Jos olet hyvä matikassa? Tai huono?

[ggg]

Mulla on matikassa se ongelma, että jos tehtävä poikkeaa edes vähän niistä opetelluista tehtävistä, edes vähän, niin menee pasmat sekaisin. Eli opettelin kyllä kovasti; pänttäsin kaavat, opettelin kirjan tehtävät jne. Ne osasinkin. Mutta jos opettaja oli tehnyt hiemankaan soveltavan tehtävän niin siihen jäi.

Kielissä ja lukuaineissa loistin, matikka, fysiikka, kemia olivat heikkoja.

 

[tsuba]

Olen kiitollinen peruskoulunja lukion opettajilleni. Samaa ei voi sanoa yliopiston proffista, jos olisin ensimmäisen kerran kuullut integroinnista ja derivoinnista heidän opettamaanaan, niin en olisi tajunnut yhtään mitään, jostain syystä pedagogiset taidot 0.

Oliskohan syynä, että pedagogian opintoja takana 0.

 

[pointti]

Mulle on aina jankuttanut äiti että mulla on huono matikkapää. Eräs psykologi kysyi yhden luennon aikana että ne kellä on huono matikkapää nostaa kätensä ylös. No minä ja pari muuta nosti häpeillen käden ylös ja sen jälkeen tämä leidi sanoi että voisko joku näyttää mulle sen tai tuoda tänne sellaisen huonon matikkapään Sellaista ei kuulemma ole olemassakaan On vain peruskoulussa liian pienessä ajassa opetettuja asioita, joihin olisi ihmiset tarvinneet lisää aikaa oppia. Kaikki ei opi asioita yhtä nopeasti ja toiset oppii asiat eri lailla ja oli puhetta esim. käsillä oppijoista( oppii tekkemällä käsillään ) toiset oppii lukemalla jne.. Eli pitäisi löytää se oma vahvuus millä tavalla oppii jonkun asian ja sitten hyödyntää sitä.

 

[juuh]

Totesin, että aivokapasiteettini ei siihen ollut riittävä, vaikka kyllä mielestäni peruskoulun matikan opettamiseen se riittäisi mainiosti...

Hmmm... nyt sä aliarvioit matematiikan opetusta. Kyllä hyvän opettajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on vahva aineenhallinta. Sitä sinulla ei selkeästi ole, koska peruskurssitkin olivat hankalia. matematiikka vaatii paneutumista, mutta kyllä luokanopettajan opintoihin liittyvät opinnot pitäisi pystyä tekemään siinä missä bilsat ym. jos vaan riittävästi kykyjä on tai motivaatiota. Jollei ole, on parempi jättää se homma muille.

 

[Huom]

Mä en ole koskaan tajunnu, että matikkaa vois lukea. Mun mielestä sitä ymmärtää tai ei, mä en ole koskaan pystyny asioiden ulkoa opetteluun vaan mun on pitäny ymmärtää ne. Matikassa olen kai aika keskinkertainen 8-9 arvosanoja.

Minä olen aina ollut suht hyvä matikassa, mutta laiska.
Siirryin lukiossa lyhyeen matikkaan, josta kävelin läpi tekemättä yhtään mitään ja kirjoitin siitä L:n.
Lukioaikaisen laiskuuteni vuoksi jouduinkin sitten yliopistossa matikan pakollista approa suorittaessani testaamaan niitä istumalihaksia oikein urakalla eli lukemaan, opettelemaan ja yrittämään ymmärtää.

 

[Lilii lisänimetön]

Olen kiitollinen peruskoulunja lukion opettajilleni. Samaa ei voi sanoa yliopiston proffista, jos olisin ensimmäisen kerran kuullut integroinnista ja derivoinnista heidän opettamaanaan, niin en olisi tajunnut yhtään mitään, jostain syystä pedagogiset taidot 0.

Oliskohan syynä, että pedagogian opintoja takana 0.

 

[vieras]

luokanopettajan opintoihin liittyvät matikan opinnot on kyllä kuule ihan iisi juttu. Tarkoitin ihan niitä cum laude - opintoja (eli ent. 35 ov). Appro (15 ov) meni vielä suht helposti, mutta cum laude -opinnot (eli aineenopettajan kelpoisuuden antavat opinnot) ei olekaan ihan helppo juttu... Verrattuna peruskoulun (tai edes lukion) matikan aihekokonaisuuksiin ne yliopiston matikat hyppää aika paljon korkeammalle tasolle. Olen opena sitä mieltä, että matikan aineopettajan kelpoisuuden antamat opinnot voisivat olla jotain muutakin kuin todistamista... Niillä opinnoilla ei tule välttämättä hyvää yläkoulun matikan opettajaa...

 

[xxx]

Minä sanoisin, että matikassa on kyse harjoittelusta. Kun ne säännöt eivät muutu, ts. ei ole poikkeuksen poikkeuksia kaavassa kuten vaikka kielissä on.

Ei ole kyse, ei varmasti. Mulla on kaikki muut aineet ollu aina 9-10, kielet, lukuaineet, taideaineet.... Mut matikka hädintuskin 5.

Mä olen järjettömän ahkera jayritin vuosikaudet painaa asioita mieleen, kerrata ja kerrata. aina ne painuivat pintamuistiin ja sieltä pois. Harjoittelusta ei ollut mtn apua. Helppo on sanoa jos itse on hyvä :/ Uskon myös siihen että jollei osaa kieliä niin niitä ei vaan välttämättä koskaan opi vaikka kuin yrittäis. Mieheni reputti ruotsin monta kertaa.

Me pitää hoksata ja painaa mieleen, jos et ymmärrä miten kaava lasketaan se on vaikea muistaa ulkoa. Ja kun oppii perusasiat niin osaa laskee laskun kun laskun.

luitko sä yhtään mitä mä kirjotin? nimenomaan treenasin ja yritin painaa mieleen. ärsyttävää että tullaan sanomaan että se on ihan pala kakkua kun se ei ole niin.

Jos ei ymmärrä mitä opettelee, ei niitä voi painaa päähän. Itse taas en osaa kieliä, koska en ole ikinä jaksanut niitä lukea.

 

[Rigel]

luokanopettajan opintoihin liittyvät matikan opinnot on kyllä kuule ihan iisi juttu. Tarkoitin ihan niitä cum laude - opintoja (eli ent. 35 ov). Appro (15 ov) meni vielä suht helposti, mutta cum laude -opinnot (eli aineenopettajan kelpoisuuden antavat opinnot) ei olekaan ihan helppo juttu... Verrattuna peruskoulun (tai edes lukion) matikan aihekokonaisuuksiin ne yliopiston matikat hyppää aika paljon korkeammalle tasolle. Olen opena sitä mieltä, että matikan aineopettajan kelpoisuuden antamat opinnot voisivat olla jotain muutakin kuin todistamista... Niillä opinnoilla ei tule välttämättä hyvää yläkoulun matikan opettajaa...

No ei tulekaan, eikä pätevyyttä siksi saakaan niillä. Hyviä opettajia pitäisi tulla sieltä, missä opettajanpätevyys hankitaan, eli kasvatustieteen laitokselta ja harjoittelukouluista.

 

[xxx]

Musta matikassa on enemmän kyse loogisesta päättelykyvystä kuin kaavojen ulkoa pänttäämisestä. Fysiikan laeissa ja esim fysiikan laskuissa kyse on myös siitä, että osaa loogisesti ajatella, mitkä asiat vaikuttavat mihinkin tai että esim. millaisista asioista jokin kokonaisuus muodostuu. Kaavat ovat vain pieni apukeino. Tosin nekin alkavat puhua syvällisemmin kun oikeasti ymmärtää ne asiat ;D *friikki*

eli jos pänttää vaan kaavoja ulkoa eikä ymmärrä mitä laskee, niin ei sillä pitkälle pötki. Pitää juuri ymmärtää mitä tekee ja mihin tähtää..

 

[vieras]

Kasvatustieteen laitokselta ei tule matikan opea, ellei ole tehnyt sitä 35 ov aineopintokokonaisuutta matikassa...

 

[Rigel]

luokanopettajan opintoihin liittyvät matikan opinnot on kyllä kuule ihan iisi juttu. Tarkoitin ihan niitä cum laude - opintoja (eli ent. 35 ov). Appro (15 ov) meni vielä suht helposti, mutta cum laude -opinnot (eli aineenopettajan kelpoisuuden antavat opinnot) ei olekaan ihan helppo juttu... Verrattuna peruskoulun (tai edes lukion) matikan aihekokonaisuuksiin ne yliopiston matikat hyppää aika paljon korkeammalle tasolle. Olen opena sitä mieltä, että matikan aineopettajan kelpoisuuden antamat opinnot voisivat olla jotain muutakin kuin todistamista... Niillä opinnoilla ei tule välttämättä hyvää yläkoulun matikan opettajaa...

Vielä tähän sen verran, että kun se sama koulutus pätevöittää sekä yläkouluun että lukioon, niin kyllä lukiotason matematiikkaan (ja myös fysiikkaan, jota moni mat.ope opettaa toisena aineenaan) on ihan tarpeellista opiskella matematiikkaa melko syvällisesti. Heppoista on opetus, jos lukiolaisille vain jaetaan sitä tietoa, millä mistäkin tehtävätyypistä selviää.

 

[tsuba]

luokanopettajan opintoihin liittyvät matikan opinnot on kyllä kuule ihan iisi juttu. Tarkoitin ihan niitä cum laude - opintoja (eli ent. 35 ov). Appro (15 ov) meni vielä suht helposti, mutta cum laude -opinnot (eli aineenopettajan kelpoisuuden antavat opinnot) ei olekaan ihan helppo juttu... Verrattuna peruskoulun (tai edes lukion) matikan aihekokonaisuuksiin ne yliopiston matikat hyppää aika paljon korkeammalle tasolle. Olen opena sitä mieltä, että matikan aineopettajan kelpoisuuden antamat opinnot voisivat olla jotain muutakin kuin todistamista... Niillä opinnoilla ei tule välttämättä hyvää yläkoulun matikan opettajaa...

No ei tulekaan, eikä pätevyyttä siksi saakaan niillä. Hyviä opettajia pitäisi tulla sieltä, missä opettajanpätevyys hankitaan, eli kasvatustieteen laitokselta ja harjoittelukouluista.

No kyllä yläkoulun matikan openkin on syytä tietää aineestaan cumun verran eli laajemmin kuin yläkoulun opseissa on... Mutta kyllä niitä hyviä opeja pitää tulla matikan laitokseltakin. Kasvatustieteet on vain osa ammattitaitoa.

 

[xxx]

Matikassa olen ollut aina hyvä vaikken enää lääkelaskuja osaisikaan, aikoinani sain 5: todistukseen siitä. Mulla on matikassa omat kaavani, joita kukaan muu ei ymmärrä Kielissä olen AINA ollut surkeaakin surkeampi vaikka sosionomin papereissa molemmat on 3... Ne tuli parilla preppauskurssilla :ashamed:

Sama, mäkin aina harjottelussa, kun joku lääkelasku piti jollekin hoitajelle laskea, niin laskin sen niin oudosti, että rupes huutaa puoli välissä etten mä voin niin laskee, mutta oikein aina meni.

 

[Rigel]

Kasvatustieteen laitokselta ei tule matikan opea, ellei ole tehnyt sitä 35 ov aineopintokokonaisuutta matikassa...

Eikä matematiikan laitokseltakaan, jos ei ole niitä kasvatustieteen opintoja.

 

[juuh]

luokanopettajan opintoihin liittyvät matikan opinnot on kyllä kuule ihan iisi juttu. Tarkoitin ihan niitä cum laude - opintoja (eli ent. 35 ov). Appro (15 ov) meni vielä suht helposti, mutta cum laude -opinnot (eli aineenopettajan kelpoisuuden antavat opinnot) ei olekaan ihan helppo juttu... Verrattuna peruskoulun (tai edes lukion) matikan aihekokonaisuuksiin ne yliopiston matikat hyppää aika paljon korkeammalle tasolle. Olen opena sitä mieltä, että matikan aineopettajan kelpoisuuden antamat opinnot voisivat olla jotain muutakin kuin todistamista... Niillä opinnoilla ei tule välttämättä hyvää yläkoulun matikan opettajaa...

No joo, tuota mieltä minäkin olin vielä viisi vuotta sitten. En ole enää... Kyllä vahva aineenhallinta on perusta kaikelle! Sitä en kiellä, etteikö aineenopettajan opintoihin pitäisi sisältyä myös erityyppisiä kursseja ja nimenomaan pedagogista puolta pitäisi opiskella huomattavasti enemmän, mutta en missään nimessä enää kyseenalaista yliopisto-opintojen laajutta, kuten aiemmin tein. Ja tämän kaiken taustalla on kymmenisen vuotta opetuskokemusta lukiossa ja peruskoulussa.

 

[Rigel]

No ei tulekaan, eikä pätevyyttä siksi saakaan niillä. Hyviä opettajia pitäisi tulla sieltä, missä opettajanpätevyys hankitaan, eli kasvatustieteen laitokselta ja harjoittelukouluista.

No kyllä yläkoulun matikan openkin on syytä tietää aineestaan cumun verran eli laajemmin kuin yläkoulun opseissa on... Mutta kyllä niitä hyviä opeja pitää tulla matikan laitokseltakin. Kasvatustieteet on vain osa ammattitaitoa.

Ei. Matematiikan laitokselta opettaja hankkii aineenhallinnan - opettajanpätevyyden ja taidot kasvatustieteen laitokselta.

 

[tsuba]

Kasvatustieteen laitokselta ei tule matikan opea, ellei ole tehnyt sitä 35 ov aineopintokokonaisuutta matikassa...

Eikä matematiikan laitokseltakaan, jos ei ole niitä kasvatustieteen opintoja.

Mä luulen, että todennäköisempää on, että se hyvä matikan ope tulee matikan laitokselta kuin kasvatustieteen laitokselta. Mutta molemmathan vaaditaan, että on pätevä ja lähinnä noita ensin mainittuja sitten palkataan epäpätevinä sijaisiksi ym.

 

[juuh]

No ei tulekaan, eikä pätevyyttä siksi saakaan niillä. Hyviä opettajia pitäisi tulla sieltä, missä opettajanpätevyys hankitaan, eli kasvatustieteen laitokselta ja harjoittelukouluista.

No kyllä yläkoulun matikan openkin on syytä tietää aineestaan cumun verran eli laajemmin kuin yläkoulun opseissa on... Mutta kyllä niitä hyviä opeja pitää tulla matikan laitokseltakin. Kasvatustieteet on vain osa ammattitaitoa.

Ei. Matematiikan laitokselta opettaja hankkii aineenhallinnan - opettajanpätevyyden ja taidot kasvatustieteen laitokselta.

Taidot hankitaan työssä, valmiudet opinnoissa

 

[Rigel]

Olen kiitollinen peruskoulunja lukion opettajilleni. Samaa ei voi sanoa yliopiston proffista, jos olisin ensimmäisen kerran kuullut integroinnista ja derivoinnista heidän opettamaanaan, niin en olisi tajunnut yhtään mitään, jostain syystä pedagogiset taidot 0.

Oliskohan syynä, että pedagogian opintoja takana 0.

No ei pelkästään näinkään. Ne, joita opettaminen kiinnostaa, hakeutuvat opettajiksi. Ne, joita matematiikka kiinnostaa, hakeutuvat yliopistoihin, jonka virkoihin on sisällytetty opetusvelvollisuus. Monen proffan, lehtorin ja assarinkin mielestä se ehkä lähinnä häiritsee tutkimustyötä.

 

[Rigel]

Kasvatustieteen laitokselta ei tule matikan opea, ellei ole tehnyt sitä 35 ov aineopintokokonaisuutta matikassa...

Eikä matematiikan laitokseltakaan, jos ei ole niitä kasvatustieteen opintoja.

Mä luulen, että todennäköisempää on, että se hyvä matikan ope tulee matikan laitokselta kuin kasvatustieteen laitokselta. Mutta molemmathan vaaditaan, että on pätevä ja lähinnä noita ensin mainittuja sitten palkataan epäpätevinä sijaisiksi ym.

Miksihän tämä on näin vaikeaa?

Uskon, että hyvä opettaja on ollut jo opiskeluaikanaan kiinnostunut myös pedagogiikasta ja didaktiikasta.

 

[minä]

Mietin vain, että te jotka olette olleet aina hyviä matematiikassa, niin onko laskenta painunut ymmärrykseen ihan vain lukemalla jokin kaavio ja siihen johtavat päätelmät miksi ja sitten sen osaa...Että asioiden ymmärtämiseen ei siis ole joutunut panostamaan erityisen paljon, vaan matikka vain nyt on todella yksinkertaista ja sitä on helppo oppia?

Tai sitten jos kokee olevansa huono, niin miksi asia ei mene perille oman kokemuksesi mukaan.


Onko siis oikeasti niin paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä matikkaa, vai onko vain paljon ihmisiä, joilla ei kiinnosta oppia.

Mietin vain, että itse olen ollut joku 7 oppilas yläasteella, lukiota en ole käynyt ja nyt olisi kiinnostuksessa luonnontieteet, että onko motivaatio se, jolla selviän, vai onko matikan oppimisessa kyse lahjakkuudesta?

olen saanut kiitettäviä matematiikassa sekä minulla oli yläkoulussa tasokurssi ja valitsin laajan matematiikan.
Matematiikka oli yksinkertaisesti helppoa. Kuuntelin tunnilla ja laskin pakolliset kotitehtävät. ihan samoin tekee tyttäreni (10v) ja saa kiitettäviä tekemällä vain pakolliset jutut. Hänestä matematiikka on jopa tylsän helppoa. Lukiossa minulla oli lyhyt matematiikka koska en nähnyt sitä tarpeeksi kiinnostavana vaikka vaikeaa se ei ollut.

Kielissä sain myös kiitettäviä mutta paljon kovemmalla työnteolla ja ajallisesti paljon enemmän sattsaamalla.

 

[alastulossa mättää]

Ymmärrys on kaiken a ja o.. Tosin jotkut ymmärtää helpommin ja toiset huonommin, joten jollain tyylillä ajateltuna on huonoja matikkapäitä ja hyviä matikkapäitä.

Mulle on aina menny kaavat ja laskut heti päähän ja amiksessa sitten opetin luokkakavereita, joilla "huono" matikkapää ja kas kummaa hekin alkoi saada kokeista kolmosia, ykkösten sijaan. He vain tarvitsivat enemmän aikaa ja rautalangasta vääntämistä, jotta ymmärsivät asian..

 

[kisu]

Minun tehtäväni töissä on ratkaista ongelmia matematiikan keinoin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä, vaikka olen lukenut pitkän matematiikan sekä yliopistossa 55ov matematiikkaa. Se kiinnostaa minua kovasti ja näen matemaatiikan aihealueet kuvina. En esim. ole opetellut ulkoa Pythagoraan lausetta vaan näen halkaistun neliön, kun ajattelen asiaa. Näin on ollut kaikki matematiikan opiskeluni.
Osa matematiikan aihealueista on vaikeita, kuten differentiaalilaksennan hankalimmat asiat. Derivoinnin ja integroinnin näen myös kuvina eli katson kaikkea käytännön kautta.
Osaa myös opettaa matematiikkaa ja selittää sen helposti muille käytännön kautta. TYkkään siitä myös kovasti ja minulta kysytään usein apua tällaisissa ongelmissa.

Olen aivan onneton kaikissa kielissä ja vihaan sanalistojen ulkoaopettelemista. Osaan kieliä sen verran, että voin työskennellä kansainvälisissä yrityksissä, mutta en pidä siitä.

 

[vieras]

Minä sanoisin, että matikassa on kyse harjoittelusta. Kun ne säännöt eivät muutu, ts. ei ole poikkeuksen poikkeuksia kaavassa kuten vaikka kielissä on.

Ei ole kyse, ei varmasti. Mulla on kaikki muut aineet ollu aina 9-10, kielet, lukuaineet, taideaineet.... Mut matikka hädintuskin 5.

Mä olen järjettömän ahkera jayritin vuosikaudet painaa asioita mieleen, kerrata ja kerrata. aina ne painuivat pintamuistiin ja sieltä pois. Harjoittelusta ei ollut mtn apua. quote]

Olen kirjoittanut pitkästä matikasta täydet pisteet ja ollut aina kympin oppilas. Mutta ilman harjoittelua olisin ehkä ollut kauheilla tuskilla seiskoja-kaseja vetävä oppilas.

Matikkaa ei opi, jos sitä lukee kuin kieliä! Matikkaa ei pidä opetella ULKOA opettelemalla. (Paitsi kertotaulun ym. joitakin alakoulun laskentoasioita) Sitä kuitenkin oppii vain opettelemalla. Jos joku lukiossa muuta väittää, valehtelee. Pelkkiä käsitteitä ja merkintöjäkään ei opi mistään muualta kuin kirjoista.

Matematiikka on ajattelemaan oppimista. Abstraktin ajattelun taidetta, monella tavalla musiikin kaltaista ja sitä pitäisi opetella kuin musiikkia. Ei kitaraakaan opita soittamaan opettelemalla ulkoa sointuja paperista, vaan soittamalla (rutiiniharjoittelulla) JA miettimällä asioita itse niin, että saa ne sovitettua omaan ajatteluunsa. Taito opitaan tekemällä ja omaksi ottamalla.

Kertolasku, polynomin jakaminen tekijöihin, derivointi.. Kaikki nämä ovat kuin teemoja, joita voi vetää soittaessaan esiin tarpeen mukaan.

Soveltamiskyky ja luovuus matikassa, jotka tietyllä tavalla vastaavat improvisointikykyä musiikissa, tarvitsevat reilusti rutiinia pohjaksi. Ratkaisevaa on, kuten soittamisessa, oma kiinnostus asiaan, positiivinen asenne ja halu "leikkiä" matikan asioilla oma-aloitteisesti niin, että niistä tulee oman ajattelun paloja, joita käyttää aktiivisesti.

Oikeanlainen harjoittelu on kuitenkin vaikeaa oppia, ja monelle oppilaallekin opettajienkin on vaikea sitä opettaa, monista eri syistä.

Ratkaisevaa on, avautuuko tämä oman ajattelun maailma. Kaavojen osaaminen ulkoa ei ole matematiikan osaamista eikä niin opi. Olen nähnyt ala-asteelta tulleita kutosen oppilaita, jotka ovat yläkoulussa aineenopettajan kanssa hoksanneet, miten ajatellaan ja alkaneet saada kiitettäviä.