Meillä on mennyt miehen kanssa pitkään vähän huonommin ja se on näkynyt kotonakin. Ollaan molemmat oltu huonolla huumorilla ja miehestä se näkyy ja kuuluu. Nyt on 4,5-vuotias alkanut olla kovilla tämän tilanteen edessä.
Miehen arvostellessa tai kiukutellessa minulle poika asettuu koko ajan äidin puolelle. Nyt homma on mennyt niin pitkälle, ettei hän halua enää olla isän kanssa tekemisissä. Ero näyttäisi olevan tulossa ja ollaan siitä pojan kanssa juteltu. Hänen mielestään se on vain hyvä asia eikä hän halua enää isää meidän kotiimme. Tänään viimeksi, kun yritettiin yksi ilta viettää yhdessä, se päättyi toisen itkuun ja toisen kiukutteluun. Mies ei halua erota ja on minullekin kiukkuinen.
Mulla on nyt hätä sen suhteen olenko jotenkin itse manipuloinut tilannetta tähän isän ja pojan riitelyyn
En ole haukkunut isää pojalle ja olen yrittänyt sanoa, että isä häntä rakastaa, mutta että tällä on huono mieli koska isä ja äiti riitelevät. Olen kyllä huonosta olostani jutellut puhelimitse niin, että poika on ollut paikalla, joten jotain hän on varmasti kuullut. Mutta olen tosissaan yrittän korostaa sitä, että ongelma on äidin ja isän välillä, ei hänen.
Yritän saada näitä kahta sopimaan riitansa, mutta pienempi ei tahdo ja isompi on loukkaantunut eikä tahdo hänkään. Jos eroamme riidoissa, poika ei ehkä halua mennä isälleen ja isä taas ilmoitti, ettei halua poikaa niin kauan kuin hän on tällä asenteella. Yritin selittää miehelle, että hän on se aikuinen ja toinen pieni lapsi, mutta ei se mitään auttanut
Toinen juttu:
Lisäksi mies sanoi, ettei sitten ota (jos ottaa) lasta luokseen joka toinen viikonloppu, vaan vain kerran kuukaudessa ja joskus viikolla silloin kun hänelle sopii. Tämä koska hänelläkin on kuulemma oikeus vapaisiin viikonloppuihin. Mies on siis joka toisen viikon merellä ja joka toisen maissa. Pitäisikö sovun nimissä antaa asian mennä näin?
Miten tässä kannattaisi edetä?
Miehen arvostellessa tai kiukutellessa minulle poika asettuu koko ajan äidin puolelle. Nyt homma on mennyt niin pitkälle, ettei hän halua enää olla isän kanssa tekemisissä. Ero näyttäisi olevan tulossa ja ollaan siitä pojan kanssa juteltu. Hänen mielestään se on vain hyvä asia eikä hän halua enää isää meidän kotiimme. Tänään viimeksi, kun yritettiin yksi ilta viettää yhdessä, se päättyi toisen itkuun ja toisen kiukutteluun. Mies ei halua erota ja on minullekin kiukkuinen.
Mulla on nyt hätä sen suhteen olenko jotenkin itse manipuloinut tilannetta tähän isän ja pojan riitelyyn
En ole haukkunut isää pojalle ja olen yrittänyt sanoa, että isä häntä rakastaa, mutta että tällä on huono mieli koska isä ja äiti riitelevät. Olen kyllä huonosta olostani jutellut puhelimitse niin, että poika on ollut paikalla, joten jotain hän on varmasti kuullut. Mutta olen tosissaan yrittän korostaa sitä, että ongelma on äidin ja isän välillä, ei hänen.Yritän saada näitä kahta sopimaan riitansa, mutta pienempi ei tahdo ja isompi on loukkaantunut eikä tahdo hänkään. Jos eroamme riidoissa, poika ei ehkä halua mennä isälleen ja isä taas ilmoitti, ettei halua poikaa niin kauan kuin hän on tällä asenteella. Yritin selittää miehelle, että hän on se aikuinen ja toinen pieni lapsi, mutta ei se mitään auttanut
Toinen juttu:
Lisäksi mies sanoi, ettei sitten ota (jos ottaa) lasta luokseen joka toinen viikonloppu, vaan vain kerran kuukaudessa ja joskus viikolla silloin kun hänelle sopii. Tämä koska hänelläkin on kuulemma oikeus vapaisiin viikonloppuihin. Mies on siis joka toisen viikon merellä ja joka toisen maissa. Pitäisikö sovun nimissä antaa asian mennä näin?
Miten tässä kannattaisi edetä?
Voih. Yrittäkää tosiaan olla puhumatta asioista lapsen kuullen. Voimia. :hug:
