluja tulee myös silloin, kun vieraampaa väkeäkin on kuulemassa. Todella ahdistavaa.

Ahdistavaa etenkin sen takia, että en ole kovinkaan montaa kiloa ylipainoinen. Ihan normaali ihminen vaan.

Olen käsitellyt asiaa päässäni ja ymmärrän täysin, että vika ei ole minun kokoni vaan kokoani hämmästelevän ihmisen epävarmuus omasta itsestään. Mutta satuttaahan se silti.

Ap, neuvoisin, että ottaisit asian puheeksi äitisi kanssa. Siitäkin huolimatta, että se saattaa hetken aikaa keikuttaa välejänne. Loppupeleissä rehellisyys kuitenkin kannattaa, sillä jatkuva huomauttelu raastaa sinua ja kaihertaa teidän välejänne enemmän, kuin asioista suoraan puhuminen.

Ja lopuksi: älä IKINÄ mene mukaan siihen hulluun mielikuvitusmaailmaan, jossa sinun painoindeksisi omaava ihminen olisi ylipainoinen!


Se on tosi loukkaavaa kuulla kyllä tuollaista. Varsinkin kun sellaista kuulee läheiseltä ihmiseltä.
Kerran mun äidin ystävä oli kehunut mun vartaloa kauniiksi, niin äiti oli ihmetellyt sitä, että kuinkas se noin sanoi. Olis pitänyt vaan turpnsa kiinni. Jos saan jotain kehuja jostain niin sitten se pitää heti pilata sen jälkeen.
Mut, en halua enää laihuttaa samanlailla kuin joskus laihutin. Pahimmillaan painoin vaan 42kg. Kärsin jonkun verran ehkä syömishäiriötä. Voi olla että osasyynä oli juuri äitini kommetit.
 
sinun tarvitsee kertoa äitillesi,että miltä sinusta tuntuu hänen puheensa. jos et kerro ja aina vaan kuuntelet häntä koskaan sanomatta vastaan,niin silloinhan hyväksyt hänen käytöksensä ja sama jatkuu.äitisi on jo pilannut teidän välit.sinä et sitä tee vain sillä,että olet rehellinen.toki äitissäsi istuu tiukassa nämä huonot toimintamallit,mutta ei hän pysty alkaa muuttumaan jos kukaan ei koskaan hänelle asiasta sano vaan vain aina vaikenee.
 
11 vuotta sitten kun olin saanut meidän kuopuksen(siis kolmannen lapsemme)
oma äitini myös jaksoi huomautella ylimääräisistä kiloistani. Se loppui vasta sitten
kun mieheni sanoi äidileni, ettei siitä mitään tule että alan laihduttaa kun on 3 pientä lasta,
hän oli sitä mieltä että voimia tarvitaan muuhun kuin painon pudotukseen.

Tiedän miten ärsyttävää on kun äiti puuttuu kaikkeen...
Minä en edes osaa siivota kotiamme niin että se äidilleni kelpaisi...

Tsemppiä sinulle!
 

Yhteistyössä