Helvetillinen elämä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kurimus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kurimus

Vieras
Ajattelen riippuvuuksistani siten, että ne on kaikki pakoa jostain todellisesta ongelmasta, joka on ehkä niin syvällä, etten saa kaivettua sitä esiin.
Nyt pelkään sitä, että olen ajautunut tilanteeseen missä minun on itse, yksin, katkaistava kaikki riippuvuuteni, kohdattava se peikko joka pakottaa minut pakenemaan itseäni, elämääni, todellisuutta.
Jos löydän sen peikon, otan sen kiinni, "tapan" sen, sitten olen vapaa.

Sitten minusta tulee taas vanhempi.

Itselläni ei elämää ole ollut aikoihin, vuosiin, ehkä koskaan.

Helvetillisen elämän olen aiheuttanut lapsilleni, en voi elää heidän kanssaan. Olen heidän elämässään vain vierailija.
Helvetillisen elämän olen aiheuttanut kaikille niille jotka vielä välittävät minusta ja ovat joutuneet katsomaan tätä pelleilyä vierestä vuosikaudet.

Pääni on ollut selvä nyt sen aikaa, että näen itseni. Näen mitä olen saanut aikaan ja siinä ei ole mitään kaunista, ei mitään mistä olla ylpeä. Olen saanut aikaan vain kaaosta.
päivällä haaveilin kaikesta siitä millaiseksi elämäni teen, itselleni ja rakkailleni, miten hyvä siitä tulee.
Ensimmäisen takaiskun tultua katkesi kamelin selkä ja kaikki kaatui kerralla niskaan. Raivosin ja huusin.
Tähän kellon aikaan en tunne muuta kuin vihaa ja pettymystä itseäni kohtaan. Miksi olen tehnyt valintoja jotka on vammauttaneet ja vahingoittaneet minut tälläiseksi? Miksi en voi elää kuin IHMINEN. Miksi en voi ELÄÄ olla LÄSNÄ, antaa anteeksi, rakastaa, ottaa vastaan sitä rakkautta jota minua kohtaan tunnetaan?
Koska en ansaitse sitä. Koska olen aina ollut huono kaikessa, niin minulle on aina sanottu ja sen olen aina uskonut. Koska kaikki mihin olen ryhtynyt, on mennyt pieleen ja pahasti. Koska olen minä.
 
Olet harvinaisen taitava ihminen. On todella vaikeaa nähdä oma tilanne ilman ulkopuolisen apua vaikka läheiset sanoisivat mitä tahansa.

Sinun olisi hyvä lähteä purkamaan tilannetta ammatti-ihmisen kanssa. Sellaisen, joka tietää riippuvuuksista ja miten edetä, jotta pääset tavoitteeseesi. Ei peli ole menetetty, ei todellakaan! Pysähdy miettimään, mitä riippuvuutesi ovat opettaneet sinulle. Mitä riippuvuutesi rakastaa? Mitä ne vihaa? Mitää pahaa riippuvuutesi ovat tuoneet elämääsi? Mitä hyvää? Voi kuulostaa kummalliselta, kun kysyn, mitä hyvää, mutta kun pohdit asiaa niin jotain ne ovat tuoneet, aivan varmasti.

Kun nyt haet tukea irti pääsemiseksi, olet pian taas se vanhempi joka haluat olla. Ja olet se ihminen, jota itsekin arvostat. Tsemppiä!

Ps. Tiedätkö mistä tiedät ettet ole yksin riippuvuuksiesi kanssa? Siitä, kun niille on annettu nimet :)
 
Kerro mulle miten ihminen elää? Tuosta voi olla niin monta käsitystä. Jokaisella meistä on omia unelmia ja jos ei niitä ole niin niitä voi kehittää. Menneet on menneitä ja niistä on kannettava vastuu mutta elämän suuntaa tulevaisuuteen voi muuttaa ja alkaa toteuttaa itseään, sekä löytää oma todellinen minä sieltä kaiken alta :) Mulle tuli tälläisiä mieleen, en tiedä siis mitään sinun elämästäsi mutta tsemppiä toivotan :)
 
En tiedä mistä olet riippuvainen, mutta se että et osaa elää/rakastaa yms johtuu siitä, ettet ole selvästikään opetellut sitä elämisen taitoa olla selvänä(?) Se vaatii paljon paljon työtä ja voimiahan se vie myös, siksi sinun pitää oppia antamaan armoa myös itsellesi.
Tsemppiä toivottelen!
 
Mitä riippuvuutesi rakastaa? -Sitä että petän kaikki lupaukseni ja annan niiden viedä minua

Mitä ne vihaa? -Sitä, että sanon ääneen "ei!" kun sisin huutaa "kyllä!"

Mitää pahaa riippuvuutesi ovat tuoneet elämääsi? -vanhemmuuden menettäminen, hyväksikäyttöä, rahavaikeuksia, terveysongelmia, pelkotiloja, väkivaltaa, uhkauksia

Mitä hyvää? -pakottaneet lopulta ajattelemaan itse, niin paljon pahaa että on pakko herätä ajattelemaan "miksi?". tuoneet elämääni myös ihmisiä joita en muuten olisi koskaan tavannut, näyttäneet mihin tämä tie lopulta vie. euforian tunne, täydellinen pako kaikesta mikä ahdistaa, kai niitäkin voi hyviksi asioiksi sanoa, se ei vain enää ole ollut hauskaa pitkään aikaan.


joku vastasi tulla vanhemmaksi "taas". en ole koskaan olliut vanhempi :( minun on aloitettava se ihan alusta, opeteltava kuin ensiaskeleet, kuin lukemaan, laskemaan, ensimäistä kertaa.
ei ole mitään mistä ammentaa "näinhän tämä meni" en ole halvaantunut joka opettelisi uudestaan kävelemään.

kiitos vastanneille. rima ammattiauttajan puheille on korkealla. kuitenkin, se askel on otettava, silloin myöntäisin ääneen ventovieraalle sen mitä olen. silloin paraneminen alkaisi. olet oikeassa.
 
voimia sinulle ap.
tarvitset varmasti tukea ja apua tilanteessasi, yksin on raskasta ellei mahdotonta taistella.
Muista että kaikki on mahdollista kun vain haluat, ala uskoa itseesi.
Et ole ainut joka täällä on mokannut pahemman kerran.
Monen elämä on myös muuttunut, tunnen heitä itsekin.
Ei itsensä kohtaamista tarvitse pelätä, koska kaikilla meillä on lupa olla olemassa ja kaikilla on tarkoitus!
 
käsitykseni elämästä on, että kestää arjen, hallitsee sen. osaa rentoutua vaikka kirjan pariin. näkee ympärilleen, nauttii hetkestä.
hyvä elämä minulle olisi sitä, että olisin sellainen, johon voi luottaa, jota omat lapset ja toiset ihmiset voisi kunnioittaa, joka uskoisi itseensä, joka kestäisi pettymyksiä hajoamatta, jolla olisi realistisia unelmia joista jotkut tulisi toteutettuakin, joka voisi katsoa itseään peiliin ja sanoa: hyvä minä.
se olisi pientä ja vaatimatonta, turvallista. sellaiseksi sen kuvittelen.
 

Yhteistyössä