Joulu ja vauva

[Marmar]

Voi se joulu joulu joulu ... ja vauva. Ahdistaa jo valmiiksi joulun kyläilyrumba. Meidän poika on n.8kk jouluna. Molemmat isovanhemmat haluaisivat meidät luokseen (ja samalla yökylään). Itse haluaisin olla KOKO joulun kotona, siis juhlapyhineen. Olemme jo ennen lasta yrittäneet viettää joulua kotona kaksistaan, mutta lopputulos on se, että aatto ollaan kotona, päivä toisella vanhemmalla ja tapanina toisella. Ei siis itseäni rentoututa kuin se 1 päivä.

Vauvan kanssa en missään nimessä halua yökylään (anoppi siitäkin otti nokkiinsa, en jaksanut hirveästi perustella), muutenkin rytmeistä on pidettävä aika tarkkaan kiinni tai menee viikko pelkän normirytmin takaisin ottamiseen. Anoppilassa kyläily on aina sellaista härdelliä, että poika ei oikein malta siellä päiväunia nukkua tai nukkuu n.20min, on siellä hyvän tuulinen ja naureskeleva, mutta kotiin päästyä aivan poikki ja nukahtaa yöunille 2 tuntia normia aiemmin. Sitten menee viikko siihen, että päästään taas ensin päiväuniin kiinni ja sitä kautta venytetään iltaa pidemmälle ja saadaan aamuherätystä myöhemmäksi.

Mies ei osaa oikein sanoa äidilleen vastaan. Tai siis ei osaa sanoa suoraan, että ei tulla aattona ainakaan eikä yökylään. Vastailee ympäripyöreitä ja jättää anopin siihen uskoon, että mahdollisuus on vielä auki. Sitten anoppi kyselee minulta ja saakin sitten kuvan, että minä olen yksin se, joka ei halua kylään. Vaikka mies vielä vähemmän haluaa kyläillä missään, ei edes omilla vanhemmillaan, ei vain osaa sitä sanoa. Omille vanhemmille voin sanoa selvällä kielellä, että halutaan viettää vauvan kanssa rauhaisa joulu ja kyläillään ja vaihdetaan lahjat ennen sitä. Olen aivan työlääntynyt. Miksei se käy, että käydään kylässä ennen joulua ja sitten vietetään joulu rauhassa ja sitten joulun jälkeen taas kahvitellaan. Miksi sitä joulua ei saa olla rauhassa oman perheen kesken? Tulipas sekava vuodatus, jurpituttaa vain, anoppi lähti juuri kylästä... Löytyykö muita vastaavalla tavalla tuntevia?

 

[näin meillä]

Me teimme viisi vuotta sitten päätöksen,jo ennen lasten syntymää,että joulut halutaan viettää oman perheen kesken.Silloin kaksistaan ja myöhemmin lasten kanssa.Pari-kolme vuotta meni siihen että vuosittain kummankin vanhemmat kyseli mitkä on joulusuunnitelmat ja tottakai ensin loukkaantuivatkin mutta nykyään ovat sen hyväksyneet ja kyselevät milloin tapaamme ennen tai jälkeen joulun.
On aivan ihana rakentaa oma joulu ja viettää se rauhassa ilman matkustelua.

Voi se joulu joulu joulu ... ja vauva. Ahdistaa jo valmiiksi joulun kyläilyrumba. Meidän poika on n.8kk jouluna. Molemmat isovanhemmat haluaisivat meidät luokseen (ja samalla yökylään). Itse haluaisin olla KOKO joulun kotona, siis juhlapyhineen. Olemme jo ennen lasta yrittäneet viettää joulua kotona kaksistaan, mutta lopputulos on se, että aatto ollaan kotona, päivä toisella vanhemmalla ja tapanina toisella. Ei siis itseäni rentoututa kuin se 1 päivä.

Vauvan kanssa en missään nimessä halua yökylään (anoppi siitäkin otti nokkiinsa, en jaksanut hirveästi perustella), muutenkin rytmeistä on pidettävä aika tarkkaan kiinni tai menee viikko pelkän normirytmin takaisin ottamiseen. Anoppilassa kyläily on aina sellaista härdelliä, että poika ei oikein malta siellä päiväunia nukkua tai nukkuu n.20min, on siellä hyvän tuulinen ja naureskeleva, mutta kotiin päästyä aivan poikki ja nukahtaa yöunille 2 tuntia normia aiemmin. Sitten menee viikko siihen, että päästään taas ensin päiväuniin kiinni ja sitä kautta venytetään iltaa pidemmälle ja saadaan aamuherätystä myöhemmäksi.

Mies ei osaa oikein sanoa äidilleen vastaan. Tai siis ei osaa sanoa suoraan, että ei tulla aattona ainakaan eikä yökylään. Vastailee ympäripyöreitä ja jättää anopin siihen uskoon, että mahdollisuus on vielä auki. Sitten anoppi kyselee minulta ja saakin sitten kuvan, että minä olen yksin se, joka ei halua kylään. Vaikka mies vielä vähemmän haluaa kyläillä missään, ei edes omilla vanhemmillaan, ei vain osaa sitä sanoa. Omille vanhemmille voin sanoa selvällä kielellä, että halutaan viettää vauvan kanssa rauhaisa joulu ja kyläillään ja vaihdetaan lahjat ennen sitä. Olen aivan työlääntynyt. Miksei se käy, että käydään kylässä ennen joulua ja sitten vietetään joulu rauhassa ja sitten joulun jälkeen taas kahvitellaan. Miksi sitä joulua ei saa olla rauhassa oman perheen kesken? Tulipas sekava vuodatus, jurpituttaa vain, anoppi lähti juuri kylästä... Löytyykö muita vastaavalla tavalla tuntevia?

 

[1q2w]

Sama täällä. Toivoisin, että jossain vaiheessa pystyisimme muuttamaan tilavaan omakotitaloon, ja molempien vanhemmat mahtuisivat meille vaikka yökylään jouluksi. Jos eivät halua tulla, niin eivät sitten, mutta me viettäisimme joulun omassa kotona, ilman jokavuotista kyläilyhärdelliä.

 

[niin meilläkin]

Meillä oli saman juttu ennen lapsia. Sen vuoksi aloimmekin olla aina joulut Lapissa laskettelemassa. Eipä tarvinnut kummemin sitä selitellä. Nyt meillä on yksi lapsi (2-vuotias). Viime jouluna oli tarkoitus kiertää paikasta toiseen, mutta "onneksi" lapsemme hoiti homman itse ja sairastui pienee kuumeeseen. Näin saimme tekosyyn olla kotona. Nyt tänä jouluna pidämme glökitarjoilun päivällä, johon molempien vanhemmat ja sisarukset osallistuva, mutta muuten ollaan perheen kesken. Mun mielestä kenekään ei tarvitse olla tilivelvollinen omista toimistaan, joten kannattaa vain sanoa suoraan, että vietätte perheen kesken joulua ja välipäivinä kyläillään

 

[-Jaana-]

Meillä on vietetty aatto ensin vanhempieni luona, mutta yö kotona. Ja joulupäivällinen anoppilassa. Lapset eivät enää suostuisikaan muuhun, ovat niin tottuneet näihin yhteisiin joulutraditioihin. Nykyäänkin mennään kotiin yöksi rauhoittumaan, mutta vanhimmat lapset saattavat jäädä pyhien ajaksi kylään mummolaan, jompaan kumpaan taikka molempiin vuoropäivinä.

Jokainen perhe tekee niin kuin itse haluaa. Ei voi kaikkia miellyttää, mutta itseä on kuunneltava.

 

[Kirsi]

Hei!

ollaan kanssa kyllästyneitä matkustusrumbaan, meillä jouluna 9 kk ikäinen tyttö. kyllästyneitä oltiin jo ennen vauvan syntyä, mutta nyt kun meillä on oma koti, jossa voidaan olla, niin meinataan kyllä täällä pysyä visusti. meillä kaikki sukulaiset ja tutut asuu parin tunnin ajomatkan päässä, että jos lähetään reisuun, niin ei voi käydä vaan yhessä paikassa vaan pitää mennä kymmeneen ja stressin ainekset on valmiit. koetan järjestää kodin mukavaksi niin, että voitaisiin ottaa pyhät pyhinä, ulkoilla perheen voimin ja toki toivotan vieraat meille tervetulleiksi jos ovat tullakseen.

jotkut tutut ovat nurisseet, toiset kyselevät kerta toisensa jälkeen, ihan niinkuin suunnitelmamme muuttuisi ja lähtisimme reisuun jouluksi.

 

[amélie]

Meilläkin toiveissa rauhallinen kotijoulu oman perheen kesken, nyt kun sellaisen olemme saaneet. Toisaalta hankalaa, kun tietää, että isovanhemmille paras joululahja olisi se, että viettäisimme joulua heidän kanssaan. Mutta ehkä nyt repäistään ja ollaan oman perheen kesken...

 

[Lidia79]

Musta taas on ihana mennä jouluksi suvun luo, anoppilaan mökille, ollaan useampi yö siellä ja nautitaan yhdessäolosta ja hyvästä seurasta. Meillä on nyt lokakuussa syntynyt vauva, syliä hänellekin varmasti riittää ja me miehen kaa päästään valmiiseen pöytään, pääsee itse helpommalla. Joulupäivänä käydään sitten mun vanhemmilla syömässä.

Meillä varmasti vaikuttaa se, että asutaan itse kauempana ja nämä vierailut ovat harvinaista herkkua. Lisäksi anoppi koristelee mökin ihanaksi, viime jouluna oli ihania joulutuoksuja myös saunassa, siellä kynttilänvalossa miehen kanssa istuttiin. Nytkin odotan joulusaunaa, jätetään vauva vaikka mummille tai tädeille, et päästään miehen kaa kahdestaan rauhassa nauttimaan saunasta.

Vielä ainakin vauvan kanssa liikkuminen on helppoa, joten joulua odotellessa!

 

[ihanaa!]

Musta taas on ihana mennä jouluksi suvun luo, anoppilaan mökille, ollaan useampi yö siellä ja nautitaan yhdessäolosta ja hyvästä seurasta. Meillä on nyt lokakuussa syntynyt vauva, syliä hänellekin varmasti riittää ja me miehen kaa päästään valmiiseen pöytään, pääsee itse helpommalla. Joulupäivänä käydään sitten mun vanhemmilla syömässä.

Meillä varmasti vaikuttaa se, että asutaan itse kauempana ja nämä vierailut ovat harvinaista herkkua. Lisäksi anoppi koristelee mökin ihanaksi, viime jouluna oli ihania joulutuoksuja myös saunassa, siellä kynttilänvalossa miehen kanssa istuttiin. Nytkin odotan joulusaunaa, jätetään vauva vaikka mummille tai tädeille, et päästään miehen kaa kahdestaan rauhassa nauttimaan saunasta.

Vielä ainakin vauvan kanssa liikkuminen on helppoa, joten joulua odotellessa!

Kuulostaa ihanalta! Juuri tuo "valmiiseen pöytää" pääseminen on vauvaperheelle luksusta. Ja että pääsee tunnelmalliseen joulusaunaan, vaikka miehen kanssa kahdestaan kun on joku joka hoitaa vauvaa ja lapsia sillä aikaa.

 

[Meilläkin kaukana]

Me menemme vanhemmilleni jouluksi (ensin minä ja lapsi paria päivää aiemmin, jotta lapsen rytmit ehtii tasoittua ja hän tottuu vanhempiini) ja mies sitten aatonaattona. Uudeksi vuodeksi menemme miehen vanhemmille. Olemme jakaneet lomat niin, et joulu vanhemmillani ja uusi vuosi ja juhannus hänen vanhemmillaan, eikä kukaan enää kyseenalaista tätä.

Meillä siis molempien vanhemmille on satoja kilometrejä matkaa, eikä siis puhuta vaan piipahduksesta joka sotkee rytmit. Mummolassa käynti sotkee AINA ensin rytmit, mut siksi ollaan siellä useampi päivä kerrallaan, eikä toisekseen haittaa yhtään vaikka rytmit meneekin sekaisin. Mullahan ei ole vieraana mitään pakollisia kotitöitä, aamulla voin nukkua pitkään ja ottaa päikkärit jos on pakottava tarve, jne. Ihana ottaa välillä vain rennostikin ja antaa lapsen nukkua ja valvoa ihan miten häntä lystättää. Viime joulu oli aivan ihana, kun valvoin jouluyönä virkeän vauvan kanssa, katseltiin kuusen kynttilöitä, söin suklaata ja kuuntelin joululauluja. Ei kiirettä minnekään, vain lämpöinen joulutunnelma ja lämpöinen lapsi sylissä.

Mä siis kyllä ymmärrän ap:n näkökannan, ja voihan olla että anopin tavassa esittää toiveensa on jotain mikä saa hänet puolustuskannalle, ja hän kokee että tässä asiassa on kyse painostamisesta eikä häntä kunnioiteta. Mutta koska omat vanhemani ovat kaukana ja heidän tapaamisensa on aina ihanaa, niin vastaavassa tilanteessa olisin (ja olen!) valmis miettimään anopinkin tunteita ja joustamaan rytmeistä. Lapsi on kuitenkin anopille varmasti hyvin rakas, ja se että jäätte yöksi voi olla hänelle iso asia. Oma äitini ainakin on jotenkin ihan ihastuksissaan siitä että saa olla lapsen kanssa nimenomaan iltahetkenä, jolloin ketään ei tarvitse passata, kotityöt on tehty ja hänkin rauhoittuu.

Sähän olet vielä ä-lomalla ja sulla on aikaa rukata rytmit taas uomiinsa. Joten erota se sun halu olla kotona siitä, että rytmit menee sekaisin, koska ei se niin vaarallista ole. Jos haluat olla kotona,niin sitten haluat, ei sitä tarvi sen enempää perustella.

 

[ap.]

Me menemme vanhemmilleni jouluksi (ensin minä ja lapsi paria päivää aiemmin, jotta lapsen rytmit ehtii tasoittua ja hän tottuu vanhempiini) ja mies sitten aatonaattona. Uudeksi vuodeksi menemme miehen vanhemmille. Olemme jakaneet lomat niin, et joulu vanhemmillani ja uusi vuosi ja juhannus hänen vanhemmillaan, eikä kukaan enää kyseenalaista tätä.

Meillä siis molempien vanhemmille on satoja kilometrejä matkaa, eikä siis puhuta vaan piipahduksesta joka sotkee rytmit. Mummolassa käynti sotkee AINA ensin rytmit, mut siksi ollaan siellä useampi päivä kerrallaan, eikä toisekseen haittaa yhtään vaikka rytmit meneekin sekaisin. Mullahan ei ole vieraana mitään pakollisia kotitöitä, aamulla voin nukkua pitkään ja ottaa päikkärit jos on pakottava tarve, jne. Ihana ottaa välillä vain rennostikin ja antaa lapsen nukkua ja valvoa ihan miten häntä lystättää. Viime joulu oli aivan ihana, kun valvoin jouluyönä virkeän vauvan kanssa, katseltiin kuusen kynttilöitä, söin suklaata ja kuuntelin joululauluja. Ei kiirettä minnekään, vain lämpöinen joulutunnelma ja lämpöinen lapsi sylissä.

Mä siis kyllä ymmärrän ap:n näkökannan, ja voihan olla että anopin tavassa esittää toiveensa on jotain mikä saa hänet puolustuskannalle, ja hän kokee että tässä asiassa on kyse painostamisesta eikä häntä kunnioiteta. Mutta koska omat vanhemani ovat kaukana ja heidän tapaamisensa on aina ihanaa, niin vastaavassa tilanteessa olisin (ja olen!) valmis miettimään anopinkin tunteita ja joustamaan rytmeistä. Lapsi on kuitenkin anopille varmasti hyvin rakas, ja se että jäätte yöksi voi olla hänelle iso asia. Oma äitini ainakin on jotenkin ihan ihastuksissaan siitä että saa olla lapsen kanssa nimenomaan ilta


Sähän olet vielä ä-lomalla ja sulla on aikaa rukata rytmit taas uomiinsa. Joten erota se sun halu olla kotona siitä, että rytmit menee sekaisin, koska ei se niin vaarallista ole. Jos haluat olla kotona,niin sitten haluat, ei sitä tarvi sen enempää perustella.

Hei ja kiitos vastauksistanne. Osalla kuulostaa joulu omilla vanhemmlla/anoppilassa oikeasti tosi ihanalle. Olisipa meilläkin niin.

Meillä vain varsinkin anoppi hössöttää vauvan kanssa niin ylikierroksilla, että se TODELLA sotkee meidän elämämme. Vauvan ei anneta rauhottua, jotta nukkuisi hyvät päiväunet, vaan häntä aktivoidaan koko ajan ja sanotaan, että eihän hän näytä yhtään väsyneeltä, turha sitä on nukkumaan vielä laittaa. Me vanhemmat kuulemme jo vauvan ”ylikovista” kiljunnoista, että poloinen on aivan väsy. Lopulta olen mennyt vauvan kanssa pimeään esim. kodinhoitohuoneeseen istumaan, jotta hän alkaisi rauhottumaan ja pikkuhiljaa päiväunille syliin nukahtaen. Mutta ei, anoppi ravaa ovella, että joko nukahti ja kun pojan silmät on vielä auki, tulee lepertelemään, jolloin vauva virkistyy jälleen. Jos tämän ikäinen vauva (jouluna 8kk) ei nuku päiväunia, on ilta yhtä huutoa. Ja kun vauva ei sitten anoppilassa nuku/nukkuu todella lyhyet unet, hän itkee illan ja nukahtaa väkisin monta tuntia ennen normaalia nukkumaanmenoaikaa (vaikka yrittäisi valvottaa, on nukahtanut kesken ruokinnan/vaipan vaihdon tms). Tämä tarkoittaa sitä, että hän herää kl 2-3 yöllä ”luullen” että on aamu. Häntä ei saa millään enää nukkumaan ( tietenkään, jos on jo vetänyt 9 tuntia unta siihen mennessä). Ja vaikka oltaisi taas kotona, meillä menee viikko siihen, että päästään taas normaalirytmiin, eli että vauva nukkuu yöllä ja ottaa päikkäreitä päivällä. Olemme kerran olleet yökylässä anoppilassa ja kun yritin vauvaa jälleen nukuttaa yöllä (nukahdettuaan väkisin liian aikaisin illalla), anoppi tunki väkisin siihen katsomaan ja vauva ei taatusti sitten enää nukahtanut. Sitten anoppi pääsee sanomaan, että anna heidän hoitaa vauvaa ja mene nukkumaan ja he voivan useamminkin ottaa hänen hoitoon (vaikka on ositt. rintaruokinalla), jotta saamme nukkua öisin. Vaikka hän itse on se ongelman aiheuttaja ja kotona vauva nukkuu yöt hyvin.

Edelliseen viestiin liittyen, minä en asu yksin lapseni kanssa, vaan meillä on myös töissä käyvä mieheni, jonka täytyy nukkua öisin, eikä kukkuilla vauvan sekoitettujen rytmien mukana. En siis voi antaa vauvan elää miten sattuu ja ottaa rytmejä sitten joskus taas kiinni vaikka kotona olenkin. Vaikkei vauva itkekään yöllä, hän kiljahtelee ilosta, hölpöttelee ja puuhailee eli kyllä hän tehokkaasti valveilla pitää koko talon. Siksi en halua anoppilaan monen tunnin visiittejä, enkä varsinkaan yökylään. Parin tunnin kahvittelut on ok ja on ihana, että ovat niin innostuneita vaavelista. Silloin en juuri koskekaan poikaan, vaan annan heidän hääriä. Mutta eivät tunnu muistavan yhtään minkälaista on vauvaperheessa ja sitä, että vauvaa ei tarvitse koko ajan naurattaa, pomputtaa, aktivoida, kannustaa konttaamaan. Vauvaa voisi vain pitää sylissäkin ja ottaa rauhallisia hetkiä ja antaa nukkuakin...

Aivan pienenä, jolloin vauvalla ei ollut rytmiä lainkaan, oli eri asia valvotuttaa vauvaa ja antaa sitten nukkua, koska ei hän muutenkaan nukkunut täysiä öitä, mutta nukkui vuorokaudessa huomattavasti enemmän nykyisin. Enää ei oteta monen tunnin päikkäreitä monta kertaa päivässä, vaan on kahdet: aamupäivä ja iltapäivä.

Siksi en halua pilata jouluamme. Lisäksi todella nautin, kun voimme joskus harvoin olla koko perhe vain kotona ilman mitään ohjelmaa, jota arjen pyöritykseen liittyy. Minusta joulun laittaminen kotiin ei ole mitenkään ongelmallista, jouluruuat hoituu varmasti ja kodin joulukuntoon laittaminen. Ennemminkin on vanhakantaista ajattelua, että lapsiperheelle pitää kantaa ruokaa, leivonnaisia tms. (emme halua sellaista) tai että heille on helpotus päästä valmiiseen pöytään. Meille olisi helpotus, jos saisimme olla kotona rauhassa.

Hyvää joulun odotusta kaikille, niin kotona kuin kyläillen!

 

[amélie]

Ap, mnusta sinun ei tarvitse täällä perstella tilannettasi. Eikä välttis anopillekaan. Te vanhempina tiedätte kyllä tilanteen. Meillä on vähän samanlaista anopin kanssa. Vähän on hänen höyryilynsä rauhoittuneet, kun olen pari kertaa sanonut, että vauva menee aivan ylikierroksilla täällä (anoppilassa), eikä pysty rauhoittumaan unille.

Rauhallista ja ihanaa joulunaikaa!

 

[ed.]

Ap, mnusta sinun ei tarvitse täällä perstella tilannettasi. Eikä välttis anopillekaan. Te vanhempina tiedätte kyllä tilanteen. Meillä on vähän samanlaista anopin kanssa. Vähän on hänen höyryilynsä rauhoittuneet, kun olen pari kertaa sanonut, että vauva menee aivan ylikierroksilla täällä (anoppilassa), eikä pysty rauhoittumaan unille.

Rauhallista ja ihanaa joulunaikaa!

Siis perustella... =D

 

[närppä]

Meillä on ihan samanlaista, ellei vielä pahempaa. En itse jaksaisi isovanhempia pitkään, lapsi ei viihdy (=kiljuu) autossa jne. valmis pöytä ei ole niinkään valmis: pitää vähän autella eli tehdä paljion tarkkaan jonkun muun ohjeiden ja aikataulujen mukaan, osallistua vähän eli paljon. Lisäksi emäntä stressaa joulusta (kuitenkin) ja on lopulta väsynyt ja kiukkkuinen - pilaa ainakin minun jouluni. Ei kiitos. Rytmi meillä on sekaisin ihan normaalistikin, mutta kylässä ei oikein voi nukkua päivällä eikä nukuta sitten juuri yölläkään. Johtopäätökseni on nykyään, että joulu on vanhusten juhla, heitä pitäisi miellyttää etteiovät suutu. Sen jälkeen tarvitsisin ainakin yhtä pitkän loman. Parasta olla kotona, vaikka sitten saakin kuulla monenlaista ikävää kommenttia ja kyselyä. Kun ei vaan jaksa muuta... Joulumieltä kaikesta huolimatta.

 

[Ihana Joulu]

Mennessamme naimisin paatimme laittaa omanlaisemme joulun. Menneina vuosina emme ole koskaan oleet poissa kotoa jouluna. Ovet ovat avoimet, meille saa tulla, mutta kiireisen elamamme vastapainoksi me rauhoitumme jouluna kodissamme emmeka suostu liikahtamaan sielta minnekaan, paitsi kinkunsulatuskavelylle. Emmeka liiku viela valipaivinakaan. Koko joulunaika on meille rauhoittumista varten. Jos se ei ole jollekin sopinut, eivat sita ainakaan ole nayttaneet.

Monena jouluna ovat isovanhemmat ja sisarukset perheineen olleet meilla, mutta useinmiten olemme olleet keskenamme. Mitaan vastavuorovierailuja emme ole tehneet emmeka tee, tama sopii meille.

 

[eahgohiog]

Mennessamme naimisin paatimme laittaa omanlaisemme joulun. Menneina vuosina emme ole koskaan oleet poissa kotoa jouluna. Ovet ovat avoimet, meille saa tulla, mutta kiireisen elamamme vastapainoksi me rauhoitumme jouluna kodissamme emmeka suostu liikahtamaan sielta minnekaan, paitsi kinkunsulatuskavelylle. Emmeka liiku viela valipaivinakaan. Koko joulunaika on meille rauhoittumista varten. Jos se ei ole jollekin sopinut, eivat sita ainakaan ole nayttaneet.

Monena jouluna ovat isovanhemmat ja sisarukset perheineen olleet meilla, mutta useinmiten olemme olleet keskenamme. Mitaan vastavuorovierailuja emme ole tehneet emmeka tee, tama sopii meille.

Meille kanssa tollasta. Niin teemme siis. Vähän ovat isovanhemmat käärmeissään ja tarkistelevat, että eikö tosian tulla eikä sitten toistenkaan isovanhempien luo,kun ei toistenkaan. On se kummaa, kun isovanhemmat ovat eläkkeellä ja aina vapaana tekemään mitä haluavat. Sitten kun miehelläni on 2 (!) ylimääräistä vapaapäivää, ollaan kovasti suunnittelemassa, mitä he haluavat meidän tekevän.Mutta kun me lepäämme, rauhoitumme ja nautimme toistemme seurasta lapsemme tahtiin ilman kaavoihinsa kangistuneita ja hössöttäviä ja stressaavia sukulaisia.

 

[saraeleni]

Hei kaikki! Otan vastaan tilauksia joulukorteista! Voin loihtia teidän omaottamastanne valokuvasta upeat joulukortit jotka varmasti erottuvat joukosta! Ottakaa yhteyttä ssaraeleni@gmail.com ja kysykää lisää voin myös laittaa näytteitä mun töistä