Heinämammat

[murmeli]

onneksi olkoon vauvan johdosta, mahtaa olla upea tunne kun on vauva vihdoin sylissä.

kyselisin että oletteko kaikki olleet synnytystapa arvioinnissa? minä pyysin sinne mutta minua ei ""päästetty"". ohitettiin pyyntöni vaan olankohautuksella. nyt sit pelottaa että kuinka kaikki menee, kun en ole edes painoarviota lapsesta saanut.

 

[Tiikeri]

1.7 Tähtis, 3., Lohjan aluesairaala *poika 1.7. klo 23.24
1.7Unikko 1,TYKS 3.7. tyttö klo 03:28
2.7 iida 2,L-PKS *kaksospojat 7.5
2.7 Sussu, 1., TYKS
4.7 Anniida, 1., kätilöopisto
4.7 Orkidea, 1., Vaasan keskussairaala *poika 10.6
5.7 Kata, 4., KHKS *tyttö 1.7. klo 13.08
6.7 Minni,3,Hyvinkää
7.7 Anni, 1., TYKS
9.7 Liinu, 1., Naistenklinikka
9.7 He1ni80, 1., TAYS
9. 7 Murmeli, ?, Jyväskylä
10.7. Odottaja, ?., ? *tyttö 2.7.
11.7 Anne, 1., Kotkan keskussairaala
11.7 Minnea, 1., TAYS/ Vammala
11.7 Katja, 2, Hyvinkää
12.7. Maria, 1., TYKS
13.7 Tiikeri, 1., Vammalan aluesairaala/TAYS
13.7 Rantapallo, 1., TAYS
14.7 TANJA-24.v, 1.,kuopion kyssi
14.7 Iitu, 1., PHKS
15.7 Muju, 1., OYS
15.7 Ansku, esikoinen., Oys
16.7 Mami, 1., Hyvinkää
16.7 Eikka, 1., Etelä-Karjalan aluesairaala(Lappeenranta)
16.7 Äippä77, 1., Hyvinkää
17.7 Mari, 1., L-PKS
17.7 Hanna, ., Naistenklinikka
17.7 Kesä, 1., Kätilöopisto
18.7 Hillakka, 1., OYS
18.7 Mamá, 1., TAYS
18.7 Rouva27v., 1. Kirkkoniemi, Norja *tyttö 29.6
19.7 Heltzu, 1., TYKS
19.7 Kati, 1., Hyvinkää
20.7 Odessa, 1., OYS
21.7 Tiiti-73, 1., Kätilöopisto
23.7 Moona, 1., OYS
23.7 Rusina, 2., OYS
23.7 Iines, kys
26.7 Mare, 3., SKS (Savonlinna)
26.7 Niina, 1., KAKS
26.7.Tiiti-75, 2., PHKS
26.7. Katjuska, 1., Jorvi *poika 30.6. klo 14.34
27.7 SOhvi, 1., Savonlinna
27.7 Lentsu, 1., Kätilöopisto
28.7 Pia, 1., Naistenklinikka
29.7. Bunny, 1., Englanti
29.7. Elisa, 1., Jorvi
30.7 Mamma78, 1., Kätilöopisto
31.7 Manni, 2., MKS
31.7 Taina, 1., Naistenklinikka
31.7. Kukka, 1., Kätilöopisto

 

[Rusina]

Voi ONNEA Unikko! Minä ihan itkua tihrustin kun luin synnytys-ja sairaalassaolo tarinaasi. Ja sun mies kuulostaa tosissaan ritarilta, kun on jo lypsyapunakin ollut Ja kuvailemasi perusteella teidän pikku tyttö on varmasti ainakin yhtä sievä kuin metsämansikka! Onnea ja ihanaa vauvan tuoksua teille! T.Rusina 38+2.

 

[Tehotyttö]

Onnittelut Unikko! Mulla on neljä tuntia nuorempi poika Siellä me ollaan sitten ähisty samaan aikaan. Minä tulin synnytyssaliin 02.00 ja 7.20 poika syntyi. (Osastolla oleskelin sen lapsiveden menon takia la-iltapäivästä tuohon yöhön, jolloin synnytys käynnistyi itsestään.)

Kummalla osastolla sinä olit? Minä olin 310:llä ja siellä eivät ainakaan hoitsut pahemmin häirinneet;-) No, näin kolmannesta se oli ihan paikallaankin. Me kotiuduttiin tiistaina. Täyttä, tukalan kuumaa ja remontin melskettä... Sitähän se Tyksissä oli!

Tehotyttö ja ""Arvo-poika"" 8vrk

 

[Kesä]

Onnea kaikille vauvan jo saaneille, alkaahan niitä tulla jo!
Taas on käyty neuvolassa, ja huomenna uudelleen - tasaista nousua verenpaineessa. Muuten olen kyllä vakuuttanut voivani hyvin, joten äitipolille ei vielä lähetetty. Ja sieltäkin kuulemma lähettävät bumerangina takaisin :/ No, kyllähän silmissä tähtiä näkyy ja muutenkin on ollut pääkipua, muttei sellaista jomotusta, eikä oksennusta, ja valkuaista ja sokeria ei ole. katsotaan nyt. Huomenna, jos on noussut, niin laittavat joka tapauksessa sinne äitipolille.

On inhottavaa liikkua julkisilla paikoilla. Kilometrin matkaan menee yli puoli tuntia ja puoli litraa vettä. Tässä viikonloppuna törmäsin erääseen vanhaan rouvaan, joka haukkui kaikki nykyäidit ja vielä minut siihen päälle, kun ""näin nuorena lasta hankin"", ja ettei nykyaikana lapsia enää kannata hankkia, rahaa ja koulutusta vaan. No, omaan arvoonsa nuo jutut jätin, mutta harmitti silti puolen tunnin saarna ventovieraalta niin, että istuin siellä puistossa pitkän tovin rauhottumassa. Mahtoi silläkin rouvalla olla elämä ihanaa Huomaan, ettei haluaisi tavata enää ketään, kun kävelykin on tällaista lyllertämistä!

Mutta harjoitukset jatkuvat. vauva on iso, tunnen sen, ja mitä kauemmin raskautta kestää sitä enemmän synnytys alkaa pelottaa. Siinä pelottaa se kokokin! Ja jos nyt käynnistävät... Ei tuonne vatsaan enää mitään vauvaa kohta mahdu, että pakkohan sen jättiläisen on ulos tulla. Sen vaan sanon, että voimille tämä odottaminenkin ottaa!

Voimia silti kaikille muillekin, ja nauttikaa lämmöstä te jotka voitte Syödään jäätelöä!

Kesä 39+1

 

[Iitu]

Hurjasti onnea Unikolle!Taas tuli uusi vauva ketjuun.Koskakohan itellä alkaa tositoimet?Juuri tuota oon miettiny että pysyykö järki päässä niiden kipujen takia vai alkaako sitä paniikissa sekoilemaan jotakin?Sitä kun ei etukäteen tiiä miten kaikki menee,tuskin siinä tilanteessa jos järkysti sattuu pystyy itteään kontrolloimaan.Teippiä suulle ettei ainakaan huuda niin että koko osasto kuulee.Kumpa se ois jo takanapäin ja vaavi tuhisis jo kotona...

 

[Minnea]

Täältä myös onnittelut Unikolle! Niin elävästi kirjoitettu synnytyskertomus että kyllä alkoi taas itseäkin mietityttää kuinka sitä synnytyskipujen kanssa selviää...

Tänään siis tasan rv 40! Kävin tänään äitiyspolilla kontrollissa ja kaikki ok, ei kuulemma muuta kuin odotellaan... Lääkärin mukaan parempi että käynnistyisi itsestään, varsinkin ensisynnyttäjät kuulemma kokevat kivuliaampana lääkkeillä käynnistetyn synnytyksen. Alapäätutkimus tuntui aika inhalta ja sen jälkeen on supistellutkin, mutta ei vielä tosissaan. Mies oli niin varma että vauva tänään syntyisi, mutta tiukoille menee jos tämän vuorokauden aikana meinaa syntyä. Mun tuurilla kärvistelen mahani kanssa vielä parikin viikkoa.

Minnea 40+0

 

[Moona]

täältä myös onnittelut unikolle ja tietysti muillekkin vaavin saaneille.
Olisipa niin ihanaa saada jo se oma vauvakin kotiin!!
Supistuksia tulee kyllä päivittäin ja useita mutta ei varsinaisesti kipeitä vielä yhtään. eli siis odotellaan

Moona 38+2

 

[Äippä77]

Moi kaikille!

Huh hellettä, yritin päivällä käydä kävelemässä ja taisin päästä kilometrin päähän kun totesin ettei tästä mitään tule! Onneksi nyt vähän viilentynyt ja pääsee hetkeksi istumaan takapihalle. Mua on alkanu päivällä väsyttämään aivan kamalasti ja oon ottanu sellaisia parin tunnin tirsoja, johtuu varmaan kuumuudesta?

Säätiedotuskaan ei luvannu helpotusta tähän hikoilemiseen ja nyt alan pikkuhiljaa toivoa ettei vauva syntyisi näiden pahimpien helteiden aikana! Arveluttaa muutenkin mimmonen ilmastointi siellä Hyvinkään sairaalassa on... onko kellään tietoa asiasta?

Mulla on noitten kenkien kanssa sama juttu, jalkaan mahtuu vaan yhdet sandaalit... jalat on sen verran turvoksissa. Oon huomannu että viileä suihku auttaa hetkeksi jalkojen turvotukseen, mutta ei siellä viitti koko päivää lirutella.

Masuvauva on köllötellyt melko hiljaisena nää lämpimät päivät ja oon pari kertaa pyytänyt miestä kuuntelemaan että kuuluuko sieltä mitään, kun tavallisesti masuvauva on ollu päivällä aktiivisempi. Kyllä siellä sydän on vahvasti pamppaillu Jumppatuokio on vaan siirtyny päivästä just näihin aikoihin ja potkuja on satelee parhaimmillaan puoleen yöhön saakka.

Taidan tästä mennä vielä hetkeksi ulos istumaan...

Äippä77 & masuvauva 39+2

 

[Tiiti-75]

Onnea täältäkin Unikolle! Tuo synn.kertomus oli hyvä! Melko moni ensisynnyttäjä kokee varmaan samanlaisia tuntemuksia. Onneks nuo vähemmän kivat jutut unohtaa melko nopeasti, ei sitä muuten ryhtyis uudelleen samaan hommaan. Kyllä paljon muistoja tulvahti mieleen lukiessa tarinaasi. Ja mun pitäis valmistautua tässä koitokseen piakkoin taas, apuva...
Täällä kans melko rauhallinen masuasukki näin helteellä. Tänään oli taas neuvola. Rankka reissu vaikka käytinkin bussia. Taas oli Hb pudonnut hiukan, mut onneks hitusen noussu vihdoin verenpaine. Alkaa tehota tää hirmuinen suolan syöminen vissiin... Painokin pudonnut hiukan vaik sf-mitta vielä kasvaakin. Taitaa olla viimeisetkin nesteet poistuneet kehosta näillä helteillä. Mulla ei oo turvotusta ollut tässä raskaudessa. Osaanotto siitä kärsiville! Tiiti-75 37+6

 

[Katjuska]

Heippa,

tässä nyt tämä synnytyskertomus.

To 30.6. klo 3:45 meni lapsivesi. Olin juuri tuntia aiemmin käynyt yölisellä vessareissulla, joten herääminen vessahätään oli hetken ihmetyksen aihe, ennen kuin vedet ryöpsähti. juoksin kiireessä vessaan ja olin järkyttynyt, ettei tää vielä SITÄ voi olla!!! Mies onneksi oli tyynempi ja ryhtyi pakkaamaan omaa kassiaan ja tekemään eväutä. Oltiin juuri edellisenä päivänä käyty jorvissa tutustmassa ja siellä oli painotettu näitä isien evässysteemejä... Pakkailin omaa kassiani, jotenkin järki tuntui seisovan päässä. Lähdettiin ajelemaan kohti sairaalaa, jossa oltiin klo 4:30. Siitä sydänkäyrille ja tutkimuksiin. Olin 1cm auki, kanava hävinnyt. Kätilö oli sit mieltä, että mä tarvitsen lepoa ja isä voi lähteä kotiin nukkumaan ja töihin. Piti todennäköisenä, että vauva syntyy vasta perjantain puolella..

Tässä vaiheessa alkoivat supistukset pienenä jomotuksena. Menin lepohuoneesee, mies kotiin. En saanut nukuttua. Aamulla puoli 10 pyysin kipulääkettä, kun ajattelin, etten muuten jomotukselta saa nukuttua ja tarvitsen unta. Kätilö toi peptiidiruiskun, joka teki olon tokkuraiseksi. En saanut kuitenkaan nukuttua. Puoli 11 alkoivat kunnon supistukset. En pystynyt enää makaamaan, vaan kävelin niiden aikana ja yritin olla rento ja rauhallinen (synnytä rentoutuneena cd). Kävelin edes takas ja pyysin joskus 11 jälkeen kätilöltä, että pääsisinkö ammeeseen. Tarvitsin sinne mukaani tukihenkilön, eli oli odotettava siihen asti kunnes mies saapuisi. Odottelin häntä klo 12, joten sanoin, että odotellaan sinne, jaksan hyvin. Käppäilin edestakas huoneessa ja hengittelin rauhallisesti. Miestä ei näkynyt mailla eikä halmeilla ja kätilö ehdotti josko soitetettaisiin hänelle, sanoin, että kyllä tuo tulossa on kun niin sanoi. Kätilö päätti, että mennään synnytyshuoneeseen, niin saan siellä ilokaasua supistuksiin. Siirryttiin sinne klo 12:10, tässä vaiheessa auki 2cm (VAIN!!) ja olin tuskissani, että kestääkö homma tosiaan perjantain puolelle. Naukkailin ilokaasua, tosin toisen vedon jälkeen oksensin aamuvellin ja paha olo, jonka peptiidi oli aiheuttanut hävisi. Jatkoin ilokaasulla ja todettiin joskus puoli 1 maissa kätilön kanssa, että otan epiduraalin. Kätilö kävi samalla soittamassa miehelle, että kipitäpä sairaalaan, että täällä tapahtuu. Yhdeltä tuli anestesialääkäri ja lykkäsi epiduraalin, jonka laiton aikana naukkailin pahimpiin supistuksiin ilokaasua, vaikkei siitä kovinkaan paljon apua tuntunut olevan. Mies ilmestyi puoli 2 aikoihin saliin ja silitteli ja helli, vaikka itse tunsin olevani ihan muissa maailmoissa. Kahdelta tuntui vessahätä ja menin vessaan, jossa istuminen sattui ihan hirveästi ja mitään ei tullut. Tuskaa!!! Kätilö pyysi takaisin sängylle ja kas, oli jo auki 9cm! Yhdessä tunnissa oli auennut siis 7cm. Sen jälkeen odoteltiin, että vauva laskeutuu ja sain supistuksen tullessa vähän ponnistaa jos siltä tuntui. 10 min päästä olin jo täysin auki, vauva vasta laskeutumassa. 14:25 sain luvan ponnistaa, ponnistamisen tarve tuntui lähinnä selässä jomotuksena. Kätilö meinasi tehdä välilihan leikkauksen, mutta ehti laittaa vain puudutusaineen, kun vauva jo työntyi maailmaan. Syntymäaika oli 14:34 ja istukka tuli sitten 5 min myöhemmin. Pari tikkiä ommeltiin, mutta muuten kaikki ok. Eli näin ensisynnyttäjäksi aika iisi keikka.

Sain vauvan rinnalle ja olo oli vähän ihmeellinen. Tuntui hassulta, että poika oli siinä ja että sellainen möhkäle, vaikkei mikään suuren suuri vauva ollutkaan oli ollut mun masussani! Vauva ei hamuiluistaan huolimatta onnistunut ottamaan kunnon otetta rinnasta, joten sen harjoittelu jäi myöhemmäksi. Odottelimme kaksi tuntia ennen kuin pääsimme osastolle, Jorvissa oli ruuhkaa.. Kävelin itse ja kätilön pyynnöstä työnsin vauvankärryjä Olo oli mahtava! Ilta onkin sitten vähän hämärän peitossa, en oikein muista mitä silloin tapahtui...

Vauvalla todettiin keltaisuutta ja kohonneet bilirubiini arvot. Kolme yötä meni valohoidossa ja mulla meni homma maidon pumppaamiseksi. Pojalta ei rinnan imeminen tahtonut onnistua, mulla maito tiukassa, rintakumin avulla yritettiin, mutta pojan annokset olivat 5-10 ml:n luokkaa. Oltiin sairaalassa seuraavaan torstaihin asti ja se oli kyllä varsinaista vuoristorataa tunteiden suhteen. Tänään meille olisi tulossa kätiö auttamaan imetysjutussa, siitä kun on tullut mulle varsinainen peikko. Vauva hermostuu, kun ei saa rinnasta maitoa ja olenkin vaan pumppaillut maitoani ja poika on sillä tähän asti pärjännyt. En ole juurikaan rintaa edes viitsinyt tarjota, kun tulee ainakin mulle paha mieli. Pumppaaminen vaan tuntuu tosi työläältä ja ankeelta, mulla on sairaalan sähköpumppu lainassa ja haettiin nyt Folkhälsanilta vuokrapumppu, kun toinen pitää palauttaa. Tuntuu että kaikki energia menee sen miettimiseen, tuleeko maitoa ja riittääkö se mun maitoni pojalle, vai joutuuko toinen syömään korviketta. Ei pitäisi stressata vaan ottaa rennosti... Eihän se musta huononpaa äitiä tee, vaikkei imetys onnistuisikaan. No katsellaan.

Saatiin muuten Jorvin synnäriltä sellaiset ohjeet, että pojan pitäisi syödä aina 3 tunnin välein ja opetettiin oikein kädestä pitäen miten toiselle tuputetaan ruokaa. Jo sairaalassa ruokailusessiot kestivätkin aina n. tunnin verran, pahimmillaan 1½ ja kun toista piti herätellä niin kaikkihan lopulta oltiin ihan poikki ja rikki. Yhden yön kotona oltuamme vietiin poika Jorviin tsekattavaksi ja saatiin lastenlääkäriltä ohjeet, että lapsentahtisesti ruokaillaan ja lepäillään, eli ei mitään tuputtamisia ja turhia herättelyjä!!! Nyt näillä eväillä ollaan edetty lauantaista lähtien, ja elämä on ainakin yhdeltä osin helpompaa. Viime yönä , poika nukkui 5 ja 4½ tunnin pätkät!! Kiva, jatkaisi vaan samaan tahtiin. Mutta tosiaan, tällä hetkellä ajatukset eivät ole kovinkaan positiiviset, kun muistelen synnäriä.

Katjuska + Kaveri 1 vk+5pv

 

[Iitu]

Katjuskan kertomus vaikutti just siltä miten haluaisi oman synnytyksen menevän!Nyt tuli taas fiilis että jospa se ei niin kamalaa oliskaan.Vielä ens kertalaisex vaikutti suht helpolta,jos se sitä ikinä voi olla.Tsemppiä teille imetykseen,jos ei onnistu niin ei se maailma siihen kaadu,enemmän se pettymys on henkistä kuin että siitä muuta haittaa olis.Mulla meni yö hyvin ja muutenkin asiat entisellä mallilla,ei mitään uutta kerrottavaa ainakaan tällä hetkellä.Jaksamista vaan!

 

[Minnea]

Kiitos Katjuska kertomuksesta! Kyllä kuulosti hiukan oudolta ja rankalta (sekä vauvalle että äidille) sairaalan käytäntö että vauvaa pitää herätellä säännöllisesti syömään. Meillä ainakin perhevalmennuksessa puhuttiin vain lapsentahtisesta imetyksestä. Mua jännittää kans kuinka isossa sairaalassa (mulla tays) jaksetaan ja ehditään opastaan imetysasioissa.

Täällä mennään jo komeasti yliaikaa... Mites muut kohtalotoverit, joilla on mennyt yli lasketun ajan, jakselette? Mä oon välillä ihan rauhallinen, välillä taas tuntuu että ei hitsi, jos pari viikkoa joutuu vielä odotteleen, niin hulluksi tulen ;-)

Minnea 40+1

 

[*Kati*]

Paljon on näköjään viikossa ehtinyt tapahtua heinämammoilla. Onnea kovasti kaikille vauvan jo saanneille! Toivottavasti itsekin liittyisi teidän joukkoonne pian.

Tänään alkoi rv 39 eikä täällä ole vieläkään mitään merkkejä synnytyksestä. No, ehkä sitä lähdetään sitten yhtäkkiä synnyttämään ilman viikkojen enteilyä. Vieläkään ei edes supistele, mikä toisaalta on hyväkin juttu. Turvotus on kyllä tänä helleviikkona lisääntynyt ja huimasti. Eilen kävin neuvolassa ja puolessatoissa viikkossa tullut painoa lisää 3,3 kiloa! Järkkyä! Litkin vettäkin kuin hullu, mutta mikään ei tunnu auttavan. Paineet onneksi ihan hyvät, eikä muita oireita jotka viittaisi raskausmyrkytykseen, joten turvotaan sitten vaan.

Kävin terkkarin sairasloman takia toisessa neuvolassa ja siellä oli taas kädenvääntöä tuosta perätila-asiasta. Terveydenhoitaja kun epäili, että vauva olisi sittenkin taas perätilassa, vaikka sanoin että kävin äityispolilla tarkistuttamassa asian ja tuo mötikkä ylhäällä, mitä epäili pääksi on ollut siinä jo viikkoja. Kutsui kumminkin kätilönkin kokeilemaan vatsaani ja sekin oli ihan perätilan kannalla. Onneksi siellä neuvolassa oli ultra, joten menin lääkäriltä varmistuttamaan asiaa, ja kyllä se pää on siellä alhaalla. Että en enää luota noihin näppituntumajuttuihin ollenkaan. Vauva ei tosin ole vielä laskeutunut ollenkaan.

Jaksamisia kaikille odottajille ja ihania hetkiä pikkuisen jo saanneille!

T. Kati rv 39+0

 

[Tiikeri]

Kiitti Katjuska kertomuksesta! Tuo tosiaan lohdutti vähän että voi se synnytys helpostikin mennä. Ja määräskö ne herättään syömään sen takia kun synty niin aikasin ennen la:ta, vaikka olikin ihan hyvän kokonen? Ei normaalisti vaavia tarvi syömään herättää, mun tietääkseni.

Mutta tuo imetys miten sen oisais ottaa rennosti jos ei lähekään sujuun? Itelle se on tosi tärkee juttu ja varmasti on syyllinen ja kamala olo jos se ei suju, sekä vielä jos kukaan ei ehi neuvomaan!! Pitäis muuttaa ajatusta siihen suuntaan että yritän parhaani, jos ei suju niin ei se maailma siihen kaadu. Yhtä ihana se vaavi on silti ja me ollaan ihan yhtä onnellisia ja terveitä ilmankin että sujuis. Jos hoen tota joka päivä, auttaiskohan =)

Tänään on millin parempi olo kun eilen, jos tää tauti vaikka alkais tästä taittumaan. Vaikka ihan rättihän mä oon enkä mitään jaksa, vaatteita on päälle moninkerroin kun muuten tulee vilun tunne. Ja välistä sitten hiki valuu noronaan. No kurkku tuntuu vähän paremmalta kumminkin.

Kysyin eilen kaverilta homeopaattisia rohtoja tähän flunssaan ja oon niitä nyt ottanu. Samoin synnytykseen oon ottanu rohtoja, jotka auttaa siitä palautumiseen. Ja yleisesti fyysisestä rasituksesta palautumiseen. Saa sitten nähdä onko niillä vaikutusta, mutta ei ainakaan haittaa joten kaiken kokeilen jos auttais. Rohtoja synnytykseen pitäis vaan ottaa päivä ennen synnytystä, joten pakko syödä nyt monta päivää kun ei tiedä koska synnyttää =). No mut ei niistä haittaakaan ole joten turvallista popsia.

Eilen olin kyl tosi kiukkunen ukollekin tästä taudista, ei jaksais enää kiukuta, toivon että tää tästä nyt paranis pian. Vaavin kanssa oon neuvotellu että jos se odottais ens maanantaihin vielä masussa. Oon sanonu että siellä masussa on paljon kivempi olla näillä helteillä kun täällä, että kannattasi vielä odottaa =). Ja äitikin jaksaa paljon enemmän paapoo kun on sitten terve ja Vammalassa kivempi syntyä kun TAYS:sissa. Et luulis jo noilla perusteilla odottavan, vai mitä =)?!

Tikru 39+6 huomenna se historiallinen päivä, apua!!

 

[Katjuska]

moi,

tuo syömään herättely johtui siitä, kun pojalla oli ne bilirubiini arvot koholla ja jotta sen saa alenemaan tarvitaan ruokaa. Bili poistuu vauvan kehosta ulosteen mukana. Että se oli se syy. Muistakaa itse olla tiukkoina siellä sairaalassa siitä lapsentahtisuudesta, vaikka mitä paasaisivat teille.

Kuulin juuri, että kaveriperheelläkin oli Jorvissa käynyt ihan samalla tavalla. Täytyy antaa sinne osastolle palautetta asiasta.

K.

 

[Kesä]

Täältä seuraa valitusta, eli hypätkää yli, jos siltä tuntuu.

paineita seurataan edelleen, mutta kun ei ole sokeria eikä valkuaista, niin kaikki kuitenkin ok... Turvotus on jaloissa ihan kauhea, mutta jostain syystä paino on nyt pudonnut viikossa melkein kilon - eihän se sinänsä paljolta tunnu, kun tähän asti tullut 1,5kg viikossa aina lisää ja n. 25 kiloa jo yhteensä...mutta aika ihme mielestäni.

Mieli on kyllä jo ihan maassa tämän odottamisen kanssa Sitä makaa sohvalla ja odottaa, että tapahtuisi jotain. Niveliä särkee ja jomattaa, eikä saa nukuttua tarpeeksi. Ulos ei pääse, lukenut olen jo monta kirjaa ja odotus tuntuu ikuisuudelta. Yhtään ei supistele! Ei voi mitään sille, että neljän jälkeen päivällä päässä pyörii eikä muuta osaa tehdä, kuin istua sohvalla ja vollottaa Saankohan minä jonkun raskausmasennuksen jo nyt...Jos alankin syyttää vauvaa siitä, ettei synny ajoissa ja aiheuttaa äidilleen tällaiset tuskat? kauheaa... Kun nyt joku osaisi jotenkin piristää. Tuntuu, ettei mieskään ymmärrä, vaikka yrittääkin parhaansa. Enhän minä häntä kotona näe kuin kolme tuntia vuorokaudessa, mutta työ on työtä ja näin on elettävä... Pääasia kuitenkin, että vauva on kunnossa - siitä jaksan sentään iloita. Tuntuu, että kesä on pian jo ohi, eikä siitä ole jäänyt käteen mitään Anteeksi nyt, mutta olo on oikeasti todella kurja...

kaikille kuitenkin voimia odottamiseen!
Kesä 39+2

 

[Moona]

Katjuskan synnytyskertomus oli kyllä hyvä.
(toivon et itselläkin olisi noin ""simppeli"" miltä kuulosti...)

Mulla vähän samat fiilikset kuin sulla kesä, turvotus vaivaa, aika käy pitkäksi, toivon et vauva syntyis jo...
Vauva on tosin ollut kaks päivää kuin pyörremyrsky, myllää taukoamatta, liekkö alkaa silläkin stressi painaa päälle kun ei tilaa ole enää liikkua. Mulla tosin on viikkoja vielä vähemmän eli 38+3 mut jotenkin olen asennoitunut ennenaikaiseen synnytykseen kun niin on käynyt äidilleni sisaruksiani synnyttäessään.
Taitaa kuitenkin mennä loppuun asti tämä raskaus.
(vaikka la on jo ensiviikon lauantaina, huh!)
jaahas..koko asunto on siivottu ja puunattu ja kamat on vauvalle ollut valmiina jo kuukauden päivät.. täytyy vissiin aloittaa siivous alusta, ja tietty lepäillä mut sitä on kyllä tullut tehtyä ihan tarpeeksi

Kuulemiin!

 

[Tiikeri]

Kyllähän tää väkisin ahistaa kun ei voi nauttia helteistä ja kesästä. En oo päässy mökeille koko kesänä, enkä uimaan. Mutta mieluummin meen sinne sairaalaan kun helteet helpottais, kyllä täällä kotona on kivempi kun kuumassa kiireisessä sairaalassa. Ja kun ei tiedä jos vaavilla on keltasuutta tai itelle tulee jotain niin voi joutua viikon tai enemmänkin makaan siellä.

Työkaveri lohdutteli että ei hänkään sinä kesänä uinu kun odotti. Mulle kun uiminen kesällä on ollu parasta mitä on ja nyt ei sitä voi. Ja vielä kun tää flunssa niin ei voi ees aatella lähtevänsä johkin, ei jaksa ku maata kotona. Mutta flunssa nyt vois olla ilman raskauttakin että menee kai sit kaks kärpsätä yhellä iskulla kun raskaus jokatapauksessa rajottaa.

Mutta pakko aatella että tää kesä nyt vaan on tämmönen ja kiitoksena siitä saadaan vaavi syliin. Eikä vaavinkaan kanssa voi helteestä nauttia ja mihkään lähtee näillä keleillä. Joten mun mielestä sama vaikka on nyt vielä vattassa jonkin aikaa.

Mä säikyn kaikkia suppareita ja juilimisia kun en haluis näillä helteillä mihkään. Voisin vielä odottaa tän masun kanssa...
Vaavi ollu aktiivinen tänään kun pari päivää onkin ollu tosi hiljanen. Joten suppareita ja juilimisia tulee.. apua!

Vkonloppuna ois tulevien kummien tuparit, sinnekin ois kiva vielä päästä =) ja jos ois tervekin sit jo. Otan kyllä sairaalakassin mukaan kun on tossa puolessa välissä sairaalaa niiden koti. No katotaan pääsenkö sinne asti tän masun kanssa.

Toisaalta jaksan sikskin odottaa kun raskausoireet ei oo pahentunu, oon tottunu jo tähän olotilaan aika hyvin. Olen onnellisessa asemassa kun en kärsi turvotuksesta ja kun on enimmäkseen jalat rahin päällä niin ei pakotakaan. Ja oon saanu nukuttuakin kohtuu hyvin.

Joten otan osaa joilla olo kurjempi ja toivon suppareita niitä toivoville! Koitetaan kestää ja aatella sitä ihanaa vaavi-palleroa joka sieltä enemmin tai myöhemmin putkahtaa =)

Mites Iitu jaksatko hyvin odottaa synnytystä, mitkä fiilikset, ootko malttamaton? Sullahan kohta kanssa la.

Tikru 39+6

 

[Tiikeri]

Hei keksin yhen helpon viilennyskeinon. Laittaa masun päälle märän pyyhkeen ja kääntää välillä. Mulle tulee ainakin pari astetta viileempi ja helpompi olo. Pyyhe pysyykin hyvin tuossa kun masu niin pysty ja vaavikin varmaan tykkää viilennyksestä =)

 

[kata]

Onnea hirmuisesti vaavinsa saaneille!!!Kiva lukea toisten kertomuksia ja tässäkin huomataan,että kaikki ollaan yksilöitä,samanlaista tarinaa tuskin toista on.

Mulla on huomenna se totuuden päivä,joudunko kaavintaan vai en.Mitään isompaa klönttiä ei ole tullut,niitä pirun supistuksia edelleen ja tosi vahvoina.Mä kun odotusaikana niitä manasin kun pitivät yökaudet hereillä ja vielä jälkisupparitkin kestin hammasta ja buranaa purren-nyt vielä lääkkeellä tehtyjä supistuksia,ou nou...
Vaan kärsin kyllä jos vaan tietäis että huomenna ei tarvis nukuttaa ja joutua kaavintaan.On teknisesti simppeli homma,tiiän,mutta en ole yhtään innostunut ylimääräsistä jutuista.Mutta kohta kaiketi kaikki kohdun kanssa koplaamiset on ohi,kunpa vaan toipuis muuten hyvin.Kohtu on tosi pieni,johtunee vahvoista jälki ja nästä lääkesuppareista.Aatella että puolessatoista viikossa se melonin kokoisesta pallosta supistuu taas omenan kokoiseksi...Mies sanoi aamulla että meidän äiti on taas jo entisissä hoikissa mitoissa.Vähän mieltä lämmitti tuollainenkin kommentti,mieli ollut aika maassa tän kuumeen ja kipujen vuoksi.Tyttö on ihana,suloinen kuin mikä.Maha vähän vaivaa, mun lääkkeistä johtuen-sylikissa olisi-vaan näillä helteillä se molemmille aika tuskaista.

Lämpöä piisaa nyt ja kovin,toivottavasti viilenee niin vaavitkin uskaltaa ulos maailmaan!!!

kata ja maisa 11 pvää

 

[Mare]

Terveiset ultrasta, kävin siis vika ultrassa ja kaikki näytti olevan ihan ok. Lääkäri tuumaili, että tyllerö voi syntyä minä hetkenä hyvänsä, siis paikat on siinä kunnossa, kohdunsuu 3 cm auki. Painoarvioksi hän kertoi n.3700 g, saapi sitten nähdä minkä kokoinen kaveri on kun syntyy, mutta muutenhan tuo vauveli saisikin jo tulla. Ultran ja sisätutkimuksen jälkeen tuli verinen vaalea klöntti, ilmeisesti limatulppaa, ja veristä tuhruvuotoakin on tullut (tästä hän kyllä varoittelikin), mukavasti on myös supistellut, vielä kivuliaat kuitenkin puuttuvat. Eipä tässä nyt muuta voi kun odotella vaan sitä lähtöä...jospa tu ronkliminen olisi antanut vaikka lisäpotkua...?

Jakselkaahan vielä, ei tätä enää kauaa kestä

Mare ja rv:t 38

 

[Iitu]

Tiikeri,sulla se la huomena,mulla torstai.Oon samoilla linjoilla sun kanssa että tähän masuun aika hyvin tottunut,tuossa se mukana roikkuu.Taitaa mennä meillä yli 40 vkoa.Ainoat inhotukset on jatkuva hiki,jalkojen turvotus(oikea pahasti)ja hetkittäiset viiltävät kivut,neuvolassa veikkas että ne loppuu kun pää kunnolla kiinnittynyt= )Fiilikset on aika sekavat,samaan aikaan vähän pelottaa mutta kuitenkin odottaa että tulis jo niin sit se ois koettu ja tehty.Aina kun tulee supistuksia niin en enää ajattele että nytkö ne jatkuu ja lähtö tulee,on niin tottunu siihen että ne loppuu kuitenkin eikä johda lopputulokseen,niinkun on aina käyny.Vaikka nythän ne vasta voivatkin aloittaa synnytyksen ihan koska vaan,kai tuokin on sitä että on tottunut tähän olotilaan,ei osaa sisäistää että tosipaikka on lähempänä kun arvaakaan.Itse synnytystä kun ajattelee oon pari kertaa sanonu miehelle että ois pitäny vaatia leikkausta,ei sattuis se itse ""synnytyshetki"",kuitenkin haluan alakautta yrittää,luonnollisempaa.Tällä hetkellä en oikee mieti mitään,ehkä se paniikki iskee sit kun on tosiaan lähdössä laitokselle!Sattuu supparit tai vedet on menny,miettii onko muistanu tehä kaikki,tarttuu sairaalakassiin ja avaa oven...luulen että sitte kunnolla tajuu ettei perääntyä voi vaan nyt se on menoa.Ja varmasti matkan miettii miten kaikki menee ja mitä tuleman pitää.Varmaa itkukin pääsee ennenkö synnärille ehtii,ei välttämättä kivusta vaan tunteet niin pinnassa.Että sellasta,mitä itse Tiikeri mietit?Ootko koittanu jotenkin tsempata itteäs?

 

[Tiikeri]

Ihanaa olla taas voimissaan, voiko olla että ne homeopaattiset pillerit autto tähän flunssaan. Eilen ja aamullakin vielä olin ihan rikki ja nyt ihan toinen olo. Silittelin vaavin lakanoita tossa, oon tehny ruokaa ja kaikkee pientä touhunnu. Moneen päivään kun ei oo jaksanu mitään, ihanaa!!

Mutta nyt on tullu vatsan juiliminen, jota ei ole ollu pitkiin pitkiin aikoihin. Mietin että voiko tää aavistella synnytystä. Kerroin miehelle, niin sille iski paniikki kun autoremontti on ihan kesken. Mutta ainahan kulkee taksit jos ei muuten pääse =)

Aattelin tänään tehä banaanilettuja kun tuo ilma tuosta vähän viilenee, vielä viime hetken herkutteluja. Tarvii nauttia joka päivästä ja hetkestä kun ei tiedä koska se uusi elämä alkaa =). Nyt supistaakin ja vähän kipeesti...hui ui!!

Tikru

 

[Tiikeri]

Just tuossa kirjottelin että juilii.. niin lähinnä nyt huvittaa tää tilanne. Oon älyttömän onnellinen että tuo flunssa lähti paraneen. Mutta että jos synnytys tähän samaan syssyyn niin minkäs sille voi. Jotenkin sitä vaan asennoituu että hetki kerrallaan, muuta ei voi. Että luonto on ihmeellinen enkä voi sen voimaan vaikuttaa, oltava virran vietävänä. Siinä on jotain niin maagista ihan kun koko raskaudessa. Samalla jännää, pelottavaa, ihanaa ja onnellista.

Niin se lähinnä että hetki kerrallaan ja ajattelen sitä ihanaa vaavia. Katon mitä tuleman pitää ja koitan pysyä rauhallisena sekä rentoutua. Jos sit hirvee paniikki iskee ja kivut menee aivan kauheiks niin elettävä sen mukaan. Sit vaan vaadittava kivunlievitystä, mutta koitan unohtaa ne ikävät jutut, elää vaan hetkessä.

Jotenkin sekin kun kerran jo olin siellä sairaalassa ja koin niitä kipuja luo turvallisuutta. Tiedän miten asiat alussa ehkä menee, miltä tuntuu, millasta sairaalassa on tms. Ja ihaninta se että nyt se tuottaa tulosta, mä saan sen vaavin enkä lähde turhautuneena pois. Sillä mä tsemppaan itteeni, että kärsimyksestä on oikeesti hyötyä!!!

Ja kun noita endokipuja joudun aina kärsiin, eikä siitä sairaudesta voi ikinä täysin parantua, niin sen rinnalla tän kivun kestää. Endokivut kun on samantyyppisiä supistuskipuja mutta niistä ei oo mitään hyötyä, niitä joutuu kärsiin turhaan ja se turhauttaa aina niin vietävästi!!! Näistä on hyötyä joten jaksan hymyillä hyvinkin, hymyilen vaaville =)!!

Ai että kun on nyt hyvä olo =)

Onnea ja hymyä Teille kaikille!!

Tikru