Huh. Surullisia kohtaloita ja kokemuksia. Kerron omanikin tähän.
Meillä paljastui rakenneultrassa, että pikkuisellamme oli ns. potterin oireyhtymä. Munuaiset puuttuivat jonka takia ei ollut lapsivettä juuri lainkaan, ja jonka takia keuhkot eivät kehittyneet. Lisäksi oli muita poikkeuksia kehityksessä. Saimme tehtäväksemme valita keskeytetäänkö raskaus vai kokeillaanko jatkoa ja katsotaan kuinka pitkälle menee. Eihän siinä jatkamisessa olisi ollut mitään järkeä, sillä pikkuinen ei olisi elänyt kohdun ulkopuolella lainkaan.
Raskaus keskeytettiin rv 20 viime tammikuussa.
Menen nyt uudessa raskaudessa kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin ja seuloihin. En halua synnyttää maailmaan lasta, joka joutuisi ensimmäisten elinvuotensa aikana kokemaan pelkkää kipua ja sairaaloita.
Päätös vammaisen lapsen pitämisestä riippuu ennusteesta hyvin pitkälti. Vakeasti vammaista lasta en pitäisi, mutta vamman asteesta ja ennusteesta riippuen.. vaikea päätös silti. Ja sitä ei mielestäni kenenkään pidä arvostella, ellei ole itse joutunut saman päätöksen eteen. Mielestäni seulontojen vastustajat ovat tekopyhiä ja väittävät että tässä maassa halutaan kitkeä vammaiset pois. Se on aina vaikea päätös.
Ja minun on nyt pakko tähän vielä sanoa että vihaan yli kaiken lausetta: jumala ei anna raskaampaa taakkaa kun mitä jaksaa kantaa. Mikä uskonto on sellainen, jossa henkisen kestämisen rajoja koetellaan ja sen katsotaan vielä olevan hyväksi? En kuulu kirkkoon lainkaan, mutta olen uskonut eroamisen jälkeen omalla tavallani. Täytyy sanoa että tämän keskeytyksen jälkeen välini yläkertaan katkesivat lopullisesti.
Joo, nyt meni kyllä ohi aiheestakin. Pahoittelen.
Mutta
pippurityttö, toivon sinulle onnea lapsihaaveidesi kanssa ja toivon että saat oman pienen nyytin pian kainaloosi.
Nyt uusi raskaus ja kova pelko siitä, että meneekö kaikki hyvin ja saanko terveen lapsen syliini.
Voimaa ja rohkeutta kaikille vaikeiden päätösten edessä.
ElinaMaria rv 4+4
