Meillä on lelujen suhteen tämä ongelma, että pojasta olisi kyllä aivan ihanan kivaa saada kaveri / paras ystävä kylään, MUTTA lelujen jakaminen on todella vaikeaa.
Osasyy siihen on se, että kaverit - esikouluikää lähentelevät pojat - leikkivät aika rajusti ja vauhdikkaasti ja lelut menevät rikki! Autoista lähtee pyörät jne tms.
Omani on hyvin tarkka, leikeissään rauhallisempaa lajiketta.
Irronneista traktorin hyteistä ja renkaista tulee sitten itkua.
Isommat kaverit taas istuivat metallisen polkuauton konepellin päälle, konepelti lytyssä. Omakin sitten hoksasi, että hei, nänkin voi tehdä - kun siihen asti ei moinen ollut mielessä käynytkään.
Pihalla sitten harmittelin miehelle, että ensi kerralla laitetaan tämä lelu varastoon tai jään tarkemmin seuraamaan ettei mene överiksi homma. .. taisi naapuri kuulla, sen jälkeen ei lapsia ole meidän pihalla näkynyt, eikä omanikaan saa mennä enää heille !! ??
Olen sitä mieltä että terveen itsekäs saa olla, kaikkea ei tarvite jakaa. Yleensä tiedämme etukäteen kun kavereita on tulossa ja käymme läpi millä lelulla ei halua heidän leikkivän, ne laitetaan kaappiin ja keskustellaan siitä, että on annettava lainata ja leikkiä....
Naapurin kakaroiden suhteen ihmettelen, onko todellakin niin että kaikki pitää jakaa ja kaikki pitää hyväksyä ja sallia??!