jokin on pielessä mutta mikä?

[hukkapiilo]

Olen ollut avoliitossa puolitoista vuotta, jossa päällisin puolin kaikki tuntuu olevan kunnossa. Meillä ei ole rahahuolia, molemmat on töissä, maksamme asuntoa pois, harrastamme yhdessä ja erikseen. Tapaamme ystäviä ja perhettä. Arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat käyvät yksiin. Mutta kun olemme kahdestaan kotona olen masentunut ja riitelemme usein. Mieheni on vastuuntuntoinen, hauska, rehellinen ja suoraselkäinen. Kuitenkin hän saa oloni todella kurjaksi ajoittain. Koen, että hän hallitsee ja kiristää minua. Jos aiomme esim. tehdä jotain yhdessä, hän ei suostu tekemään asiaa ennenkuin olen tehnyt jotain mitä hän haluaa minun tekevän (esim. vaihdamme saunanlauteet, mutta viime tingassa hän ei suostu vaihtamaan saunanlauteita, ellen minä välittömästi opettele porakoneen käyttöä ja irroita yksinäni yhden laudan ennenkuin voimme alkaa toimiin yhdessä) . Jos ajaudumme riitaan asiasta, minä hermostun ja alan itkemään, olen heti koeajalla suhteessa sillä en osaa käyttäytyä "luotettavalla tavalla". Olen sanonut, että pidän tälläistä käytöstä kiristämisenä ja hallitsemisena, mutta sille hän vain nauraa ja sanoo sen olevan minun oman mielikuvitukseni tuotetta. En usko, että mieheni on narsisti mutta jotain on pielessä. Tämä käytös ei uloitu esimerkiksi minun menemisiin tai raha-asioiden valvomiseen. Mutta en osaa avata keskustelua hänen kanssaan ilman riitaa. Onko kenelläkään minkäänlaisia vastaavanlaisia kokemuksia/neuvoja/apuja? Olisin kiitollinen.

 

[minävain42]

Kyllä tuollanen käytös viittaa narsistiseen luonteenpiirteeseen - kyseessä ei silti tarvitse olla "täydellinen" narsisti. Minun mieheni käyttäytyy aivan samoin.Vaatii milloin mitäkin, ja sanoissaan joutuu olemaan todella varovainen tai saa mahdottoman riidan aikaiseksi.Olen ajan kuluessa oppinut varomaan enkä lähde väittämään vastaan vaikka mieli tekisi- en jaksa turhia riitoja.Toisaalta koen että on rakkaudesta pois kun ei voi avoimesti ja pelkäämättä puhua mitä mielessä on.Mies loukkaantuu milloin mistäkin , vaikka en edes tarkoita pahalla.Hän sanoo haluavansa mielellään keskustella asioista mutta ei mistään asiasta voi puhua kun heti on ilmiriita.Minä olen hänen mukaansa riidan aloittaja, ja epästabiili ihminen!Kaikki muut tuntemani ihmiset pitävät minua hyvinkin kilttinä eikä laisinkaan epätasapainoisena.Joten tiedän varsin hyvin mistä puhut.Itse en keksi mitään "parannuskeinoa" mutta jos rakkautta riittää niin täytyy vaan yrittää tasapainoilla sanoilla ja teoilla niin että toinen pysyy hyväntuulisena.Raskasta välillä.Itse en kuitenkaan vielä ole luovuttamassa.Olen tosin pitänyt pari puhuttelua ja antanut hänen ymmärtää että maailmani ei kaadu vaikka eroaisimme - vaadin että minua kohdellaan hyvin.Siihen hän vastaa tapansa mukaan että häntäkin pitää kohdella hyvin!!! Tsemppiä , ja jos tilanne alkaa ahdistaa liiaksi niin juostaan...

 

[hukkapiilo]

Kuullostaa tutulle. Varsinkin tuo kun kerroit vaativasi, että sinua kohdellaan hyvin, johon hän vastaa että häntäkin pitää kohdella hyvin. Olisi voinut olla meidän katon alla tapahtunut. Meillä tosiaan menee hyvin niin kauan kun jaksan tasapainoitella ja toimia hänen normien mukaan mutta jos astun laatikon ulkopuolelle, riita, tai ainakin kova arvostelu tms. on valmis. Sanotaanko näin, että silloin kun olemme sovussa ja asiat sujuvat leppoisasti, hän on mitä rakastavin ja mukavin ihminen. Mutta jos suututan hänet tai hän pettyy minuun hän on aika julma tyranni. Rakkautta riittää, varsinkin sille ihanalle ihmiselle mutta tuo "tyrannius" meinaa vaan olla niin tolkuttoman raskasta! Tsemppiä sinullekkin ja kiitos vastauksesta!

 

[Er.Ja]

Miehesi kuulostaa pelottavalta.

 

[ei hyvä seuraa]

Kuulostaa kontrollifriikiltä. Perfektionistilta. Vaatii kaikessa aina täydellistä suoritusta. Tuollaisten ihmisten lähellä tulee helkutin ankea olo. Ihan kuin lapsella joka puki kengät vääriin jalkoihin tuikean tädin silmäillessä tapahtunutta: "Etkö taaskaan osannut..."

 

[pilke hukassa]

En tiedä onko tuo miehesi narsisti, mutta aikamoiselta elämäsi ankeuttajalta hän selvästi vaikuttaa. Tiedän hyvin tuon tunnelman mitä kuvailit ja voit olla varma, että se ei ihan helpolla muutu. Samaa tasaisen harmaata on ja rauha pysyy kunhan teet niin kuin mies haluaa. Jos sitten sinulla lopullisesti kärsivällisyys loppuu miehen määräilyyn ja typerään ja lapselliseen kiristämiseen niin siitä se sota alkaa. Sen jälkeen voit olla varma, että rauhaa ei ole enää yhtään.

Jos olet useimmiten miehen kanssa kahden kotona ollessasi masentunut se ei lupaa hyvää. Toisaalta tuollaisia vaiheita voi olla ihan hyvissä parisuhteissakin. Ota selvää onko tämä vain vaihe vai onko syytä huoleen.

Muistele mistä sinulle joskus pienenä tuli iloinen olo tai vaikka nuorena mikä sinut sai hymyilemään. Etsi elämääsi iloa. No ihmettelet varmaan mitä tämä selvittää suhteesi tulevaisuuden kannalta. Juttu on se, että kun sinä löydät elämääsi iloa niin katso miten mies siihen suhtautuu. Onko hän iloinen puolestasi ja yrittää itsekin löytää ilon aiheita, vai laittaako hän kapuloita rattaisiin ja yrittää pilata ilosi. Jos hän yrittää pilata ilosi niin sitten suosittelen miettimään uudestaan onko hän narsisti ja päättämään mitä haluat jatkossa tehdä.

 

[Toripolliisi]

Ole kapulan rattaissa tai peräti kaverisi silmässä..siis jos on hukassa...

 

[Vanha Noita]

Lopettaisitte nyt ton narsismin vääntämisen...

Aivan sama onko "hukkapiilon" mies narsisti vai ei. Jos "hukkapiilo" ei halua tai jaksa elää hänen kanssaan, valitsee hän toisin. Sitä, että oma läheinen on mahdollinen narsisti, ei kannata pohtia. Mitä se kellekään kuuluu? Sitä, haluaako olla ko. läheisen kanssa itse tekemisissä vai ei, kannattaa sen sijaan pohtia. Se on sellaista omasta elämästä vastuun ottamista.

"Hukkapiilon" miehen voin kuvitella kirjoittavan parisuhdeongelmistaan pohdiskelemalla "onkohan avovaimoni marttyyri?".

"Hukkapiilo",

Jos jokin on selvästi pielessä, mutta miehesi ei ole kanssasi samaa mieltä, pitäisiköhän sinun tehdä omia päätöksiä omasta elämästäsi?

 

[Karvaasti kokenut]

"Sitä, että oma läheinen on narsisti, ei kannata pohtia". Se, joka on elänyt narsistin kanssa, tietää varsin hyvin, että sitä ei voi työntää noin vain pois mielestä. Sillä narsisti on ovela kettu, joka osaa iskeä kaikkein arimpaan kohtaan. Ja saa elämän kaaokseen hallitsemalla toisen mieltä.

 

[mölkkypää]

Aina ja joka ikinen kerta tälläisessä tilanteessa se mies on tietenkin narsisti. Muuta vaihtoehtoahan nyt ei VOI olla olemassa. Jospa selitys voisi olla niinkin yksinkertainen että luonteenne eivät vain sovi yhteen.

 

[Western]

Minulla oli nuorempana kloppina pari vuotta vanhempi kaveri, siis poika jonka kanssa liikuimme saaristossa retkeillen. Hänen käytöksensä oli aivan miehesi käytöksen tyyppistä. Aina jotenkin ohjaili ja piti tehdä hänen ohjeidensa mukaan.
Kun tehtiin nuotiota niin minä hain puut, hän teki jotain mukavampaa sinnä aikaa.
Ja muutenkin ohjaili minut tekemään kaiken "epämukavan".

Noh, hänellä oli kyllä vanhempana ongelmia vaimonsakin kanssa. Vaimo poltti päreensä usein kun mukamas "joutui" aina tekemään kuten miehensä määräsi.
Aina tehtiin hänen ohjeittensa ja mieltymystensä mukaan.

No joo, eipä hänellä niitä kavereita sit kovin myöhemmin ollutkaan kun kaikki saivat tarpeekseen.

 

[pääsin eroon narsistista]

"Sitä, että oma läheinen on narsisti, ei kannata pohtia". Se, joka on elänyt narsistin kanssa, tietää varsin hyvin, että sitä ei voi työntää noin vain pois mielestä. Sillä narsisti on ovela kettu, joka osaa iskeä kaikkein arimpaan kohtaan. Ja saa elämän kaaokseen hallitsemalla toisen mieltä.

Juuri näin! Varsinkin toi viimeinen lause tiivistää kaiken.

 

[hukkapiilo]

Tarkoitukseni ei tosiaan ollut pohtia sitä, onko avomieheni narsisti. Nostin asiankulman vain sen takia esille, että uskoin ennemmin tai myöhemmin jonkun näkevän tilanteemme mahdollisesti siltä kannalta. Ja en siis usko mieheni olevan narsisti. Olen enemmänkin hämmentynyt tilanteestamme kotona, sillä minun mielestäni avomieheni käytös on jonkinlaista kiristämistä tai hallitsemista. Usein koen olevani kuin jokin "opetuslapsi", jota hän opettaa, jotta kelpaisin hänelle paremmin. Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan mutta hän sanoo kaiken olevan minun mielikuvitukseni tuotetta.

Minä näen avomieheni asenteen näin: 'me ei tehdä mitään, ennenkuin sinä teet niinkuin pyydän tai asia jää kokonaan tekemättä' - joka minun mielestäni muistuttaa kiristämistä? Sen sijaan hän kääntää sen näin (omin sanoin): 'minä en tee, koska minulla on oikeus kieltäytyä tekemästä, aivan kuten sinäkin juuri käytit oikeuttasi kieltäytyä tekemästä.' - vaikka olisimme juurikin aiemmin sopineet tekevämme asiat yhdessä, ilman minkäänlaista riitaa. Hämmentävää.

Jokatapauksessa, Vanha Noita, sinulla on jonkinlainen pointti viestissäsi kun kirjoitat että pitäisi tehdä omia päätöksiä omasta elämästä. Niitä olen tässä juurikin tekemässä mutta kuten aiemmin kirjoitin, koen tilanteen hämmentävänä ja siksi kaipailisin ihan "puolueettomia" mielipiteitä asiasta.

 

[ei hyvä seuraa]

Onko miehesi ainoa lapsi? Erosivatko hänen vanhempansa hänen oltua pieni?

 

[hukkapiilo]

Ei kumpaakaan, perheen kuopus, vanhemmat olleet naimisissa yli 40 vuotta ja käsittääkseni suht. onnellisina.

 

[ei hyvä seuraa]

Okei. Ajattelin ettet vaan ole sen miehen kanssa jonka kanssa nuoruudessani seurustelin. Kuulostaa ihan häneltä. Oli kovat jat hänen kanssaan, minulle se ihminen ei sopinut ollenkaan ja nyt matkan päästä en voi niitä vuosia elämässäni ymmärtää, siis sitä, että niitä vuosia kertyi niinkin monta :O

 

[voi ristus]

Voi vittu tuota keittiöpsykologiaa! Tai jopa keittiöpsykiatriaa. Jo heti ensimmäisessä vastauksessa kommentoija heitti kehiin "narsismi-kortin".

Onko sana "narsismi" sellainen avainsana, joka antaa jokaiselle seuraavalle vastaajalle oikeuden heittää paskasankon ap:n puolison päälle.

AP itse on nalkuttava ämmä, joka väsyksissään itse provosoi miehensä puhumaan kovilla sanoilla. Kun puhe ei vaikuta uusavuttomaan eukkoon, niin ottaahan siinä hertsiä mies kuin mies! Kele!

AP:llä on kunnon suomalainen mies, joka on käynyt ilmeisesti armeijan, jossa opetetaan tumpeloille rautalangasta vääntäen - toisille rautakangesta vääntäen - oikeat työmallit. Niin!

Lopettakaa paskapuhe narsisteista. Pääsiäisen aikaan narsisseja voi tuoda päivällispöytään lammaskaaliateriaa koristamaan.

 

[Valkan friidu]

ihan vaan tavallinen kiristäjä, noitahan muissakin kuin parisuhteissa löytyy (vanhenevat vanhemmat, lapset jne.)

Kunnon mieheltä vaikuttaa kaikkineen, mutta käsitys naisen asemasta sinä paljon puhuttuna tasavertaisena kaverina puuttuu.

Kyllä tommosten kanssa juttuun tulee, mutta ellei jälkikasvua ole niin kannattaa miettiä onko syytä. Eli ellet ole minkäänlaisessa riippuvuussuhteessa (tai vaikka olisitkin) häneen niin paappa paappa pa papa paappa harkintaan. Se, että joutuu olemaan tyyliin "oonko mä nyt hyvin sano entinenkin likka" ei ole hyvä!

Kaikkinaisissa ihmissuhteissa parisellaisesta puhumattakaan ei ole kivaa, jos pitää jännittää. Voi sitä vieraiden läsnäollessa olla olevinaan jotain muuta, mutta oman läheisen - sen jonka lähellä pitäisi olla helppo hengittää ja puhua ja vaikka tilanteen vaatiessa pierahtaa - kanssa pitää olla pelotonta ja rentoa.

Yhdessäolon liima on tyyli "viittaamme kintaalla päivän peiliin " sekä yhteinen räkättäminen.

 

[Kysyjä-K]

Voi vittu tuota keittiöpsykologiaa! Tai jopa keittiöpsykiatriaa. Jo heti ensimmäisessä vastauksessa kommentoija heitti kehiin "narsismi-kortin".

Onko sana "narsismi" sellainen avainsana, joka antaa jokaiselle seuraavalle vastaajalle oikeuden heittää paskasankon ap:n puolison päälle.

AP itse on nalkuttava ämmä, joka väsyksissään itse provosoi miehensä puhumaan kovilla sanoilla. Kun puhe ei vaikuta uusavuttomaan eukkoon, niin ottaahan siinä hertsiä mies kuin mies! Kele!

AP:llä on kunnon suomalainen mies, joka on käynyt ilmeisesti armeijan, jossa opetetaan tumpeloille rautalangasta vääntäen - toisille rautakangesta vääntäen - oikeat työmallit. Niin!

Lopettakaa paskapuhe narsisteista. Pääsiäisen aikaan narsisseja voi tuoda päivällispöytään lammaskaaliateriaa koristamaan.

MIes on näissä keskusteluissa hyvin helposti aina tuo narsisti jos on pedantti ja haluaa että asiat tehdään niin kuin hän haluaa (en sano ettei oikesti vaarallisiakin narsisteja olisi olemassa). Mutta jos nuo ominaisuudet ovat naisessa niin hän on vain ihan tavallinen nainen jolla onkin melkein velvollisuus katsoa että mies vaikka siivoaa kuten nainen haluaa. Mieshän ei noita voi oikein tehdä. Tuo "Justiina-tyyppi" on nähty lähinnä huvittavana ja tossun alla oleva mies kurjana raukkana jolta puuttuu oma tahto. Mutta mitä muuta tuollainen toisen tossun alle painava nainen on kuin narsisti? Mutta jostain syystä se on vain tahdottoman miehen vika että alistuu...

 

[sipulinuttura]

On vaikea sanoa, mistä miehesi käytös johtuu. Ehkä miehesi stressaavassa tilanteessa käyttäytyy järjenvastaisesti ja hän saattaa pelätä, että hän antaa suhteelle enemmän kuin sinä, jolloin hän kokee, että hänen pitää saada koko ajan olla suhteessa niskan päällä. Ehkä kyse on huonosta itseluottamuksesta ja siitä, että hän ei luota ihan täysin siihen, että sinä olet kaikissa tilanteissa "nöyrä alamainen". Voihan se olla, että isompien sisarusten "simputus" tai vanhempien välinen vaikea suhde ovat saaneet miehen oppimaan väärän tavan reagoida.

Koetko kuitenkin, että miehesi rakastaa sinua ja että esim. sängyssä hän antaa ihan mielellään sinulle nautintoa miettimättä koko ajan, että onko hän "voitolla" vai onko hän antanut sinulle mielestään liikaa nautintoa/hellyyttä tms? Parisuhteessa pitäisi puhaltaa yhteen hiileen eikä niin, että kilpaillaan siitä, kumpi on parempi puoliso ja sen vuoksi pitäisi jotenkin toisen huomioida ja antaa tasoitusta.

Minusta yksi ikävä piirre suhteenne kuvaamisessa on se, että mies ei hyväksy sinun tunteitasi. Jos sinusta tuntuu, että mies kontrolloi sinua, niin sinulla on oikeus tuntea niin. Teillä on välittömästi riitatilanne, koska sinusta tuntuu pahalta ja mies vähättelee tilannetta. Tilanteesta puuttuu kokonaan myötätunto, sovittelu ja se, että osataan rakentavasti ratkaista riita. Tietysti saa olla eri mieltä, mutta niistä ongelmista pitäisi pystyä sopimaan. Kompromissitaito on ihan välttämätön.

Suhteenne on vielä ihan tuore, joten vaikuttaa huolestuttavalta, jos teillä on jo noin isoja riitoja, joita ei saada ratkottua. Älä vain tee sitä virhettä, että kuvittelet naimisiinmenon tai lasten hankinnan ratkaisevan ongelmia!!! Maton alle lakaisu on aina huono tapa vähätellä riitoja, koska tilanne räjähtää jossakin vaiheessa käsiin, kun sietokyky on täynnä.

Voit lukea joitakin parisuhdekirjoja miehen ja naisen välisestä vuorovaikutuksesta, voitte käydä parisuhdeneuvojalla tai voitte yrittää ratkaista välejänne puhumalla tai kirjoittamalla (esim. sähköpostit, kirjeet, mesetys). Puhuminen on helpointa, mutta silloin helposti uraudutaan toistamaan vanhoja riitoja eikä saada tilannetta rauhoittumaan, jotta saataisi riita poikki. Jos haluat käsitellä aihetta puhumalla, niin sinun ehkä kannattaisi kuitenkin itse vaikkapa kirjoittaa paperille tuntemuksiasi, jotta osaat paremmin perustella asiaa miehellesi (Mikä miehen käytöksessä ärsyttää? Mitä hän voisi tehdä toisin? Mitä haluat parisuhteelta? Mitä sinä olet valmis tekemään toisin?)

 

[Tällaista kokemusta]

Okei. Ajattelin ettet vaan ole sen miehen kanssa jonka kanssa nuoruudessani seurustelin. Kuulostaa ihan häneltä. Oli kovat jat hänen kanssaan, minulle se ihminen ei sopinut ollenkaan ja nyt matkan päästä en voi niitä vuosia elämässäni ymmärtää, siis sitä, että niitä vuosia kertyi niinkin monta :O

Minulla myös samantapainen kokemus miehestä jonka vanhemmat olivat eronneet suunnilleen heti hänen synnyttyään. Seurustelimme pienen aikaa ja tuollaisia "outoja" piirteitä tuli hänessäkin esiin jo heti alkuun. Jos meidän piti esimerkiksi tehdä yhdessä jotain, hän esitti minulle ensin vaatimuksen mitä minun piti tehdä jotta se onnistuisi. Jos en pitänyt hänen ehdotuksestaan meni koko suunnitelma pieleen emmekä sitten tehneet niin kuin oli sovittu koska minä en suostunut toimimaan kuten hän toivoi (samoin kuin ap:nkin tapauksessa). Kaverinsa kanssa hän kyllä toteutti saman suunnitelman vaatimatta häneltä samaa kuin minulta.

Tämä mies oli muutenkin tosi jyrkkä mielipiteissään ja tuntui että hän ei ymmärtänyt lainkaan sellaisia ihmisiä jotka tekivät asioita toisin kuin hän. Todella tuomitseva totuuden torvi.
Kerran minulla oli erikoisemmat aurinkolasit silmillä joista itse pidin ja mies meni melkein shokkiin niiden takia ja otti ne heti pois päästäni kun ensin oli kauhistellut kamalia lasejani. Kukaan muu ei ole koskaan päättänyt puolestani minkälaisia laseja saan käyttää eikä ainakaan ottanut niitä pois päästäni jos ei sattuisi itse niistä pitämään. No, tämä suhde päättyi aika pian miehen aloitteesta. En tainnut läpäistä tiukkaa seulaa.

 

[hukkapiilo]

Avomieheni ei ole ns. pedantti. Itseasiassa hän on hyvinkin rennonletkeä suhtautuessaan esim. kodin siivoamiseen yms. Ja hän on itse sanonut, ettei ota stressiä esim. siisteydestä, kodista jne. Ja on myös sanonut, ettei minun tarvitse stressata niistä asioista. Kyseessä on enemmänkin tälläinen yhtäkkinen kiristäminen/hallinta, mikä tulee usein täysin puun takaa. Voi olla, että olemme sopineet asioista ja kun alamme toimiin, hän keksii jonkun asian minkä minun on PAKKO tehdä, muuten emme tee OLLENKAAN. Kyse ei siis ole esim. tehtävänjaosta. En todellakaan pidä itseäni nalkuttavana ämmänä. Yleensä kieltäydyn ja naurahdan että eiköhän me voitaisi tehdä nämä asiat ihan kuten aiemmin aiomme, eikä tästä tarvitse tehdä lapsellista "minä en tee, jos et sinäkään"- vääntöä. Mutta ei, hän on täysin järkähtämätön ja suhtautuu kylmästi myös kompromissiyrityksiin. Ei hirveästi jää vaihtoehtoja jos hommat pitää saada tehtyä.

Miehelläni on tarve olla perheen pää ja saa minun puolestani myös olla sitä, kunhan ei kohtele minua kuin "alamaistaan" Koen käytöksen nimenomaan tasavertaisuuden ja kunnioituksen puuttumisena. Muuten asiamme ovat suht ok, makuuhuoneen puolella hän on hyvinkin huomaavainen ja osallistuu kodin arkeen ihan kiitettävällä tavalla. Mutta nämä ihmeelliset kiristämiset (joita ei siis hänen mielestä ole olemassakaan ja hermostuu aivan valtavasti jos sanon kokevani niin) on jotain sellaista, mihin en osaa suhtautua. Parisuhdekirjoja olen lukenut ja myös hän on suostunut niitä vilkaisemaan ja yritän ottaa neuvoista vaarin mutta kuten sipulinuttura kirjoitti; avomieheni ei hyväksy minun tunteita = dead end?

 

[styrängi]

Miksi edes yrität kompromissia. Mä sanoisin tossa tilanteessa hyvin napakasti, että HYVÄ ON, EI SITTEN TEHDÄ! Ja mököttäisin päälle.

 

[Entinen orja]

Sama tuli itsellenikin mieleen, voit sanoa, ei tehdä sitten....voit lähteä vaikka kaupungille kahville tai olla tekemättä mitään. Katso, miten miehesi suhtautuu, kun et enää alakaan orjaksi. Useimmat työt voivat odottaa kuukausiakin, esim. saunanlauteet, maalaushommat ja sen sellaiset. Eri asia on tietenkin vuotava vesijohto tai särkynyt ikkuna tmv.

 

[Dead end]

Kyllä se aika Dead Endiltä vaikuttaa, kun toisen tunteita ei hyväksytä. Sehän on loppupeleissä suuri ongelma. Miten muka riitoja ja erimielisyyksiä voi yrittää lähteä ratkomaan, jos toinen vähättelee toisen osapuolen tunteet. Silloinhan ongelmaa ei ikäänkuin ole olemassa.

Vähätteleekö hän jossain muissa asioissa sinun tunteita? Minkälaisista muista kiristämisistä on kyse? Ajattelin vain, että liittyykö ne kaikki kotitöihin, remontteihin vai myös yhteiseen harrastukseen ja tekemiseen...