Isovanhempien kommentit! Argh!

[Leea]

Mulla on onneksi suht fiksu äiti ja anoppi, jotka enimmäkseen ymmärtävät pitää mölyt mahassaan, mutta joskus on muakin ärsyttänyt... ehkä käly on pahin.

Vettä tosiaan anoppi oli tyrkyttämässä täysimetyksellä olevalle 4-kk pojalle väkisin, poika oksensi sen, ja anoppi sanomaan et varmaan on vatsatauti. Mä vaan sanoin siihen et ei se mitään vettä tarvi kun koko ajan saa tissiä, mut ei sitä oikeen noteerattu.

Toinen on tää maidon riittäminen. Anopin aikoina ei paljoa kai imetetty, kälyn vauvat kieltäytyivät tissistä tosi pieninä. Mä kun vaan jatkoin niin ihmettelivät et miten voi riittää ja kasvaako se ollenkaan tuollaisella, pitäis vahvempaa maitoa saada (liekö korvike muka vahvempaa jotenkin??), ja voiko pienistä rinnoista tulla tarpeeksi maitoa muka (itellä niillä on tissejä napaan saakka). Onneksi mun oma äiti oli meitä lapsiaan pienillä tisseillään imettänyt tosi pitkään ja ymmärsi ja tuki mua, vaikka harvoin nähdäänkin.

Ja sit imetyksen kesto. Kun imetät vuoden suositusten mukaan oot hyvä äiti, mut jos imetät 14 kk kuten mä olen tehnyt olet höperö, lepsu ja omituinen lellijä. Poika ilmeisesti muuttui yhtäkkiä isoksi mieheksi täytettyään 12 kk eikä tissejä enää saa sille näyttää tai jotain. Anoppi ja käly taas asialla.

Pojalla saa myöh miehen sukulaisten mielestä olla vaan poikien lelut ja miesten jutut. Ei punaisia vaatteita, ei äitin kanssa tanssimista eikä leikkitaloa. Työkaluja, autoja ja sinisiä haalareita tulee lahjaksi. Siis hyviä lahjojahan ne ovat mutta mua syytetään suunnilleen pojan kierouttamisesta kun kehtaan pukea sen nätimmin kuin raappahousuihin ja reikäseen paitaan.

Mitään hyvää ei saa antaa lapsille kälyn mielestä. Raejuustoa ja porkkanaa enintään, mehua ei ikinä. Huusi mulle naama punaisena kun annoin 13-kk. pojalle jälkiruokapöydässä palan suklaata suuhun. Meillä on periaatteena, että lapsi saa pöydässä syödä, mitä pöydästä haluaa. Emme anna esanssikarkkeja tai limuja, mutta mun mielestä pulla tai suklaa ovat ihan terveellisiä herkkuja silloin kun herkutellaan. Inhottaa kun toiset kyttäävät mitä meillä syödään. Ja ollaan sitäpaitsi suvun hoikin ja tervein perhe...

Ja sit se, ettei käydä tarpeeksi usein. Tietääkseni meiltä heille on yhtä pitkä matka kuin toisinkin päin - mutta koskaan eivät tule tänne päin. Sit pahastutaan kun ei keretä ramppaamaan joka toinen päivä.

No, onneks oma äiti on yleensä hiljaa eikä neuvo... mut uskoisin ettei sitä kiinnostakaan tuollaiset hoitoasiat. Saisi vaan useammin tavata poikaa, mutta kyllä mä ymärrän kun se tekee kahta työtä velkoja maksaakseen :-/

 

[Anjelica]

Anopin suusta on tullut niin paljon kaikenlaista p*skaa etten varmaan kaikkea tässä muistakaan...
- Raskaana kun olin niin olisi pitänyt laihduttaa, kun olin niin hirveä läski. Varsinkin loppuraskaudessa, kun oli ennenaikaisen synnytyksen riski ja lääkäri oli määrännyt vuodelepoon, niin anoppi silti joka hemmetin ilta soitteli ja käski lenkille sen kanssa. En mennyt. Vauva tuli silti 3 viikkoo etuajassa.
-Vauva oli pariviikkoa vanha kun anoppi oli meillä illalla käymässä. Alkuaikoina vauva meni nukkumaan vasta reilusti puolenyön jälkeen, vaikka kuinka oltais koitettu nukutella aikaisemmin. No anoppi sanoi, että se on vaan niin ovela että yrittää manipuloida meitä. (2viikkoinen vauva!!!) Olis pitänyt viedä sänkyyn viimeistään kahdeksalta ja antaa huutaa siellä itsensä uneen.
- Anoppi uhkaili soittavansa poliisit jos nukutan vauvaa perhepedissä. Se olis kuulemma murha kun kuitenkin kierähtäisin sen päälle unissani.
-Vettä tottakai olis pitänyt antaa heti vastasyntyneestä asti. Samaten ruusunmarjamehua, että vauva sais c-vitamiinia. Sitähän ei äidinmaidosta saa.
-Oon hullu kun en lopettanut imetystä kun vauva oli 3kk. Kyllähän silloin viimeistään vauva tarvitsee lisäravintoa.
-Vauvan iltatankkaus tarkoittaa sitä että multa on maito loppu. Tapan vauvani nälkään kun en anna korviketta.
-Vauva oli n. 3-kuukautisena 5 päivää kakkaamatta. Anoppi oli jo ryöstämässä vauvaa multa viedäkseen sen lääkäriin kun se oli kuolemaisillaan ummetukseen.
-Anopin mielestä oli itsestään selvää, että me luovutaan meidän 5v koirasta sen takia että meille tuli vauva. Liikaa bakteereja ja koirankarvoja nääs. Ei luovuttu ja hyvin on vauva voinut.
-Ihmetyksen aihe anopille on myös se, että vaikka vauva on syntynyt, en vieläkään ole laihduttamassa. Haluan täysimettää 6 kk ja en todellakaan halua riskeerata maidontuotantoa sillä että laihduttaisin. Eikä muutenkaan edes kiinnosta tällä hetkellä laihduttaa. Ei mun läskit mun mielestä kenellekään muulle kuulu kun mulle...
- Tässä joku aika sit kun lämpötila oli yli 20 astetta, niin anoppi kauhistui kun vauvalla ei ollut toppapukua päällä.
- En saisi antaa vauvan potkia tyhjää. (en viitsinyt edes kysyä että miksi?!!!)
-Hirveesti aina kinuaa että vietäis vauva sille hoitoon, mutta sen ainoan kerran kun oltais tarvittu lapsenvahtia, niin se sitten valitteli että älkää olko kauan jne... ei loppujen lopuksi sitten edes lähdetty.

Voi taivas, näitä olis vaikka kuinka paljon...pahinta on se, että vaikka anopille ihan kohteliaasti huomauttais että se on pikkuisen väärässä, niin ei se usko. Ja seuraavalla kerralla kun tavataan niin samat saarnausvirret...
Täytyy vielä lisätä, että muuten tykkään kyllä anopista kovasti, kunpa se vaan luottais mun lastenhoitotaitoihin!

 

[meidän]

....mamuska sanoi joskus kun olin raskauden alussa kerran niin pahoinvoiva että jäin töistä pois että ""raskaus ei ole sairaus!"". Ja anoppi kerran että ""ei silloin meidän aikaan mitään synnytyksen jälkeisiä masennuksia ollut...""

 

[mom]

hih... potkia tyhjää! mitähän se on tolla tarkoittanu?!

 

[""2 äiti""]

T'äällä joku jo sanpikin, että pysykää niistä kirotuista isovanhemmista erossa, kun ette tule heidän kanssa toimeen. itselleni on siunaantunut ihanat appivanhennat, hoitavat lapsiamme aina, kun vain jaksavat. Eivät tyrkytä neuvojansa, ja antavat meillekin oman rauhan elää omaa elämäämme. Olen aina tullut hyvin anoppini kanssa toimeen, varmaan siksikin että olen aika mutkaton ihminen itsekin. Tietenkin joskus hänen kommenttinsa ärsyttävät, mutta annan niiden joskus mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

ja olkaa ""te äidit"" onnellisia joilla oma äitinne vielä elää. Minustakin olisi mukavaa kun oma äitini olisi nähnyt lapseni kasvavan ja kehittyvän. Surullisena tästä johtuen olen ollut monta kertaa, mutta nyt onneksi on alkanut helpottaa. Sitä vain välillä miettii, että miten joskus kerron pikkutytölleni, että hänen mumminsa on taivaassa. Miten hän ymmärtää ja kokee sen. No, sen näkee sitten. Siis nauttikaa äitinne kanssa elosta, olkaa hänestä onnellisia. Hyvää kevättä kaikille!

 

[kju]

Kyllä mun mielestä niiden isovanhempien kanssa pitää yrittää tulla mieluummin toimeen kuin pysyä erossa niistä. Onhan lapsi niiden lapsenlapsi. Enkä mä ainakaan haluaisi että lapsi ei mun ""tyhmyyden"" vuoksi tuntisi isovanhempiaan. Eli olkaa vaan tekemisissä isovanhempien kanssa vaikka ei se aina niin helppoa olekaan.

 

[Karamel]

Eihän kukaan ole kirjoittanutkaan että aikoisi kieltää isovanhemmilta lapsen näkemisen. Mehän vain jaamme kokemuksia! On hienoa lukea että muillakin on anoppeja jotka letkauttelevat ilkeyksiä, mutta silti vain jaksamme heitä lastemme tähden.

Jättäkäämme heidän kommenttinsa omaan arvoonsa ja kasvattakaamme lapsemme kuten itse haluamme. Äiti tuntee oman lapsensa parhaiten ja hänen päivärutiininsa ja tapansa. Maailma muuttuu ja uusien tutkimusten perusteella lastenhoidonkin ohjeistuksia muutetaan! Maalaisjärjen käyttö silti sallittu!

 

[kaisa]

Kyllähän sanat on sanoja ja todesta ei kaikkee tarvi ottaa vaan kyllä NIIN vi###aa kun joka kerta tuota ohipuhumista vaaville samaan tyyliin kun täällä on kerrottukin.Mulle,lapsen äidille ei sitten puhuta juuri mitään.

Eka asia jonka anoppi sanoi synnärille tullessaan vanhemman poikamme kanssa,että hän sanoi jussille,että sieltä nyt kyllä tuli tyttö,mutta poika sanoi että -ei haittaa.

Niinpä,ei haittaa mitä hittoa kaikkienko pitäis olla poikia??ovat maalaisia ja kai pojat sitten on arvossaan enemmän.
Kauheesti ei puutu kasvatukseen,onneks kun ei mulle muutenkaan puhu juur mitään,mutta tätä ohipuhumista eniten,viimeksikin puhui tytölle että otatko pullaa??Juuri sanottu että tytöllä kananmuna allergia...Niin johon tokasin että eihän voi syödä,sen allergian vuoks.Mies kotona sanoi että se oli vaan mamman sellasta jutustelua ei ollut tosissaan.Mistä hitosta tiiän koska puhuu tosiissaan!!Arrgg!

Oman äidin kanssa sujuu kaikki,on ihan mun paras ystävä.Se pelastaa isosti tän anoppiparodian...
jaksamisia kaikille!

 

[Pahvi]

Aijoo, raskausaikana käytiin ultrassa selvittämässä pienokaisen sukupuoli etukäteen.

Kun appiukko kuuli, että tyttö tulee, niin hän oikein pahoitteli sitä. Siis totesi miehelleni puhelimessa, että on pahoillaan kun tulee vain tyttö!!!
Mä en oikein ole päässyt tosta vieläkään yli, vaikka appiukko nykyään lepertelee ja lässyttää neidille sydämensä pohjasta...

 

[Guest]

mun mies kans hokee, et hyvää ne vaan tarkottaa, mut itellä ärsyttää suunnattomasti 'puuttuminen' joka asiaan.

meillä harrastetaan myös 'ohipuhumista' (ilmeisesti aika yleinen vaiva?!), just tyyliin 'no äitikö se tuli nyt kiusaamaan', 'no onko sitä nyt pitänyt olla nälissään'. ärsyttää. paljon.

pukemisesta tulee aina sanomista, vaikka omasta mielestä puen lapsen hyvin. kukapa sitä huonosti haluaakaan pukea. ensimmäinen lämmin päivä, ja lapsi pitäisi olla puettuna kesävaatteisiin. kun nyt ei ole mukana kevyttä vaatetta (KESÄvaatteita keväällä), niin lähteepäs mummo hakemaan jotain tiettyä vaatetta, jota lapsen isäkin käytti 30 vuotta sitten. ja sit lällytellään koko ajan, kuinka nyt lapsi joutuu olemaan kuumissaan. ei joudu, kai minä sen näen, jos näin olisi. argh.

syöminen se vasta hauskaa on. lapsen pitäisi kaikki syödä itse (ikää vuosi). ruokalappua ei käytetä, kaikki vaatteet aina aivan kauhean näkösiä. mummolaan laitankin aina parit vaihtovaatteet mukaan, mutta eipä niitä ole koskaan käytetty. pullat, jäätelöt ym annetaan, vaikka ei tarttis. mehun antamisesta keskustellaan joka kerta, ja ei, meidän lapsi ei juo mehua. maitoa tai vesi riittää. ruoka-annokset on valtavia, ja lapsi on ihan ähkyssä lopun päivää. kotona ei maistu enää mikään. että nälkään ei ainakaan kuole. jälleen argh.

hoitolaukku on kans aika jännä juttu. laitan sinne mukaan lapselle tärkeitä tavaroita, ja puhdasta päälle. koskaan sieltä ei otetaa mitään käyttöön. ylpeillään sit sillä kun lapsi haetaan, että kuinka nyt oon turhaan pakannu turhia tavaroita. jaa-a.

mutta kaikille tiedoksi, eipä näytä loppuvan neuvojen jakeleminen. meilläkin kuitenkin lapsi jo vuoden, ja neuvojen antaminen vaan jatkuu. ja jatkuu...

 

[Neitoperhonen]

Sinulle ja muillekin samansuuntaisia kommentteja kirjoittaneille; En ole MISSÄÄN nimessä (ja tuskin täällä kovin moni muukaan) viemässä lapseltani kontakteja isovanhempiin.

Totta kai heidän pitää olla osa lapsenlapsen elämää, mutta tosiaankin halusin vain purkaa tätä kurjaa oloa. Mielestäni heillä ei pitäisi olla mitään oikeutta yrittää puuttua lapseni kasvatukseen tai hoitoon. Enkä edes ymmärrä miksi haluavat - luulisi että riitää kun ovat omat lapsensa (eli esim. minut) kasvattanut. Nauttisivat nyt vain lapsenlapsistaan vilpittömästi, ilman kaikkea kommentoitia, mistä tulee vain minulle paha mieli ja ovat ihan turhia, sillä kyllä minä äitinä teen kaikkeni lapseni parhaan eteen; välillä vain tuntuu että isovanhemmat eivät usko tätä ja kuvittelevat että lapsi menee jotenkin pilalle ilman heidän n. 30 vuotta vanhoja 'oppejaan'. Heiltä toivon aikaa ja hellyyttä lasta kohtaan ja ehdotonta tällaista!

 

[Neitoperhonen vielä]

Ja tosiaan olen ilmaissut ihan selkeästi, että en kaipaa näitä neuvoja ja kertonut miten _nykyaikana_ hoitosuositukset menevät jne jne, mutta silti vaan näitä kommentteja tulee.

 

[Ella]

Kiva kuulla, että on kohtalotovereita. Mulla on kans muuten tosi kivat appivanhemmat, mutta kommentit ärsyttää välillä suunnattomasti. Raskausaikana mä en ois saanu tehdä mitään muuta kun maata sohvalla, etten vaan rasitu. Portaita piti välttää, etten vaan kaadu.. Sanoin, että mä kavelen joka päivä nää portaat ja vielä oon pystyssä kestäny. Kauhee ihmetys oli myös, kun kävin lenkillä joka päivä. Edelleen ois vaan pitäny levätä kaiket päivät sohvalla, etten vaan rasitu.
Nyt vauva 2kk ja neuvoja satelee. Kaikki ei oo niin suoria, vaan ovelasti kerrottu, että meidän täti se teki näin ja näin ym. Meidän vauva syö tuttia, mitä anoppi ei hyväksy ollenkaan vaan jaksaa muistuttaa joka kerta siitä. Ihmetyksen aihe on myös kun en anna vettä, vauva on täysimetyksellä. Jos on vauva mummon sylissä ja alkaa itekä nälkäänsä, niin ihmettelee vaan, että mikä sulle nyt tuli, älä itke, vaikka selkeästi sanon, että voisin vaikka imettää nyt.. Käly on muuten tässä suhteessa samanlainen, hyssyttelee vaan ja toinen huutaa naama punaisena, kun on nälkä. Olenkin muutaman kerran joutunu ottamaan vauvan melkein väkisin ja sanonut, että minä imetän vauvan NYT. ARGH!
Kälyssä ärsyttää myös se, että puhuu vauvalle minusta mamma, vaikka inhoan sitä ja olen siis vauvan ÄITI, enkä mamma. Mene nyt sit mamman syliin.. Korjaan aina, että tule äitin syliin..
Myös vaatemäärää on kauhisteltu, eihän se kerkee pitämään niitä kaikkia. Ei taida älytä, että paitoja voi likaantua useampikin päivässä, niitä täytyy olla useampia kun kaksi..
Oma äitini on onneksi ollut hiljaa ja vaan nauttinut mummina olosta, heillä onkin jo ennestään kaksi lastenlasta, kun taas appivanhemmille meidän lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi.

 

[just]

meillä oli vähän samanlaista tuon syöttämisen kanssa. Vauva ei oikein jaksanut pienenä syödä vaan nukahti ihan hetken syönnin jälkeen. Mulla oli sitten tapana antaa vauvan nukkua vähän aikaa siinä rinnalla ja herätellä sitten (ei ehkä hyvä tapa, mutta näin tein). Anoppi oli ihan ällistynyt ja haki vauvaa vähän väliä syliinsä ja sanoi vaan että kyllä se vauva sai ihan tarpeekseen kun jo nukahti. No aluksi en edes oikein tajunnut tätä juttua, mutta vauva alkoi sitten aina pienen ajan päästä itkeä ja anopilla oli kauhea tarve selitellä tätä itkua kaikella muulla kuin nälällä. Ihan piti väkisin ottaa vauva syömään. Vauvalla oli anopin mukaan mahavaivoja vaikka minä ihan hyvin tiesin että nälkähän se oli. Vauvalla tosin oli mahavaivojakin, mutta silloin itku oli ihan erilaista, sellaista kipuitkua. Tästä meillä oli monesti sanaharkkaakin vaikka muuten siis anoppi on ihan loistotyyppi ja hänestä on ollut lapsen kanssa hirveästi apuakin!

 

[Ulpu]

Mulla on varmaan aika kivat vanhemmat ja appivanhemmat, kun piti ihan miettimällä miettiä, että onko ne sanoneet mitään ärsyttävää lapsenhoitoon liittyen (muihin asioihin liittyen kyllä paljonkin =D)...
No mitään erityisen ärsyttävää ei tullut mieleen, mutta tällaiset kommentit on jääneet mieleen:
- ""Voi sinä söit ihan topakkaa ruishuttua jo 8kk:n iässä"" (puuroja aloitellessamme kuultua)
- ""Unikoulua? Ei lasta saa itkettää.""
- Ukki: ""Maistahan pullaa/tippaleipää/kakkua...""

Ei mitään pahoja. Tuo herkkujen ja muiden maistiaisten tuputus joskus pännii, mutta enpä tuosta stressiä ota.

 

[Sikuriina]

.... voitte kuvitella miten kovasti haluan välttää anoppi/appiukko vierailuja: meidän Nökö on vuotta nuorempi kuin serkkunsa - joka on kaikessa niiiiiiin hyvä ja etevä! Jos jotain toivon, niin sitä, että lasten kasvaessa he ymmärtäisivät vahongoittavansa serkuksia vertaamalla heitä keskenään ja OLISIVAT HILJAA!

 

[Heli]

*jatkuvaa ohipuhumista, höpötetään vauvalle sitä miten huonosti äiti ja isä ovat pitäneet kotona

*Anoppi kutsui vauvaa itse keksimällään nimellä ennen ristiäisi, vaikka miten koitettiin sanoa että vauva ei ole sen niminen

*Hoitoon pitäisi jättää väkisin, vaikka anoppi ei suostu edes vaihtamaan vaippaa, kun ovat niin moderneja nykyään

*Sitten kun osaa tarttua esineisiin niin annetaan käteen ruisleivän kantapala ja pistetään siihen paljon voita

*mehua 1kk vanhalle

*jäätelöä 2kk vanhalle

*suolaa niin että tukka seisoo päässä pystyssä itselläkin (eihän se ruoka millekään muuten maistu) sama homma sokerin kanssa (vauva on 4kk)

*osataa 4kk vanhalle vauvalle 90 senttisiä vaatteita, koska ""nehän menee päälle jo kesäkuussa kun vauva on niin iso"" (joo, painava on, mutta ei tosiaankaan niin pitkä)

*kun vauva on hoidossa mummulassa, siellä on paikalla puolet korttelin muista mummoista tökkimässä vauvaa

*kun vauva on hoidossa anoppilassa, anoppi soittaa kymmenelle lähimmälle ystävälle ja ilmoittaa asiasta heille. Silla aikaa vauva saa olla oman onnensa nojassa ja puhelut ei ole mitään lyhkäsiä...

 

[jaana]

Ihania
Nyt kun en ole nähnyt kumpiakaan isovanhempia muutamaan päivään niin näille jaksaa jo nauraa. Ymmärrän hyvin että meitä kaikkia ärsyttää välillä nuo kommentit kun on oikein väsynyt jne ja tuntuu että isovanhemmat elää aivan toisella planeetalla lapsenhoitokokemuksineen.

Meillä ei olla kovin ärsyttäviin tilanteisiin jouduttu sillä i-vanhemmat on pääsääntöisesti yhteistyökykyisiä ja järjissään. Imettämisestä ovat lähinnä ihmetelleet että miten sitä voi riittää (siis siinä mielessä että miten pystyn tuottamaan niin paljon maitoa, ei sitä että miten se riittää lapsen kasvuun). Lähinnä ollaan vaihdettu kokemuksia siitä miten 60-70 -luvulla asioita opastettiin neuvolassakin ihan eri tavalla, esim nuo kaikki syömisasiat. Muutama tosi ärsyttävä heitto on tullut mutta niitä onkin täällä jo listattu...

Sitten kyllä saattaa hermo kiristyä jos/kun tuo herkkujen tuputusvaihe joskus tulee. Nyt on ollut niin helppo kieltäytyä kun vauva saa vaan rintamaitoa.

 

[Piipu]

Oma äitini sanoi ajattelemattomuuttaan joitain asioita kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Loukkaannuin niistä, kuten siitä, että lapsi ei selvästikään pärjää pelkällä maidolla koska ei nuku päiväunia ym.
Koska rakastan äitiäni enkä halunnut pilata välejämme kerroin hänelle tarkkaan kaikki miten hän oli loukannut minua, keskustelimme asioista ja kerroin nykyajan kasvatusohjeista ja omista eettisistä ja muista asioista lapsen suhteen ja äitini ymmärsi ja pyysi anteeksi. Nykyään hän aina kysyy jos ei ymmärrä ja muutenkin sanoo aina, että minä tunnen lapseni parhaiten jne. Nyt onkin ihanaa kun saimme ilman puhtaaksi ja saan kasvattaa lapseni itse, toki äidiltä edelleen kysyn neuvojakin.

Isäni vaimo taas on asia erikseen, hän harrastaa myös tuota ohipuhumista, mutta en jaksa siitä ottaa stressiä, sanon aina suoraa mitä itse ajattelen niin ei jää hampaan koloon mitään. Ja parempikin se on kaikkien kannalta ettei selän takana puhuta tai välejä kiristellä turhaan. Hän tosin on edelleen selvästi sitä mieltä, että teen monia asioita väärin, mutta se ei minua haittaa.

Mieheni vanhemmat antavat kasvatushommat meille ja ovat muutenkin ihania ja ymmärtäväisiä. Anoppi on joskus sanonut jotain (esim.syömiseen liittyvää tai muuta hyvin pientä), mutta mieheni tokaisee aina miten asiat meidän mielestämme ovat joten minun ei ole tarvinnut puuttua niihin.

Tärkeintä on mielestäni muistaa se, että kasvatukseen ja muuhunkin lapsiin liittyviin asioihin tieto muuttaa muotoaan koko ajan, asiat nähdään nyt hyvin erilailla kuin esim. 20v sitten, joten kun pitää mielessä millaisin opein vanhempamme ovat lapsensa kasvattaneet, pystyy itsekin ymmärtämään heitä ilman, että se järkyttää omaa kasvatusnäkemystä (lähinnä joskus huvittaa, esim. jotkut kommentit siitä,e ttä imetän liian pitkään kun poika on nyt 10kk, saa toki muutakin ruokaa jo).

Koitetaan vaan ymmärtää, ja ollaan avoimia.

 

[Tuuli]

Tyttömme isovanhemmat ovat kaikki mukavia ja fiksuja ihmisiä, mutta kaikki tyypilliset kommentit on kyllä kuultu.

Tyttö syntyi hyvin pienenä, mutta korviketta ei olisi saanut antaa eikä ainakaan tuttipullosta, kun vauva ei sitten opi rinnalle. Anoppi selosti puhelimessa hörpyttämistä yksityiskohtaisesti ja minä yritin sanoa väliin, että tiedän mitä se on, mutta jos lapsi syö hyvin rintaa, niin kyllä sille voi tuttipullostakin juottaa.

Rasvata pitäisi tietysti koko ajan, varsinkin jos iho pikkuisenkin punoittaa.

Äitini ja anoppi ostelivat kaikenlaista tarpeellista, vaikka olimme sanoneet että mitään ei tarvita. Nyt meillä on esim. kaksi niistäjää ja kaksi maidonkerääjää.

Anopii osti myös pari viikkoa ennen laskettua aikaa toppahaalarin, koska pitäähän lapsella olla jotain missä se tulee kotiin sairaalasta. Ihan kuin en olisi tullut ajatelleeksi, että vastasyntynyt pitää pukea lämpimästi helmikuussa ja hankkinut jo hyvissä ajoin haalarin. Anopin ostama haalari on lisäksi sen kokoinen, että se on kesäkuussa sopiva lapselle.

Erityisen vaikeaa on ollut ymmärtää, että lapsi ei juo vettä.

Meillä on helppo ja ihana lapsi ja oikeastaan yllättävintä ja vaikeinta on ollut, että ainoastaan minä ja mieheni emme saaneet lasta. Isovanhemmat saivat lapsenlapsen, sedät ja tädit, kummit ja ystävät jne. uuden vauvan lähipiiriin. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina tuntui raskaalta kun aika olisi pitänyt jakaa tasan kaikkien kesken ja isovanhempien piti saada tasapuolisesti ""auttaa"".

Tyttömme on nyt kolme kuukautta vanha ja joudun edelleen työstämään ajatusta, että hän ei ole vain minun ja mieheni vauva vaan kaikkien muidenkin pitää saada palansa.

 

[surullinen]

Isovanhemmat ovat lahja lapsille ja vanhemmille, meillä ei ole lapsilla isovanhempia ollenkaan (kuolivat traagisesti sekä minun että mieheni vanhemmat kahden vuoden sisällä), ymmärrän heidän olevan teille välillä riesa, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että parempi sekin kuin se ettei omat/appivanhemmat ole elämässä mitenkään tukena tai osallisena

 

[turvallisuus]

En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta tuli mieleen sellainen juttu kuin turvallisuus autossa. Kaveri oli vannottanut appivanhempia laittamaan 3- ja 5-vuotiaat lapsensa kunnolla kiinni autossa. ""Joojoo..."" Lopulta selvisi, että olivat olleen aikuisten sylissä.

Tuli mieleen siksi, että meillä on pieni vauva, joka saattaa alkaa pää punaisena huutamaan autossa. Silloin joka hyssytellään kaukalossa tai pysähdytään. Tai hätätilanteessa saa huutaa jonkun aikaa, äiti silittelee vieressä. Aikaa varataan niin paljon, että pysähdellä voi. Kun kerroin anopille pari päivää takoperin, tämä selitti, miten oli joutunut ottamaan toisen lapsenlapsensa syliin kesken ajonkin, kun muuten ei olisi tullut matkanteosta mitään. Nyt mietin, uskaltaako vauvaa päästää sellaiseen kyytiin.

Juu, ja me kuulemma pilataan 1kk vauva, kun ""otetaan se syliin heti kun vähän vikisee"" (vauva huutaa paljon ihan hysteerisenä, joten joutuu kanniskelemaan). Tämä siis yleisesti, ei autossa. Autossa suurimman osan aikaa nukkuu, mutta herää siis joskus huutamaan.

 

[aivan]

tuo ohipuhuminen taitaa olla yleinen ""vika""! )
Meillä sitä harrastavat äitini ja anoppi. Tai äitini ei enää kun tokaisin hänelle isoon ääneen ettei lapsi ymmärrä mitä tarkoitat, sano suoraan minulle jos on asiaa,heh, loppui puhuminen kuin seinään.
Anoppi on taas eri juttu. esim. viimeksi kun vein miehen anoppilaan (olimme vauvan kanssa menossa äitini luokse,meillä oli etukäteen sovittu juttu) no..anoppi tokaisi että kai te nyt voitte kahville tulla piipahtaan (ei mennyt jakeluun, kun sanoin ettei nyt keretä) no..päätin kuitenkin käydä pikaisesti kahvin juomassa. Kun toin lapsen autosta niin anoppi tokaisi "" Voi hallanlettas, noinko ne sinut yksin autoon jättävät,voi kulta, tule mummin luokse""!! voihan vitsi.
Sitten juts näitä muita esimerkkejä:

""Kyllähän nyt Ninallekkin pulla maistuu""
""eikö sulle ruokaa anneta""
""voi,voi,kylläpäs sulla olikin jano,et oo tainnut juoda pitkään aikaan""
""kyllähän nyt lapsi pitää olla kahdeksalta nukkumassa ja kahdet päiväunet vähintäänkin,ja vielä parempi kolmet""
Meillä on lapsi 10kk ja toiset päiväunet jäämässä pois.
""eihän nyt rattaissa saa tuon ikäistä nukuttaa""
""kyllähän lapsi voi nyt jo kakkua syödä ja mehua juoda""
""onpa kyllä liikaa / liian vähän vaatetta""
""vielä tutti,voi,voi,hampaat menee""
""no eihän nyt lapsi kotiin halua lähteä kun jäisi mieluummin mummolaan""
jne.jne.

Otan kaiken huumorilla, enkä jaksa suuremmin vetää herneitä nenään. Sanon kyllä oman mielipiteeni asiaan samantien ja sekös anoppia vasta ärsyttääkin. mutta mukavia muuten ovat nuo isovanhemmat ja suuri apu heistä kyllä on ollut!

 

[voi voi teitä]

MIKSI lapselle ei saisi antaa vettä?!? Kumpi on kesäkuumalla parempi mm. automatkalla, lämmin maito vai raikas vesi (pitää sitäpaitsi sammaksen poissa).
Totta on myös että jos lasta koko ajan syöttää niin se aiheuttaa vatsavaivoja.

Miettikääpäs minkälaisia ootte ite kolmenkymmenenvuoden päästä omille lapsenlapsillenne...suositukset on kuulkaa ehtinyt muuttua kymmenen kertaa sinä aikana. Ovat näköjään muuttuneet tässä kahdenkin vuoden aikana....

Ei ne kaikki isovanhempien neuvot ole ihan huuhaata. Ne ei vaan lue kirjoissa ja niistä ei puhuta neuvolassa.

Järki käteen ja se turha vouhotus nyt pois.

 

[Sikuriinalle]

Miten totta! Muistan vieläkin, enkä mitenkään lämpimästi, erään sukulaistädin jatkuvat vertialut minun ja sisareni välillä, sisareni eduksi. Pienempänä varmaan purkautui sisaruskateutena, jota tosin olisi varmaan ollut muutenkin. Ei sitten onneksi jättänyt pysyviä jälkiä lämpimään sisarussuhteeseen mutta vieläkin muistan nämä vertailut ja yhä edelleen ne satuttavat yli 20:n vuoden jälkeen!

""Voi kun sisaresi on niin nätti ja sievä!"" (Ensimmäisistä ulkonäkökriiseistä kärsivälle varhaisteinille)
""Mikset sinä osaa tehdä näin sieviä lapasia"" (Minulla peukalo keskellä kämmentä, olin lkyllä oistava piirtäjä mutta siitä ei koskaan kiitelty)

Jne. loputtomasti. En usko olevani pikkumainen jos yhä vähän pahoitan mieleni muistellessani näitä. Onneksi omat vanhemmat muistivat kehua tasapuolisesti eli ei sukulaisen kommentit jättäneet mitään ikuisia arpia, mutta kyllä ikuisia ikäviä muistoja!