Harmittaa, taitaa jäädä lapsiluku yhteen..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Poika on nyt 3-v. Meillä on ollu miehen kanssa viimeiset pari vuotta hirmu riitaisia, mies monta kertaa ehdottanut eroakin. Sen vuoksi ei siis toista lasta olla voitu tähän asti miettiäkään. No, nyt olemme alkaneet saada asioita kuntoon ja rakastua uudestaan toisiimme. Mies vaan on edelleen sitä mieltä, että ei toista lasta enää meille. Miettii sitä, että lapsesta ei kuitenkaan enää olisi pojalle niin paljon seuraa, kuin jos olisi tullut pienempi ikäero. Ja toisaalta sitä, että arjen pyörittäminen on hirmu helppoa, kun ei ole kuin tuo yksi lapsi.

Minä taas olen miettinyt paljon vielä toisen lapsen saamista. Toisaalta kyllä itsekin ymmärrän, että sitten olisi taas mahdollisesti vaikea raskaus- ja vauva-aika edessä jne. Ja välillä itsestäkin tuntuu, että jos vain jatkettais elämää tällä pienellä perheellä. Jotenkin vaan tuntuu, että ympäristö vaatii sitä toista lasta ja pitää itsekkäänä sitä, että pitäytyisi vaan tässä yhdessä.

Kertoisko joku yksilapsinen omia kokemuksiaan, jos vaikka jotenkin oppis vaan hyväksymään tämän tilanteen ja näkemään myös hyviä puolia.
 
Lapsi sen takia, että siitä olisi isommalle jotain seuraa? Ja ettei sisaruksesta ENÄÄ ole 3-vuotiaalle seuraa?

No mun pikkusisko on 16 vuotta mua nuorempi ja ollaan erittäin läheisiä ja toisille rakkaita, että paljonpa sillä on väliä mikä se lasten sisarusten ikäero on.
 
Lapsi sen takia, että siitä olisi isommalle jotain seuraa? Ja ettei sisaruksesta ENÄÄ ole 3-vuotiaalle seuraa?

No mun pikkusisko on 16 vuotta mua nuorempi ja ollaan erittäin läheisiä ja toisille rakkaita, että paljonpa sillä on väliä mikä se lasten sisarusten ikäero on.

Eihän tässä kysymys olekaan siitä, että pitäis vaan saada isommalle kaveria... Lähinnä vaan mies ei halua toista lasta, koska elämä taas vähän mutkistuisi muutamaksi vuodeksi. Selittelyähän se vaan on, että ei olis enää kaveri 3-vuotiaalle, (joka siis olis 4v, jos toinen saataisiin)

Halusin vain kuulla yksilapsisten kokemuksia ylipäätään. Onhan mullakin siitä jo 3 vuoden kokemus, mutta mietin vaan, mitä se tulee olemaan sitten kun lapsi on isompi jne.
 
Mulla siskon kanssa 4v ikäeroa ja ollaan aina oltu tosi läheisiä ja paljon tekemisissä. Enemmän, kun mun veljen kanssa, joka taas on meidän välistä. Että kyllä se on ihan joku muu kun ikäero, mikä sen yhteenkuuluvuuden tunteen tekee.

Ympäristön asettamista odotuksista ja paineista ei kannata paljon välittää. Se on teidän perhe eikä teidän ympäristön.

Nyt pistä tuollaiset epäolennaiset sivuseikat sinne, mihin ne kuuluu, ja mieti yhdessä miehesi kanssa, miten monta lasta te haluatte teidän yhteiseen elämään!
 
ap vielä tässä. Oikeastaan taidan vaan pohtia ulkopuolisten suhtautumista... Jotenkin tuntee itsensä ihan kummajaiseksi pihalla, kun kaikilla muilla tuntuu olevan tässä vaiheessa jo toinen lapsi vaunuissa tai ainakin mahassa kasvamassa. Ja satuttaa, kun kuulee "kuinka itsekästä on kun lapsella ei ole kotona leikkikaveria" Olen vaan nyt jotenkin ihan maassa tämän asian takia.

Sekä minä että mies leikitään paljon pojan kanssa kotona ja päiväkodissa ja talon pihalta löytyy paljon leikkikavereita, mutta silti....
 
Minulla on kaksi lasta, mutta en ole koskaan ajatellut yksilapsista perheistä mitään negatiivista. Ja ihan oikeasti, kyllä se yksi lapsi saa paljon enemmän huomiota ja läheisyyttä ym. kuin jos lapsia on kaksi, ainakin, jos pieni ikäero.
 
[QUOTE="mie";22046297]Minulla on kaksi lasta, mutta en ole koskaan ajatellut yksilapsista perheistä mitään negatiivista. Ja ihan oikeasti, kyllä se yksi lapsi saa paljon enemmän huomiota ja läheisyyttä ym. kuin jos lapsia on kaksi, ainakin, jos pieni ikäero.[/QUOTE]

Tää on mielestäni ihan hölynpölyä. Yksi lapsi ei ainakaan meillä saisi sen enempää kuin 2. Minusta tuntuu, että saattaisi mennä jopa toisinpäin. Yhden lapsen kanssa pitäisi varoa olla antamatta liikaa huomiota, ettei siitä taas synny ongelmia. Kahden lapsen kanssa sitä humiota voi antaa ihan niin paljon kuin huvittaa, sillä silloin ei tule tuollaista ongelmaa, kun toinen sisarus oppii muutenkin samalla ottamaan sen toisen huomioon. Tällä tavalla lapset voivat saada paljon enemmän huomiota osakseen eikä vain vanhemmiltaan, vaan myös sisaruksiltaan. :)
 

Yhteistyössä