Hoidossa/kotona

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 1X2
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
1

1X2

Vieras
Lueskelin tota akateemiset äidit... ketjua ja en viitsinyt sinne perään laittaa, kun ketjukin niin pitkä, aloitan siis uuden. Itse olen korkeakoulu tutkinnon suorittanut, sikäli mikäli se nyt mitenkään lapsen hoitoon/hoidattamiseen edes liittyy?? Odotamme esikoistamme ja itse olen pitämässä ä-loman + 1kk vanhempainvapaata, jonka jälkeen mies jää kotiin. Näissä tämän kaltaisissa keskusteluissa huomattavan usein isät jää huomiotta, siinä on kuitenkin toinen vanhempi joka on aivan yhtä kykenevä jäämään kotiin lapsen kanssa. Miksi siitä keskustellaan niin hiton vähän?

Meillä ympäristö on ollut osittain hieman yllättynyt ratkaisustamme, mutta sen kannalla että erittäin hieno ratkaisu. Ainakaan kukaan ei ole sanonut mitään negatiivista. Omasta mielestäni on itsestäänselvyys että molemmat vanhemmat hoitavat osansa. (Kuten ed. ketjussa joillekin oli itsestäänselvyys että nainen jää kotiin 3v:ksi.) On toki miehiä jotka eivät halua osallistua, joka taas mun mielestä on outoa ja on naisia jotka eivät anna miehen osallistua, joka on vielä hassumpaa. Tätä jälkimmäistä tuntuu olevan liikenteessä enemmän, perustan väittämäni kuulemaani ja
lukemaani.

Se onko lapsi kotona vai hoidossa ei vaikuttane myöhempään elämään. Minkälaista lapsen elämä on, se vaikuttaa. Vanhemmat jotka vievät lapsen hoitoon varmasti rakastavat lastaan aivan yhtä paljon kuin ne, jotka ovat kotosalla 3v. saakka. Omituista edes väittää rakkauden olevan riippuvainen tästä?? Miksi kotona olevilla on kamala tarve tuomita ja kritisoida vanhempia (ja lähinä naisia!!) jotka vievät lapsensa hoitoon? Mitä ihmettä se kenellekkään edes kuuluu miten kukakin lapsensa hoidot järjestää?? Se ei ole kotona olevilta pois jos naapurin kersa on hoidossa ja päinvastoin. Paljon vähemmän kuulee hoidossa olevien lasten vanhempien haukkuvan samalla mitalla kotona olijoita..

On väläytelty hiukan katkeria(?) kommentteja, että pitäisi pvähoitomaksujen olla oikeassa mitakaavassa eikä yhteiskunnan tukea lainkaan hoitoon viemistä. Että sittenpähän ne vievät kenellä on oikeasti varaa. Noh, voidaan asiaa ajatella myös toisinpäin, kaikki tuet joita kotona ollessa saa (kodinhoitotuki, kuntalisä, tulosid.lisä ja oliko vielä jotain?) ja tietty lapsilisä kaikille, voidaan lopettaa. Sitten ne jäävät kotiin jolla oikeasti on varaa, vai mitä? Saattas nousta aika poru.

Henk.koht olen sitä mieltä että kumpaankin pitäs luoda yhtäläinen mahdollisuus taloudellisesti, olla kotona tai viedä hoitoon/palkata hoitaja kotiin. Itse mielelläni palkkaisin hoitajan kotiin, mutta se vasta kallista onkin :-(

Eli kannustetaan myös isiä jäämään kotiin ja lopetetaan täysin turhanpäiväinen syyllistäminen lapsen hoitoon viemisestä. Hyvä vanhemmus on kiinni aivan muista ja suuremmista asioista.

Hyvää Joulua kaikille!

 
Edellisen kanssa olen täysin samaa mieltä. Miksi äitiä usein syyllistetään aikaisesta töihinmenosta, vaikka isä jäisi hoitamaan lasta? Onhan lapsen etu, että hänellä on kaksi yhtä rakasta ja turvallista vanhempaa, jotka molemmat ovat osallistuneet tasapuolisesti jo vauva-aikana lapsen hoitoon. Minusta olisi erittäin hienoa, jos useammin vanhemmat jakaisivat vanhempainvapaat.
 
luin itsekin tuon "akateemiset"-ketjun ja kyllä olen aivan järkyttynyt siitä miten naisten pitää tuomita toisensa ja erityisesti ylentää itseään alentamalla muita. Anteeksi jo etukäteen - tiedän että tämä on karkea yleistys - mutta kyllä minun silmääni näyttää että juuri noilla kotiäideillä jotka ovat 3v kotona jokaisen lapsen kanssa on suunnaton tarve kiillottaa kruunuaan ja sättiä maan rakoon ne jotka vievät lapsensa hoitoon. Kehtaavat jopa sanoa työssäkäyville äideille että "sinun osaltasi lapsen hankkiminen on virhe". Kuka meistä ihan oikeasti on niin ylevä ja synnitön että on oikeutettu heittämään sen ensimmäisen kiven???

Luulisi että äitys yhdistää ja tekee naiset solidaariseksi ja toisiansa tukevaksi tiiviiksi joukoksi, mutta näköjään homma on päinvastoin. Olen kyllä samaa mieltä tämän ketjun aloittajan kanssa että kokeillaanpa sitä että kaikki tuet (kotihoidontuet, lisät, kuntalisät jne) kokeiluluontoisesti poikki vaan, niin kyllä nousisi poru ja kotiäiditkin alkaisivat kummasti viedä lapsiaan hoitoon ja palata työn pariin...
 
luin itsekin tuon "akateemiset"-ketjun ja kyllä olen aivan järkyttynyt siitä miten naisten pitää tuomita toisensa ja erityisesti ylentää itseään alentamalla muita. Anteeksi jo etukäteen - tiedän että tämä on karkea yleistys - mutta kyllä minun silmääni näyttää että juuri noilla kotiäideillä jotka ovat 3v kotona jokaisen lapsen kanssa on suunnaton tarve kiillottaa kruunuaan ja sättiä maan rakoon ne jotka vievät lapsensa hoitoon. Kehtaavat jopa sanoa työssäkäyville äideille että "sinun osaltasi lapsen hankkiminen on virhe". Kuka meistä ihan oikeasti on niin ylevä ja synnitön että on oikeutettu heittämään sen ensimmäisen kiven???

Luulisi että äitys yhdistää ja tekee naiset solidaariseksi ja toisiansa tukevaksi tiiviiksi joukoksi, mutta näköjään homma on päinvastoin. Olen kyllä samaa mieltä tämän ketjun aloittajan kanssa että kokeillaanpa sitä että kaikki tuet (kotihoidontuet, lisät, kuntalisät jne) kokeiluluontoisesti poikki vaan, niin kyllä nousisi poru ja kotiäiditkin alkaisivat kummasti viedä lapsiaan hoitoon ja palata työn pariin...
 
luin itsekin tuon "akateemiset"-ketjun ja kyllä olen aivan järkyttynyt siitä miten naisten pitää tuomita toisensa ja erityisesti ylentää itseään alentamalla muita. Anteeksi jo etukäteen - tiedän että tämä on karkea yleistys - mutta kyllä minun silmääni näyttää että juuri noilla kotiäideillä jotka ovat 3v kotona jokaisen lapsen kanssa on suunnaton tarve kiillottaa kruunuaan ja sättiä maan rakoon ne jotka vievät lapsensa hoitoon. Kehtaavat jopa sanoa työssäkäyville äideille että "sinun osaltasi lapsen hankkiminen on virhe". Kuka meistä ihan oikeasti on niin ylevä ja synnitön että on oikeutettu heittämään sen ensimmäisen kiven???

Luulisi että äitys yhdistää ja tekee naiset solidaariseksi ja toisiansa tukevaksi tiiviiksi joukoksi, mutta näköjään homma on päinvastoin. Olen kyllä samaa mieltä tämän ketjun aloittajan kanssa että kokeillaanpa sitä että kaikki tuet (kotihoidontuet, lisät, kuntalisät jne) kokeiluluontoisesti poikki vaan, niin kyllä nousisi poru ja kotiäiditkin alkaisivat kummasti viedä lapsiaan hoitoon ja palata työn pariin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja järkyttävää menoa:
Olen kyllä samaa mieltä tämän ketjun aloittajan kanssa että kokeillaanpa sitä että kaikki tuet (kotihoidontuet, lisät, kuntalisät jne) kokeiluluontoisesti poikki vaan, niin kyllä nousisi poru ja kotiäiditkin alkaisivat kummasti viedä lapsiaan hoitoon ja palata työn pariin...

Varmasti pakko ajaa ihmisiä tekemään välillä tahtoaan ja arvojaankin vastaan. Kyseisessä ketjussa kyse oli kuitenkin valinnasta. Suomessa yleisesti kyse on pääasiassa valinnasta. Suurin osa perheistä pystyy halutessaan järjestämään nykyisillä tuilla niin, että lasta hoidetaan kotona 1-3 v. Tuossa ketjussa puhuttiin alunperin reilusti alle vuoden kotonaolosta.

En ymmärrä odotusta, että äitiys saisi kaikki naiset puhaltamaan yhteen hiileen. Tällainen oletus liittyy minusta yhtä perusteettomaan äitimyytti-ajatukseen, että kaikista naisista tulee madonnia lapsen synnyttyä ja että olisi olemassakaan joku "oikeanlainen" äitiys.

Olemme edelleen yhtä erilaisia kuin ennen lastakin, ei meillä ole yhtään enempää edellytyksiä puhaltaa mihinkään kuin ennenkään. Päinvastoin stressaava elämäntilanne kiristää pinnaa. Toki yhteiset asiat yhdistävät jonkin verran niiden kesken, jotka muutenkin tulisivat toimeen keskenään. Kaikki eivät tule, eikä ole tarkoituskaan.

Ei isyyskään saa miehiä yhteiseen isärintamaan, esim. vaatimaan isyysvapaiden pidennystä, naiset sitä useammin ajavat.

 
Ihmetellyt olen minä myös, miksi tuntuu, että aina keskusteluissa unohdetaan se ISÄ. Aina moititaan äitiä ties mistä asiasta. Jos vie lapsen hoitoon, tai ei vie hoitoon. Miksei äiti tee sitä tai äiti tee tätä... Jos äiti käy viettämässä omaa aikaa, sitä paheksutaan. Tai jos on vain kotona, sekään ei ole hyvä. Miehen menemisiä harvemmin paheksuu kukaan, korkeintaan vaimo itse... Mutta äidin tekemiset on jotain, mitä pitää paheksua tavalla tai toisella.

Mun mielestä jokainen itse arvioi, miten lasten hoitonsa järjestää. Oli se sitten kotona tai hoidossa.
 
Onko ap ajatellut vauvat imetystä; aiotko osaimettää, et lainkaan vai miten?
Neljän kuukauden ikäinen vauva tarvitsee maitoa enemmän kuin 8h välein, mikä lienee aika normi työpäivä? Toki pullon kanssa pärjää loistavasti, jolloin isäkin voi syöttää varsin hienosti.
Itse olin äitiysloman kotona, eli sen 3kk ikään saakka. Sitten isä jäi vanhempainvapaalle. Ratkaisu oli meille helppo, koska teen töitä kotitoimistolla. Käytännössä mikään ei siis muuttunut, ruokinta-aikaan oli käytettävissä ja muun osan työpäivästä tein töitä työhuoneessa isän hoitaessa vauvaa.
Nyt olen jäänyt hoitovapaalle, koska mielestäni pienen lapsen paikka ei ole päiväkodissa, tai ainakaan se ei koskaan ole ollut vaihtoehtona meillä. Mieheni palasi normaaliin työhönsä. Meille tämä oli ainoa ratkaisu, miehen tulot kun on kuitenkin paljon paremmat, ja meidän suurperhe ei yksistään minun tuloillani ja pienellä kotihoidon tuella pärjäisi.
Olemme molemmat erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme. Itse hoidan lasta kotona kunnes on vähintään kaksivuotias, kuitenkin todennäköisimmin maksimi-ajan eli kunnes täyttää kolme vuotta. Sitten palaan työelämään, teen edelleen töitä kotoa käsin, jotta hoitopäivä päiväkodissa pysyy inhimillisenä, maksimissaan 8h mittaisena.
Tiedän ettei ratkaisu ole kaikille helppo, omalla kohdallani vain halusin osoittaa että se on mahdollista.
Tsemppiä aplle, tehkää itsellenne sopivin ratkaisu, älkää välittäkö muiden, ulkopuolisten kommenteista. Kyseessä on kumminkin teidän oma elämä.
 
Onko ap ajatellut vauvat imetystä; aiotko osaimettää, et lainkaan vai miten?
Neljän kuukauden ikäinen vauva tarvitsee maitoa enemmän kuin 8h välein, mikä lienee aika normi työpäivä? Toki pullon kanssa pärjää loistavasti, jolloin isäkin voi syöttää varsin hienosti.

Olen ajatellut yrittää imetystä, sujuu sitten jos on sujuakseen. Mitään paineita en ole ajatellut asiasta ottaa. 3-4kk-> voi alkaa antamaan muutakin sapuskaa, joten siinä mielessä. Ja ainahan voi lypsää maitoa pulloon, kyllä se yhden työpäivän sielä säilyy!

Siis ratkasuhan me ollaan jo tehtykin kotonaolojen suhteen. Enkä ole ajatellut ulkopuolisten kommenteista niin häiriintyäkkään, tosin mitään äärimielipiteitä en ole ainakaan toistaiseksi saanut kuullakkaan. Tai sitten ne esitetään nimettömänä palstoilla, ei suoraan keskustellessa ;-) Meillä taasen oli alusta saakka ennen kun lapsenteko puuhiin edes ryhdyttiin, työnjako 50-50 periaattella niin sanoakseni. Että molemmat ottaa osaa ja molemmat jää vuorollaan kotiin. 3vkon isyysloma on lähinnä naurettavaa, joskin tyhjää parempi tietysti sekin.

Me tienataan aika tasan miehen kanssa ja mies nimenomaan myös halusi jäädä kotiin itsekkin. (jo suhteemme alkuaikoina otin tästä selvää, koska se oli mielestäni edellytys perheenperustamisille, että myös mies jää kotiin ja ottaa puoliskonsa hoitaakseen) Pidetään sitten vuosilomia vuorotellen (1,5-2kk) kunnes lapsi on n.vuoden jolloin ollaan toivottavasti löydetty kiva hoitopaikka.
 
Minäkin luin akateemisten äitien keskustelun. Se on vähän mistä näkökulmasta lukee. Omaan silmääni osui myös viestejä, joissa haukuttiin "miehen siivellä eläjiä" ja sitä, kuinka kukaan normaali järkevä ihminen voi viettää "virikkeetöntä elämää" ja onko sitä järkeä nyt sitten koulutuksesta huolimatta päässä kun sitä voi "tuhlata kotona".

Kiviä heitellään molemmin puolin aitaa. Lapsellista, kun ne osuvat kokonaisiin perheisiin. Juuri lapsiin, joiden hyvinvointia muka mielipiteillä ajetaan... (teidän lapset on tyhmempiä kuin meidän lapset kun noin teitte blaa blaa...).

Itse haluan, että lapsemme saavat kotihoitoa. Välillä hoitaa mies ja välillä minä, tasaveroisia vanhempia olemme joten mitä väliä sillä on kunhan vauva maidon ja hoivan saa ajallaan. Haluan kuitenkin olla selvillä lapsen elämästä, ja tiedän että ph:ssa lastani ei voida huomioida yhtä hyvin kuin juuri me vanhempina voimme. Puhun siis meidän alueemme päivähoitotilanteesta, joka on todella heikko sanalla sanoen.

Varmasti jossain muualla on ihannetilanne, jossa päteviä hoitajia riittää ja omahoitaja pysyy pitkään samana ja ryhmäkootkin ovat ihanteelliset sekä oleminen vuorovaikutteista... Meillä tämä totetutuu vain kotona. Olen kiitollinen siitä, että meidän perheellemme on taloudellisesti mahdollista hoitaa lapset kotona.
 
Mua taas pistää silmää tuo arvokeskustelu. Aina vedotaan arvomaailmaan, jos äiti haluaakin töihin. Koskaan kotona olevilla ei tunnu raha ratkaisevan, paitsi siinä, että isä menee automaattisesti töihin (koska suurempi palkka) tai kotihoito lopetetaan siihen, kun lapsi on kolme vuotias (tuet loppuu). Eli kumpi silloin ratkaisee hoitoon viemisen, arvot vai raha? Tämän jälkee vedetään aina tämä, että lapsi tarvitsee viimeistään silloin kavereita. No niitähän saa edelleen niistä avoimista kerhoista, seurakunnan kerhoista, muskareista, harrastetoiminnasta, äiti-lapsikerhoista ym. Kumpi siis taas ratkaisee, arvot vai raha?
Jos halutaan tätä arvokeskuskutelua jatkaa niin ihannehan olisi, että äiti hoitaa puolet ja isä puolet, silloin ei rahalla ja palkan suuruudella pitäisi olla mitään tekoa asiassa, kun ne oman arvomaailman asiat vain ratkaisee. Eikö sillä isällä ole sitä samaa arvomaailmaa kuin äidilläkin? Ylipäätään, musta kotiäiti on äiti, joka on kotona lasten kanssa aina, on se sitten vauva, taapero, koululainen. Olenko kotiäiti, jos olen vanhempainvapaan kotona? vai sitten vasta kun olen kotihoidontuella ja sen kolme vuotta kotona? vai pitääkö kotiäidin tittelillä olla enemmän kuin yksi lapsi ja olla hänen kanssaan kotona niin kauan kun hän kotona asuu. Kaveripiirissäni on yksi äiti-ihminen, joka oli kotona niin kauan kun lapset menivät yläasteelle. Siinä tosiaan on kotiäiti, jonka arvot eivät muuttuneet kun tuet loppuivat :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja yx äiti:
Kumpi siis taas ratkaisee, arvot vai raha?
Jos halutaan tätä arvokeskuskutelua jatkaa niin ihannehan olisi, että äiti hoitaa puolet ja isä puolet, silloin ei rahalla ja palkan suuruudella pitäisi olla mitään tekoa asiassa, kun ne oman arvomaailman asiat vain ratkaisee.

Tottakai raha loppuviimeksi ratkaisee, koska on pakko pystyä elämään. Arvot yksistään eivät elätä perhettä. Ei tästä mitään kiistakapulaa saada aikaan.

Kyse ekojen 2-3 v. aikana on taloudellisessa mielessä kuitenkin eniten valinnasta, koska on ne tuet. Osassa kunnista kuntalisä loppuu 2 v. ja näissä muutenkin kalliissa kunnissa voi olla sen jälkeen tiukkaa pelkällä Kelan tuella. Harvassa ovat kuitenkin ne perheet, jotka eivät millään pysty järjestämään elämäänsä niin, että rahat riittäisivät ainakin 2 v. kotona oloon. Tiedän hyvin keskipalkkaisia yksinhuoltajiakin (ei miestä kuvioissa missään muodossa), jotka ovat olleet 3 v. kotona. On oma valinta, jos on ottanut kohtuuttoman asuntolainan tms.

Toisaalta aika harvassa perheessä on mahdollisuus pitää toinen puoliso kokonaan kotona kunnes lapset ovat 18 täyttäneet. Eihän yläastekaan mikään raja ole.

Kotiäitiys mahdollisimman pitkään ei ole kaikilla kotona olevilla se "arvo", vaan arvo voi olla että lapset hoidetaan kotona ekat 2-3 v., jolloin he ovat herkimmillään ja luodaan pohja tulevalle kiintymyssuhteelle. Lapselle on erittäin suuri ero, onko hän kotihoidossa 9 kk vai 1 v. 9 kk vai 2 v. 9 kk, esimerkiksi. Aikuiselle noiden ajanjaksojen ero on huomattavasti pienempi, siksi sitä voi ola vaikea käsittää lapsen näkökulmasta.

Ei kotihoito ole ollenkaan kaikki tai ei mitään -kysymys. Että jos ei voi olla kotona 3 v. niin ihan sama sitten, että laittaa lapsen 9 kk iässä hoitoon. JOKAINEN kuukausi kotona on lapselle eduksi. Kaikki etsivät sen heidän perheelle sopivimman ratkaisun. Itse toivon, että kaikki kuitenkin venyttäisivät sitä omaa mukavuusrajaansa mahdollisimman pitkälle lasten suuntaan eli kyseiselle perheelle mahdollisimman pitkään kotihoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yx äiti:
Jos halutaan tätä arvokeskuskutelua jatkaa niin ihannehan olisi, että äiti hoitaa puolet ja isä puolet, silloin ei rahalla ja palkan suuruudella pitäisi olla mitään tekoa asiassa, kun ne oman arvomaailman asiat vain ratkaisee. Eikö sillä isällä ole sitä samaa arvomaailmaa kuin äidilläkin?

Minun mielestä jos äidin ja isän arvomaailma on sama eli se, että lapsi saa olla kotona hoidossa ei tarkoita sitä että kummankin sitä täytyy toteuttaa. Meillä isä arvostaa kotihoitoa ja toivoo lapsensa sitä saavan mutta hän ei sitä tule itse toteuttamaan vaikka se onkin yksi hänen arvoistaan. Ei kotihoito-arvo välttämättä tarkoita sitä että sitä itse toteuttaa. Miksi siis arvokeskustelun ihanne on että isä ja äiti hoitaa puolet? En ymmärrä, eikö riitä että jompikumpi hoitaa?

Alkuperäiselle, olen eri mieltä siitä etteikö lapseen vaikuta se missä/kuka häntä hoitaa. Itse uskon sen vaikuttavan eniten kiintymyssuhteisiin (sekä vanhempien että lapsen), kenties turvallisuuden tunteeseen mutta ei mihinkään sellaiseen mitä voimme silmillä nähdä, esim. käytökseen tms. Mutta siinä olen samaa mieltä että vanhempien rakkauden määrään se ei vaikuta.

Kuitenkin se missä ja kuka lasta hoitaa on vanhempien valinta ja valinta tulee tehdä omaan päätökseen perustuen eikä esim. ympäristön painostuksen alla mutta ikävää on jos päätöstä painaa taloudellinen tilanne niin paljon ettei siinä voida joustaa. Minusta on mielenkiintoista että eri valinnoista täytyy tehdä taistelutanner: "poistetaan kaikki tuet niin sitten nähdään kuka on kuka" jne. Se osoittaa todella että äidit ovat omia persoonia eivätkä kaikissa asioissa automaattisesti puhalla yhteen hiileen.

Alkuperäinen on tehnyt omalta osaltaan hyvän päätöksen ja hienoa että siinä teitä kannustetaan!
 
En tosiaankaan aio moittia ap:ta ratkaisusta ja minusta on hienoa, että isä haluaa jäädä kotiin. Kuitenkaan en ehkä ennen lapsen syntymää kovin paljon isoja päätöksiä äidin töihin lähdöstä päättäisi. Itse ajattelin ennen esikoisen syntymää, että palaan mahdollisesti töihin heti, kun vauva täyttää 9 kk. Viihdyin töissä ja ajattelin, että en halua pyörittää pelkästään arkea kotona. Kuitenkin kun vauva syntyi ja hurahdin täysin häneen, en olisi missään nimessä pystynyt lähtemään töihin vielä niin aikaisin. Töihin lähdin, kun tyttö oli 1v 4kk ja silloinkin minusta se oli aivan kauheaa. Tyttö oli ainoastaan 1 päivän viikossa päiväkodissa ja isä muuten tytön kanssa että sai olla kotihoidossa, mutta siltikin raastoi tosi paljon. Nyt olen taas kotona toisen vauvan myötä ja älyttömän onnellinen, kun saan olla esikoisenikin kanssa kotona. Mutta näin siis meillä.

 
Mimmikselle sen verran, että kun työnantajalle pitää ilmoittaa miten aikoo tulla takaisin viimeistään 2kk ennen kun edes jää pois. Ei voi sanoa että katellaan sitten millon tulen.. Ja toisaalta, koska meillä mieskin haluaa jäädä kotiin niin siksi näin. Voihan se ollakkin, että riipasee palata töihin, mutta mielestäni naisella ei ole tässä mitään etuajo-oikeutta jos mieskin haluaa olla vauvan kanssa kotona. Tuttavapiirissä on yksi esimerkki juuri tästä; mieskin haluaisi jäädä joksikin aikaa kotiin lapsen kanssa, mutta äitipä ei tähän anna mahdollisuutta! Hän haluaa olla itse kotona ja mikäs siinä. Isä jäi vaan vähän äänettömäksi yhtiökumppaniksi kun tästä päätettiin ja mielestäni se on vähän väärin, onhan lapsi ihan yhtä paljon molempien aikaansaannosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 1X2:
Mimmikselle sen verran, että kun työnantajalle pitää ilmoittaa miten aikoo tulla takaisin viimeistään 2kk ennen kun edes jää pois. Ei voi sanoa että katellaan sitten millon tulen..

Kyllä voi, koska tuota takaisin tuloa on oikeus siirtää kerran. Eikä meidän työpaikassa ainakaan pitänyt takaisintuloa sanoa 2 kk ennen kuin jäi pois, vaan se pois jäämisen ajankohta pitää ilmoittaa 2 kk ennen kuin jää. Takaisintulosta ei tarvinnut siinä vaiheessa puhua mitään. Eihän ollut edes tietoa milloin vauva oikeasti syntyy ja miten kaikki menee eli missä kunnossa sitä on. Sijaisen kanssa tehtiin työsopimus, että työsuhde kestää sen aikaa, kun olen pois.

Sitten kun on tulossa takaisin, niin viimeistään 2 kk ennen työn aloittamista piti ilmoittaa, että on tulossa tai jos on pitempään, niin viimeistään 2 kk ennen kuin vanhempainvapaa loppui oli ilmoitettava takaisintulo.

Minusta ei kannata sopia tarkkoja hoitokuvioita tai työkuvioita ennen vauvan syntymistä, koska todellisuus voi sitten olla hyvin erilainen kuin mitä oli kuvitellut. Ei kannata hirttää itseään suunnitelmiin, jotka voivat olla käytännössä epärealistisia.

Isä voi hoitaa vauvaa myöhemminkin kuin juuri ensikuukausina, ei se vähennä hänen hoitamisensa arvoa. Hänellä on myös 3 viikon isyysvapaa, jolloin voi ottaa päävastuun hoidosta. Sen voi yhdistää isäkuukauteen ja muutaman kuukauden hoitovapaajaksoon, niin lapsen kotihoidon kokonaisaika ehkä piteneekin.
 
Niin no siis, ä-loman alkaminen pitää ilmottaa 2kk ennen pois jäämistä ja kun kerta tiesin miten palaan, sen samalla ilmotin. Ja kyllä sitä kysyttiinkin että koska palaat, sitä olisko siihen voinu vastata ilmottavansa myöhemmin, en tosiaan tiedä, voi ollakkin, en sano. Paluuta voi siirtää, sen tiedän kyllä.

Tässä meidän kuviossa ei mitään niin epärealistista ole, etteikö voinut lyödä suunnitelmia lukkoon jo etukäteen. Mies on jäämässä ensin vuorotteluvapaalle niin saadaan olla molemmat kotona yhtä aikaa aluksi, helpottavaa että meitä on sitten kaksi kotona uunoilemassa esikoisen kanssa ;-) Vv:n järjestelykin osaltaan vaikuttaa, että päivämäärät täytyy tietää jo etukäteen.

Siinä se jippo onkin kun isyysloma täytyy pitää samaan aikaan kun äiti on kotona äitiys/vanhempainvapaalla, siis jos ModestyB sitä tarkoitti. Tokihan sillonkin päävastuu hoidosta voi olla isällä mutta yksinään hän ei sillon voi kotona olla. Jos mies pitää 2 viimestä vkoa vanhempainvapaasta rapsahtaa siitä se 12pvää lisää eli nk. isäkuukausi.
 
Uskon, että molempi vaihtoehto on parempi. Tulen itse kotoa, jossa äiti oli aina töissä, lasten ollessa pieniä. Olin hoidossa, enkä nyt niin viihtynytkään aina, mutta hengissäpä selvisin! Sitäpaitsi äidilleni sopi työelämä paljon paremmin, koko perhe hyötyi kun äiti sai tehdä normaalia työtä.

Itse hoidan kaksivuotiastamme kotona vielä kauan, koska toinenkin lapsi on tulossa. Tämä siksi, koska viihdyn kotiäitin kohtuullisesti, lapsemme viihtyy myös ja taloudellinen tilanne sen mahdollistaa juuri nyt.

Mielestäni päivähoitoa tai kotihoitoa voisi tarkastella tilanne-ja perhekohtaisesti. Kotiäidit eivät ole sen parempia äitejä kuin työssä käyvätkään - tai toisinpäin. Ylipäätään pitäisi arvostaa kaikkia äitejä ja isiä, jotka lastaan hoitavat riittävän hyvin, ja niinhän valtaosassa perheitä tapahtuu.



 
Nykyään suositellaan, että vauvaa täysimetetään 6 kk:n ikään asti. Sinä et siis aio tehdä sitä??? MInä täysimetin molemmat lapseni puoli vuotiaiksi asti, eikä se olisi onnistunut, jos olisin ollut päivät poissa kotoa. Käytännössä siis isä ei olisi pystynyt noin pieniä vauvoja hoitamaan kotona ilman, että vauvalle terveellisimmästä ruokintatavasta olisi joutunut tinkimään. Lähemmäs 1 v lapsia isien on huomattavasti helpompi hoitaa.

Ei kannata missään nimessä tehdä noin suuria päätöksiä ennen vauvan syntymää, koska vauvan syntymä ja oma hormonitoiminta muuttaa ajatuksiasi varmasti. Vaikka vauvani olisivat olleet korvikkeella, en silti olisi pystynyt olemaan erossa henkisesti noin pienistä vauvoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 1X2:
Mimmikselle sen verran, että kun työnantajalle pitää ilmoittaa miten aikoo tulla takaisin viimeistään 2kk ennen kun edes jää pois. Ei voi sanoa että katellaan sitten millon tulen.. Ja toisaalta, koska meillä mieskin haluaa jäädä kotiin niin siksi näin. Voihan se ollakkin, että riipasee palata töihin, mutta mielestäni naisella ei ole tässä mitään etuajo-oikeutta jos mieskin haluaa olla vauvan kanssa kotona. Tuttavapiirissä on yksi esimerkki juuri tästä; mieskin haluaisi jäädä joksikin aikaa kotiin lapsen kanssa, mutta äitipä ei tähän anna mahdollisuutta! Hän haluaa olla itse kotona ja mikäs siinä. Isä jäi vaan vähän äänettömäksi yhtiökumppaniksi kun tästä päätettiin ja mielestäni se on vähän väärin, onhan lapsi ihan yhtä paljon molempien aikaansaannosta.

Juu, naisella ei tarvitse olla etuajo-oikeutta, mutta kyllä vauvan tarpeiden pitäisi olla ykkösenä, eikä isän halujen. Vauvan pitää saada rintaa 6 kk:n ikään asti, mikäli imetys vain onnistuu äidiltä. Se on vauvan oikeus, eikä vanhempien halujen pitäisi mennä sen edelle. Minä en olisi pystynyt olemaan työpäivää imettämättä, tai rinnat olisivat räjähtäneet. Ja pumppaaminen kesken työpäivän olisi ollut hankalaa. Monet äidit eivät myös onnistu pumppaamaan maitoa (ainakaan koko päivän tarpeiksi), vaikka vauva sitä pystyykin tehokkaasti imemään.

En todellakaan ymmärrä, että isän pitäisi hoitaa alle 7 kk:n ikäistä vauvaa. Sen jälkeenkin ehtii ihan hyvin.
 
Imetysfanaatikot iskivät jälleen... Ei kuulu kenellekkään se kuinka pitkään lastansa imettää, vai imettääkö ylipäätään. Sillä asialla nyt on turha ruveta tässä keskustelussa syyllistämään. Ap:lle sanoisin, että jokainen tekee tyylillään. Minusta on ihan yhtä ihailtavaa niin kotiäitiys kuin isyyskin. Ja on hyvä vaan, että välillä myös isät ottavat vastuuta pikkuvauva-ajasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juujuujajoo:
Imetysfanaatikot iskivät jälleen... Ei kuulu kenellekkään se kuinka pitkään lastansa imettää, vai imettääkö ylipäätään. Sillä asialla nyt on turha ruveta tässä keskustelussa syyllistämään

AP kuitenkin puhui lapsensa hyvinvoinnista, joten hänelle ja hänen miehelleen ilmeisesti on tärkeää lapsen hyvinvointi eikä vain omat mieltymykset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just nii.:
Alkuperäinen kirjoittaja juujuujajoo:
Imetysfanaatikot iskivät jälleen... Ei kuulu kenellekkään se kuinka pitkään lastansa imettää, vai imettääkö ylipäätään. Sillä asialla nyt on turha ruveta tässä keskustelussa syyllistämään

AP kuitenkin puhui lapsensa hyvinvoinnista, joten hänelle ja hänen miehelleen ilmeisesti on tärkeää lapsen hyvinvointi eikä vain omat mieltymykset.

Ja sinäkö väität, että lapsi automaattisesti ei voi hyvin jos häntä ei kuutta kuukautta imetetä?
 
Noh noh, ei ole syytä pillastua, toiveeni olikin ihan asiallista sananvaihtoa. Sikäli kun se nettipalstoilla on mahdollista... Imetys on ensinnäkin musta ainakin aika henkilökohtainen asia ja sitä imettääkö vaiko eikö, ei tarvitse ulkopuolisille perustella. Olkoot suositukset mitä tahansa ja nekin tuppaa aina muuttumaan uusien tutkimusten tultua markkinoille, ymmärrätte varmaan mitä tarkotan..

Eikä se edes ole niin sanottua että maitoa edes tulee tai imetys muuten onnistuu. Turhaa vaahtoamista tommonen, toki jokainen varmasti tietää imetyksen hyvät puolet ja neuvolassahan esitteitä tulee vino pino asiasta.

Ei ollut tarkoitus keskustelun jämähtää imetykseen; tulkoon se ruoka tissistä, pullosta tai purkista; pääasia on että se tulee. Olkoon se hoitaja äiti, isä, isovanhempi tai hoitotäti; pääasia että se on hyvää. Musta vauvan/lapsen hyvä elämä on kokonaisvaltasempaa ja suurempia asioita kun esimerkiksi juuri mistä se maito tulee. Se että lapsi syntyy toivottuna ja rakastettuna ja niillä mennään, siinä on mielestäni jo aika mahtava pohja taimenen kasvaa.
 

Yhteistyössä