Ikuinen aihe,paha anoppi..

["veeras"]

Onko sitä pakko sietää?Onko anopilla joku etuoikeus olla ilkeä,kun se on anoppi?
Mä en jaksa,että aina se loukkaa sanoillaan ja se tuntuu olevan tahallista ilkeilyä,koska MIKÄÄN vaikka mitenpäin olisi ei ole hälle hyvä.

Itse olen kiltti ja hiljainen,aina kuunnellut mukisematta valitukset milloin mistäki.
Joo,jos polttaisin maha pystyssä tupakkaa olisi anopilla ihan oikeus jupista,mutta esim. mä kun pesen liikaa pyykkiä kuulemma,lapsille annetut nimet on huonoja,kaikki lapsien vaatteet,paitsi hänen ostamat,on rumia,syötän lapselle (kuulemma) väkisin aina puuroa aamupalaksi,vaikka lapsi ei tykkää (lapsi ei ole ikinä heillä hoidossa,joten mistä tietää ettei tykkää,kun aina syö reippaasti??)näitä napinoita on niin paljon että menis koko palsta tila niiden laittamisessa,mutta ideana se,että onko PAKKO olla jonkun ihmisen loukattavana,ihan sen takia ku hän on mummo/anoppi??

Ja,kaikki selittää aina anopista että kun se on vaan sellainen suoraan puhuva ihminen,minusta se taas on vaan huono käytöstä.

 

[Phoebsi]

Ei saa alistua. Sano kerran asiallisesti mutta tiukasti takaisin, ja sen jälkeen älä enää välitä.

 

[Merengue]

Ei tietenkään ole pakko olla tekemisisä. Paitsi nyt esimerkiksi isommissa juhlissa.
Varmaan miehesi pystyy hoitamaan suhteita sinne päin. Lasten kuuluu saada mummuansa kuitenkin tavata.
Mö olen joskus toiminut tuohon tyyliin, on itseasiassa anoppi pienen tauon jälkeen käyttäytynyt jopa paremmin.
On se toisaalta aika ihmeellstä, että ihminen käyttäytyy tuollai.
Mun anoppi ei niinkään kauheasti kyseenalaista mun tekemisiä, muuten vaan voi sanoa sunnilleen mitä tahansa. Eilenkin tahallaan piruili mulle. Mutta kun oltiin lähdössä, halusi halata mua, ja sanoi kiusaavansa mua sen takia, että tykkää musta.

 

["a p"]

Ei saa alistua. Sano kerran asiallisesti mutta tiukasti takaisin, ja sen jälkeen älä enää välitä.

Olen sanonut,kun ristiäisten aikaan hössötti ja määräili.
Mutta hän vaan sanoi,että tarviiko kaikesta loukkaantua.KAIKESTA??ihan käsittämättömän käsittämätön ihminen.
Mies mun puolella ja katkaisis välinsä äitiinsä heti,mutta onko sekään ratkaisu.
Mutta sitä juuri mietin että mikä olisi se ratkaisu,koska kuunnella en jaksa enää yhtää nälvimistä,kun mikään ei ole hyvä.

 

["a p"]

Ei tietenkään ole pakko olla tekemisisä. Paitsi nyt esimerkiksi isommissa juhlissa.
Varmaan miehesi pystyy hoitamaan suhteita sinne päin. Lasten kuuluu saada mummuansa kuitenkin tavata.
Mö olen joskus toiminut tuohon tyyliin, on itseasiassa anoppi pienen tauon jälkeen käyttäytynyt jopa paremmin.
On se toisaalta aika ihmeellstä, että ihminen käyttäytyy tuollai.
Mun anoppi ei niinkään kauheasti kyseenalaista mun tekemisiä, muuten vaan voi sanoa sunnilleen mitä tahansa. Eilenkin tahallaan piruili mulle. Mutta kun oltiin lähdössä, halusi halata mua, ja sanoi kiusaavansa mua sen takia, että tykkää musta.

En estä mummoa näkemästä lapsenlapsiaan,en tietenkään.
Mutta tuota ratkaisua mietin,että jos mies hoitaisi sen näkemis puolen sitten.
Tosin hänkin on nyt niin hermostunut äitinsä käytökseen,ettei halua nähdä koko ihmistä.

 

[Big Bang Theory]

meillä kävi anopin kanssa niin, että lasten syntymän jälkeen välit huononi todella radikaalisti, koska ei ymmärtänyt, että me teemme asiat omalla tavallamme emmekä todellakaan kaipaa mitään "antakaa limsaa tuttipullosta"-neuvoja. Kun jatkoi näitä "järkeviä" neuvojaan niin hermostuin niin totaalisesti, että räjähdin ja annoin tulla kaikki ulos mitä mieltä olen. Pari vuotta meni hiljaiseloa ja oltiin ns. väleissä, mutta ei puuttunut meidän asioihin. Nyt kun 3 lapsi syntyi niin ei ole enää kommentoinut yhtään mitään ( paitsi pitihän sitä hiukan ihmetellä imetystä, kun kuulemma syötin vastasyntynyttä liikaa jne jne ) mutta kuitenkin nykyään on siedettävä. Osaan nykyään myös suodattaa nuo jutut. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos....

 

["a p"]

meillä kävi anopin kanssa niin, että lasten syntymän jälkeen välit huononi todella radikaalisti, koska ei ymmärtänyt, että me teemme asiat omalla tavallamme emmekä todellakaan kaipaa mitään "antakaa limsaa tuttipullosta"-neuvoja. Kun jatkoi näitä "järkeviä" neuvojaan niin hermostuin niin totaalisesti, että räjähdin ja annoin tulla kaikki ulos mitä mieltä olen. Pari vuotta meni hiljaiseloa ja oltiin ns. väleissä, mutta ei puuttunut meidän asioihin. Nyt kun 3 lapsi syntyi niin ei ole enää kommentoinut yhtään mitään ( paitsi pitihän sitä hiukan ihmetellä imetystä, kun kuulemma syötin vastasyntynyttä liikaa jne jne ) mutta kuitenkin nykyään on siedettävä. Osaan nykyään myös suodattaa nuo jutut. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos....

Anoppi muuttui radikaalisti juuri silloin ku aloin odottaa ensimmäistä lasta,ei sitä ennen ollut havaittavissa tuollaista käytöstä.
Kai se sitten on jotain pätemistä.

Mutta tätä juuri mietin,että onko pakko sietää vaan jotain ihmistä sen takia,että on juurikin esim.lasten mummo?
Mä en oikein ole sellainen "toisesta korvasta sisään,toisesta ulos"-tyyppiä vaan ne asiat kaihertaa mua niin,että sitten se syö mua itteäni.

 

[ok]

Mulla on sekä äiti että anoppi tuollaisia kommentoijia. Anoppi enimmäkseen hyvällä, mutta välillä sekin kyllä päästää sammakoita.. "sehän paleltuu" "ei sitä saa viedä niin lähelle uunia" "imetä molemmista rinnoista, niin lapsi kasvaa" "imetitkö molemmista rinnoista?" "on hyvä syödä kaksi rintaa!" "eihän se edes ole vielä nälkäinen" + painostusta siihen, että vauva pitää kastaa. Tämä tissiutelija siis anoppi, muut kommentit äidiltäni. Ärähtelen takaisin.. Kraah.

 

[Sanoisin niin kuin miehesi]

Onko pakko loukkaantua kaikesta. Anna olla, äläkä kuuntele. Mielensä onnistuu nainen pahoittamaan siitäkin mitä joku ei sano, jos sille päälle sattuu. Yleensä nämä anoppi-jutut on just sellaisia.