Ihmiset eivät vain pidä minusta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -vieras-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28664404:
Oletko "näkymätön"? Tarkoitan, että seuraatko pääasiassa vain sivusta, mitä muut puhuvat ja tekevät? Vai osallistutko aktiivisesti keskusteluun, tuot esille uusia keskusteluaiheita, ehdotat tekemistä jne?

Eikö ole aika raakaa jättää joku porukan ulkopuolelle, jos tämä on ujo eikä puhelias? Jotkut ei vaan kykene olemaan "aktiivisia keskustelijoita", mutta haluaisivat silti olla osa yhteisöä.
Me kaikki ei voida olla samanlaisia, eikä tarvitsekaan olla.
Meillä on myös erilaisia kokemuksia elämässä, joskus menneisyyden traumoista ei pääse ulos vaikka haluaisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksinäinen x;28664650:
Eikö ole aika raakaa jättää joku porukan ulkopuolelle, jos tämä on ujo eikä puhelias? Jotkut ei vaan kykene olemaan "aktiivisia keskustelijoita", mutta haluaisivat silti olla osa yhteisöä.
Me kaikki ei voida olla samanlaisia, eikä tarvitsekaan olla.
Meillä on myös erilaisia kokemuksia elämässä, joskus menneisyyden traumoista ei pääse ulos vaikka haluaisi.
Voihan se olla raakaakin, mutta ikävä kyllä nämä "näkymättömät" ihmiset eivät jää mieliin ja ajan myötä unohtuvat. Alkuun heitä ehkä jaksetaankin roikottaa porukassa mukana, mutta jos he eivät koskaan osallistu mihinkään eivätkä vastavuoroisesti järjestä jotain, niin heillä ei silloin ole ehkä mitään annettavaa sille porukalle. Ovat tavallaan kaveruuden vapaamatkustajia. Ja nyt en puhu mistään työpaikan kahvihuonetilanteesta vaan ihmisten vapaa-aikana tapahtuvasta kaveriporukan yhdessäolosta.

*muoks* Niin ja lisään vielä, että henkilö, joka ei juuri millään tavalla osallistu keskusteluun eikä muuhunkaan, antaa niille muille signaalin, että hänellä on tylsää. Ts näiden muiden seura on tylsää eikä tämä "sivustaseuraaja" oikeastaan edes viihdy ko porukassa ja paikassa, jossa ollaan. Hyvin pian jätetään tämä henkilö kutsumatta mukaan, koska hänen läsnäolonsa alkaa latistaa muiden fiilikset ja häntä aletaan pitää ilonpilaajana. Hiljaisenkin pitäisi jollain tavalla pystyä osoittamaan muille, että hänelläkin on kivaa ja hän viihtyy.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Ehkä olet vain kertakaikkisen tylsä?

Minä en esimerkiksi pidä hiljaisista ihmisistä, he eivät "anna" mitään. Nauttivat vain toisten jutuista antamatta itse mitään. He ovat usein myös tylsiä. Persoonattomia. Kun ei mitään itsestään anna, niin eipä tuo persoonakaan pahemmin tule esille.

Huumori on mielestäni se tärkein, kun tutustutaan uusiin ihmisiin (ja vanhojenkin tuttujen kanssa). Sillä rikotaan jää, tehdään olo kaikille mukavaksi, mieli hyväksi :) Käytä sitä!
 
[QUOTE="Vieras";28664843]Ehkä olet vain kertakaikkisen tylsä?

Minä en esimerkiksi pidä hiljaisista ihmisistä, he eivät "anna" mitään. Nauttivat vain toisten jutuista antamatta itse mitään. He ovat usein myös tylsiä. Persoonattomia. Kun ei mitään itsestään anna, niin eipä tuo persoonakaan pahemmin tule esille.

Huumori on mielestäni se tärkein, kun tutustutaan uusiin ihmisiin (ja vanhojenkin tuttujen kanssa). Sillä rikotaan jää, tehdään olo kaikille mukavaksi, mieli hyväksi :) Käytä sitä![/QUOTE]
Tätä juuri tarkoitin "kaveruuden vapaamatkustajalla".
 
[QUOTE="Vieras";28664843]Ehkä olet vain kertakaikkisen tylsä?

Minä en esimerkiksi pidä hiljaisista ihmisistä, he eivät "anna" mitään. Nauttivat vain toisten jutuista antamatta itse mitään. He ovat usein myös tylsiä. Persoonattomia. Kun ei mitään itsestään anna, niin eipä tuo persoonakaan pahemmin tule esille.

Huumori on mielestäni se tärkein, kun tutustutaan uusiin ihmisiin (ja vanhojenkin tuttujen kanssa). Sillä rikotaan jää, tehdään olo kaikille mukavaksi, mieli hyväksi :) Käytä sitä![/QUOTE]


Voihan se olla, että sitten olen tylsä. Vaan miten siitä "tylsyydestä" pääsee eroon ?

Ja hiljainen olen kyllä. Sitä kun tuntuu aina muille ihmisille tapahtuvan niin paljon ja kaikkea ihmeellistä, niin tuntuu niin turhalta ja tylsältä kertoa mitään omasta elämästään, jossa ei tapahdu oikeasti mitään merkittävää ja kertomisen arvoista. (Vai haluaako joku muka oikeasti kuulla siitä, että kaaduin työmatkalla pyörällä)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28664635:
Ei tarvitse. Mutta jos haluaa uusia ystäviä, on oltava valmis antamaan itsestään jotain sille toisellekin. Ei voi vain ajatella, että noh, mä olen tällanen ja jos et tykkää, niin ei sitten. Tiettyjä vuorovaikutustaitoja on oltava ja osattava ottaa uusia ihmisiä tavatessaan selvää, millaista seuraa nämä toivovat. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi alkaa täysin teeskentelemään olevansa jotain muuta kuin on, mutta joskus esim on tarpeellista teeskennellä kiinnostunutta, vaikkei kaverin puhuma asia kiinnostaisi tuon taivaallista, jos se asia on kaverille tärkeä.

Toi on niin totta. Keittiönoidalta viisaita sanoja.

Minä en ole erityisen yksinäinen, tai siis, en kärsi yksinäisyydestäni. Mutta rehellisesti sanoen olen ihan erakko. Mä en jaksa tutustua ihmisiin "paremmin". Ajattelen ihan koko ajan että noh, mä olen tällanen ja silä siisti... ja että sä olet tommonen ja sekin on ihan sillä siisti. Mutta ei meidän tarvi hengailla...

Olen varmaan kamala. Mutta kun mä ihan viihdyn itekseni, perheeni kanssa ja kirjojeni kanssa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28664690:
Voihan se olla raakaakin, mutta ikävä kyllä nämä "näkymättömät" ihmiset eivät jää mieliin ja ajan myötä unohtuvat. Alkuun heitä ehkä jaksetaankin roikottaa porukassa mukana, mutta jos he eivät koskaan osallistu mihinkään eivätkä vastavuoroisesti järjestä jotain, niin heillä ei silloin ole ehkä mitään annettavaa sille porukalle. Ovat tavallaan kaveruuden vapaamatkustajia. Ja nyt en puhu mistään työpaikan kahvihuonetilanteesta vaan ihmisten vapaa-aikana tapahtuvasta kaveriporukan yhdessäolosta.

*muoks* Niin ja lisään vielä, että henkilö, joka ei juuri millään tavalla osallistu keskusteluun eikä muuhunkaan, antaa niille muille signaalin, että hänellä on tylsää. Ts näiden muiden seura on tylsää eikä tämä "sivustaseuraaja" oikeastaan edes viihdy ko porukassa ja paikassa, jossa ollaan. Hyvin pian jätetään tämä henkilö kutsumatta mukaan, koska hänen läsnäolonsa alkaa latistaa muiden fiilikset ja häntä aletaan pitää ilonpilaajana. Hiljaisenkin pitäisi jollain tavalla pystyä osoittamaan muille, että hänelläkin on kivaa ja hän viihtyy.

Huh. Toi kirpasee, mutta auttoi jäsentämään asioita.
 
Pari vinkkiä:

-Jos bussikuski/kaupantäti... ei moikkaa sinua ota itse reilusti katsekontaksi ja hymyillen sano isoon ääneen NO HUOMENTA. Aivan varmasti vastaavat sinulle. Älä siis odota, että muut tekevät aloitteen.

-Älä anna toisten puhua päällesi kun yrität keskusteluun mukaan. Varsinkin jos porukassa on parikin kovaäänistä innokasta rupatteilijaa. Äläkä jää odottamaan sopivaa hetkeä kommentillesi. Reippaasti sanot ääneen mitä ajattelet. jos he dissaavat sen niin sanot uudestaan ja kovempaan ääneen. (voi olla että olet niin huomaamaton, etteivät he oikeasti huomaa sinun yrittävän olla mukana jutussa)

-älä ajattele, että ne negatiivisimmat on suosituimpia. He varmasti tuovat sitä kurjuuttaan jo ihan huumorinkin takia esille, mutta varmasti heissä on paljon sitä hyvää ja rentoa kun annat heille mahdollisuuden


Itse olin ennen ujo, enkä oikein löytänyt paikkaani. Pakotin itseni sosiaalisemmaksi. Ensin ikäänkuin matkin niitä kovaäänisiä ja suosittuja. Käytin jopa samoja lauseita (tietty eri porukoissa) jotka olin kuullut "suosittujen" suusta. Sain itsevarmuutta siitä, että minut huomattiin. Oli yllättävää huomata kuinka nopeasti itsekkin aloin päästä piireihin :D (okei, en ehkä niihin suosituimpiin..mutta kuitenkin)

Nyt vuosia, vuosia myöhemmin olen hyvin sosiaalinen tapaus :) Tykkään järjestää kutsuja ja illanistujaisia, olen saanut ympärilleni paljon samanhenkisiä ystäviä. Enää ei siis tarvitse yrittää eikä esittää mitään.

Reippaasti vaan tuot persoonaasi esille!!!!!
 
Täällä kans yksi. Ihan samoja juttuja kokenut, niinkuin esim se että olen hyvällä tuulella istumassa iltaa ja yhtäkkiä joku kysyy miksi murjotan synkkänä. Olen tullut siihen tulokseen että olen tylsä. Olen ujohko ja hiljainen, en tykkää kovaäänisistä päällepäsmäreistä vaan ihan puheliaista ja muut huomioon ottavista, sosiaalisista henkilöistä. Tämmöisten kanssa on helpompi tuoda itseäkin esiin. Niin, olen vain alkanut juttelemaan mitä mieleen tulee asenteella ettei minulla ole mitään menetettävää, pitäkööt minusta ja jutuistani tai sitten ei. Usein olen se tarkkailija ja joo, varmaan toisten mielestä se on jotenkin tylyä ja siksikään ei juuri tykätä sitten. Hiljaisethan vaikuttavat kuulemma myös ylpeiltä. Aikani kyllä kovasti järjestin kaveripiirille mökkireissuja ja muuta, mutta kummasti nuo kaikki unohtivat mut lopulta kuitenkin. Pitäisi varmaan kysyä joltain suoraan miltä vaikutan ulospäin.
 
Olen kuullut kyllästymiseen asti opiskeluissani että tuo persoonaasi esiin.. Aina odotettiin jotain mitä ei ole tulossakaan minusta. En ymmärrä miksi kaikkien pitäisi olla todella äänekkäitä ja eläytyviä ym ym, pistää ihmisen masentumaan kun ei saa olla semmoinen kuin on. Pitäisihän aikuisten ihmisten ymmärtää että me ollaan erilaisia.
 
Olen kuullut kyllästymiseen asti opiskeluissani että tuo persoonaasi esiin.. Aina odotettiin jotain mitä ei ole tulossakaan minusta. En ymmärrä miksi kaikkien pitäisi olla todella äänekkäitä ja eläytyviä ym ym, pistää ihmisen masentumaan kun ei saa olla semmoinen kuin on. Pitäisihän aikuisten ihmisten ymmärtää että me ollaan erilaisia.

öö. Riippuu nyt tietty mitä opiskelit. Esimerkiksi arkistonhoitajan tai tietokoneasentajan ei varmaan tarvitse olla mikään erityinen persoona, jos ei sitä ole ollakseen. Kun taas esimerkiksi joltain näyttelijältä tai art designerilta sitä vähä niinko odotetaan.
 
Olen kuullut kyllästymiseen asti opiskeluissani että tuo persoonaasi esiin.. Aina odotettiin jotain mitä ei ole tulossakaan minusta. En ymmärrä miksi kaikkien pitäisi olla todella äänekkäitä ja eläytyviä ym ym, pistää ihmisen masentumaan kun ei saa olla semmoinen kuin on. Pitäisihän aikuisten ihmisten ymmärtää että me ollaan erilaisia.

Noin mäkin ajattelen. Ei voi pakottaa itseään olemaan puhelias ja aktiivinen, jos ei sitä aidosti ole. Se olisi teeskentelyä.
Siitä huolimatta saattaa kärsiä yksinäisyydestä.
Minusta pitäisi riittää että on sellainen kuin on. Vaikka sitten tylsä.
Me ihmiset ollaan erilaisia.
 
[QUOTE="hmh";28665231]öö. Riippuu nyt tietty mitä opiskelit. Esimerkiksi arkistonhoitajan tai tietokoneasentajan ei varmaan tarvitse olla mikään erityinen persoona, jos ei sitä ole ollakseen. Kun taas esimerkiksi joltain näyttelijältä tai art designerilta sitä vähä niinko odotetaan.[/QUOTE]

Opiskelin hoitoalaa. Mielestäni toinkin omaa personaani esiin, olin ystävällinen ja juttelevainen. Mutta jotain multa puuttui, varmaan juuri se räväkkyys, kun olen rauhallinen. Mutta parhaimman palautteen olenkin sittemmin saanut asiakkailta, hyvin monet sanovat minulle suoraan että pitävät minusta enemmän kuin monesta muusta juuri siksi koska olen rauhallinen enkä ns. hästää.. Miksi sitten ohjaajat ja opettajat eivät tätä ymmärrä että on vain rikkaus että on niitä toisia ja sitten myös meitä??!
 
Voihan se olla, että sitten olen tylsä. Vaan miten siitä "tylsyydestä" pääsee eroon ?

Ja hiljainen olen kyllä. Sitä kun tuntuu aina muille ihmisille tapahtuvan niin paljon ja kaikkea ihmeellistä, niin tuntuu niin turhalta ja tylsältä kertoa mitään omasta elämästään, jossa ei tapahdu oikeasti mitään merkittävää ja kertomisen arvoista. (Vai haluaako joku muka oikeasti kuulla siitä, että kaaduin työmatkalla pyörällä)

ei sitä tietääkseni ringissä vuorotellen jutella, että kenelle nyt on käynyt huonoiten. Ensimmäiseksi kun aloitan juttelemaan, kysyn "mitä kuuluu" ...tai seurassa "mitä teille kuuluu" . Siinä toinen huomaa että olet kiinnostunut ja sattaa sanoa, että hyvää tai alkaa kertomaan jotain. Jos vastaus on vain hyvää...voit itse alkaa sanoa...samoin mulle...ja ehkä kertoa...ihan vaan että on niin ihana ilma että olit aurinkoa ottamassa. Ymmärrätkö niin kuin small talkia jossa ei olekaan mitään mielenkiintoista. Small talkin avulla pyritään löytämään jotain yhteistä keskustelukumppanin kanssa. Isommassa seurassa mielenkiintoinen aihe löytyy usein helpommin, mutta vaarana tietysti ettei itsellä ole asiaan mitään sanottavaa. Jos ei ole...voi pyrkiä toiseen aiheeseen, mutta sopivalla hetkelle ja jonkun aihetta sivuavan ettei toiselle tule olo, että hänen aiheensa on tylsä. Voi tietysti ottaa hetkeksi kuuntelijan roolin ja lähinnä myötäillä.

Yleensä tuttujen kanssa mielenkiintoiset yhteiset aiheet löytyvät helpommin, koska toisen tuntee. Monesti ihmisillä on tapana yrittää tutustua toiseen koulutuksen/työpaikan, harrastuksen avulla ihan vaan kysymällä että mitä teet, onko perhettä. Missä päin asutte ja sitä kautta päästä mielenkiintoisempiin aiheisiin vaikka ihan yhteiskunnallisiin ongelmiin tai mihin nyt haluaakaan.

Joskus yhteistä säveltä ei vaan löydy ja on hyvä jättää siihen. Joskus ystävyyssuhde voi syntyä jälkenpäin vaikka siitä kun toinen saa esikoisensa ja löytyy se yhteinen eli lapset. Joskus ero, vaikea parisuhde, yksinhuoltajuus voi olla yhteisiä tekijöitä.

En alkaisi puolitutille tai tuntemattomille alkaa kertoa oudoista tavoista koska ensivaikutelma sinusta voi jäädä vain oudoksi. Jos toinen taas vaikuttaa omalaatuiselta ja puhuu itse vaikka erikoisia, voi toki yhteinen sävel löytyä sitäkin kautta.

Moni ei jaksa kuunnella kissojesi kuulumisia. Jos olet tyyliltäsi ihan eri maata, pukeudut lapsellisesti, tylsästi, säkkeihin voi jollakin raja olla siinä, koska toinen voi ajatella toisen olevan sitä miten pukeutuu. Hymyily on myös ihan toimiva aina. Ihan vaan hymyily muuten vaan ja usein. Huono ryhti, kädet ristissä, hermostunut olemus, voi tehdä sen ettei oikeen osata tutustua. Kovaääninen, äänekäs hirnahtelu, nauru, voi jostain olla hyvin outoa. Joskus on hyvä jättää tälläiset erikoisuudet myöhemmälle kun on jo ystävystytty.

Toisia silmiin katsominen, mielenkiintoisen näköinen, hymyilevä olemus, kaunis omaa persoonaa kuvaava tyyli (joskus liika persoonan Tuominen pukeutumisessa on negatiivista) tekee usein mukavan ihmisen vaikutelman.
 
(Vai haluaako joku muka oikeasti kuulla siitä, että kaaduin työmatkalla pyörällä)

No minusta tuollaiset ovat juuri niitä asioita joista yleisesti jutellaan esim. töissä. Nyt ensimmäistä kertaa törmään tuollaiseen ajattelumalliin, että mietit siis aina haluavatko muut kuulla juttujasi? Se tekee varmasti keskustelusta vaikeaa, jos pitäisi aina olla jotain erityisen hohdokasta sanottavaa. Ei ne muidenkaan jutut oikeasti niin ihmeellisiä ole.
 
Miten te suositut ja sosiaaliset sitten etenette ystävyyssuhteissa, uusissa nimenomaan? Jos yhteindn sävel löytyy vaikka työpaikalla niin sovitteko sitten tapaamisia muuallakin vai miten siitä eteenpäin? Pitääkö olla jokin yhteinen juttu mihin mennä tms vai ihan muuten vaan kahville jne? Itsestä tuo tuntuu jotenkin tosi vaikealta, tehdä semmoista aloitetta :)
 
Ai niin ja semmoista vielä, että ei kannata pitää itseään toivottomana jos ei esim. töistä löydy "bestistä". Itse ainakin pidän työt ja oman elämän erillään, vaikka työkaverit olisivat kuinka mukavia.
 
Hymyile paljon, opeta itsesi siihen

Älä ole hiljainen, siitä ei pidetä

Tervehdi muita ja kysy kuulumisia.

Ole kiinnostunut ihmisten tekemisistä ja kehu vaikka heidän vaatteitaan

Ole sosiaalinen

Kutsu ihmisiä kylään

Opettele sosiaaliseksi

Lue kirja kuinka saada ystäviä ja vaikutusvaltaa ja muutkin ko. Kirjailijan huippuoppaat!
 
Alkuperäiseen viitaten tulee vielä pari juttua mieleen. Jos olet epätoivoinen kaverin etsijä ni se näkyy ulospäin ja ahdistaa ihmisiä. Ystävyydet menee omalla painollaan ja etenee niiden kanssa joiden kanssa tuntuu että kemiat kohtaa. Jos on kauhea pakkomielle saada jokaisesta uudesta tyypistä paras kaveri niin ei pysty ottamaan sitä rauhaa ja tilaa oikeasti tutustua toiseen ja katsoa ensin synkkaako.

Sitten on myös ihmisiä jolla on asperger tai vastaava ja silloin ei tavallaan osaa lukea sosiaalisia tilanteita yhtä hyvin kuin muut ja tämä tuo hankaluuksia ihmissuhteisiin. Itselläni on sukulainen jolla hyvin suurella todennäköisyydellä on joku asperger tms. Ja hän ei oikein osaa lukea rivien välistä tai tulkita epäsuoria juttuja ja antaa itsestään hiukan erikoisen vaikutelman. Voin kuvitella että hänestä tuntuu samalta kuin sinusta. Itsestäni kanssakäyminen hänen kanssaan on ehkä hiukan raskasta kun tuntuu ettei toinen mene samojen sosiaalisten normien mukaan kuin itse niin itsellä on vaikea olla rennosti kun toinen ei reagoikkaan asioihin niinkuin ihmiset yleensä.
 
just joo minuakin on sanottu vaikeasti lähestyttäväksi ja se mikä nykyajassa ja ihmisissä ärsyttää on se tekopyhyys jota en todellakaan arvosta. miksi ihminen ei kelpaa sellaisenaan kuin on tarvitsematta näytellä jotain leuhkaa ja maailmanmiestä, että olisi hyväksytty sellaisenaan . pitäisikö ruveta muuttamaan luonnetta ei kiitos muut hyväksykööt sellaisenaan kuin olen.
 

Yhteistyössä