huhtimammat taas uusi

[mammahuhtikuu]

HUHTImammat
osa 10 22.3. 18:43
1.4. Timangi, 27v, Helsinki,
* 1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS / 10.4. tyttö 3550 g, 50 cm
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
6.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
7.4. Katti, 32v, esikoinen, Hämeenlinna
*8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS / 7.3. tyttö 2600g, 45 cm
*10.4. Anne, 24 v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala 13.4 tyttö 3685g, 50cm
*11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi 7.4. poika 3070 g, 49 cm
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
*17.4. Nonne, 32v, esikoinen, TAYS / 6.4. poika 2680 g, 48 cm
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. sisko 33 v, toinen, Hyvinkää
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
*29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto/ 7.4 kaksospojat 2200g/46cm ja 2800g/47cm
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

Heippa hei! Eilen kotiuduttiin kyllä teille on kerinnyt kuudessa päivässä tapahtumaan. Onnea vielä kaikille! Meidän vauva syntyi 13.4 suunnitellulla päivystys leikkauksella. Aamulla mentiin sinne odottelemaan koska pääsen leikkaukseen vauva syntyi 13.26. Leikkaus oli onnistunut ja vaivaton. Ainut mun mielestä kipeä asia oli katetrin laitto tai ehkä oikeammin se miltä se tuntui. Puudutuksen ja leikkauksen jälkeen siihen kroppa oli jo tottunut. Seuraavana päivänä aamu suihku ja nousu oli mitä mielenkiintoisin kokemus. Vauva on ihana. Imetyksen kanssa oli aluksi ongelmia kun vauvan imu oli niin tehokas että sen toisen päivän aikan meni jo nänni rikki. Viidentenä päivänä kun päästiin kotiin niin Maisa oli jo ylittänyt syntymäpainonsa eli nyt imetys sujuu vaikka se onkin aikamoinen yö kukkuja. Rytmin hakemiseen menee jonkin aikaa.
Parasta on se että mun mieheni on myös kotona ja oli tukena joka päivä sairaalassa. Sillä Maisalla oli jo toisena päivänä lääkärin tarkastus kun mun sokerit oli raskausaikana koholla niin sen sokereita seurattiin myös. Siellä ilmoitettiin että sen sydämestä kuuluu sivuääni joka pitää tutkia ja että sillä on lonkkaluksaatio josta lievempi versio lonkka sublukaatio. Se pystytään korjaamaan 3-6viikossa. Kuulemma hyvin yleinen perätilassa syntyvillä tytöillä jotka ovat esikoisia. Eli ne osui meidän Maisalla kaikki ja mun siskolla on ollut molemmissa lonkissa syntyessään sama. No arvata saattaa miten siihen reagoi. Lääkärin aikana olin vielä ihan rauhallinen mutta kun päästiin pois niin sitten aukes myös hanat. Joo seuraavat päivät käytiin röntgenissä ja sydänultrassa ja ekgkäyrillä. Sydän todettiin terveeksi sivuääni johtui siitä että ei ollut vielä niin timmi kuin yleensä silloin kun äänet kuunnellaan ekan kerran (3-5päivän vanhana) ei vaadi seurantaa. Lonkkalasta saatiin ja kun Maisa on näin pieni niin tottui todella nopeasti siihen. Prenan henkilökunta oli kyllä todella ihania neuvoivat asioissa ja kertoivat mitä tehdään ei tuntenut itseään tyhmäksi vaikka kysyi mitä. Nyt tuli kyllä hirveän pitkä juttu mutta tälläsiä kuulumisia meille. Ja ensi kerralla vaikka toivon vauvan olevan oikein päin niin leikkauskaan ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.

 

[sisko 39+1]

Onnea mamma huhtikuu ja tsemppiä pikkuihmiselle!

No nyt on alkanut tapahtua jotakin, kun valittelin aiemmin, että vikat 7 viikkoa tilanne ollut stabiili.
Minä taidan olla seuraavien poksahtajien joukossa. Kävin tänään (eilen) äitipolilla. Kohdunkaula oli 3 cm auki ja lääkäri kutitteli vauvan päätä ja yritti provosoida kovasti synnytystä lähtemään käyntiin. Verenpaine keikkui päivällä 110 tuntumassa, siksi olisivat puhkaisseet kalvot saman tien. Sain lisäaikaa kuitenkin huomisaamuun (to) jotta mieskin ehtii työmatkalta takaisin kotiin ja koska oloni oli tosi hyvä eikä pissassa ole valkuaista.

Olo on mainio, verenpaine kotona on alle 100. Suppareita tuntuu selässä. Sairaalassa käyrällä pötkötellessäkin oli 9 min välein supistuksia. Saas nähdä tuleeko yöllä lähtö. Arvatkaa tuleeko uni silmään, kun tietää, että aamulla klo 8 alkaa tapahtua. Kääk! Kunpa vain synnytys lähtisi hyvin käyntiin kalvojen puhkaisun jälkeen, ettei tarvitsisi kärvistellä kamalan pitkään.

Heippa vaan, palataan asiaan! Täytyy alkaa YRITTÄÄ nukkumista.

 

[Mansikka]

Voi vaude! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Hauska ajatella, että olet nyt siellä ""hommissa"". ¨Tsemppiä vaan ja muille myös! Kohta lähden neuvolaan, eipä taida mitään edistystä olla tapahtunut, mutta mä maltan vielä.

 

[Athene 40+0]

Paljon onnea mamma huhtikuu pikkuisesta tytöstä! Huh, varmasti huoli on ollut kova noista sydämen sivuäänistä, mutta mikä onni, että kaikki on hyvin!

Jokohan Sisko on tosi toimissa? Tsemppiä mahdottomasti matkaan!!

Täällä on sitten tänään laskettu aika saavutettu, mutta eipä ole mitään merkkejä vauvan tulosta. Eilen kävin neuvolassa, ja terkkari veikkasi, että tuskin viikkoon vielä syntyy. Mutta kun olo on mulla (ja toivottavasti vauvallakin) oikein hyvä, niin eipä tässä mitään kiirettä.

Aurinkoista torstain jatkoa kaikille huhtimammoille!

 

[Timangi]

Paljon ONNEA ja tsemiä sinulle ja pikkuiselle tyllerölle! =))

 

[aurinko rv39]

Onnitteluja täältäkin kaikille vauvauutisista!!!

Tänään pyörähti uusi viikko käyntiin ja neuvolakäynnillä kaikkioli hyvin. Vauvan sykkeet kunnossa ja painoa tuli tänään 10kg rajapyykki täyteen Mulla on kertynyt lähes kaikki kilot ihan loppuraskaudesta. Vauva on täysin kiinnittynyt ja laskeutunut jo hyvin alas. Paikat ovat yli sentin auki ja pehmenneet ajat sitten. Supistelut jatkuu kivuttomina päivittäin, muttei muita synnytyksen merkkejä ilmassa! Malttamattomuus on SUURTA ja olo sen verran ikävä migreenin ja selkäkipujen takia, että kovasti jo toivoisin pikkunyyttiä yksiöstään tänne väljemmille vesille

Laskettuaika on viikon päästä, joten eiköhän tuo synnytys tästä ihan lähiviikkoina ole edessä

 

[Susan 40+1]

Joo laskettuaika ohitettu ja ei mitään tuntemuksia synnytyksestä. Alan olla hermostunut ja masentaa, kun mitään ei tapahdu=( Koko päivän olin kaupungilla ja en ees kokoajan muista olevani raskaana. Olo ollut tänään sen verran hyvä. Tutut soittelee jne. että tekis mieli laittaa koko känny kiinni, kun ei jaksa kuunnella että ""joko joko..."". Tiedän että tää on typerää, vauva syntyy kun on valmis...mutta kun tuntuu että raskaana olen ollut jo viimeiset 5 vuotta. Haluan jo nyytin kainaloon. Olen aina ollut huono ""odottamaan"", haluan että asiat tapahtuu heti eikä hetken päästä. Vaan tähänpä kun itse ei voi vaikuttaa...

Kunpa siis pian tapahtuis etten ole pian hetken päästä hermoraunio...

 

[up]

up

 

[Mustikka 38+5]

Viikot vain vähenee ja laskettu aika lähestyy, mutta ei pahemmin merkkejä synnytyksestä.
Vatsa kyllä kipuilee ihan kiitettävästi. Odotankin jo aika innolla niitä kunnon supistuksia, että pääsis tosi toimiin. Vähän huono sanavalinta tuo innolla, kun muistaa miten kipeää ne kumminkin tekee...
Onkohan taas osa porukasta synnyttämässä, kun on ollut niin hiljaista...

Melkein unohdin...
Paljon onnea kaikille uusille tuoreille vanhemmille ja vauvoille.

 

[up]

up up up

 

[Cosmic 40+2]

Täällä vielä yhtenä kappaleena ja hermot menee! Supistuksia on joka päivä, mutta ne ei vain säännöllisty. Niitä tulee ja menee ja sit aina loppuvat, ku nukahdan. Mä en jaksa olla näin kipeä joka päivä, sais jo Kaveri syntyä!

 

[Timangi]

Jaksaisiko joku päivittää tuota Huhtiksien listaa. Minä en nimittäin osaa

 

[Katti]

Hei!

Käyn vaan pikaisesti kertomassa kuulumiset. Eli meillä käynnistyi synnytys viikko sitten lauantaina erittäin kipeillä supistuksilla klo 11 illalla. Kolmelta sain epiduraalin ja sen jälkeen en tuntenut enää mitään, ponnistusvaihe kesti 11 minuuttia ja kaikki meni hyvin vaikka poika perätilassa olikin.

Tämä kotiutuminen on ollutkin sitten vähän toista mitä osasin kuvitella. Pienellä on niin kovat ilmavaivat että nukkuu hädin tuskin kahden tunnin pätkiä ja sitten taas alkaa itkeä. Itse nukun pari tuntia vuorokaudessa joten olen aika poikki, mutta silti niin onnellinen. Nyt sieltä alkaa taas kuulua heräilyn merkkejä eli pitää lähteä katsomaan.
En vaan minäkään osaa tuota listaa päivittää, olen kyllä yrittänyt.
Mutta onnea kaikille muillekin jotka olette jo saaneet kääröt kotiin, ja kärsivällisyyttä niille joilla vielä on edessä. Ennemmin tai myöhemmin se sieltä tulee vaikken minäkään sitä enää lopussa uskonut.
terv.Katti

 

[mamma huhtikuu]

kirjoittakaa ne tiedot niin yritän ne sitten siirtää tuohon listaan

 

[Timangi]

8.4 poika, Haikaranpesä

 

[Timangi]

Lisäys: 3726g 53cm

 

[mamma huhtikuu]

HUHTImammat
osa 10 22.3. 18:43
1.4. Timangi, 27v, Helsinki, / 8.4. poika 3726g, 53cm Haikaranpesä
* 1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS / 10.4. tyttö 3550 g, 50 cm
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
6.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
7.4. Katti, 32v, esikoinen, Hämeenlinna
*8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS / 7.3. tyttö 2600g, 45 cm
*10.4. Anne, 24 v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala 13.4 tyttö 3685g, 50cm
*11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi 7.4. poika 3070 g, 49 cm
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
*17.4. Nonne, 32v, esikoinen, TAYS / 6.4. poika 2680 g, 48 cm
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. sisko 33 v, toinen, Hyvinkää
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
*29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto/ 7.4 kaksospojat 2200g/46cm ja 2800g/47cm
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

 

[mamma huhtikuu]

HUHTImammat
osa 10 22.3. 18:43
*1.4. Timangi, 27v, Helsinki, / 8.4. poika 3726g, 53cm Haikaranpesä
* 1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS / 10.4. tyttö 3550 g, 50 cm
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
6.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
7.4. Katti, 32v, esikoinen, Hämeenlinna
*8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS / 7.3. tyttö 2600g, 45 cm
*10.4. Anne, 24 v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala 13.4 tyttö 3685g, 50cm
*11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi 7.4. poika 3070 g, 49 cm
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
*17.4. Nonne, 32v, esikoinen, TAYS / 6.4. poika 2680 g, 48 cm
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. sisko 33 v, toinen, Hyvinkää
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
*29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto/ 7.4 kaksospojat 2200g/46cm ja 2800g/47cm
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

 

[Mansikka]

Heippa! Meilläkin on nyt sitten kotona komea nuorimies. Syntyi 21.4, tarkasti laskettuna aikana, 3620 g ja 52 cm Päällimäisenä nyt mielessä, että miksi ei kukaan kertonut, että synnytys voi olla myös helppo ja ""hauska"" kokemus. Mikään ei tosin mennyt niin kuin olin kuvitellut... Ilokaasupöpperössä mies soitti mulle ilmakitaraa ja mä leikin olevani festareilla.Hard rock halleluja kiekui lordi radiosta... Yritin siinä sitten olla nauramatta, kun supistukset sattui enemmän silloin. Olin kuvitellut vähän jotain seesteisempää tunnelmaa, rentoutusmusiikkia jne. Me saatiin ihana ja omannäköinen synnytys mistä jäi suloiset muistot. Tultiin jo eilen kotiin ja koko perhe nukkui tyytyväisinä vieretysten. Kaikki siis toistaiseksi loistavasti, äitikin on oikein hyvävointinen ja välttyi repeämiltä. Jos joku haluaa lukea, voin myöhemmin kertoa, että miten kaikki siis tarkemmin meni. Nyt menen ihastelemaan sukkahoususankaria... Tsemppiä vielä kaikille!

 

[Athene 40+4]

Hurjan paljon onnea Mansikka pojasta! Ei täällä voi kun hymyillä tuolle, mitä synnytyksestä kerroit Mieluusti kuulisin lisää, kunhan ennätät kertomaan!

Missäs kaikki muut huhtikset ovat?! En kai minä ole ainoa mahan kanssa taapertava... toukovauva taitaa meille tulla, mutta yhä olen ihmeen kärsivällisellä mielellä, kun vointikin on niin hyvä.

Jahas, parin tunnin päästä taas neuvolaan. Monestikohan vielä ennätän siellä ravaamaan...

 

[Minnie 39+1]

Olen minä ainakin täällä vielä. Mutta eihän mulla ole edes la vielä mennyt. Vointi on myös mulla hyvä, niin mikäs tässä on ollessa. Vaikka saishan se jo syntyäkin...

Onnea Mansikka pojasta. Kuulosti tosiaan hauskalta teidän synnytys. Tule kertomaan sitten lisää kun jaksat ja ehdit.

 

[Miuku]

Onnea kaikille uusille vauvailijoille!

Mä kertaalleen kirjoitin mun synnytyksestä pitkän pätkän tänne, mutta päätin jättää lähettämättä sen. Sen kun luki, niin kuulosti enemmän kauhukertomukselta. Moni asia kun meni tosiaan ihan toisin kuin piti. Sectio oli kyllä minulla hyvä kokemus ja nopea toipuminen muutenkin koko raskaudesta on ollut yllätys. Painoa on pudonnut kohta 25kg, vanhat vaatteet menee melkein jo päälle ja ennen kaikkea vauva-arki kahden vauvan kanssa onkin tosi paljon helpompaa kuin olin ennalta jännittänyt. Vaikka ei ollut etukäteen minkään valtakunnan vauvanhoito kokemusta. Päivässä oppi käytännön hoitoasiat ainakin.

Kaikilla jakautumattomilla on varmaan sairaalakassit jo lähtökuopissaan oven pielessä, mutta ajattelin silti mainita muutaman asian, jotka itse koin tarpeellisiksi ja mukaviksi sairaalassa. Ihan ehdottomat oli imetysrintsikat, RINTALIIVINSUOJUKSET!, omat pikkuhousut (ostin 3x 3kpl pakettia Lindexiltä) ja omat siteet (2 pakettia yösiteitä ja 2 tavallisia siivekkäitä. Riitti 6 päivää sairaalassa ja kotiin viemisiksi jäi myös). Musta ne sairaalan löysät polvipituiset ""pikkuhousut"" ja halon kokoiset terveyssiteet olivat tosi epämukavat ja olo oli heti kivempi, kun oli edes jotenkin istuvat pikkarit ja ohut side. Mä käytin miltei koko ajan omia vaatteita sairaalassa. Parit olohousut, omat sukat, jotka pysyivät jalassa (sairaalan sukathan on niitä putkisukkia ilman kiristystä), 3 t-paitaa ja huppari riittivät miltei viikoksi. Ainakaan kättärillä kun ei ollut kuin polvipituisia yökolttuja ja aamutakkeja. Niin ja kellä koipia oikein turvottaa, niin mulla ei ainakaan mahtuneet kättärin suurimmat eli #43 aamutossut jalkaan, vaikka normaalisti kengän numero on siinä 38

 

[mammahuhtikuu]

onnea paljon mansikka ja on hienoa kuulla että synnytys ei ollut kamala. voin päivittää sun kohdalle myös noi tiedot mutta ei ollut kuin sari 21.4 enkä tiennyt oletko hän. En halunnut laittaa tietoja väärään kohtaan.

 

[Susan]

Heissan kaikille! Meille syntyi pieni prinsessa perjantaina 21.4. klo: 18.37. Supistukset alkoivat edellisenä yönä kahdeltatoista ihan varoittamatta. Koko päivän olin viipottanut kaupungilla, eikä supistuksia juurikaan ollut. No supistukset erotti heti erilaisiksi kuin mitä siihen astiset harjoitussupistukset oli ollu. No yön siinä kärvistelin hereillä ja aamuyöstä sain tunnun nukuttua, kun olo helpotti. Mut sen jälkeen supistukset saikin uutta voimaa ja se oli menoa sitten.

Perjantaina päivällä 12 jälkeen lähettiin Taysia kohti ja olo oli jo kipeä. Laitoksella olinkin sit 3cm auki ja kohdunkaula oli hävinnyt. Hetki jouduttiin odotella, että synnytyssali vapautu ja sinne kun päästiin niin aloin heti ottamaan ilokaasua. Aluks ehkä auttoi hieman, mutta teki aikalailla tokkuraisen olon. Ihan kuin olisin ollut tuhannen humalassa=) Synnytys eteni todella vauhdikkaasti, sillä kun kätilö tarkisti kohdun tilanteen, niin olinkin jo auki 6cm. Viivyttelin aika pitkään epiduraalin ottoa ja sitten olinkin jo niin kipeä, että minuutit tuntuivat pitkiltä ennen kuin epiduraali alkoi tehota. Se veikin kivut ja mun oli vaikea edes tietää koska oli supistus ja koska ei. Heti sainkin alkaa ponnistaa, ku puudutus oli alkanut vaikuttaa, mutta ponnistusvaihe kestikin n. tunnin. Lopulta päädyttiin välilihan leikkaukseen, sillä multa alkoi loppua voimat ja Typy ei ois tainnu muuten mahtuakaan tulemaan pihalle.

No lopulta tyttö syntyi. Voi heti hyvin, toisin kuin mä=) Ilokaasusta jäi oksetusolo joka jatkui seuraavaan päivään saakka. Niin, Typy painoi syntyessään 3190g ja pituutta 47,5cm.

Tänään kotiuduttiin ja Typy köllöttelee tyytyväisenä mun sylissä kun kirjottelen tässä koneella=) Rytmit on hieman sekaisin, sillä laitoksella Typy kyllä nukkui päivät mutta valvoskeli sitten yöt melki läpeensä. Oonkin aikalailla väsynyt, joten ihana olla kotosalla, kun saa tyrkätä yöllä Typyn miehelle ja painua ite nukkuun=)

Mutta pitemmittä puheitta....OLIHAN SE SEN ARVOISTA!!!

 

[Athene 40+5]

Paljon Onnea pienestä prinsessasta, Susan! Nyt tuntuu ensimmäisen kerran, että olen vähän kade, kun joku on saanut nyytin syliinsä Itselläni ei nimittäin ole yhäkään yhtään MITÄÄN merkkejä siitä, että tässä joskus synnyttämään pääsisi... ei niin sitten supistuksen supistusta eikä mitään muutakaan. Eilen neuvolan tätikin ääneen ihmetteli, että miksiköhän se vauva ei ala edes laskeutua, ja nuo puheet kai ne saivat minuun tämän malttamattomuuden tartutettua.

Nyt alan siis täysin asennoitua siihen, että meidän vauva ei tule ulos kuin käynnistämällä ja se saattaa olla pitkällinen prosessi, jos kohdunkaula on täysin epäkypsä. Mutta toivottavasti olen väärässä ja jospa tämäkin tulla putkahtaisikin ulos omin avuin ja vauhdilla...