Itsemurhasta

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";25322186]Saattaapa auttaakin. Lapset kärsii AINA jollain tavalla vanhempien mielenterveysongelmista. Päätä silittelemällä nämä asiat ei muutu. Mä en voi edes käsittää kuinka kusipäisiä ihmisiä voi olla kun silittelevät vaan ap:n päätä, viis lapsista.[/QUOTE]

Jos huutamisesta ja haukkumisesta olisi hyötyä, niin toki sitä käytettäisi psykiatrisissa laitoksissa sekä avohoidossa hyväksi.

 

[uskallatko]

[QUOTE="vieras";25322203]Eivät tietenkään puhu, herranen aika. Ei ne sano ääneen vaikka ajattelisivatkin. Mutta mitä se liittyy tähän? En minä ole ammattiauttaja vaan sanon niin kuin asiat ovat. Päätä silittelemällä ne ei muutu. Aivan liian harvoin ajatellaan lapsia. Niiden annetaan kärsiä pipipäiden huostassa, kunhan nyt vaan ei pipipäille tule paha mieli. Tarkoitus oli avata aapeen silmät siitä mitä itsemurha tekee lapsille mutta paskat sitä kiinnosta yhtään. Silti ei anna lapsille tilaa. Niin itsekästä, niin itsekästä..[/QUOTE]

Oliskohan sun syytä mennä psykiatrille? Empatiakyvyttömyys kertoo aika paljon - jopa liikaa. Mä toivon että oma lapsesi sairastuu tähän sairauteen aikuisena, kun on itse vanhempi. Sä voit mennä sitten hänelle aukomaan näitä totuuksia, kuinka lapsenlapsesi ovat elämässä tärkeämpi kuin oman lapsesi hyvinvointi. Potkaise pari kertaa päähän vätyslastasi joka piilottautuu "Muka masennuksen" taakse. Kokeile kuinka raippa tehoaa omaan lapseesi

 

["vieras"]

[QUOTE="minttu";25322195]Mun vanhemmat on monta kertaa yrittäneet itsemurhaa - molemmat...Ja sanon sulle. PISTÄ suu nyt suppuun. Jos empatiakyky on tuota luokaan mä lukkiutuisin neljän seinän sisään for good. Mä kun pystyn tuntemaan ymmärrystä omia vanhempianikin kohtaa - joskaan en heidän kuolemaa toivo.

Lapsia ei auta kaikkensa uhraavat vanhemmat. Vanhemmat saa pohtia vaikeitakin asioita, vanhemmat saa haavoittua, vanhemmat saa menettään toiminta kyvyn. Menetkö sä älypää vittuilemaan syöpää sairastavalle että kyllä sun nyt tarttee vaan jaksaa paskavaipat vaihtaa kun olet lapset maailmaan tehnyt? Ei masentunut halua masennusta sen enempää kuin syöpää sairastava syöpää. Hyväksytkö eutanasian? Jos ihminen on niin syövän riutelema että ei enää koe muuta kuin suurta kipua??[/QUOTE]

Yrittäneet itsemurhaa? Se on "pikkasen" eri asia kuin itsemurhan tekeminen. Vaikka lapsi ymmärtäisi ja selviäisi se jättää aina järkyttävät jäljet lapseen. Näin uskallan sanoa. Ja sä et ole tuolla vittuilulla yhtään sen parempi ihminen kuin minä vaikka taatusti niin kuvittelet olevasi. Jos syöpäsairas ei hakeudu hoitoon vaan jää kotiin itkemään niin taatusti vittuilen ja pidän idioottina. Jos taas syöpäsairas hakeutuu sairaalaan, hakee apua perheelleen, miehelle ja lapsille niin kumarran syvään ja nostan hattua. Tietyissä tapauksissa hyväksyn eutanasia, esim. parantumaton syöpä, aivokuollut jne mutta nyt ei ole siitä kyse millään tavalla. Aapeen sairaus ei ole parantumaton. Ja mä tunnen niin paljon myös "masentuneita" juurikin niitä jotka käyvät töissä, istuvat netissä, tekevät sitä mitä huvittaa mutta kun pitäisi tehdä jotain mitä ei huvita, kuten olla lasten kanssa niin sitten se "masennus" iskee taas täysiä päälle. Aapee nimenomaan sanoi että haluaa tappaa itsensä kun "mikään ei huvita" Henkinen tuska on jotain aivan muuta kuin sitä ettei huvita.

 

[plöh]

Ap - masentunut äiti voi olla monasti lapselleen parempi äiti kuin "normaali". Sä oikeasti olet joutunut ja joudut miettimään elämän peruspilareita ja mistä ne on rakentuneet. Tiedät omassa nahassasi mikä voi rikkoa ihmismielen, sinä tiedät. Moni "normaali" äiti hakee kirjastosta kasvatusopuksen ja lähtee siltä pohjalta lastaan maailmaan kasvattamaan. Sekunttiakaan ei ajatella itse tai edes uskalleta ajatella. Ollaan vaan "happy-happy". Ei siinä, ei sekään tee huonoa äidistä. Mutta ei tee masennuskaan.

Sinulla on jo isot lapset. Kerro heille pahasta olosta - kerro miksi äiti vetäytyy välillä. Opeta heille että paha olo ei olet heidän syytään - ole avoin. Silloin olet paras mahdollinen äiti. Et ole supernainen, etkä jumalolento (jotkun naiset nostava itsesensä sille jalustalle äitiydessä). Sinä olet inhimillinen äiti.

Olen itse samassa suossa rypenyt - ja varmaan vielä joskus ryven, en usko että masennus koskaan täysin poistuu. Mun apu jaksaa on se että illalla mieitin että toivottavasti en aamulla herää. Ja kun herään, aamu usein onkin parempi kuin luulin. Ihan vaan päivä kerrallaan - ei tulevaisuutta. Tulevaisuus ahdistaa - totta hitossa kun pahana hetkenä miettii että tätäkö se loppu elämä on. Mutta kun ei mieti. Kuhan huomiseen, ei sen pitempään.

Voi miten ihanasti kiroitettu. Vaikka mä en enää olekaan masentunut, tämä teksti jotenkin kummasti toi mulle lohtua mun huonoon omatuntoon jopa niin paljon että pikku kyynel pyörähti poskelle. Kiitos sinulle, vaikkei tämä mule ollutkaan tarkoitettu.

 

[sisko ja sen veli]

[QUOTE="vieras";25322148]Sinustako on sairaan itsekästä ja omahyväistä ajatella ap:n LAPSIA? Onko sinun vanhempasi tappaneet itsensä? Ai ei ole. Pidä sitten turpasi kiinni. Siinä vaiheessa kun te olette muksunne tehneet te olette menettäneet oikeutenne elää niin kuin teille on parhaaksi. Teidän on ajateltava lapsia vaikka se kuinka paljon vituttaisi. Kun on tappamassa itseään niin ainakin sairaalasta saa akuutin avun siihen tilanteeseen. Ei kaksplussalta. Todellakin mun tapani selvitä ja auttaa perhettä ja lapsia on parempi kuin ap:n tapa istua kaksplussalla pohtimassa itsensä tappamista.[/QUOTE]

Ahaa. Nyt sitten sinun ratkaiseva ehdotuksesi on hiljentää eri mieltä olevat? Sairaalasta saa akuutin avun, joo. Mutta kun kaikki eivät kärsi mistään pikaisesti parannettavasta masennuksesta vaan pitkäaikaisesta, monivuotisesta tilasta, johon ei akuutti sairaalahoito auta ja pidemmät sairaalajaksot vievät vain loputkin elämänhalut. Kaksplussalta voi hyvinkin saada enemmän voimia jatkaa kuin pahoinvointia aiheuttavista lääkkeistä ja hoitajien alentuvasta suhtautumisesta.

Äitini on yrittänyt kaksi kertaa tappaa itsensä. Se on hänen elämänsä, hänen valintansa. Me voimme elää vain omaa elämäämme ja meidän kohtalonamme on kestää se, että toiset ihmiset tekevät omassa elämässään sellaisia valintoja, jotka joskus sattuvat meihin ja joista selviäminen tuntuu salpaavan hengen.

 

["moon"]

[QUOTE="vieras";25322264]Yrittäneet itsemurhaa? Se on "pikkasen" eri asia kuin itsemurhan tekeminen. Vaikka lapsi ymmärtäisi ja selviäisi se jättää aina järkyttävät jäljet lapseen. Näin uskallan sanoa. Ja sä et ole tuolla vittuilulla yhtään sen parempi ihminen kuin minä vaikka taatusti niin kuvittelet olevasi. Jos syöpäsairas ei hakeudu hoitoon vaan jää kotiin itkemään niin taatusti vittuilen ja pidän idioottina. Jos taas syöpäsairas hakeutuu sairaalaan, hakee apua perheelleen, miehelle ja lapsille niin kumarran syvään ja nostan hattua. Tietyissä tapauksissa hyväksyn eutanasia, esim. parantumaton syöpä, aivokuollut jne mutta nyt ei ole siitä kyse millään tavalla. Aapeen sairaus ei ole parantumaton. Ja mä tunnen niin paljon myös "masentuneita" juurikin niitä jotka käyvät töissä, istuvat netissä, tekevät sitä mitä huvittaa mutta kun pitäisi tehdä jotain mitä ei huvita, kuten olla lasten kanssa niin sitten se "masennus" iskee taas täysiä päälle. Aapee nimenomaan sanoi että haluaa tappaa itsensä kun "mikään ei huvita" Henkinen tuska on jotain aivan muuta kuin sitä ettei huvita.[/QUOTE]

Miten pihalla ihminen voi olla? lähinnä kuulostat surkuhupaisalta. Tiedätkö msennuksen tyypillisin oire on että ei huvita?? Mikää ei huvita. Ja ap:lla on vielä siinä toivoa että hän jaksaa työnsä väkisin tehdä, se pitää karvan kiinni normaalissa arjessa ja PAKOTTAA kanssa käyntiin muiden ihmisten kanssa.

Sä et auta ketään - ainoastaa omaa täydellisyytäsi yrität täällä pönkätä. Surullista.

 

[sisko ja sen veli]

[QUOTE="vieras";25322264]Yrittäneet itsemurhaa? Se on "pikkasen" eri asia kuin itsemurhan tekeminen. [/QUOTE]

Ei ole. Tehty itsemurha on onnistunut itsemurhayritys. Kun se epäonnistuu, puhutaan siitä, että yritti itsemurhaa. Sekään kun ei ole mikään läpihuutojuttu vaan ihminen kestää yllättävän paljon ennen kuin häneltä henki lähtee.

 

["vieras"]

Oliskohan sun syytä mennä psykiatrille? Empatiakyvyttömyys kertoo aika paljon - jopa liikaa. Mä toivon että oma lapsesi sairastuu tähän sairauteen aikuisena, kun on itse vanhempi. Sä voit mennä sitten hänelle aukomaan näitä totuuksia, kuinka lapsenlapsesi ovat elämässä tärkeämpi kuin oman lapsesi hyvinvointi. Potkaise pari kertaa päähän vätyslastasi joka piilottautuu "Muka masennuksen" taakse. Kokeile kuinka raippa tehoaa omaan lapseesi

Kiitos huolenpidosta, käyn säännöllisesti psykiatrilla sekä terapiassa. Olen kaikesta hyvin avoin ja minua on kehuttu useaan kertaan monesta suunnasta siitä miten hyvin yritän, haen apua ja kannan huolta ja vastuuta perheestäni. Oliko viestisi vitsi? Haukut minua empatiakyvyttömästi mutta samaan aikaan TOIVOT minun lapseni sairastuvan vakavasti ja toivot että käyttäisin väkivaltaa sinua kohtaan. Kyllä se olet todellakin sinä joka tässä kaipaat apua, tuollaista ei suustaan terveet päästele Minä en ole kellekään pahaa toivonut, sen sijaan olen toivonut hyvää aapeen lapsille enkä ikinä voisi sanoa kellekään mitään tuollaista. Olet hyvin, hyvin sairas ihminen Minä olen tehnyt helvetisti töitä paranemiseni eteen. Minä tiedostan sen että oman vanhempani ja itseni mielenterveysongelmat altistavat myös omat lapseni näille sairauksille ja sen takia kannan erityistä huolta myös lapsista ja tilanne on huomioitu terapiassa, koulussa jne että lapsilla olisi mahdollisimman hyvä paikka kasvaa sairaudestani huolimatta. Ja kyllä, nostan itselleni hattua

 

["minttu"]

[QUOTE="vieras";25322264]Yrittäneet itsemurhaa? Se on "pikkasen" eri asia kuin itsemurhan tekeminen. Vaikka lapsi ymmärtäisi ja selviäisi se jättää aina järkyttävät jäljet lapseen. Näin uskallan sanoa. Ja sä et ole tuolla vittuilulla yhtään sen parempi ihminen kuin minä vaikka taatusti niin kuvittelet olevasi. Jos syöpäsairas ei hakeudu hoitoon vaan jää kotiin itkemään niin taatusti vittuilen ja pidän idioottina. Jos taas syöpäsairas hakeutuu sairaalaan, hakee apua perheelleen, miehelle ja lapsille niin kumarran syvään ja nostan hattua. Tietyissä tapauksissa hyväksyn eutanasia, esim. parantumaton syöpä, aivokuollut jne mutta nyt ei ole siitä kyse millään tavalla. Aapeen sairaus ei ole parantumaton. Ja mä tunnen niin paljon myös "masentuneita" juurikin niitä jotka käyvät töissä, istuvat netissä, tekevät sitä mitä huvittaa mutta kun pitäisi tehdä jotain mitä ei huvita, kuten olla lasten kanssa niin sitten se "masennus" iskee taas täysiä päälle. Aapee nimenomaan sanoi että haluaa tappaa itsensä kun "mikään ei huvita" Henkinen tuska on jotain aivan muuta kuin sitä ettei huvita.[/QUOTE]

Pikkasen eri asia? Okei, tervetuloa vaan tähän elämään jossa et koskaan tiedä milloin tulee puhelu että äiti tai isä on kuollut- Kuule tää välimalli voi olla jokseenkin vielä paskempaa, jatkuva saatanallinen pelko. Pelko milloin jompi kumpi menee sen rajan yli - milloin en ehdikään enää ajoissa hälyttää apua.

Juu, vanhempani saavat apua - tosin ei siinä määrin kuin nuoret. Kattos kun ei riitä määrärahat niin van hukset saa tyytyä vähempää, eihän heillä muutenkaa ole vuosia niin paljoa jäljellä.

T

 

["vieras"]

[QUOTE="moon";25322304]Miten pihalla ihminen voi olla? lähinnä kuulostat surkuhupaisalta. Tiedätkö msennuksen tyypillisin oire on että ei huvita?? Mikää ei huvita. Ja ap:lla on vielä siinä toivoa että hän jaksaa työnsä väkisin tehdä, se pitää karvan kiinni normaalissa arjessa ja PAKOTTAA kanssa käyntiin muiden ihmisten kanssa.

Sä et auta ketään - ainoastaa omaa täydellisyytäsi yrität täällä pönkätä. Surullista.[/QUOTE]

Tiedän, mutta tiedän että on myös paljon "masentuneita" joita huvittaa tietyt asiat ja tietyt ei. Ei masentunut voi valita että mikä huvittaa ja mikä ei. Monet "masentuneet" käyttää juuri tätä valttikorttia vuodesta toiseen. Vakavasti masentunut harvemmin pystyy työssä käymään, ehkä ap on sitten tässäkin tapauksessa poikkeuksellinen masentunut tai "masentunut" Itse olen korvia myöten täynnä näitä "masentuneita" joita ei huvita.

 

["hmm"]

[QUOTE="Vieras";25320637]Äitini hirtti itsensä kun olin kolmen vanha. Olen ollut katkera hänelle siitä asti kun tajusin jotain eli noin 40 vuotta. Käyn haudallakin vain kun on pakko vaikka muuten käyn samalla hautausmaalla viikoittain.[/QUOTE]

Millon haudalla on pakko käydä?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25322339]Tiedän, mutta tiedän että on myös paljon "masentuneita" joita huvittaa tietyt asiat ja tietyt ei. Ei masentunut voi valita että mikä huvittaa ja mikä ei. Monet "masentuneet" käyttää juuri tätä valttikorttia vuodesta toiseen. Vakavasti masentunut harvemmin pystyy työssä käymään, ehkä ap on sitten tässäkin tapauksessa poikkeuksellinen masentunut tai "masentunut" Itse olen korvia myöten täynnä näitä "masentuneita" joita ei huvita.[/QUOTE]

Itse olen vakavasti masentunut, enkä todellakaan jaksa käydä nyt töissä. Muuten tunnistan tuon ap;n apaattisuuden ym

 

["vieras"]

[QUOTE="minttu";25322329]Pikkasen eri asia? Okei, tervetuloa vaan tähän elämään jossa et koskaan tiedä milloin tulee puhelu että äiti tai isä on kuollut- Kuule tää välimalli voi olla jokseenkin vielä paskempaa, jatkuva saatanallinen pelko. Pelko milloin jompi kumpi menee sen rajan yli - milloin en ehdikään enää ajoissa hälyttää apua.

Juu, vanhempani saavat apua - tosin ei siinä määrin kuin nuoret. Kattos kun ei riitä määrärahat niin van hukset saa tyytyä vähempää, eihän heillä muutenkaa ole vuosia niin paljoa jäljellä.

T[/QUOTE]

Toivotaan sitten (?) että se soitto tulisi jos elämä sitten helpommaksi muuttuisi En minä toivo mutta voin toki pyyntöösi yhtyä jos sitä haluat. Ja ei millään pahalla, mutta vanhan /vanhahkon vanhemman menetys aikuisiällä on taatusti helpompaa kuin vanhemman menetys oman käden kautta lapsena. Enkä puhu nyt vain itsestäni vaan esimerkiksi aapeen lapsista. Mä en käsitä miten ketään ei kiinnosta aapeen lapsen ja mies. Ymmärrättekö te millaisessa helvetissä aapeen perhe elää ja te vain silittelette hänen päätään??

 

["huh"]

[QUOTE="vieras";25322309]Kiitos huolenpidosta, käyn säännöllisesti psykiatrilla sekä terapiassa. Olen kaikesta hyvin avoin ja minua on kehuttu useaan kertaan monesta suunnasta siitä miten hyvin yritän, haen apua ja kannan huolta ja vastuuta perheestäni. Oliko viestisi vitsi? Haukut minua empatiakyvyttömästi mutta samaan aikaan TOIVOT minun lapseni sairastuvan vakavasti ja toivot että käyttäisin väkivaltaa sinua kohtaan. Kyllä se olet todellakin sinä joka tässä kaipaat apua, tuollaista ei suustaan terveet päästele Minä en ole kellekään pahaa toivonut, sen sijaan olen toivonut hyvää aapeen lapsille enkä ikinä voisi sanoa kellekään mitään tuollaista. Olet hyvin, hyvin sairas ihminen Minä olen tehnyt helvetisti töitä paranemiseni eteen. Minä tiedostan sen että oman vanhempani ja itseni mielenterveysongelmat altistavat myös omat lapseni näille sairauksille ja sen takia kannan erityistä huolta myös lapsista ja tilanne on huomioitu terapiassa, koulussa jne että lapsilla olisi mahdollisimman hyvä paikka kasvaa sairaudestani huolimatta. Ja kyllä, nostan itselleni hattua [/QUOTE]

Tajuatko miten itsekeskeinen olet, jo aika moni on koittanut sinulle selittää. Yhdyn tuohon komenttiin että mitäs jos sairastuva onkin sinun lapsesi? Käytätkö oivaa metodiasi häneen? Ei ole saiaast kyseenalaistaa tahi käätää katse toisellaiseen näkökulmaan, vallankaan ihmisellä joka kuvittelee että se mikä toimii hänen elämässä toimii sata varmasti kaikilla muilla. Sitähän sinä luulet. Kun sinä olet parantunut niin kaikki maailman muutkin masentuneet paranee, samoin opein. Get the point?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25322362]Itse olen vakavasti masentunut, enkä todellakaan jaksa käydä nyt töissä. Muuten tunnistan tuon ap;n apaattisuuden ym[/QUOTE]

Juu, kyllä se on niin että kun tarpeeksi pohjalla on niin ei todellakaan voi enää edes pakottaa itseään töihin, sitä ei vaan pysty. En ole koskaan vielä masentunutta tavannut jota huvittaa tietyt asiat, kyllä se apaattisuus on ihan kokonaisvaltaista. Sen sijaan näitä "masentuneita" kyllä tunnen jotka esim. ei jaksa lapsiaan tai sairastuvat _aina_ kun pitäisi mennä vaikka työkokeiluun mutta piristyvät kummasti kun saikkua jatketaan.

 

["mie täältä"]

Ap kuulostat aivan mieheltäni. Hän pohtii aivan samaa, ja olen todella voimaton. Tunnen itseni luuseriksi kun en osaa auttaa häntä. Hän pohtii paljon mm. elämän tarkoitusta, ja sitä että voiko elämän tarkoitus olla vain mielihyvän tuottaminen muutamalle muulle yksilölle(perheelleen, työnantajalleen). Hänelle tämä on kai pettymys, hän haluaisi olla "tärkeämpi". Hän ei saa itse nautintoa oikein mistään tekemästään ja hän kokee elämänsä merkityksettömäksi. Välillä on parempia kausia ja välillä huonompia. Tämä on tuskallisen raskasta meille läheisille, olen jo miehen sairaudesta hänelle hieman katkera. Ehkä eniten siksi, että hän on jo nyt jotenkin lapsilleen poissaoleva, hoitaa heitä mekaanisesti mutta ei useinkaan osaa iloita heidän kanssaan tai heidän tekemisistään... Miten katkera ja vihainen olisinkaan, jos mies tappaisi itsensä ja veisi lapsiltaan kokonaan isän pois... Äärimmäisen itsekästä...

 

["vieras"]

[QUOTE="huh";25322383]Tajuatko miten itsekeskeinen olet, jo aika moni on koittanut sinulle selittää. Yhdyn tuohon komenttiin että mitäs jos sairastuva onkin sinun lapsesi? Käytätkö oivaa metodiasi häneen? Ei ole saiaast kyseenalaistaa tahi käätää katse toisellaiseen näkökulmaan, vallankaan ihmisellä joka kuvittelee että se mikä toimii hänen elämässä toimii sata varmasti kaikilla muilla. Sitähän sinä luulet. Kun sinä olet parantunut niin kaikki maailman muutkin masentuneet paranee, samoin opein. Get the point?[/QUOTE]

saiaast? En saa selvää sun omituisista kirjoituksista. Mitä ihmeen metodia? Sitäkö että herättelen hankkimaan apua itselle ja perheelle. Ihan taatusti käytän, MUTTA niin aapeella kuin minulla ja kaikilla sairastuneilla on tilanne ennaltaehkäistä tilanne NYT! Jos ap tappaa nyt itsensä ja perhe jää yksin niin ihan takuulla lapset sairastuu psyykkisesti. Aivan 99 % varmuudella. Itse pyrin siihen että lapset saa jo nyt apua, vaikka sitten koulupsykologin kautta. Monet ajattelee vaan itseään ja omia kasvojaan eivätkä halua kenenkään puuttuvan heidän elämään ja se on niiiiiin väärin. Missä olen käskenyt potkimaan aapeeta tai muitakaan? Minä en käytä väkivaltaa muutenkaan ja minua naurattaa nämä jotka haukkuu minua empatiakyvyttömäksi mutta samaan aikaan TOIVOVAT minun syyttömien lasten sairastuvan vakavasti ja toivovat että minä potkisin heitä päähän. Ei saatana mitä skitsoja! :O

 

["minttu"]

[QUOTE="vieras";25322365]Toivotaan sitten (?) että se soitto tulisi jos elämä sitten helpommaksi muuttuisi En minä toivo mutta voin toki pyyntöösi yhtyä jos sitä haluat. Ja ei millään pahalla, mutta vanhan /vanhahkon vanhemman menetys aikuisiällä on taatusti helpompaa kuin vanhemman menetys oman käden kautta lapsena. Enkä puhu nyt vain itsestäni vaan esimerkiksi aapeen lapsista. Mä en käsitä miten ketään ei kiinnosta aapeen lapsen ja mies. Ymmärrättekö te millaisessa helvetissä aapeen perhe elää ja te vain silittelette hänen päätään??[/QUOTE]

AP lapsille ja miehelle on parasta se että AP löytää itse syyn elää. Itselleen. Ei kenellekään muulle. Varmaan on hieman vaikea käsittää että lapsen&miehen parhaaksi on se että ap voi hyvin. Siinä kohtaa saa olla itsekäs. Siihen ei paljoa auta lauseet : SUN ON JAKSETTAVA lasten vuoski. EI. AP:n on jaksettava itsensä vuoksi, ei kenenkään muun. Muuten lopputulos on täysi nolla.

Ja juu, kyllä joskus toivon että soitto kertoisi vanhempieni pääseen tuskasta. Jep ehkä helpompaa aikuiselle - tai sitten ei. Mene ja tiedä. Mutta kunhan vanhempani jotenkin saisivat henkisen rauha, ei sekään niin kivaa katsottavaa ole kun he kipuilevat ja mitään et voi tehdä.

Mutta sinä tiedät parhaiten. Se on tullut jo selväksi. En enää taistele kaikkitietäjyytesi rinnalla.

 

["jjj"]

[QUOTE="vieras";25322440]saiaast? En saa selvää sun omituisista kirjoituksista. Mitä ihmeen metodia? Sitäkö että herättelen hankkimaan apua itselle ja perheelle. Ihan taatusti käytän, MUTTA niin aapeella kuin minulla ja kaikilla sairastuneilla on tilanne ennaltaehkäistä tilanne NYT! Jos ap tappaa nyt itsensä ja perhe jää yksin niin ihan takuulla lapset sairastuu psyykkisesti. Aivan 99 % varmuudella. Itse pyrin siihen että lapset saa jo nyt apua, vaikka sitten koulupsykologin kautta. Monet ajattelee vaan itseään ja omia kasvojaan eivätkä halua kenenkään puuttuvan heidän elämään ja se on niiiiiin väärin. Missä olen käskenyt potkimaan aapeeta tai muitakaan? Minä en käytä väkivaltaa muutenkaan ja minua naurattaa nämä jotka haukkuu minua empatiakyvyttömäksi mutta samaan aikaan TOIVOVAT minun syyttömien lasten sairastuvan vakavasti ja toivovat että minä potkisin heitä päähän. Ei saatana mitä skitsoja! :O[/QUOTE]

Sähän potkit ap:ta päähän, haukut ja mollaat. Ai niin, häntä saa potkia päähän ja mollata - koska?

Lapsia ei saa potkia päähän, ei toki. Mutta aikuista saa?

Ap on käsitykseni mukaan hakenut apua ja paljon, vai väittäätkä ettei ole? Hän ei ole löytänyt sitä tai voimat hakemiseen on ehtyneet. Paska siis kun ei jaksais enempää. Ap on avannut elämänsä auttaville tahoille, on yrittänyt. Ehkä koittaa tehdä työtä sen vuoksi että pysyy elämässä edes jotenkin kiinni. Kaikille sekään ei auta että jää lukkojen sisälle kotiin.

Toivon toki että ap ei luovuta, uskon että hänellä on mahdollisuus parantua.

 

["vieras"]

[QUOTE="minttu";25322450]AP lapsille ja miehelle on parasta se että AP löytää itse syyn elää. Itselleen. Ei kenellekään muulle. Varmaan on hieman vaikea käsittää että lapsen&miehen parhaaksi on se että ap voi hyvin. Siinä kohtaa saa olla itsekäs. Siihen ei paljoa auta lauseet : SUN ON JAKSETTAVA lasten vuoski. EI. AP:n on jaksettava itsensä vuoksi, ei kenenkään muun. Muuten lopputulos on täysi nolla.

[/QUOTE]

En tiedä oletko lukenut jonkun muun tekstejä mutta minun suustani ei ole tuollaista tekstiä tullut. Aika rajusti vääristelet. Minä en ole sanonut että SUN ON JAKSETTAVA vaan olen sanonut että lasten takia on velvollisuus hakea apua ja sit apua pitää hakea KOKO perheelle vaikka kuinka menisi perheen "kasvot" Myös lapsia ja miestä pitää auttaa ja tukea, ei vaan silitellä aapeen päätä. Koska tuollainen sairaus vaikuttaa koko perheeseen, olipa ap elossa tai kuollut. Ei se perheen tilanne ainakaan helpotu jos ap tappaa itsensä.

 

[Data]

[QUOTE="vieras";25322309]Kiitos huolenpidosta, käyn säännöllisesti psykiatrilla sekä terapiassa. Olen kaikesta hyvin avoin ja minua on kehuttu useaan kertaan monesta suunnasta siitä miten hyvin yritän, haen apua ja kannan huolta ja vastuuta perheestäni. Oliko viestisi vitsi? Haukut minua empatiakyvyttömästi mutta samaan aikaan TOIVOT minun lapseni sairastuvan vakavasti ja toivot että käyttäisin väkivaltaa sinua kohtaan. Kyllä se olet todellakin sinä joka tässä kaipaat apua, tuollaista ei suustaan terveet päästele Minä en ole kellekään pahaa toivonut, sen sijaan olen toivonut hyvää aapeen lapsille enkä ikinä voisi sanoa kellekään mitään tuollaista. Olet hyvin, hyvin sairas ihminen Minä olen tehnyt helvetisti töitä paranemiseni eteen. Minä tiedostan sen että oman vanhempani ja itseni mielenterveysongelmat altistavat myös omat lapseni näille sairauksille ja sen takia kannan erityistä huolta myös lapsista ja tilanne on huomioitu terapiassa, koulussa jne että lapsilla olisi mahdollisimman hyvä paikka kasvaa sairaudestani huolimatta. Ja kyllä, nostan itselleni hattua [/QUOTE]

On hyvä että olet paranemassa ja ehkä sinua auttoi se, että joku potki sinut pystyyn. Monelle se ei kuitenkaan toimi ja on ehkä parempi että et yritä auttaa ap:ta. Olet vielä keskellä omia ongelmiasi ja se haittaa paljon auttamisyrityksiäsi. Toivon että pääset kokonaan jaloillesi ja että voit nauttia perheesi kanssa onnellisen loppuelämän. Toivon erityisesti että näkisit lapstesi kautta mitä elämä voi parhaillaan olla

 

["vieras"]

[QUOTE="jjj";25322490]Sähän potkit ap:ta päähän, haukut ja mollaat. Ai niin, häntä saa potkia päähän ja mollata - koska?

Lapsia ei saa potkia päähän, ei toki. Mutta aikuista saa?

Ap on käsitykseni mukaan hakenut apua ja paljon, vai väittäätkä ettei ole? Hän ei ole löytänyt sitä tai voimat hakemiseen on ehtyneet. Paska siis kun ei jaksais enempää. Ap on avannut elämänsä auttaville tahoille, on yrittänyt. Ehkä koittaa tehdä työtä sen vuoksi että pysyy elämässä edes jotenkin kiinni. Kaikille sekään ei auta että jää lukkojen sisälle kotiin.

Toivon toki että ap ei luovuta, uskon että hänellä on mahdollisuus parantua.[/QUOTE]

Haloo, "potkaise lasta pari kertaa päähän" taitaa tarkoittaa pikkasen jotain muuta kuin avautumista kaksplussan palstalla. Ja tuollaisen kehoittaja haukkuu muita sairaiksi Miksi ap ei muuta pois ja anna tilaa lapsille? Lapset alkaisivat todennäköisesti voida paremmin kun eivät joutuisi elämään noin sairaan äidin kanssa. Mutta ei, ap haluaa pitää kiinni muksuista vaikkei heidän kanssa halua ollakaan. "Jos en minäkään niin ei muutkaan" on ilmeisesti hänen mottonsa. Jos ei mikään auta niin eipä häntä ole kukaan estämässä. Siitä vaan mutta se ei poista sitä että teko olisi perheelle karmea, itsekäs ja kusipäinen. Jos sellaisen perinnön haluaa lapsilleen antaa niin anti mennä

 

["Alkup"]

[QUOTE="vieras";25322339]Tiedän, mutta tiedän että on myös paljon "masentuneita" joita huvittaa tietyt asiat ja tietyt ei. Ei masentunut voi valita että mikä huvittaa ja mikä ei. Monet "masentuneet" käyttää juuri tätä valttikorttia vuodesta toiseen. Vakavasti masentunut harvemmin pystyy työssä käymään, ehkä ap on sitten tässäkin tapauksessa poikkeuksellinen masentunut tai "masentunut" Itse olen korvia myöten täynnä näitä "masentuneita" joita ei huvita.[/QUOTE]

Jos vaivaudut lukemaan kirjoitukseni kunnolla niin en ole "masentunut" vaan masentunut. Töissä pystyn tällä hetkellä käymään juu, helmikuussa olikin ihan eri juttu. Makasin. En peseytynyt. Mies pesi minut... Jos on ns muotimasentunut niin ei joudu sairaalaan, ei koeta itsemurhaa, ei joudu vuosien terapiaan.

Olet nyt jotenkin ihan sokaistunut tästä aiheesta.

 

[Äiti maa]

Tietenkään kenenkään ei ole pakko elää. Ei siihen voi kukaan pakottaa.

En jaksanu lukea ketjua, että onko ap:llä lapsia? Heidän, varsinkin heidän kannalta olisi todella itsekästä mennä tekemään itsemurha. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta "antaa" lapsilleen sitä taakkaa minkä oman vanhemman itsemurha aiheuttaa.

Omaani olen kantanut 15v. Vaikka olen antanut anteeksi ja koettanut ymmärtää, ei se murhe koskaan jää taa.

 

["Alkup"]

Haluan lisätä tälle joka "säälii" lapsiani ja on sitä mieltä että tarviivat apua.... Mistä tiedät etteivät jo saa sitä? Kaikki sinun kirjoituksesi nojaavat olettamuksiin joita olet tehnyt kirjoitetun tekstin perusteella. Et OIKEASTI tiedä millaista meillä kotona on tai on ollut.

Sen myönnän, kaksi vuotta sitten lapset oirehtivat koska olin niin pohjalla. Haimme apua, saimme sitä jne jne jne...

Mutta nyt kun käyn töissä enkä itke sängyn pohjalla, olet sitä mieltä etten olekaan oikeasti masentunut. Että mua ei vaan huvita. Herää nyt! Tuon logiikan mukaan sinä et ole koskaan ollut oikeasti masentunut koska olet jaksanut aina avun hakea..

Ja kuten sanottu, olen apua hakenut, saanut. Auttanut, ei auttanut, auttanut, ei auttanut... Tämä vain jatkuu ja jatkuu. Ja nyt MIETIN itsemurhaa, en ole sitä suinkaan tekemässä. Enkä ole tehnyt perheeni elämää tällä hetkellä kurjaksi kuten tein pari vuotta sitten. Nyt nämä jutut on vaan päässäni, eivät ulotu käytökseeni.

Älä oleta asioita, kysy, varmista. Haukut minua kun en muka hae apua. Olenhan mä hekenut prkl jos vaivaudut lukemaan.

Masennusta on erilaista. Koen että silloin kun en kyennyt edes peseytymään, voin vähintään yhtä huonosti kuin nyt vaikka nyt kykenenkin töissä käymään.