O
olen puhunut
Vieras
en ihan koko ketjua jaksanut lukea, mutta mielessä kävi, että kuinka 2vuotiaan raskaana oleva äiti on päätynyt yksinhuoltajaksi?
eikö ihmiset ollenkaan ajttele, että kenenkä kanssa niitä lapsia tekee?
ja miksi kotona oleva tarvitsee tarhapaikan? oman uupumuksen vuoksi? toinen lapsi ei ole edes vielä synytynyt, olisiko kannattanut harkita tätä toista lasta suunnitellessa, että onko se sittenkään ihan järkevä ratakaisu siinä tilanteessa, jos tiedostaa jo oman uupumisensa?
tukiverkostojen puuttumisesta täällä myös keskustellaan usein, eikö tämä tukiverkostojen puuttuminen ole millään tavalla tiedossa ennen lapsien tekemistä? vai luottavatko nämä helposti uupuvat ihmiset sitten siihen, että mahdollisen loppuunpalamisen myötä tukiverkostoja on, ja ilmaiset hoitopaikat järjestyvät lapsille tuosta vaan?
mun mielestä on todella väärin, että moni yli 3vuotiaan äiti ja isä tuskastelee työhönpaluun yhteydessä siitä, että päiväkotipaikkoja ei ole tarjolla, koska päiväkodit täytyyvät näillä 0-maksuluokan virikehoitolapsilla.
mielestäni koko subjektiivinen hoito-oikeus tulisi poistaa, niin vähenisi näiden ongelmatapausten lapsentekovimmakin, koska joutuisivat itse hoitamaan omat lapsensa.
kyllä sitä itsekkin oli välillä todella väsynyt kolmen alle 4vuotiaan kanssa, miehen reissatessa työnpuolesta pitkin maailmaa, tukiverkostoja meilläkään ei ole ollut, e oli kyllä varsin hyvin tiedossa ennen lapsiakin, silti mieleenikään ei tullut sysätä isompia lapsia hoitoon uuden vauvan tullessa taloon.
jos olisin tiedostanut yhden lapsen jälkeen, että en jaksa hoitaa heitä kotona yhtäaikaa, en olisi todellakaan lähtenyt lisää lapsia tekemään, onhan se todella väärin sitä esikoistakin kohtaan, ikäänkuin rankaistaan lasta siitä, että äiti on vähän väsynyt.
ja 2vuotias ei tarvitse kotia kummempia virikkeitä saati kavereiden seuraa tai päivittäin toistuvaa ohjattua toimintaa.
2vuotiaalle lapsellle riittää toimiva arki oman vanhemman seurassa, päivittäinen ulkoilu ja perheen kanssa yhdessä oleminen.
Lapsi alkaa vasta siinä 4vuotiana kaivata leikkikavereita.
eikö ihmiset ollenkaan ajttele, että kenenkä kanssa niitä lapsia tekee?
ja miksi kotona oleva tarvitsee tarhapaikan? oman uupumuksen vuoksi? toinen lapsi ei ole edes vielä synytynyt, olisiko kannattanut harkita tätä toista lasta suunnitellessa, että onko se sittenkään ihan järkevä ratakaisu siinä tilanteessa, jos tiedostaa jo oman uupumisensa?
tukiverkostojen puuttumisesta täällä myös keskustellaan usein, eikö tämä tukiverkostojen puuttuminen ole millään tavalla tiedossa ennen lapsien tekemistä? vai luottavatko nämä helposti uupuvat ihmiset sitten siihen, että mahdollisen loppuunpalamisen myötä tukiverkostoja on, ja ilmaiset hoitopaikat järjestyvät lapsille tuosta vaan?
mun mielestä on todella väärin, että moni yli 3vuotiaan äiti ja isä tuskastelee työhönpaluun yhteydessä siitä, että päiväkotipaikkoja ei ole tarjolla, koska päiväkodit täytyyvät näillä 0-maksuluokan virikehoitolapsilla.
mielestäni koko subjektiivinen hoito-oikeus tulisi poistaa, niin vähenisi näiden ongelmatapausten lapsentekovimmakin, koska joutuisivat itse hoitamaan omat lapsensa.
kyllä sitä itsekkin oli välillä todella väsynyt kolmen alle 4vuotiaan kanssa, miehen reissatessa työnpuolesta pitkin maailmaa, tukiverkostoja meilläkään ei ole ollut, e oli kyllä varsin hyvin tiedossa ennen lapsiakin, silti mieleenikään ei tullut sysätä isompia lapsia hoitoon uuden vauvan tullessa taloon.
jos olisin tiedostanut yhden lapsen jälkeen, että en jaksa hoitaa heitä kotona yhtäaikaa, en olisi todellakaan lähtenyt lisää lapsia tekemään, onhan se todella väärin sitä esikoistakin kohtaan, ikäänkuin rankaistaan lasta siitä, että äiti on vähän väsynyt.
ja 2vuotias ei tarvitse kotia kummempia virikkeitä saati kavereiden seuraa tai päivittäin toistuvaa ohjattua toimintaa.
2vuotiaalle lapsellle riittää toimiva arki oman vanhemman seurassa, päivittäinen ulkoilu ja perheen kanssa yhdessä oleminen.
Lapsi alkaa vasta siinä 4vuotiana kaivata leikkikavereita.
