Mies ei halua mukaan neuvolakäynneille/ultriin/synnytykseen... :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin, ja ennen on syöty pettuleipää ja kuljettu pahvista tehydissä kengissä..isänkikin. Ettei sekään aika niin kaukana ole...

Ja aikanaan kätilön tehtävä oli juosta (tai kävellä?) kirveen kanssa saunan ympäri synnytyksen ajan pelotellakseen pahat henget pois...

Onneksi ajat muuttuvat.

Onneksi ennenkin oli viisaita isijä, minun isäni oli synnytyksissä mukana, ja hoiti meitä kun olimme pieniä :heart: isäni olisi 18v nuoren miehen isoisä tänä vuonna jos eläisi (hoiti minunkin lapsiani niin kauan kuin eli)
Että ehkä se on sittenkin vain ihmistyypistä kiinni.
 
Tässä toisessa raskaudessa mies ei ole ollut mukana yhdessäkään neuvoloissa, enkä ole häntä kaivannut. Minusta ne ovat niin perusmeininkiä. Varhaisultrassa oli, niskaturvotusultraan ei päässyt ja rakenneultraan piti päästä, mutta lääkäriasema oli sählännyt ajat ja toteutuvaan aikaan ei päässytkään. Esikoisen odotuksessa osallistui lähes kaikkiin neuvoloihin ja ultriin.

Synnytykseen tulee, ja ehdottomasti haluan hänet mukaan. Minulle oli tosi tärkeä tuki esikon synnytyksessä, enkä voisi kuvitellakaan meneväni nyt ilman häntä. Ja jos häntä olisin tarvinnut neuvoloihin/ultriin tässäkin raskaudessa, olisin kyllä tosi loukkaantunut jos hän ei tulisi.
 
Lapseni isä on käynyt neuvolakäynnit, ultrat ja synnytykset läpi kanssani. Ja hyvä niin. Esimerkiksi neuvolakäynneillä olisin unohtanut/ollut kuulematta puoliakaan asioista, joita käytiin läpi, sillä ajatukset lähtivät niin helposti vaeltelemaan uuden asian parissa. Mies myös muistutti kysymyksistäni ja pystyi antamaan ulkopuolisempaa näkökulmaa. Esimerkiksi kysymykseen, onko ollut mielialanvaihteluja... ;)

Toki olisin pärjännyt ilmankin, eikä neuvolakaan pakollista ole. Mutta ihaninta oli jakaa asiat toisen kanssa. Ja nähdä toisessa sama liikutus sydänäänistä, kuvista, syntymästä. Synnytyksessä mies oli "minun puolellani", ja se jota juoksutin. Sektion takia mies myös on ollut lapsemme ensimmäinen syli, joten tärkeä pienen elämässä alusta asti.

Muutama kirjoittaja verrannut entiseen aikaan, ja sanonut pärjäävänsä yksinkin tai tukihenkilön tuella. Minulle mieheni on se ystävä ja tukihenkilö, joka ennen vanhaan on ehkä ollut naispuolinen ystävä tai tutuksi tullut "lapsenpäästäjä".
 
Minusta se asian ydin on siinä että haluaako se mies itse, vapaaehtoisesti osallistua esim. synnytykseen vai osallistuuko vaan siksi kun nainen painostaa osallistumaan. Minun korvaan vähän särähtää jos sanotaan että "olis entinen mies jos ei osallistuisi synnytykseen". En jotenkin ymmärrä asennetta että miestä ja hänen kykyään toimia isänä arvioidaan sen perusteella osallistuuko hän mahdollisesti neuvolakäynteihin tai synnytykseen. Toki hienoa että miehetkin osallistuvat mutta varmasti aivan yhtä hyviä isiä ovat ne jotka eivät jostain syystä osallistu.
 
Mä en pakottaisi miestä jokaiseen neuvolaan mukaan, mutta ihmettelen kyllä sitä, ettei edes ultrissa käynti tai synnytyksessä läsnäolo kiinnosta. Ultrassa on mahdollisuus ensimmäistä kertaa nähdä se oma lapsi, ja tämä auttaa ihan valtavasti konkretisoimaan raskautta (varsinkin alkuvaiheessa). Meille ainakin oli todella sykähdyttävää nähdä pikkuisen liikkuvan ja huitovan käsillään... en olisi jättänyt väliin mistään hinnasta, enkä usko että mieskään olisi.

Synnytykseen osallistumisesta on väännetty palstalla monet kerrat, mutta henk. koht. mielipiteeni on, että mieheltä on todella raukkamaista pakottaa nainen yksinään synnyttämään, varsinkin jos synnytys pelottaa. Sori vaan, mutta ei naisellakaan ole mahdollisuutta kieltäytyä osallistumasta synnytykseen. Puhumattakaan siitä, miten ainutlaatuinen tapahtuma oman lapsen syntymä on - ja miten paljon helpompi on ymmärtää lapsivuodeajan vaivoja ja olla osallisena vauvan hoidossa heti alusta asti, jos on nähnyt miten valtavasta jutusta synnytyksessä on kyse.
 
Entä jos rakenneultrassa paljastuu jotain poikkeavaa? Miestä ei kiinnosta lapsensa terveys, saati olla vaimonsa tukena? Entä jos synnytys kestää, eikö silloinkaan olla paikalla puolisoa varten? Nainen voi kuolla synnytykseen, lapsi voi kuolla tai syntyä esim.tehohoitoa vaatien.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Itse ainakin pelkäsin ultria että jos paljastuu jotain poikkeavaa. Viimeisen kohdalla aiheestakin ja en olis ilman miestä selvinny kaikkia tutkimuksia/perinnöllisyyslääkäreitä ym. Ekan ultran jälkeen en varmaan ois yksin pystyny edes ajamaan kotiin sairaalasta, kun kuulin mikä lapsella on tiesin ettei tule selviämään elossa synnytykseen saakka.
 
Miettikää, että menette yksin neuvolaan, sydänäänet kuunnellaan, mutta yhtäkkiä äänet loppuvat. - Kun on naimisiin menty, niin sehän on "in sickness as in health" ja mun mielestä ne sikiön sydänäänet ja oman vaimonkin kaikinpuolinen hyvinvointi ovat miehen asia!
 
Aloittaja itse sanoi että haluaisi ja kaipasi miehensä tukea ja läsnäoloa. Ei ole kyse siitä etteikö hän pärjäisi tai että olisi pakottamassa miestä. Lapsen saanti on iso muutos elämään ja se matkakin siihen tulisi käydä yhdessä. Aina voi tehdä kompromisseja mutta jos todella kaipaat miestäsi mukaan niin sano hänelle se suoraan. Jos mies ei tajua vieläkään niin selitä tarkemmin. Luulisi ettei halua jättää tulematta kun tosissaan tajuaa että tarvitset hän tueksi.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
4l9wl83ze2p.png
 
Mun mies ei ole koskaan - 3 lasta, neljäs tulossa - ollut neuvoloissa mukana, ei ultrissa, eikä synnytyksissä. Tyyppi vihaa kaikkea sairaalaan viittaavaakin, joten mitä hittoa mä sen pakottaisin mukaan??? Kun ei tuosta nyt mitään mainittavaa hyötyäkään siellä olis, mulla kaikissa synnytyksissä ollut oma äiti mukana, se nyt ei ainakaan lukua ota kun näkyy tippa verta...:D

Ihmisiä on erilaisia, yrittäkääpä muistaa se...
 
[QUOTE="maikku";29983562]Mun mies ei ole koskaan - 3 lasta, neljäs tulossa - ollut neuvoloissa mukana, ei ultrissa, eikä synnytyksissä. Tyyppi vihaa kaikkea sairaalaan viittaavaakin, joten mitä hittoa mä sen pakottaisin mukaan??? Kun ei tuosta nyt mitään mainittavaa hyötyäkään siellä olis, mulla kaikissa synnytyksissä ollut oma äiti mukana, se nyt ei ainakaan lukua ota kun näkyy tippa verta...:D

Ihmisiä on erilaisia, yrittäkääpä muistaa se...[/QUOTE]
Mitä tällaiset miehet sitten tekee, jos vaikka se oma lapsi joutuu sairaalaan ja sitä pitäisi olla paikalla tukemassa? Jää kotiin, äiti hoitakoon? Siis vaikka ei olisi mitään kuolemanvakavaa, mutta lapsi joutuisi olemaan pari päivää sairaalassa eikä isä kertaakaan kävisi paikalla...

Ihan ok, jos nainen ja mies ovat yhdessä tyytyväisiä siihen, ettei mies käy synnytyksessä tai ultrassa, se on heidän valintansa (ja voi olla hyväkin valinta). Kummastuttavaa vaan kuinka pitkälle voi mennä vedoten sairaalakammoon..?
 

Yhteistyössä