N
Neitoperhonen
Vieras
Mitä älyttömyyksiä/ärsyttävyyksiä teidän omat vanhempanne = lastenne isovanhemmat ovat laukoneet?
Meillä on nää iänikuiset jutut:
- Eikö tosiaan saa muuta kuin äidinmaitoa? Eikö nyt vettä kuitenkin? Eikö ne neuvolassa neuvo antamaan vettä? (Täysimetän)
- Heti synnärillä, kun vauva hieman itki: Eikö teillä ole tuttia? Mitäs jos me ostamme tutin? Ja tämä on jatkunut yhä tyyliin: ""Sehän syö koko ajan nyrkkiään, eikö pitäisi tutti hommata?""
- Perhepetiä on appi kauhistellut: sehän tottuu sellaiseen, ""Vieläkö se nukkuu teidän kanssanne?"" (Meillä on osittainen perhepeti, yöt nukkuu pääasiassa pinniksessään sivuvaunussa, mutta joskus helpompi ottaa ihan viereen)
Itseäni ärsyttää ihan superpaljon, kun nämä isovanhemmat puhuvat vauvalle meidän ohi ""Sano sitten isälle ja äidille, että tuovat sua usein mummolle"" tai vähättelevät/nälvivät meitä vauvalle ""Mitä se isä/äiti nyt sillä rätillä suuta pyyhkii kun olet mummon sylissä - ihan tyhmä rätti"", ""Mitä se isä/äiti nyt sinut sinne kaukaloon laittaa, ethän sinä sellaisesta tykkää - voivoi pitäiskö mummon ottaa syliin"" (olemme lähdössä siis autolla liikkeelle!) jne jne. Onneksi vauva ei tajua tuosta vielä, mutta tuossa on mielestäni alku sille, että yrittävät kävellä meidän sääntöjemme yli (""kyllä mummolassa saa tehdä sitä ja sitä"")
Sitten oma äitini paukautti heti synnärillä, kun vauva itki, että ""ei taida maito riittää"". Siis TÄH? No on riittänyt ja hienosti. Onneksi ei ollut oma itsetuntoni imettäjänä tuosta lauseesta kiinni - mutta kyllä sorahti korviin. Nyt sitten kyselee että oletko ymmärtänyt vähentää vaatteita vaunussa ja jos satun kertomaan että vauva aivastelee, niin heti tulee kommentti, että pitäiskö viedä lääkäriin. (sivuhuomautus että olen 30 vee ja ihan mielestäni järki-ihminen enkä mikään holhottava..)
Ja sen sellaista, kaikki nyt ei tule mieleen tällä hetkellä. Välillä tuntuu että isovanhemmuus on heille tärkein juttu, viis siitä että minusta ja miehestäni on tullut äiti ja isä ja että me kasvatamme ja hoidamme tämän lapsen - he ovat jo omansa kasvattaneet.
Meillä on nää iänikuiset jutut:
- Eikö tosiaan saa muuta kuin äidinmaitoa? Eikö nyt vettä kuitenkin? Eikö ne neuvolassa neuvo antamaan vettä? (Täysimetän)
- Heti synnärillä, kun vauva hieman itki: Eikö teillä ole tuttia? Mitäs jos me ostamme tutin? Ja tämä on jatkunut yhä tyyliin: ""Sehän syö koko ajan nyrkkiään, eikö pitäisi tutti hommata?""
- Perhepetiä on appi kauhistellut: sehän tottuu sellaiseen, ""Vieläkö se nukkuu teidän kanssanne?"" (Meillä on osittainen perhepeti, yöt nukkuu pääasiassa pinniksessään sivuvaunussa, mutta joskus helpompi ottaa ihan viereen)
Itseäni ärsyttää ihan superpaljon, kun nämä isovanhemmat puhuvat vauvalle meidän ohi ""Sano sitten isälle ja äidille, että tuovat sua usein mummolle"" tai vähättelevät/nälvivät meitä vauvalle ""Mitä se isä/äiti nyt sillä rätillä suuta pyyhkii kun olet mummon sylissä - ihan tyhmä rätti"", ""Mitä se isä/äiti nyt sinut sinne kaukaloon laittaa, ethän sinä sellaisesta tykkää - voivoi pitäiskö mummon ottaa syliin"" (olemme lähdössä siis autolla liikkeelle!) jne jne. Onneksi vauva ei tajua tuosta vielä, mutta tuossa on mielestäni alku sille, että yrittävät kävellä meidän sääntöjemme yli (""kyllä mummolassa saa tehdä sitä ja sitä"")
Sitten oma äitini paukautti heti synnärillä, kun vauva itki, että ""ei taida maito riittää"". Siis TÄH? No on riittänyt ja hienosti. Onneksi ei ollut oma itsetuntoni imettäjänä tuosta lauseesta kiinni - mutta kyllä sorahti korviin. Nyt sitten kyselee että oletko ymmärtänyt vähentää vaatteita vaunussa ja jos satun kertomaan että vauva aivastelee, niin heti tulee kommentti, että pitäiskö viedä lääkäriin. (sivuhuomautus että olen 30 vee ja ihan mielestäni järki-ihminen enkä mikään holhottava..)
Ja sen sellaista, kaikki nyt ei tule mieleen tällä hetkellä. Välillä tuntuu että isovanhemmuus on heille tärkein juttu, viis siitä että minusta ja miehestäni on tullut äiti ja isä ja että me kasvatamme ja hoidamme tämän lapsen - he ovat jo omansa kasvattaneet.