isä ei halua synnytykseen mukaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja emiliana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No ei kyllä missään kohtaa ole käynyt mielessä että synnytykseen pitäisi viinaa viedä.. :o Eivät sovi sitten niin millään yhteen.. miten annat humalaiselle vastasyntyneen syliin.. taitaa kätilöt ajaa viinalle haisevan miehen ulos salista, voisi kuvitella. :whistle:
Miksi se viina pitää yhdistää aina joka paikkaan ja asiaan.. :headwall:
 
En jaksa lukea ketjua, mutta en kyllä ymmärrä miksi se mies oikeastaan pitäisi sinne synnytykseen saada mukaan, jos se ei kerran halua. Meillä toka piakkoin tulossa, ekassa synnytyksessä oli mukana ystäväni, nyt toisessa mieheni on tarjoutunut tulemaan mukaan. Saa tulla jos haluaa, ja saa olla tulematta jos luulee ettei pysty/halua. Saa myös poistua heti kun siltä tuntuu. Ajattelen asiaa niin, että helpompi on synnyttää yksin, ja keskittyä täysillä siihen synnytykseen, kuin että koko ajan miettiä miten isä asian kestää... pahimmassa tapauksessa joutuisi vielä paapomaan miestäkin, ja soittelemaan kätilöä paikalle elvyttelemään pyörtynyttä... kyllä isän ja lapsen suhde kehittyy ilmankin että isän pakottaisi mukaan synnytyssaliin.
 
Mulla mies ilmoitti melkeen heti, että synnytykseen se ei sitten tule ja se kyllä väkisinkin loukkasi. Mutta nyt olen sitten miettinyt, että pyydän ystävääni mukaan. Omapahan on häpee sitten miehelle, kun ei ole lapsensa syntymää nähnyt/kokenut.
 
Mä synnytin meidän esikoisen joulukuussa ja mies oli tosi rohkeesti mukana. Synnytysvalmennuksen synnytysvideo oli tosi pliisu,ei näkynyt verta tms ällötyksiä ollenkaan! Mieheni oli koko synnytyksen mun pää puolessa,kannusti,toi juotavaa yms. En huutanut synnytyksessä,eikä mua sattunut oikeestaan ollenkaan,en tarvinnut mitään kipulääkettä,ei ois kyllä keritty antaakkaan kun oli niin nopeeta ja tehokasta toimintaa. :) Kaikenkaikkiaan todella helppo ja positiivinen kokemus mulle ja miehelle. Kätilö ei mun muistaakseni edes kysyny että haluaako isä leikata napanuoran, mutta kysy pariinkin kertaan että halutaanko nähdä istukka!!! Ei todellakaan haluttu.

Mä kyllä uskon että miehes rohkaistuu,kunhan tulet raskaaksi ja loppuvaiheessa kun masu on iso ja miehes tuntee vauvan liikkeet. Sitten vaan juttelette mutta älä missään nimessä painosta miestä,hän tekee itse päätöksen tuleeko synnytykseen vaiko ei. Ihan yhtä hyvä isä hän on kun kaikki muutkin,oli sitten synnytyksessä taikka ei. Mieluiten vapaaehtoisesti synnytykseen tuleva mies, kun pakotettu,ei hänestä sillon ole mitään apua. Kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy! :)

Rinzessa: Miten ihmeessä voit ajatella tollain "omapahan on häpeesä jos ei halua nähdä lapsensa syntymää" Kaikki eivät ihan oikeesti pysty oleen mukana,vaikka ei katsois sinne alakertaan. Joillekkin pelkkä sairaalaan tulo saa polvet tutisemaan. Olisko susta sitten mukavaa ja saisitko hyvin tukea jos mies vaikka pyörtyy tai oksentaa koko synnytyksen ajan??? tai muutenvaan on ihan apaattinen ja istuu vaan jossain nurkassa?? Samanlailla vois sitten sanoo susta, että jos et kestä lalpses syntymää ilman kivunlievitystä niin omapahan on häpees,oletpa heikko ihminen. Jokaisella isällä on oikeus päättää tuleeko synnytykseen vai ei,eikä se tee niistä yhtään sen huonompia kun muistakaan. On todella epäkypsää ja ajattelematonta sentakia sentakia miehelle suuttua jos ei pysty tulemaan synnytykseen. Pitäis pystyä rauhassa puhuun asiasta ja kertoo miehelle mitä siä oikeesti tapahtuu,kun varsinkin miesten keskuudessa taitaa liikkua aikamoisen hurjia juttuja synnytyksestä, tietty kaikkee voi sattua mutta yleisestiottaen synnytykset ei nyt ihan niin kamalia oo mitä moni vois kuvitella.
 
minun mieheni on myös todella herkkä sairaalaan/vereen liittyvien juttujen suhteen ja ei tämän takia ollut synnytyksessä mukana aluksi kun mies ilmoitti että ei tule mukaan loukkaannuin, mutta sitten tulin järkiinin ja ajattelin että ei toista voi pakottaa sellaiseen mikä on oikeasti vaikea asia, eikä miehen pois jäänti haittaa enää tippaakaan kätilöt olivat todella ihania, opiskelija varsinkin =)
 
Meilläki reilun kuukauen päästä asiaa synnytyssaliin ja miehelle on onneksi ollut alusta asti päivän selvä asia että haluaa tulla mukaan. :) minusta ei olis kyllä yksin sinne lähtijäksi, ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla kun asiat ja tilanteet siellä itellekki aivan uusia ja ennen kokemattomia. vaikka lähettävähän se olis sitte ku pakko on, tulipa mukaan sitte ketään tai ei... Yleensähän suurin aika siellä sairaalassa olosta ( siis synnytyksestä ) menee siihen avautumiseen, jossa ei näy ulkoisesti mitään "ällöttävää", jota mies voisi esim. pelätä. minusta juuri sen voi sanoa pelkäävälle miehelle, että juuri silloin sitä lähimmän ja rakkaimman ihmisen apua ja henkistä tukea tarvitaan siellä. (eikä enää niinkään silloin ponnistusvaiheessa, jossa on mukana ja apuna jo kätilöt sun muut lääkärit, jos tarve vaatii.) toki silloinkaan ei pahitteeksi varmasti ole jos oma mies on siinä vieressä/pitämässä kädestä... =) itse olen mietiskelly sitä, että jos en siedäkkään (kipujen ja tuksien takia) kenenkään lähellä oloa, saati kosketuksia silloin h-hetkellä (kuulemma mahdollista) ja jos mies välttämättä haluaa olla siinä.... miten sitä raskii komentaa toisen pois siitä, jos se haluaa yrittää edes jollain tavalla auttaa...??? onko tuommosia kokemuksia? :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja suzyco:
Rinzessa: Miten ihmeessä voit ajatella tollain "omapahan on häpeesä jos ei halua nähdä lapsensa syntymää" Kaikki eivät ihan oikeesti pysty oleen mukana,vaikka ei katsois sinne alakertaan. Joillekkin pelkkä sairaalaan tulo saa polvet tutisemaan. Olisko susta sitten mukavaa ja saisitko hyvin tukea jos mies vaikka pyörtyy tai oksentaa koko synnytyksen ajan??? tai muutenvaan on ihan apaattinen ja istuu vaan jossain nurkassa?? Samanlailla vois sitten sanoo susta, että jos et kestä lalpses syntymää ilman kivunlievitystä niin omapahan on häpees,oletpa heikko ihminen. Jokaisella isällä on oikeus päättää tuleeko synnytykseen vai ei,eikä se tee niistä yhtään sen huonompia kun muistakaan. On todella epäkypsää ja ajattelematonta sentakia sentakia miehelle suuttua jos ei pysty tulemaan synnytykseen. Pitäis pystyä rauhassa puhuun asiasta ja kertoo miehelle mitä siä oikeesti tapahtuu,kun varsinkin miesten keskuudessa taitaa liikkua aikamoisen hurjia juttuja synnytyksestä, tietty kaikkee voi sattua mutta yleisestiottaen synnytykset ei nyt ihan niin kamalia oo mitä moni vois kuvitella.

Mä en kyllä voi sille mitään, mutta mua loukkais, jos mies ei suostuisi tulemaan synnytykseen mukaan. Syy: mua itseäni pelottaa sairaalat, toimenpiteet ja henkilökunta ihan mahdottomasti. Ja tietty varmasti se synnytyskin. Silti mulla ei naisena ole oikeutta olla valitsematta niitä. Jos mieheni ei pystyisi olemaan tukenani sellaisena hetkenä -siis edes jollain tavalla- multa menisi varmaan kyllä luottamus ja usko koko mieheen. Ihan totta. Se tuntuisi niin epäreilulta, että miksi hän saisi valita epämiellyttävän ja pelottavan osan lapsen saannista ulos ja minä en.

Ehkä tää on tosiaan lapsellista, mutta tältä se musta tuntuu.

Onneksi tässä on vielä aikaa, en ole edes raskaana. Ja kyllä mä vaan luulen, ettei mieheni ehkä kuitenkaan suostuisi jättämään noin ainutlaatuista tilaisuutta välistä.
 
[/quote]Mä en kyllä voi sille mitään, mutta mua loukkais, jos mies ei suostuisi tulemaan synnytykseen mukaan. Syy: mua itseäni pelottaa sairaalat, toimenpiteet ja henkilökunta ihan mahdottomasti. Ja tietty varmasti se synnytyskin. Silti mulla ei naisena ole oikeutta olla valitsematta niitä. Jos mieheni ei pystyisi olemaan tukenani sellaisena hetkenä -siis edes jollain tavalla- multa menisi varmaan kyllä luottamus ja usko koko mieheen. Ihan totta. Se tuntuisi niin epäreilulta, että miksi hän saisi valita epämiellyttävän ja pelottavan osan lapsen saannista ulos ja minä en.

Ehkä tää on tosiaan lapsellista, mutta tältä se musta tuntuu.

Onneksi tässä on vielä aikaa, en ole edes raskaana. Ja kyllä mä vaan luulen, ettei mieheni ehkä kuitenkaan suostuisi jättämään noin ainutlaatuista tilaisuutta välistä.[/quote]

Täysin samaa mieltä.
 
Jos sairaalat kovasti pelottaa ja henkilökunta niin kyllä kotonakin voi synnyttää, tosin siihen ei varmasti ihan kaikki kätilöt suostu ja en tiedä onnistuuko esikoisen kohdalla. Ja ei lapsiakaan ole kenenkään PAKKO tehdä... joten kyllä valita voi...
 
no en sentäs jätä lapsia sen takia tekemättä, että mies ei tule synnytykseen, mutta saa se silti loukata. Ei tarvitse olla niin radikaali ja loukkavaa sellasilla, no ei tartte tehä lapsia asenteella. Lapsi on tulossa ja tällänen asia ilmaantu ja saahan sitä loukkaantua. Ja musta on kiva, että täällä voi joidenkin mukavien ihmisten kanssa jakaa kokemuksia. Ja mä otan ystävän mukaan synnytykseen ja siinä se.
 
No tulipa tästäkin asiasta taas kunnon "riita" täällä..

Itse voin sanoa, että miehen jääminen pois synnytyksestä loukkais aika paljon.

Kun meidän esikoinen syntyi, mies oli paikalla kyllä, mutta ponnistusvaiheen lopussa poistui salista, koska ei vaan pystynyt enää katsella mun "kärsimystä". Mies on sanonut, että sitä pelotti katsoa. Mutta mitä luulette, huomasinko siinä tilanteessa edes, että mies poistui?! No en. Oli itsellä niin paljon muuta tekemistä. Ja sieltä se mies sitten palasi takaisin saliin, kun lapsi oli turvallisesti ulkona. Yritän nyt vain sanoa, että avautumisvaiheessa miehen tai kenen tahansa läheisen tuki ja seura on tärkeä, mutta ponnistusvaiheessa sitä kyllä keskittyy niin itseensä, että ei sen toisen läsnäoloa kyllä edes juuri huomaa..

Niin, ja mies ei leikannut napanuoraa tai suorittanut ensikylvetystä, eikä kuitenkaan varmasti tuo ole vaikuttanut isän ja lapsen suhteeseen..
 
Ihan pakko kirjottaa sulle, emiliana!!

Nimittäin mulla oli ihan täysin samanlainen tilanne ja ihan täysin samanlaisia ajatuksia ku sulla! Siis aivan ku oisin omaa kirjoitusta lukenut.
Mieheni ei siis just samoista syistä ois halunnu tulla synnytykseen mukaan ja sen lisäksi se vielä kammos sairaaloita ja muita vastaavia laitoksia. Minä kuitenki aina yritin kannustaa sitä ja sanoa, että "tarvin sun läsnäoloa!" Synnytysvalmennuksen jälkeen mies sano, ettei ihan varmasti lähde mukaan!! Sitä kammoksutti jopa vastasyntyneen näkeminen (limainen, verinen, sininen/valkoinen). Toisaalta kyllä ymmärsin miestä ja niimpä me sovittiin, että mies on mukana synnytyksessä, mutta sen ei tarvi muuta ku olla läsnä! Se, jota eniten tarvin. Eli mies katsoo vaikka lattialle koko ajan, mutta kunhan on vieressä. Jos alkaa heikottaa tms, niin saa mennä pois siitä viereltä, muttei sentään koko huoneesta, koska tarvin miehen tukea ja läsnäoloa. Minä siis PAKOTIN mieheni mukaan, mutta keksin kompromissi ratkaisun, että se kestää sen mukana olon.

Synnytys meni sitten näin:
Mies tosiaan tuli mukaan, mutta koko pitkän avautumisvaiheen ajan se hoki, että lähtee pois. Minä en antanu. Sanoin, että sen pitää olla mun vierellä! Kun lopulta ponnistusvaihe tuli, mies istu vierellä koko ajan, silitteli mua, mutta tuijotti tiukasti lattiaa, täysin pois päin kääntyneenä alapäähän nähden. Mutta silitti. Ja oli läsnä. Kokoajan!! Vasta sitten se uskalsi kattoa, kun se vauva makas mun vatsan päällä. Vasta sitten se katto. Ja ihmetteli, kun se ei ollu sininen/valkoinen. :) Ihmetteli miten nätti vauva se oli, eikä sellanen mitä synnytysvalmennuksen kuvissa näytettiin. Kun kysyin myöhemmin, että millanen kuva sulla jäi synnytyksestä, pelottiko? Niin mies sano, että ei. Hyvä kuva sille oli jääny. Jossain kohassa taisin huudahtaakin, kun kätilö leikkas epparia, mutta mies sano, että olin ollu tosi reipas ja hiljainen synnyttäjä. (synnytysvalmennuksen videossa se synnyttäjä kilju koko ajan)

Lopuksi kysyin mieheltä, että tuleeko hän toistekin mukaan, niin mies sano,että tulee! :) Eli loppu hyvin kaikki hyvin! Anna miehes pelätä, mutta jos ja kun tarvit miestä rinnallesi elämäsi pahimmalla hetkellä, etkä muuta siihen hetkeen mukaan ottaisi, niin mun mielestä miehen voi pakottaa mukaan! Yhdessä se lapsi on saatu alulle ja yhteinen lapsi. Uskon, että meidänkin esikoisen syntymä oli miehelle yks hienoimmista hetkistä, vaikka sitä aluksi pelkäsikin tosi kovasti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja suzyco:
Jos sairaalat kovasti pelottaa ja henkilökunta niin kyllä kotonakin voi synnyttää, tosin siihen ei varmasti ihan kaikki kätilöt suostu ja en tiedä onnistuuko esikoisen kohdalla. Ja ei lapsiakaan ole kenenkään PAKKO tehdä... joten kyllä valita voi...

Näinkin voi tietysti ajatella. Mutta edelleen -miksi naisen ja miehen kohdalla olisi asia erilailla? Jos mies ei kestä synnytystä, niin sen pitäisi ilmeisesti mielestäsi olla ok eikä nainen saisi edes loukkaantua. Mutta jos naista pelottaa synnytys niin ehdotat, että ehkei kannattaisi niitä lapsia sitten ollenkaan toivoa. Miksi miestä saa pelottaa, mutta naista ei?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kasvihuoneilmiö:
Alkuperäinen kirjoittaja suzyco:
Jos sairaalat kovasti pelottaa ja henkilökunta niin kyllä kotonakin voi synnyttää, tosin siihen ei varmasti ihan kaikki kätilöt suostu ja en tiedä onnistuuko esikoisen kohdalla. Ja ei lapsiakaan ole kenenkään PAKKO tehdä... joten kyllä valita voi...

Näinkin voi tietysti ajatella. Mutta edelleen -miksi naisen ja miehen kohdalla olisi asia erilailla? Jos mies ei kestä synnytystä, niin sen pitäisi ilmeisesti mielestäsi olla ok eikä nainen saisi edes loukkaantua. Mutta jos naista pelottaa synnytys niin ehdotat, että ehkei kannattaisi niitä lapsia sitten ollenkaan toivoa. Miksi miestä saa pelottaa, mutta naista ei?

tätäpä myös ihmettelen. joutuvathan naisetkin käsittelemään mahdolliset sairaala- ja veripelkonsa, miksei sitä mieheltä vaadita?
yhdessä se vauva tehdään, ja yhdessä saatetaan maailmaan.
 
Veitte jalat suustani. Tätä minäkin olen ajatellut. Saako isä vapaasti valita, missä määrin haluaa osallistua ja ottaa vastuuta OMASTA LAPSESTAAN, siten kuin vain sattuu huvittamaan ja tuntumaan kivalta? Musta on mielenkiintoista, mitä tällainen ajattelutapa kertoo yleensäkin yhteiskunnastamme, joka on muka niin tasa-arvoinen että oksat pois. Hassua, kun useissa eri julkaisuissa ja tietolähteissä toitotetaan, että isää ei sitten vahingossakaan saa pakottaa synnytykseen tai mihinkään muuhunkaan, vaan hänen täytyy saada osallistua vauvan hoitoon sikäli kuin itse haluaa, omilla ehdoillaan. Eikö olekin uskomatonta? Esimerkiksi Isäkirjassa, jota käytetään ainakin meidän yliopistossa kasvastustieteen tenttikirjana siteerataan ja allekirjoitetaan tällainen vaite, mitä ihmettelen suuresti. Nainen/äiti saisi samanlaisesta toiminnasta oitis pikaliimalla huonon äidin ja ihmisen leiman otsaansa kiinni, vastaavasti isää täytyy kai vain ymmärtää ja taputella selkään? Niille, jotka eivät tähän kohtaa päästyään huomanneet: tekstissä on kärjistyksiä, joita ei pidä ottaa niin kuolemanvakavasti :)
 

Yhteistyössä