Jätänkö ukon vai katonko vielä? (alkoholisti)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Liian kilttikö?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Mamahemuli:
Alkuperäinen kirjoittaja Hörölä:
[alkoholismi on muuten valitettavasti "perinnöllistä"

Kissan viikset on. Taipumus alkoholismiin saattaa olla joillakin mittareilla tarkasteltuna perinnöllistä, mutta useimmiten selittäjänä on kylläkin vain ja ainoastaan opitut tavat ja käytös kuin geeniperimä.

Ikävä kyllä tuo taipumus pitää vaan sisällään selkärangattoman ihmisen. Tämmöinen ihminen keksii loputtomasti selityksiä miksi kaikki muut paitsi hän itse on vaikuttamassa juomiseen. Näille ihmisille on lähes mahdotonta mennä peilin eteen ja todeta, että jeppe juo vaan siksi, ettei osaa kantaa vastuuta - normaalisti yhtään mistään.

Nyt mammahemuli on niin väärässä, että mä näöen punaista, jotta näin tyhmiä ja asiasta mitään tietämättömiä ihmisiä Suomesta vielä löytyy :/ .
Alkoholismi on etenevä sairaus, jonka kanssa voi oppia elämään niin, ettei se häiritse elämää, mutta josta ei voi parantua. Esimerkkejä siitä, miten yksi saunakalja johtaa parin päivän känniin on pilvin pimein.
Samoin esimerkkejä siitä, että elämäntapajuopot, siis nämä selkärangattomat jepet jotka juovat, eivät ole riippuvaisia alkoholista, vaan lopettavat juomien naps vaan, kun saavat siihen syyn. Mä kuulun itse ihmisiin, jotka ovat ikävuodet 15-27 vetäneet viinaa kaksinkjäsin yli kaikkien normaali suurkuluttajan rajopitusten, mutta se vaan lakkas huvittamasta.
Olen naimisissa ihmisen kanssa, joka tiesi jo parikymppisenä olevansa alkoholisti, vaikka ei käyttäny silloin viinaa yhtään sen enempä kun kaveritkaan. Hän vaan tunti, että ei hallitse sitä, ei voi päättää itse paljonko juo ja tulee kännisekoiluja. Kesti 7-8 vuotta, ennen kun mä aloin uskoa hänen juttujaan alkoholiongelmasta, koska se ei siinä juovassa porukasa näkyny päälle mitenkään, se tieto oli hänellä sisällä ja hän tunti sen suhteessaan alkoholiin.

Ja ap:lle: Alkoholisti eui voi muuttaa juomatottumuksiaan niin, että joku muu päättää kuinka kauan ja koska hän juo. Toimivampi vaihtoehto, jos toiaan ei erota halua, on kaki asuntoa ja diili, että toiseen ei ole mitään asiaa humalassa ja humalasa ei saa edes soittaa. Alkoholisti on kuin pikkulapsi, se tarvitsee selkeät rajat, joista ei voi joustaa tuumaakaan. Alusta alkaen elämä on suunniteltava sen viinan ehdoila ja nin että sinä et joudu siitä kärsimään.
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/
http://www.minnesota-hoito.fi/
T%uossa kaksi linkkiä, joista saat tietoa alkoholismista ratkaisusi tueksi. Lisäksi voit käydä AA:n sivuilla. Valitettavasti mun käsitys A-klinikasta on, ettei paikalla ole muuta virkaa kun se, että se on helppo ensimmäinen askel ongelman tunnustamisessa, koska sieltä saa "kun syöt näitä nappeja, sinusta tulee kohtuukäyttäjä"-hoitoa, eikä tarvi heti kohdata sitä todellisuutta, että ainoa ratkaisu on joko raittius tai hiekkahoito. Mieheni meni A-klinikalle ja sanoi, että olisi varmaan aika harkita totaali lopettamista. Parikymppinen tyttö antoi juomatapojen seuranta kaavakkeen ja Naltrexon reseptin ja kertoi että nykyään on oikein hyviä lääkkeitä, ei tarvi lopettaa kokonaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
mulle tulee lähinnä mieleen että ei miehes oikeesti rakasta sua, jos rakastaisi haluaisi hän sun parasta!! sie kannat teidän lasta ja kärsit siitä aiheutuvat vaivat, kyllä siinä rakastava mies toimisi toisin. sinä olet varmasti rakastettava ja ansaiset paremman miehen. tiedän sun tunteesi mun ex ei juoppo ollut mutta rahapeliriippuvainen ja silloin raskausaika oli jotain ihan hirveää, aina uskoin selitykset ja anteekspyynnöt ja lupaukset ja AINA ne petettiin se oli jotain niin kuluttavaa että ei ole tosikaan. mutta kun mies oli niin ihana (mukamas), onneksi se jätti minut mä en ois sitä pystynyt tekee. ja näin jälkikäteen ajateltuna pirun hyvä että lähti. se suhde vaan satutti.

ja mitä tulee siihen että löytääkö sitä miestä kun on lapsi, kyllä minä ainakin löysin ihanan miehen rinnalleni :heart: voimia sulle ansaittette lapsen kanssa hyvän miehen, tasapainoisen elämän.

Minäkin löysin tosi hyvän miehen kahden pienen lapsen kanssa. Tosin lapset olivat isällä (joka EI ollut alkoholisti, vaan ihan mukava isä), joka toinen viikonloppu eli saatoin tavata ihmisiä. Sinun kohdallasi olisi apua saatava esim. isovanhemmilta. Juopolle ei vauvaa voi jättää. Älä jää suhteeseen noin vaikeasti ongelmaisen miehen kanssa. Ansaitsette parempaa lapsesi kanssa. Kannattaa harkita jo tässä vaiheessa itsellesi esim. ammatti-ihmisen tukea, sillä mikäli olet riippuvainen läheisestä ihmissuhteesta, irrottautuminen voi olla tavanomaistakin raskaampaa ja siinä ulkopuolisen tuki on suureksi avuksi - etkä sitten palaa suhteeseen epäuskon hetkellä....

 
Nää on vaikeita juttuja, oma isäni oli alkoholisti mutta pääsi kuiville ennen esikoisen syntymää. Sisko jaksoi uskoa 10v alkoholisti miestään ja lähti, mies edelleen juo. Kummitäti jaksoi kunnes lapset alkoivat olla aikusia, sitten lähti ja pojissa näkyy jäljet. Ja viina tappoi sen miehen. Mitä isästä ja näistä muista tiedän niin kukaan ulkopuolinen ei voi alkoholistia muuttaa ellei itsellä ole kylliksi tahtoa ja sittenkin se on kovatyö, mitään sovittua viinamäärää ei ole, joko alkoholisti juo tai ei ollenkaan koske. Surettaa ne siskon menetetyt vuodet oman elämänsä suhteen, löys onneksi uuden ja nykyään on onnellisessa suhteessa.
 

Yhteistyössä