[QUOTE="vieras";25321041]Sanon ihan suoraan että jessus sä olet paska ihminen. Oletko niin tunnekylmä vanhempi että sinua ei paskaakaan kiinnosta omien (?) lapsiesi tunteet ja elämä? Joo, kyllä minäkin olen selviytynyt mutta helvetilliset vauriot se on jättänyt. Tee vielä niin että hirtät vaikka itsesi lapsiesi eteen niin siinäpä sitten selviytyvät.[/QUOTE]
Kyllä hän tällä hetkellä on, hänhän on sanonut sen jo useita kertoja. Masennus on jo päässyt niin pitkälle, ettei hänellä ole enää tunteita ollenkaan, ei iloa, mutta ei suruakaan, ja kokemuksesta voin kertoa että masentuneelta on turha odottaa mitään empatiaa tai sympatiaa, se on sen taudin kuva. Tajuatko itse että tuollainen herjaaminen ja haukkuminen ei ainakaan auta tuohon ap:n olotilaan.
Mä luulen että mä itse olen yksi harvoja jotka ymmärtää ap:n kannan. Mä olin itsekin hyvin lähellä luovuttamista aikanaan. Mulla tosin oli ns. syy siihen masennukseen, mutta esim. mun masennukseni myös uusiutui synnytyksen jälkeen, jolloin mulla oli jo elämässä kaikki hyvin, ja olin ollut synnytykseen asti hyvinkin onnellinen. Masennus ei tosiaan tarvitse syytä miksi se johonkin ihmiseen iskee, se voi iskeä kyntensä kehen vain, missä elämäntilanteessa tai sosiaaliluokassa tahansa. Ja kun se pääsee tarpeeksi pitkälle, sitä tosiaankin vaan jumittaa omissa ajatuksissaan apaattisena eteensä toljottaen.
Mäkin pelkäsin masennuksen uusiuduttua että pilaan lapseni heti alkuunsa kun olin niin apaattinen. Hoidin kyllä vauvan, ruokin ja pidin puhtaana, mutta seuraa en hänelle ensimmäiseen 2kk jaksanut kovin paljoa pitää. Välillä syytän siitä ajasta itseäni vieläkin, mutta ei sille minkään mahda, onneksi jälkimmäisellä kerralla sain ajoissa apua. Ensimmäinen mun masennus kävikin ilmi ja saatiin hoitoon vasta kun exäni oli raahannut mut sairaalaan lääkeyliannostuksen takia. Onneksi selvisin, vaikka exäni takia itsaria yritinkin, sillä muuten en olis tässä elosssa, onnellisena uuden miehen ja lapsen, ja täydellisen kodin kanssa. Ja ennen kuin kukaan ehtii moralisoimaan, koitin tappaa itseni koska mun exä oli todella hullu ja väkivaltainen, koin lopulta olevani niin umpikujassa etten löytänyt muuta ulospääsyä. Siinä tilanteessa en tosiaan aatellut että pitää pysyä hengissä vanhempien ja sisarusten kanssa, ei mun mielestä heillä ollut oikeutta vaatia mua jäämään kärsimään hullusta exästäni vaan sen takia että heille tulis muuten paha mieli.
Ja miestä.