Mies ei halua mukaan neuvolakäynneille/ultriin/synnytykseen... :(

["Muua"]

Omalla kohdallani kyseessa oli vain se, ettei mies tullut ultriin tai neuvolaan. Jos olisi jotain ikavaa paljastunut, niin mulla oli kaveri siina tukena. Toisaalta mies (kuten minakin) taisi ajatella etta hyvin ne kaikki menee.

Synnytys onkin sitten eri asia. Tai siis oma mieheni tuli, ei tosin varmaankaan palon takia etta jos jotain tapahtuu, vaan mielenkiinnosta ja riemusta. Mutta ymmarran, jos joku ei halua mukaan. Aina voi jotain sattua ja tietenkin on kurjaa jos ei ole paikan paalla. Ma luulen etta naa jutut vaan niin riippuu ihmistyypista ja syista olla tulematta. Ei se aina tarkoita etta olisi puolisona jotenkin epaluotettava. Varsinkin jos asiat tapahtuu yhteisymmarryksessa.

 

[vieras...]

sit kun lapsi on syntynyt mies sanoo sulle että hoida sä , kyllä sä pärjäät. en jäis kattelee tollasta ukkoo. meillä se oli ainakin ihan selvä juttu et lapsi on yhdessä tehty ja yhdessä se myös saatetaan tähän maailmaan ja hoidetaan yhdessä siitä eteenpäin, mies ei olis jäänyt ultrista pois mistään hinnasta

 

[krrhh]

Eihän mies mihkään synnytykseen kerkiä lähteä kun pitää mennä kavereiden kanssa dokaamaan, varpajaiset nääs.

 

[VierasVierasVieras]

Mulle ei olisi tullut mieleenkään, että mies olisi käynyt kanssani neuvolassa. Mitä ihmetä se olisi siellä tehnyt?

 

[astrolabe]

Mulle ei olisi tullut mieleenkään, että mies olisi käynyt kanssani neuvolassa. Mitä ihmetä se olisi siellä tehnyt?

Mulle ainakin sanottiin neuvolassa, että toivotaan, että mies tulisi ainakin kerran neuvolaan mukaan.

 

["Helvi"]

Neuvolaan en olisi miestä edes halunnut mukaan. Ultrat meillä oli 80 kilsan päässä isommassa kaupungissa, jossa en todellakaan halunnut itse ajaa. Ekassa ultrassa mies odotti esikoisen kanssa odotushuoneessa, rakenneultrassa oli mukana.
Jos ultrat olis ollut omalla kylällä, olisin varmaan käynyt nekin yksin.

Synnytys; mies oli molemmissa mukana. Viimeisimmässä sovittiin, että hän saa ponnistusvaiheen ajaksi mennä käytävään odottamaan. Mutta eipä tuo mennytkään, vierellä oli (muutaman rauhoittavan pillerin voimalla).

 

[vipuvieras]

Synnytystä ei voi aina suunnitella etukäteen. Meilläkin kahdesti lähdetty alateitse synnyttämään ja päädytty lopulta kiireelliseen sektioon, jonka jälkeen minä olen ollut heräämössä ja lapsi isän kanssa ihokontaktissa ja muutenkin isän hellässä hoivassa useamman tunnin ajan. Ihan mielenkiinnosta, jos mies ei tule synnytykseen mukaan ja jotain vastaavaa käy, eikö yhtään harmita että vauva on jossain paikassa X odottamassa että äiti on kunnossa huolehtimaan?

 

[Peyote]

Ei olis mun mies tommonen. Välinpitämättömältä kuulostaa.

 

[Peyote]

Mulle ei olisi tullut mieleenkään, että mies olisi käynyt kanssani neuvolassa. Mitä ihmetä se olisi siellä tehnyt?

Mun mies ainakin itse halusi tulla koska sitä kiinnosti itteensä vauvan kehitys ja mun vointi. Ja koska sekin oli yhteistä tekemistä. Tuli aina kun vain sai järjestettyä.

 

[vierss]

Kyllä mun mies kävi neuvolassa raskausaikana muutaman kerran (ei sentään jokaisella) ihan puhtaasti omasta halustaan. Olisin kyllä pakottanut ainakin kerran mukaan jos ei olisi itse tajunnut.. ollaan pyritty molemmat olemaan mahdollisuuksien mukaan paikalla myös isompien lasten neuvolakäynneillä.

Ultraa ei missään nimessä kannata miehenkään missata. Synnytyskin on musta päivänselvä juttu osallistua, ellei sitten ole oikeasti jotain ihan tolkutonta kammoa tilannetta kohtaan tai äiti ei halua miestä mukaan. Kyllä synnytys on varmasti miehellekin kokemuksena niin omalaatuinen, että kannattaa ja tunnustan kyllä, että äitinä en usko, että mies olisi ymmärtänyt minkä tuskan takana se varsinainen synnytys oli jollei olisi ollut sitä näkemässä.

Näytä miehelle vaikka tämä ketju! Raskausaikana se vanhemmaksitulo/ylipäätään raskaus ei tunnu samalla tavalla konkreettiselta miehestä kuin siitä raskaana olevasta naisesta. Uskoisin miehenkin ymmärtävän miten merkityksellinen asia voi olla hänelle itselleen ja toki myös sinulle.

 

[Neop]

Entä jos tekisitte jonkinlaisen kompromissin? Neuvolakäynnit nyt on aika "tylsiä", ja minusta oli mukavampi käydä ne yksin, mutta mies oli mukana ultrakäynneillä (kannattaa kertoa miehelle niin päin, että se on tosi sinutlaatuinen kokemus, ja ihan hänen itsensä vuoksi kannattaisi lähteä edes kerran mukaan), ja synnytyksessä. Synnytyksestä sovittiin etukäteen miehen kanssa niin, että jos tulee huono olo tai on vaikea olla, niin menee sitten käytävälle odottelemaan, ja alapäätäni/vauvan päätä ei tarvitse katsoa/kokeilla synnytyksen aikana, vaikka kätilö ehdottsisikin, eikä leikata napanuoraa, kun mies halunnut. Eli hänellä oli ikäänkuin "takaportti" poistua tilanteesta, mutta halusin ehdottomasti, että on paikalla, koska olimme yhdessä käyneet läpi hedelmöityshoidot, ja minä olin miehen tukena niissä (miehestä johtuva lapsettomuus). Mies oli koko synnytyksen hienosti tukena, välillä taka-alalla, välillä vieressä, ja ei puhettakaan että olisi edes halunnut lähteä pois. Ei varmasti kaduta, että oli ultroissa ja synnytyksessä mukana, mutta se saattaisi kaduttaakon, jos olisi omasta päätöksestään jättänyt nuo jutut väliin!

Ehkä lähipiirissä on joku miespuolinen, joka on osallistunut ultraan/neuvolakäynteihin tai etenkin synnytykseen? Josko miehesi voisi jutella jonkun toisen miehen kanssa asiasta, ja innostuisikim osallistumaan. Synnytyksen kohdalla itse ajattelin, että jos minä sen kaiken kivun kestän, niin kyllä miehen kuuluu olla edes saatavilla, jos minusta tuntuu etten kertakaikkiaan pärjää yksin, ja olin hyvin iloinen, kun oli paikalla.

 

[skspf]

Entä jos tekisitte jonkinlaisen kompromissin? Neuvolakäynnit nyt on aika "tylsiä", ja minusta oli mukavampi käydä ne yksin, mutta mies oli mukana ultrakäynneillä (kannattaa kertoa miehelle niin päin, että se on tosi sinutlaatuinen kokemus, ja ihan hänen itsensä vuoksi kannattaisi lähteä edes kerran mukaan), ja synnytyksessä. Synnytyksestä sovittiin etukäteen miehen kanssa niin, että jos tulee huono olo tai on vaikea olla, niin menee sitten käytävälle odottelemaan, ja alapäätäni/vauvan päätä ei tarvitse katsoa/kokeilla synnytyksen aikana, vaikka kätilö ehdottsisikin, eikä leikata napanuoraa, kun mies halunnut. Eli hänellä oli ikäänkuin "takaportti" poistua tilanteesta, mutta halusin ehdottomasti, että on paikalla, koska olimme yhdessä käyneet läpi hedelmöityshoidot, ja minä olin miehen tukena niissä (miehestä johtuva lapsettomuus). Mies oli koko synnytyksen hienosti tukena, välillä taka-alalla, välillä vieressä, ja ei puhettakaan että olisi edes halunnut lähteä pois. Ei varmasti kaduta, että oli ultroissa ja synnytyksessä mukana, mutta se saattaisi kaduttaakon, jos olisi omasta päätöksestään jättänyt nuo jutut väliin!

Ehkä lähipiirissä on joku miespuolinen, joka on osallistunut ultraan/neuvolakäynteihin tai etenkin synnytykseen? Josko miehesi voisi jutella jonkun toisen miehen kanssa asiasta, ja innostuisikim osallistumaan. Synnytyksen kohdalla itse ajattelin, että jos minä sen kaiken kivun kestän, niin kyllä miehen kuuluu olla edes saatavilla, jos minusta tuntuu etten kertakaikkiaan pärjää yksin, ja olin hyvin iloinen, kun oli paikalla.

Voi luoja, ihan ku mies olis joku lapsi jolle pitää selittää miksi tämä asia nyt tehdään, 'hei sopiiks sulle jooko... saat sit tikkarin palkaks ku olit niin hienosti.'

 

[hilllla]

Niin että miehelle vaan rusinat pullasta niinkö? Sit kun vauva syntyy niin alkaa marina että voin mä sitä vauvaa syöttää tolla tuttipullolla mutta en mä sen kakkavaippaa pysty vaihtamaan, se sujuu sulta paremmin... jnejne.

Minusta itsekästä ja välinpitämätöntä ulkoistaa itsensä tuolla tavalla.

 

[Peyote]

Voi luoja, ihan ku mies olis joku lapsi jolle pitää selittää miksi tämä asia nyt tehdään, 'hei sopiiks sulle jooko... saat sit tikkarin palkaks ku olit niin hienosti.'

Joo, ei oo mikään mies tommonen perästävedettävä.

 

[ap.]

Kiitos vastauksista. Täytyy yrittää jutella miehen kanssa... Pahalta tuntuu, olipa sitten kysymys välinpitämättömyydestä tai ei. Enkä mä avuton ole tai sellaiseksi itseäni koe, miehen ei myöskään ole pakko raahautua mukaan joka paikkaan.. Mutta toivoisin, että edes johonkin. Ultrassa olisi kivempi käydä yhdessä ja synnytystä kun pelkään jo hieman etukäteen, niin jos edes alkuvaiheen olisi mukana..

 

[Tffr]

Oletko muistanut kertoa miehellesi, että pelkäät? Siinä olisi mielestäni selvä syy miehellesi olla mukana.

 

[Ken guru]

Oletko muistanut kertoa miehellesi, että pelkäät? Siinä olisi mielestäni selvä syy miehellesi olla mukana.

Mielestäni yhteinen lapsi on kohtalaisen selvä syy jo itsessään.

 

[Tffr]

Mielestäni yhteinen lapsi on kohtalaisen selvä syy jo itsessään.

Juu toki olet oikeassa. Tuntuu vaan, että ap:n mies kaipaa niitä muita syitä.

 

[fifiia]

Vastaavassa tilanteessa varmasti yrittäisin vielä keskustella asiasta. Haluaisi esim. tietää miksi isäkokee tarpeettomaksi olla mukana tukemassa minua utrassa tai synnytyksessä. Onneksi mies kuitenkin oli mukana molemmissa ihan vapaaehtoisesti.

 

[vieras..]

Olisi entinen mies.

 

[zcx]

Mieheni sanoi aikanaan, että kait hänen on pakko tulla synnytykseen, kun kaikki muutkin miehet sinne menevät. Hitsi, että vedin herneen nenään! Sanoin, että todellakaan meidän lapsemme synnytykseen ei tarvitse tulla tuollaisen syyn takia.

No sitten kun vähän rauhoituin, sovimme, että hän tulee synnytykseen, mutta voi missä tilanteessa tahansa lähteä pois. Lupasin sen hänelle, että vaikka mitä muuta synnytystilanteessa sanon, niin hän voi lähteä.

Mutta ei tarvinnut lähteä. Taisi käydä syömässä kun epiduraali laitettiin, mutta muutoin oli paikalla alusta loppuun. Ja on ollut todella vaikuttunut tapahtumasta.

Neuvolassa kävi ekalla kerralla. Ensiraskauden ultrassa ei ollut, mutta np- ja rakenneultrassa taas oli. Mutta ei ymmärtänyt mitään ultrakuvista :-D

 

[Kukin tavallaan]

Eipä ole tullut mieleenkään että mies jäisi pois noista kaikista.

Minun mies on aina tullut, kun sanon että neuvola-aika on niin ihan automaattisesti tullut mukana, ei puhettakaan etteikö osallistuisi. Kaikissa ultrissa mukana ja ehdottomasti haluaa olla näkemässä poikansa syntymän. Mikä voisi olla tärkeämpää, kuin olla vaimon tukena ja nähdä niin upea juttu kuin oman lapsen maailmaantulo???

Jos ei mun ukko olis kiinnostunut niin voisinpa jo haeskella omaa asuntoa. YH:naki toki pärjää.

Tää raskaus on ollut mulle sekä miehelle niin ihmeellinen ja tärkeä asia, että me kyllä halutaan jakaa kaikki siinä. Tänä aamuna mies herätessään hieroi taas mahaani ja kyseli miten vauva voi. Ja täytetty mm. vauvakirjaa yhdessä, mies katselee netistä lastenvaunuja ja kaikkea mitä vauva tarvii...

Huh huh, on meitä niin moneen junaan.

 

[das]

Ei minunkaan mies ollut millään neuvokäynnillä mukana. Samoin ilmoitti ettei halua synnytyksiin mukaan joten en häntä lähtenyt asiasta painostamaan. Hyvin pärjäsin yksinkin, enkä synnytykseen olisi halunnutkaan ketään mukaan. Kuitenkin ihan hyvä isä on lapsillensa vaikkei raskausaikana ollutkaan jakamassa kaikkea. Sori mutta minusta antaa vähän avuttoman kuvan jos se mies pitää joka paikkaan raahata mukaan.

Tämä voisi olla minun kirjoittama. Ihan samalla tavalla meillä on toimittu eli yksin hoidin neuvolakäynnit, ultrat ja synnytykset, eikä miehen poissaolo niistä ole tehnyt hänestä huonoa isää eikä minun silmissäni huonoa puolisoakaan.

Muuten, 20 - 30 vuotta sitten oli ihan normaalia, että isät olivat mukana synnytyksissä ja neuvolakäynneillä, vaikkei siis mun mies näihin oallistunutkaan. Isyyslomaakin on saanut viettää vuodesta 1978.

 

["Mariska"]

Sekä ultrassa että synnytyksessä on se mahdollisuus, että käykin ilmi jotain ikävää, tulee yllätyksiä, jotain voi mennä vakavastikin pieleen. Joten itse haluaisin puolison olevan mukana varmuuden vuoksi.

Esikoista odottaessa mieheni oli useamman kerran mukana neuvolassakin, sekä p erhevalmennuksessa, ultrissa ja synnytyksessä. No ei silti ole mikään superisä todellakaan, mutta ainakin oli vauvasta kiinnostunut ja minun tukenani siinä koko projektissa. Nyt toisen vauvan kohdallakin on tullut ultriin ja tulee synnytykseen, jos ei mitään erityistä estettä tule. Varmasti selviäisin synnytyksestä yksinkin, mutta on se isällekin tärkeä hetki ja esikoisenkin pääsi mm. kylvettämään sillä aikaa, kun minä kävin suihkussa synnytyksen jälkeen.

Aloittaja voisi ainakin keskustella miehensä kanssa siitä, että ensinnäkin ultrissa parhaassa tapauksessa ihanasti konkretisoituu se vauva ja kenties näkyy sukupuoli ym, jännittävä onnellinen hetki. Pahimmassa tapauksessa selviää, että vauva on kuollut/sairas/muuta ikävää, jolloin on hyvä ettei joudu kuulemaan niitä uutisia ihan yksinään.

 

["Jeps"]

Meillä oli ilmeisen yliosallistuva mies kun oli jokaisella neuvolakerralla mukana (asiaan vaikutti ehkä se että miehen työpaikka on neuvolan naapurissa ja pystyi aina livahtamaan mukaan), jopa ravintoneuvontaan halusi tulla kuuntelemaan kun mulla sellainen oli kohonneen paastoverensokerin myötä. Jälkeenpäin ajateltuna huvittavaa että jaksoi tulla aina mukaan, mutta kyllä minä tykkäsin. Puhumattakaan hoitajista, jotka olivat ihan onneissaan kun nuori isä osallistui.

Synnytyksessäkin oli tietysti mukana hyvänä tukena. Jos joskus toinen tulee niin kuvittelisin ettei ihan jokaiselle kerralla enää tulis mukaan, mutta kyllä sitä aidosti kiinnostaisi ultrat ja itse synnytys.