Ihan kypsä lasten jatkuvaan tappeluun ja pahantuulisuuteen :(

["nuudeli"]

Mulla on 9v ja 4v lapset jotka on suurimman osan ajasta kuin persiiseen ammuttuja karhuja. Pienemmällä voi jo aamu alkaa kamalalla ulinalla, isompi tsempaa koulupäivän ja purkaa sitten kaiken kotona. Ja mä en todellakaan jaksa sitä. Olen jo ihan kypsä viikonloppuun vaikka se ei ole edes varsinaisesti alkanut. Olen lasten kanssa käytännössä 24/7, pienempi ei ole edes hoidossa koska teen töitä kotoa.
Lapset myös tappelevat ihan jatkuvasti, ja itsekin olen ihan valmis taas räyhäämään kun se tappelu tai kiukuttelu alkaa.

Millä tän kierteen saa poikki? Mitä voin tehdä huomenna toisin, ettei lauantaikin mene taas persiilleen?

 

[totanoin]

Sama ongelma. Pää hajoaa.
Siispä huomenna ei piirrettyjä.
Tehdään aamupala yhdessä ja syödään rauhassa.

 

["nuudeli"]

Joo, ajattelin myös että ei mitään sähköistä viihdykettä vaan aamiainen yhdessä pöydän ääressä ja ulos heti sen perään. On vaan nyt jo niin kypsä kun ajattelen että aamulla sama jatkuu taas

 

[paha paikka]

kerro enemmän, eihän tuosta osaa vielä mitään sanoa. paitsi että sua väsyttää hirveesti ja olet venynyt ja venynyt ja yrittänyt kestää.

mutta kun yrittää kestää, niin oma huomiokyky ja mielikuvitus sulkeutuvat. sama kuin nyrkkeilijä jolta menee tilanteen hallinta, laittaa vain kädet naaman eteen ja yrittää jaksaa erän loppuun. siinä jamassa on vaikea kokeilla jotain muuta. ja freesinäkin ollessa pitäis olla valmentaja, joka kertoisi mitä näkee.

yksinkö olet niiden kanssa vallan? mitkä tukiverkot, missä isä, olettaen että olet nainen? sehän nyt yleensä on fakta, että kun äiti alkaa uupua, niin lapset alkaa riehua sen takia, kun niitä ahdistaa asia.

 

["nuudeli"]

isä tekee paljon töitä, siis on ihan viikkojakin työmatkoilla. Tukiverkot on siis siinä. Kaksi ihanaa kaveria on, jotka on joskus olleet pari tuntia lasten kanssa, kun olen ollut ihan hiiltynyt, soitan siis kun alkaa oikeesti keittämään. Olen ajatellut ensi viikolla etsiä kotiin hoitajaa vaikka kerran viikkoon, pääsisin salille itse. Kohta lähden taas lasten kanssa ulos, tuolla ne hyppii seinille taas, tosin eivät nyt tappele, eli ihan ok.

 

["nuudeli"]

isä tekee paljon töitä, siis on ihan viikkojakin työmatkoilla. Tukiverkot on siis siinä. Kaksi ihanaa kaveria on, jotka on joskus olleet pari tuntia lasten kanssa, kun olen ollut ihan hiiltynyt, soitan siis kun alkaa oikeesti keittämään. Olen ajatellut ensi viikolla etsiä kotiin hoitajaa vaikka kerran viikkoon, pääsisin salille itse. Kohta lähden taas lasten kanssa ulos, tuolla ne hyppii seinille taas, tosin eivät nyt tappele, eli ihan ok.

 

["Neo"]

Nyt voisi olla myös puheen paikka lasten kanssa:

- kerro rauhallisesti, että olet väsynyt jatkuvaan tappeluun, lapset ymmärtävät kyllä myös puheen ja vaikka eivät välittömästi otakaan onkeensa, aina voi palata siihen mikä on syy muutoksille (joita siis teet sitten ja pidät kiinni johdonmukaisesti)

- pistä selkeät rajat pelaamiselle (kännykkä tai mikä tahansa muu sähköinen peli), meillä esim. raja on siinä, että päivässä voi pelata maksimissaan tunnin, eikä klo 19 jälkeen pelata enää yhtään mitään

- sama telkkarin kanssa: sen sijaan, että telkkari on koko ajan auki, se avataan vain kun on tiedossa se ohjelma, minkä haluaa katsoa. Ja sillekin on aikarajansa eli aamua ei aloiteta toosalla, eikä myöskään päätetä sen kanssa seurusteluun

- kun ottavat yhteen, pistät kumpikin rauhoittumaan (oli se vika kummassa hyvänsä) ja käyt kummankin kanssa läpi sen, miten käyttäydytään ja miten ei käyttäydytä. Ja edelleenkin, palaa siihen, että koti on kaikkien teidän koti ja sinäkin (kuten myös isänsä) ovat oikeutettuja siihen, ettei siellä tapella jatkuvasti.

- mites ruoan kanssa? Syöttekö paljon nopeasti verensokeria nostavaa valkeaa leipää, sokeria, sokerimuroja, makeita, jne.? Mitäpä jos pistäisit sillekin rajan eli herkut erikseen, normipäivänä syödään ruoka-aikoina ja juurikin sitä ruokaa mitä on tarjolla eli ei ryhdytä pelaamaan ruoankaan kanssa. Perusruoka on passelia, vihanneksia unohtamatta. Myös se, että saa luonnollista ravintoa väriaineiden & e-koodien sijaan (tai ainakin niiden määrää vähentää) saattaa helpottaa.

- lapset pihalle huonommallakin säällä - saa poltettua energiaa, liikuttua & happirikasta ilmaa, jolloin unikin on sitten syvempää & motoriset taidot petraantuvat kummasti

- hyvä, että saat itsellesi myös omaa aikaa, sillä siinä jos missä pääsee tuulettumaan/tuulettamaan päätään. Onko mahdollista, että lapset kävisivät myös jossain harrastuksessa, jonka viennit/haut hoituisivat vaikka muiden vanhempien kanssa vuorovedoin?

- kirjaa säännöt paperille (vanhempi lapsista osaa lukea, eikös niin?) - on sitten isällänsäkin mistä lukea miten mennään. Jottei homma ratkea saman tien kun hän saapuu.

Osa tappelua on varmasti myös silkkaa ikävää - onko teillä mahdollista pitää yhteyttä web camin kautta (on enempi kuin kännykän kanssa pelaaminen)? Sillekin voisi yrittää sopia vakioajan, jolloin lapset tietävät saavansa kertoa isoja & tärkeitä asioitaan isälleenkin niin, että näkevät tämän kuuntelevan?

Tsemppiä!

 

[Anatolia]

Oman ikäistä seuraa molemmille. 9 v ja 4 v on niin eri ikäisiä, että hermohan siinä saattaa palaa, jos sisaruksen naamaa joutuu liikaa katselemaan.

Mulla on 8 v ja 6 v, eli ikäeroa huomattavasti vähemmän, ja hekin kaipaavat kuitenkin lomaa toisistaan. Omia kavereita, rauhallista yksinoloa ilman sisarusta, vaikka yhteisleikitkin sujuu tosi hienosti. Eilisiltana lähetin isomman pihalle kaverinsa kanssa, kun homma näytti siltä että pian ovat tukkanuottasilla.