Itsetunnosta ja ihmisarvosta

["Minä"]

Koetko että itsetuntosi ja arvosi ihmisenä on sidottu omistamaasi materiaan, asemaasi työelämässä ja varallisuuteesi?

 

[fanta]

Itsetunto ehkä jonkun verran, ihmisarvo ei.

 

["vieras"]

En.

Itsetuntoni ja arvoni ihmisenä perustuu rakkauteen ja armoon itseäni kohtaan.

 

[Criminal Mind]

Kyllä ja se on ihan mulle sanottukin. Olen tuottamaton ja turha.

 

["vieras"]

tällä hetkellä kyllä, kun vuosien työsuhde päättyi, mutta oikeasti tiedän ettei asia ole niin.

 

[tytsi-89]

Ei ole. Ei itsetunto eikä ihmisarvo.

 

[Rieputarallaa]

Nope

 

[nou]

Ei tod

 

[lasipää]

Kyllä ja se on ihan mulle sanottukin. Olen tuottamaton ja turha.

näinhän se voi tosiaan mennä...

ei ole koskaan minulla ollut tuollaista "vikaa" ennen, ja en ole ollut riittävän materialistinen luonteeltani koskaan.

Kun on useampia palkanalennuksia takana, ja jos kuitenkin erehtyy jatkamaan sitä samaa työtä liian kauan sen viimeisen tällin jälkeenkin, niin alkaa huomaamaan outoja asioita itsessään...ja ihan uusia asioita. Osittain ne asiat syövät jopa sitä itsetuntoa. Työnantajallehan sitä on täysin nollan arvoinen, se on havaittu.

Vaikka on jo uusi työ alkanut, niin kyllä vanhassa työssä oleminen on täydellinen virhe, ja pitäisi se ymmärtää jättää. Sehän on nykyään helppoa ja kätevää, sanoa itsensä irti - työnantajan harjoittaman JATKUVAN ja TOISTUVAN hyväksikäytön seurauksena.

Karenssiahan paukkuu "vain" se kolme kuukautta, kun on "pakkoalennettu" ja muutettu ensin työehdot. Eli työntekijän vika, työntekijän riski, työntekijälle rangaistus...ehkä moninkertainen.

Jos luottotiedot lähtee tästä hyvästä, pidän sitä vielä lisärangaistuksena, aika vakavanakin.

Työnantajan (ja tässä tapauksessa isomuskelinen) sen riskin ottaa.
No niin, että tämmöisiä ihmisoikeuksia, lol lol lol lol lol lol lol lol lo ....

 

[katatsu]

Ihmisarvoon ei missään nimessä. Itsetuntoon kyllä vaikuttaa mulla ainakin se, että pärjäänkö rahallisesti ja että on töitä.

 

[Ultramariini]

En. Itsetuntoani määrittää jossain määrin ulkoiset tekijät, ihmisarvoani ei.

 

[Hiekkalaatikon reunalta]

Itsetuntoni kulkee aika lailla rinnakkain työssäni onnistumisen kanssa, koska olen alalla, jossa työn jäljessä on mukana iso annos sen tekijän omaa persoonaa, ajattelumaailmaa ja asenteita. Ja onnistumiset työssäni takaavat ja turvaavat asemani työelämässä. Eli sikäli varmaan asemakin on jotenkin linkittynyt itsetuntooni.

Mutta työ ei ole AINOA itsetuntoni perusta, eli epäonnistumiset työn saralla kolauttavat, mutta eivä kaada. Materiaa ei liiemmin ole, eikä varallisuutta koskaan ollutkaan, eli niillä ei liene suurempaa merkitystä millekään persoonani osa-alueelle.

Ihmisarvoani taas pidän myötäsyntyisenä, länsimaisen hyvinvointidemokratian lapsia kun olen, sitä ei minulta voi viedä mikään niin kauan, kun täällä asun.

 

[Rieputarallaa]

Hiukan ehkä OT tai sitten ei, mutta kyllä ammatillinen status tietyllä tavalla vaikuttaa itsetuntoon. Olin koko syksyn ihan hukassa, kun olin ensinnäkin sairauslomani takia sivussa kaikesta ja toisekseen mietin kiivaasti, mitö haluan elämälläni tehdä. Tai siis tunsin, että ammatillisesti täytyy suunnata uusiin haasteisiin, en vain oikein tiennyt, minne. Nyt kun se alkaa valjeta ja sairausloma on ohi, olo on paljon itsevarmempi.

 

["Noo"]

Ei vaikuta ihmisarvoon, eikä itsetuntoonkaan jos on mielestään leiviskänsä mahdollisuuksiensa mukaisesti hoitanut.

 

[lasipää]

Tuliko sinulle karenssi Riepu?
Ja onnea valinnasta, itse tuumailen samoja ratkaisuja, näin ketjussasi eilen...

 

[Rieputarallaa]

Tuliko sinulle karenssi Riepu?
Ja onnea valinnasta, itse tuumailen samoja ratkaisuja, näin ketjussasi eilen...

Ei. Mulla loppui työsuhde kesällä, siitä suoraan saikulle ja nyt sitten työttömänä työnhakijana = työharjoittelussa

 

[Siobhan42]

Ihmisarvoani taas pidän myötäsyntyisenä, länsimaisen hyvinvointidemokratian lapsia kun olen, sitä ei minulta voi viedä mikään niin kauan, kun täällä asun.

Peesaan tätä.

Itsetuntoon tietty työ vaikuttaa. Tai varsinkin työttömyys, se tuppaa vetämään itsetunnon aika nolliin. Itsellä ei onneksi ole kauhean pitkiä työttömyyskausia takana, mutta mies oli 3 vuotta työttömänä meidän seurustelun alkuaikana, ja kyllä se vaikutti muhunkin, ja varsinkin sen omaan itsetuntoon Ja kun itse muutama vuosi sitten sain potkut niin kyllä se itsetuntoa kolasi... Nyt sitten työllisenä se seilaa ylös ja alas, vähän riippuen siitä miten töissä menee... mulla on työ, jonka lopputulos riippuu tosi paljon itsestä, ja silloin kun onnistuu voi itsetunto olla tosi korkealla, silloin kun epäonnistuu aikas lailla siellä nollan paikkeilla.

 

[lasipää]

Kiitos vastauksesta.
No, se oli kyllä ihan hienosti, että ei tarvinnut karenssista kärsiä turhaan.
Open työ on aika kuluttavaa muuten pitkän päälle - ja en ole ehtinyt blogiasi lukemaan, vilkaissut vain - mutta on kyllä listalla.

Ja sitten onkin pian meidän vuoro lähettää sulle käsikirjoitusraakileitamme...

Sorry, ap, siis tod. ot tämä...