Jos olisit syntynyt 100 vuotta aikaisemmin kuin synnyit oikeasti, niin minkälaiseksi elämäsi olisi muodostunut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ov
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

ov

Vieras
Siis jos olisit syntynyt 100 vuotta aikaisemmin kuin synnyit, niin olisitko yhä elossa sen ikäisenä kuin nyt olet, jos eläisimmekin vuootta 1909, emmekä vuotta 2009? Minkälaista elämäsi olisi nyt, jos olisit syntynyt 100 vuotta aikaisemmin ja eläisit vuotta 1909?

Tuo oli ehkä vähän vaikeasti kysytty, mutta en osaa muotoilla kysymystä paremmin.

Itse olisin syntynyt vuonna 1881 jos olisin syntynyt 100 vuotta aikaisemmin kuin synnyin oikeasti, eli olisin vuonna 1909 täyttänyt 28 vuotta. Kuitenkaan en olisi luultavasti elänyt niin pitkään, olisin saattanut kuolla jo äitini kohtuun tai kuolla viimeistään synnytyksessä, jos olisin syntynyt vuonna 1881. Myös äitini olisi saattanut kuolla synnyttäessään minua, koska synnytys oli vaikea. Minä synnyin keskosena (reilut 1700g painavana) ja jos olisin syntynyt elossa, niin olisin todennäköisesti kuollut jo muutaman päivän ikäisenä keskoisuuden ja sen vuoksi, että olisin syntyessäni heikkokuntoinen.
 
en tiiä oisinko elossa..... tylsiintyny varmasti jos kituuttasin jonku poro miehen vaimokkeena..... joikaisin tuntureilla ja ois kyllä nätit maisemat. en tiiä aattelisko niin että osaisiko sillon kaivata tätä mukavuutta mikä nyt on elämän tarkotus????
 
Olisin varmaankin elossa, koska en ole ollut mitään sairalaahoitoa vaativia sairauksia..
Olisin varmaan joku herttuatar hienolla tilalla, luita lapsia joilla kaikilla hoitajat :whistle:
.. toivottavasti..
 
Olisin kuollut kahdesti, umpilisakkeen puhkeamiseen nelivuotiaana ja sitten pitkittyneeseen keuhkokuumeeseen 26-vuotiaana.

Ellei näitä kuolemia otettaisi lukuun niin eläisin todnäk vieläkin syntymäkaupungissani, kai sitä joku perheenäiti olisi.
 
Ois varmasti erilaista. Ei ois tullut matkusteltua tai opiskeltua tai asuttua kaupungeissa. Luultavasti syntymästä asti samoilla seuduilla asuisi, oisi mennyt naimisiin nuorena ja tehnyt lapsia, luultavasti elämä olisi ollut hyvin perhekeskeistä ja kädestä suuhun elämistä jossain maaseudulla.
 
Jos sektioita tehtiin jo silloin, olisin pystynyt syntymään. Omia lapsia mulla ei olisi, mutta eipä sillä väliä, koska oisin varmaan kuollu munasarjatulehdukseen :/
 
Olisin syntynyt 1878 ja olisin hyvin luultavasti kuollut ennen ensimmäistä syntymäpäivääni. Sairastelin vauvana paljon ja tarvitsin myös sairaalahoitoa. Tuskin olisin selvinnyt sata vuotta aikaisemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cinnamon Lee:
Olisinkohan ees syntyny, keisarileikkaus tuskin olis ollu kyseessä. :/

Jos nyt olisin selvinny siitä, niin tuskin olis ollu kovin häävit oltavat työläisperheen (tyttö!)lapsella Tukholmassa 100 vuotta sitten. Pakkotyölaitoksessa ehkä, jos olisin sillonkin harrastanut seksiä ennen avioliittoa. :o
 
Olisin varmaankin elossa, mutta elämä olisi kyllä hyvin paljon erilaisempi kuin nyt. Yksinhuoltajana olis varmasti aikalailla rahasta tiukkaa ja joutuisin ehkä jonnekin piiaksi. Tämä minun ammattikin oli siihen aikaan enemmän kutsumusluontoista ja siitä nyt ei saanut palkkaa nimeksikään, jotta sillä eläisi. En uskoisi että elämäni olisi sen onnellisempi tai kurjempi kuin nyt, mutta paljon erilaisempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mie:
Minua ei olisi syntynytkään, koska äitini olisi teloitettu murhasta!


Tahi ennemminkin olisi teloitettu huumeiden kaupustelusta ja käytöstä (mitenkä silloin niitä sitten oli) en tiedä ja oisiko saanut tuollaisesta kuolemanrangaistuksen, mutta jos ei niin murhasta se olisi tullut 13 vuotta myöhemmin
 
Olisi varmaan vähän ikävää elämää, kun olen niin jumalattoman likinäköinen, että kävelen päin seiniä ilman laseja. Suku on ollut piikoja ja renkejä ja muita työväenluokkaisia, niin eipä minusta kamalan paljon hyötyä olisi.
 
Jos olisin tähän samaiseen sukuun syntynyt, niin olisin syntynyt Oulussa, vauraan talon yhdeksi kahdestatoista lapsesta, joista jokainen (myös tytöt) koulutettiin ja kaikki eli vanhaksi.
 
Herrasväkeä on oltu isäni puolelta satoja vuosia, mutta äitini puolelta renkejä ja piikoja ja tavallisia työläisiä. Riippuu varmaan mihin sukuun olisin sattunut syntymään.
 
Olisin saanut todistaa ihmiskunnan huimaa kehitystä. Kun synnyin 1870 luvulla, niin ihmiset kulkivat vielä hevosilla ja naisilla oli pitkät hameet. Tupa lämmitettiin puilla ja illat istuttiin päreen tai kyntilän valossa. JOs olisin saanut elää pitkään olisin nähnyt autojen tulemisen, Suomen itsenäistymisen, sodat jne. Ja jos olisin saanut elää tosi pitkään olisin viimeisillä päivilläni vielä katsonut telkkarista kuinka ihminen on käynyt kuussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cinnamon Lee:
Olisinkohan ees syntyny, keisarileikkaus tuskin olis ollu kyseessä. :/

Viittauksia keisarileikkauksiin esiintyy jo mm. kreikkalaisissa, hindulaisissa, egyptiläisissä ja roomalaisissa kansantarustoissa. Lukuisista teorioista huolimatta on edelleen epävarmaa, mistä toimenpide on saanut nimensä. Yleisesti arvellaan nimen johtuvan siitä, että roomalaisen Julius-perheen jäsen, mahdollisesti juuri kuuluisa Julius Caesar, olisi syntynyt keisarileikkauksella, kuten Plinius vanhempi (23-79 jaa.) on kirjoittanut.[1] Tätä vastaan puhuu se, että Julius Caesarin äiti oli muiden lähteiden mukaan elossa poikansa syntymän jälkeen, mikä on epätodennäköistä aikakauden lääketieteellisen tason huomioon ottaen. On myös esitetty, että keisarileikkauksen nimitys johtuisi Caesarin aikana käyttöön otetusta laista, lex caesareasta, jonka mukaan raskauden loppuaikana kuolleelle naiselle olisi tehtävä kohdunavaus lapsen pelastamiseksi. Muita mahdollisia tulkintoja ovat latinan kielen verbi caedere, leikata, tai äidin kuoleman jälkeen keisarileikkauksella syntyneistä lapsista käytetty termi caesones.


Keisarileikkaus.Ensimmäisen kirjallisesti kuvatun keisarileikkauksen, josta sekä synnyttäjä että lapsi selviytyivät hengissä, suoritti noin vuonna 1500 sveitsiläinen Jakob Nufer omalle vaimolleen. Nufer oli ammatiltaan siankuohitsija. Hän leikkasi vaimon vatsan auki, sillä tämä oli kärsinyt päiväkausia synnytystuskia, eivätkä lääkärit tienneet mitä tehdä. Lopuksi haava ommeltiin umpeen.[2] Tapahtuma kirjattiin muistiin vasta 82 vuotta jälkeenpäin, joten kertomuksen luotettavuus on kyseenalainen.

Historiallisesti luotettavana pidetään selostusta vuodelta 1610 keisarileikkauksesta, jonka suoritti saksalainen kirurgi Jeremias Trautmann Wittenbergissä, ja josta äiti ja lapsi jäivät eloon. Keisarileikkausten tulokset olivat huonoja 1800-luvun alkuun asti: vain 14% naisista jäi henkiin leikkauksen jälkeen[3]. Synnytyssairaaloissa ja yleissairaaloissa alkoi kuitenkin vähitellen kehittyä taitotieto ja kokemus, jonka ansiosta leikkaukset tulisivat turvallisemmiksi. Merkittäviä parannuksia olivat 1800-luvun puolivälissä keksityt nukutusmenetelmät, 1860-luvulla kehitetyt antiseptiset käytännöt sekä aseptiikan tulo leikkaussaleihin 1880-luvulla. Leikkaustekniikat parantuivat: vuonna 1876 milanolainen gynekologi Edoardo Porro kehitti ns. Porron operaation, jossa sektion yhteydessä poistettiin kohdun runko-osa, minkä avulla hengenvaarallinen verenvuoto saatiin loppumaan[3]. Huomattava kehitysaskel oli kohdun haavapintojen ompelun aloittaminen vuonna 1882. 1900-luvun puolivälissä käyttöön otetut antibiootit vähensivät merkittävästi äitikuolleisuutta sekä keisarileikkauksissa että alatiesynnytyksissä. [4]


Lähteenä tuossa on Wikipedia.
 

Yhteistyössä