Jätänkö ukon vai katonko vielä? (alkoholisti)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Liian kilttikö?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
päätä olla olematta liian kiltti. jos nyt rupeisit ajattelemaan ittees ja sun lasta.
masennut pian kunnolla itsekkin.
varmasti lapsen ois parempi kasvaa sunkanssa kaksin kun juopon isänkanssa.
ihan ensimmäiseksi haet ittelles asuntoo ja keskustelet asiasta neuvolassa. sieltä saat tukee jota et näköjään perheeltäsi saa.
kun oikein rutistat niin saat voimaa lähtee ja voimia sanoo muille ei.
huomaat sitten että oot tehny oikeen ratkasun.
mies ei (niinkun tiedät) muutu sun pyynnöstä.
ehkä se herää vasta kun oot lähtenyt ja saattaa aloittaa uuden elämän. ehkä. kuitenkaan se ei sitä tee jos huomaa että asia on ok. sulle kun et ole lähtenyt.
koita jaksaa! :flower: :hug:
 
Lähde nyt, älä odota enää sitä 4 kuukautta
Alkoholi on nimittäin niin pirullinen aine, että :headwall: Siihen tarvitsee juojalta todella paljon voimaa ja tahtoa ja tuo, että jokatoinen viikonloppu pitäis saada ottaa, kertoo jo sen, että miehelläs ei ole halua siihen lopettamiseen

Kyllä, olet liian kiltti, älä anna toisen ihmisen tuhota omaa elämääsi :hug:
Eksä oli alkoholisti :/
 
Hei. Olet sairastunut itse läheisriippuvuuteen juovan kumppanisi rinnalla, ehkä olet ollut sitä jo ennen tätä suhdetta. Alistut tilanteisiin joissa sinua voi käyttää hyväksi ja et löydä keinoa toimia toisin. Tiedostat asian ja voit pahoin, mutta asiat ei vaan muutu. Ensimmäiseksi sinun on alettava arvostamaan itseäsi ja tulevaa lastasi. Sinun on oivallettava sellainen asia, että tullaksesi tasavertaiseksi parisuhteessa sinun on opittava olemaan tasapainoinen ja voimakas myös yksin. Ei kukaan muu ihminen sinulle voi oikeasti sitä onnea tuoda, ja varsinkin alkoholisti joka on itsekäs sairaudessaan, pahentaa vain tilannetta. Sinuna hakisin apua esim Al Anonista tai jostain muusta vertaistukiryhmästä. Voimia ja ota vastuu omasta elämästäsi esim. hakemalla vertaistukea ja apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamahemuli:
Alkuperäinen kirjoittaja Hörölä:
[alkoholismi on muuten valitettavasti "perinnöllistä"

Kissan viikset on. Taipumus alkoholismiin saattaa olla joillakin mittareilla tarkasteltuna perinnöllistä, mutta useimmiten selittäjänä on kylläkin vain ja ainoastaan opitut tavat ja käytös kuin geeniperimä.

Kas kummaa kun sitä on tunnistettu mm. jo muutamia alkoholistigeenejä.

Alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin sairaudet eikä se parane ihan vain sillä, että päättää, että nyt olen terve. Ei katkennut jalkakaan siitä parane.
 
Lähdet ehdottomasti nyt ja jos lapsen synnyttyä miehesi on muuttunut niin katsotte sitten asiaa uudestaan.

Todennäköisesti hän ei muuta käyttäytymistään lapsen syntymän jälkeenkään. Lapsesi ei sinua arvosta jos hänelle tuollaisen isän annat. Ajattele miehesi turhia lupauksia lapselle ja lapsen jatkuvat pettymykset, jotka ovat moninkertaisia kokemuksia sinuun verrattuna.
 
Alkuperäinen kirjoittaja e-m:
täällä toinen "liian kiltti" ja kaikki anteeksi antava mutta ei se vaan ole niin helppoa jättää kaikkea taaksen vain sen viinan (oluen ) takia.

Ei se olekkaan. kai sitä vaan on jotenkin niin vahva luotto ja usko toiseen, et kyl se siitä, tää oli viimeinen kerta, nyt se oikeasti lupas parantaa tapansa...
Sitä vasta jäljestäpäin tajuaa...
 
missä voin tehdä miehen puolesta sellaisen testin missä näkee onko alkoholisti vai ei? haluaisin näyttää miehelle sen ja tehdä ilman miehen omia vastauksia joita hän kumminkin kaunistelisi?
 
voi rakkaat naiset!! ihan tosi, lähtekää. Lähtekää ja lähtekää vielä kun on vähänkään voimia sitä tehdä!!! Alkoholismi on sairaus jota ei YKSIKÄÄN VOI TOISEN PUOLESTA IHMISTÄ PARANTAA!!!
Mä katselin tuota että josko se mies sitten kun on lapsikin niin rauhottuisi juomisessaan yms. SE TULEE VAIN JA AINOASTAAN PAHENEMAAN!!! Selviä kausia voi olla, mutta kierre jatkuu taas, ja se vain on täyttä faktaa että oireet yms tulevat vain pahenemaan, ennemmin tai myöhemmin. Alkoholisti sairastuttaa läheisensä!!!
Puolustelin omaakin miestäni aikoinaan viimeiseen asti, että se on selvinpäin niin ihana ja lapsikin tulossa, ja MUUTEN meillä menee ihan hyvin, ja vaikka mitä! Ihmiset varoittelivat enkä uskonut. Oireet vain pahenivat ja lopulta mies turhautuneena OMIIN EPÄONNISTUMISIINSA, hakkasi minut, pienen vauvan huutaessa vieressä!!!!!! En sano että kaikki näin tekee, mutta se on aina vain todennäköisempää kun kontrolli katoaa jokaisen repsahduksen myötä enemmän.
Yksin pärjää kyllä, pienenkin lapsen kanssa!!! on ainakin tilaisuus keskittyä omaan ja lapsen hyvinvointiin, sitä alkoholisti ei anna!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja e-m:
täällä toinen "liian kiltti" ja kaikki anteeksi antava mutta ei se vaan ole niin helppoa jättää kaikkea taaksen vain sen viinan (oluen ) takia.

Se"vain viina ja olut" sairastuttaa ympärillään lukemattomia läheisiä, jotka eivät omassa läheisriippuvuudessaan osaa irroittautua juovasta kumppanista. Alkoholismi on sairaus, joka aiheuttaa niin juovalle itselleen kuin läheisilleen pajon tuskaa ja salattua häpeää, vääristyneitä tunteita, peittelyä, häpeää, masennusta ja usein myös kuolemaa. Se on sairaus joka vain pahenee edetessään ja mikä surullisinta, myös läheiset sokeutuvat sille ja sairastuvat myös pahemmin. Voi kumpa kaikilla läheisillä olisi voimia irrottautua sairaasta suhteesta ja näin ollen laittaa juova alkoholisti valitsemaan ottaako vastuun omasta toipumisestaan.
 
Kiitoksia kaikille tän sivun puolella kirjoittaneille.. teidän kommenttinne ovat olleet paljon rakentavempia kuin ekan sivun kirjoitukset.

Ihan oikeassa olette että minusta on varmaan tullut läheisriippuvainen.. tai miten sen sit ottaa kun eipä pahemmin olla enään oltu tuon ukon kanssa saman katon alla kuin pariskunnan tulisi..
Eniten mulla hänessä ärsyttää kun ei voi menoistaan kertoa etukäteen,ja sit kun lupaa tulla niin tottakai minä kotona olen aina odottamassa koska hän niin ihana selvinpäin on.. mutta jälkeenpäin sit vituttaa kun hän ei tulekaan ja olisin voinut olla esim vanhempieni luona montakin yötä omien nuorempien sisarusteni kanssa.. olisin OMAA ELÄMÄÄ voinut elää.. mutta ei,mä tyhmä aina odotan ja odotan ukkoani:(
Kotona en saa yksin ollessani tehtyä mitään kun vaan odotan ja odotan,hyvä että ruoan jaksan tehdä.. nukun vaan pitkään,niin pitkään kun jaksan,katson telkkaria ja olen tietokoneella..sitä mun elämä yksin on :( Olen ihan täys nolla!
Nytkin vaan itkettää,ukkoa ei näy,oli viidettä päivää juomassa,ja aiko taas yöllä tullu,saa nähä!

Miten mä yksin saan omasta elämästäni kiinni,miten saan voimia siivota,laittaa ruokaa kun olen yksin.. ei minulla ole kuin perheeni,ja serkkutyttö kaverina silloin tällöin,muita kavereita ei oo,tai sellasia joihin on tullu pietettyä yhteyttä vaan 4kk välein.
Olen niin loppu
 
Alkuperäinen kirjoittaja Liian kilttikö?:
Kiitoksia kaikille tän sivun puolella kirjoittaneille.. teidän kommenttinne ovat olleet paljon rakentavempia kuin ekan sivun kirjoitukset.

Ihan oikeassa olette että minusta on varmaan tullut läheisriippuvainen.. tai miten sen sit ottaa kun eipä pahemmin olla enään oltu tuon ukon kanssa saman katon alla kuin pariskunnan tulisi..
Eniten mulla hänessä ärsyttää kun ei voi menoistaan kertoa etukäteen,ja sit kun lupaa tulla niin tottakai minä kotona olen aina odottamassa koska hän niin ihana selvinpäin on.. mutta jälkeenpäin sit vituttaa kun hän ei tulekaan ja olisin voinut olla esim vanhempieni luona montakin yötä omien nuorempien sisarusteni kanssa.. olisin OMAA ELÄMÄÄ voinut elää.. mutta ei,mä tyhmä aina odotan ja odotan ukkoani:(
Kotona en saa yksin ollessani tehtyä mitään kun vaan odotan ja odotan,hyvä että ruoan jaksan tehdä.. nukun vaan pitkään,niin pitkään kun jaksan,katson telkkaria ja olen tietokoneella..sitä mun elämä yksin on :( Olen ihan täys nolla!
Nytkin vaan itkettää,ukkoa ei näy,oli viidettä päivää juomassa,ja aiko taas yöllä tullu,saa nähä!

Miten mä yksin saan omasta elämästäni kiinni,miten saan voimia siivota,laittaa ruokaa kun olen yksin.. ei minulla ole kuin perheeni,ja serkkutyttö kaverina silloin tällöin,muita kavereita ei oo,tai sellasia joihin on tullu pietettyä yhteyttä vaan 4kk välein.
Olen niin loppu

Siis tuo pätkä oli aivan kuin miun entisestä elämästä
:hug:
Siä et ole nolla, siun mies on nyt saanut sulta itsetunnon vaan laskemaan
Sulla on perhe ja serkku
Ja pian sulla on vauva!! Vaikka se tuntuu epätoivoiselle nyt, niin ajan kanssa siä tulet pärjäämään paljon paremmin ilman miestäsi
 
Olet luultavammin jo ratkaisusi tehnyt, kun tälläisen aloituksen tänne teit. Eli itse tiedostat ongelman, ja se että et millään tekemisilläsi ja sopimuksilla sitä ratkeamaan saa.
Alkoholisimi ON SAIRAUS, ja se on hoidettavissa. Mutta ainoastaan ja sairas sitä itse haluaa. ja hoitoon sitoutuu. Läheiset eivät voi alkoholistia raitistaa, tukena raitistumisen tiellä tietenkin voivat olla. Mutta, jos alkoholisti yhä jatkaa ryyppäämistään, paras kaikkien osapuolten kannalta on irtipäästäminen. Tämän kerron kokemuksella. Ja, jos niin on, että juoppo itsekin on jo pohjalla ja haluaa raitistua, osoite on Minnesota-hoito, Lapua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yks vielä:
Olet luultavammin jo ratkaisusi tehnyt, kun tälläisen aloituksen tänne teit. Eli itse tiedostat ongelman, ja se että et millään tekemisilläsi ja sopimuksilla sitä ratkeamaan saa.
Alkoholisimi ON SAIRAUS, ja se on hoidettavissa. Mutta ainoastaan ja sairas sitä itse haluaa. ja hoitoon sitoutuu. Läheiset eivät voi alkoholistia raitistaa, tukena raitistumisen tiellä tietenkin voivat olla. Mutta, jos alkoholisti yhä jatkaa ryyppäämistään, paras kaikkien osapuolten kannalta on irtipäästäminen. Tämän kerron kokemuksella. Ja, jos niin on, että juoppo itsekin on jo pohjalla ja haluaa raitistua, osoite on Minnesota-hoito, Lapua.
Tässä oli oikein hyvä ja paikkaansa pitävä teksti
:flower:
 
Kiitoksia Samperi.. tuli vähän parempi mieli nyt.

Miten ja koska on olen valmis,ja milloin on oikea aika puhua ukon kanssa että tahdon erota?
Mulla tulee heti huono omatunto jos saan hänen mielensä pahoitettua,ja hänet surulliseksi.. kun tiedän että hän mua rakastaa ja ei tahtoisi erota,ja tahtoisi kasvattaa lastansa mutta kun ei vaan tajua sitä tärkeintä pointtia että siihen asiaan pitäis juominen loppua kokonaan.. tahtoisi mut,lapsen ja tahtoisi myös saada juoda.

Mitkä olis oikeat sanat,tiedän että mieheni on erittäin herkkä.. ja hän sairastaa myös masennusta.

 
Ala käymään vauvan kanssa perhekahvilassa tai jossain muussa missä tapaat väkisinkin muita ihmisiä niin ystävystyt kyllä muiden kanssa, vauva on siihen hyvä tekosyy ja puheenaiheiden aloitus jos vaikka kysyt toisen vauvan ikää ja miten on mennyt jne.

Lähde nyt, ja jos mies oikeasti välittää niin lähdölläsi osoitat että olet tosissasi, ja hänellä on tässä vielä muutama kuukausi aikaa ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkia itselleen apua, jos taas ei kiinnosta niin pärjäät kyllä omillasikin! Vauvan kanssa et varmasti jaksa alkaa muuttoa miettimään heti alkuun ja sitten myöhemmin et raaski kun ajattelet että lapsi on kiintynyt isäänsä tms, joten nyt on hyvä tilaisuus muuttaa elämääsi jos et ole siihen tyytyväinen!

Tsemppiä sulle kovasti.
 
Niin ja vielä sellasta että mun tutut oli 10 vuotta erossa kun taas palasivat yhteen kun toinen muuttui. Eli jos mies tosissaan haluaa muuttua niin siihen kyllä pystyy, mutta ei varmasti muutu jos hänen ei tarvitse, jos annat tilanteen jatkua tällaisena.
 
Mikä Minnesota-hoito? En ole kuullutkaan koskaan aikaisemmin? Onko muualla paikkakunnalla vastaavaa hoitoa?
Olemme pohjoiselta puoliskolta

Muhun sattuu nyt niin paljon,itkettää aivan hulluna
 
Alkuperäinen kirjoittaja Liian kilttikö?:
Kiitoksia Samperi.. tuli vähän parempi mieli nyt.

Miten ja koska on olen valmis,ja milloin on oikea aika puhua ukon kanssa että tahdon erota?
Mulla tulee heti huono omatunto jos saan hänen mielensä pahoitettua,ja hänet surulliseksi.. kun tiedän että hän mua rakastaa ja ei tahtoisi erota,ja tahtoisi kasvattaa lastansa mutta kun ei vaan tajua sitä tärkeintä pointtia että siihen asiaan pitäis juominen loppua kokonaan.. tahtoisi mut,lapsen ja tahtoisi myös saada juoda.

Mitkä olis oikeat sanat,tiedän että mieheni on erittäin herkkä.. ja hän sairastaa myös masennusta.

Ensinnäkin, alkoholismi synnyttää masennusta, ei toisinpäin, mikä on yleinen käsitys. Kukaan ei sinulle voi kertoa mikä on oikea hetki tai oikea tapa toimia, mutta yli kestokykysi älä yritä. Sairaus, josta miehesi nyt kärsii, on yhtä tuhoisa asutpa sitten hänen kanssaan tai et. Mutta yksin jääminen, yksin selviytyminen voi vauhdittaa hänen haluaan raitistua.
Ja, jos hänelle sellainen halu sitten tulee, kannattaa jättää kaikki kepulikonstit suosiolla väliin. Kokemuksella taas sanon, ainoa varma konsti raitistua on Minnesota-hoito. Tietoa saat ihan netistä. Suosittelen!!!
 

Yhteistyössä