H
höh
Vieras
Niin miehen on pakko viettää aikaa anoppilassa metsä/peltotöiden takia todella paljon. minulla ei pahemmin ole omaa vapaa-aikaa ja välillä on hiertänyt se, kun mies tekee kaiken vapaa-ajan töitä.
tiedän olevani tervetullut anoppilaan ja varsinkin mummi on innoissaan lapsenlapsesta.toisaalta lapsenhoidossa varsinaisesti en saa apua, mummilla on paljon omaakin puuhaa (on emäntä joten jatkuvasti leipoo,laittaa ruokaa).paikka sijaitsee todella korvessa,eli lähellä ei ole mitään kahvilaa,kauppaa tms. jonne voi mennä, vieressä menee vain maantie jossa on nopeusrajoitus 100km/h ja muut lenkkeilymaastot on metsäteitä jotka esim nyt täynnä rapaa ja kuraa.
jotenkin tylsistyn anoppilassa heti,enkä voi olla oma itseni...ollaan niin eri tyylisiä ihmisiä anopin kanssa että jutunjuurta on vaikea keksiä.olen ollut siellä nyt joka viikko miehen mukana ja täytyy myöntää että helpotus on suuri kun pääseen taas omaan kotiini.anoppilassa ihmetellään miksen viihdy siellä.
haluaisin viihtyä mutta siellä ei ole esim.telkkaria,nettiä (vain radio jossa anoppi kuuntelee aina Dei-kanavaa),ei kunnollisia lenkkeilymaastoja(ellei halua kiertää maantien vartta),ei ketään samanikäistä, samassa elämäntilanteessa olevaa.. anopin kanssa ei hirveästi ole yhteistä joten aika hiljaisuudessa siellä ollaan vaikka toki yritetään jotain jutella välillä.olenko kamala ihminen jos suosiolla vähennän noita reissuja ja mies menee yksin? meille saa tulla milloin vaan mutta anoppilassa en millään vihdy
. tästä ollaan riidelty miehenkin kanssa monet kerrat...
tiedän olevani tervetullut anoppilaan ja varsinkin mummi on innoissaan lapsenlapsesta.toisaalta lapsenhoidossa varsinaisesti en saa apua, mummilla on paljon omaakin puuhaa (on emäntä joten jatkuvasti leipoo,laittaa ruokaa).paikka sijaitsee todella korvessa,eli lähellä ei ole mitään kahvilaa,kauppaa tms. jonne voi mennä, vieressä menee vain maantie jossa on nopeusrajoitus 100km/h ja muut lenkkeilymaastot on metsäteitä jotka esim nyt täynnä rapaa ja kuraa.
jotenkin tylsistyn anoppilassa heti,enkä voi olla oma itseni...ollaan niin eri tyylisiä ihmisiä anopin kanssa että jutunjuurta on vaikea keksiä.olen ollut siellä nyt joka viikko miehen mukana ja täytyy myöntää että helpotus on suuri kun pääseen taas omaan kotiini.anoppilassa ihmetellään miksen viihdy siellä.
haluaisin viihtyä mutta siellä ei ole esim.telkkaria,nettiä (vain radio jossa anoppi kuuntelee aina Dei-kanavaa),ei kunnollisia lenkkeilymaastoja(ellei halua kiertää maantien vartta),ei ketään samanikäistä, samassa elämäntilanteessa olevaa.. anopin kanssa ei hirveästi ole yhteistä joten aika hiljaisuudessa siellä ollaan vaikka toki yritetään jotain jutella välillä.olenko kamala ihminen jos suosiolla vähennän noita reissuja ja mies menee yksin? meille saa tulla milloin vaan mutta anoppilassa en millään vihdy