Heip pitkästä aikaa kaikille. Ja oikein paljon lämpimiä

onnitteluhaleja jo vatsastaan päässeille!
Kiva on ollut jakaa synnytyskokemuksia, kiitos niistä. Ja toivottavasti kuultaisiin sellaisia myös "hiljaisilta listalaisilta".
Täällä kärvistellään nyt rv 37+6. Kaikki on fyysisesti hienosti, henkisellä puolella alkaa odottavan aika olemaan pitkä. Suuri pienokaiseni (sf tänään 37, painoarvio kuitenkin viime viikolla "vain" 3kg) on jo lähtökuopissa ja tuntuu että saa kävellä jalat levällään

Vaikea uskoa että kymmenen viikkoa sitten kipusin viellä hevosen selkään! Nyt tuntuu toisinaan rappustenkin kipuaminen Mount Everestiltä!
Onneksi mulla on tullut valtava raivausvimma. Olen vähemmän järjestyksen ihminen tai ylipäätään koti-ihminen, joten on vain tervetullut tää tarve pestä ikkunoita, ommella verhoja, järjestellä tätä kaoottista "toimistoa" jne. Vauvan vaatteitakin olen silitellyt. Se tosin käy niin paljon selkään, että tahti on jokseenkin kaksi päivässä. Ja ne mitä en saa silitettyä, saavatkin jäädä.
Meidän ketjussa oli kerran puhetta asuntojen koosta. Osa teistä asuu reilustikin alle sadan neliön asunnoissa, ja vielläpä lasten kanssa. Mun on ihan pakko tehdä julkinen tunnustus, että olen ollut huolissani tilan riittämisestä meidän 130 neliön (+n 50m2 terassia) asunnossa nyt kun esikoista odotetaan! Sittemmin hyvin naurettava ajatus! Ja hatunnostoni niille jotka saavat arkensa pyörimään mukisematta pienemmässäkin kodissa.
Ei muuta kun jatkoja kaikille pallopaidoille ja niille joilla se on jo takanapäin.
Satu ja "Onni"