Joulu-trauma.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja varas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

varas

Vieras
Kun olin lapsi, päivittäinen ruoka ei ollut käytäntö. Uudet vaatteet ei ollut käytäntö, kuljin isoveljeni vanhoissa vaatteissa alushousuja myöten.
Kun valitin äidilleni nälkääni, vastaus kuului ettei ruokaa ole ja se on nyt vain oltava sitten ilman. Vaikka kaapeissa olikin ruokaa, ei niihin saanut koskea. Äiti oli ainoa joka sai mennä jääkaapillekin, annosteli lasin maitoa taikka yhden siivun juustoa leivän päälle jos niitä oli. Mutta aina jääkaapista löytyi kuohuviiniä tai muuta alkosta haettua pulloa.
Olin onnesta sekaisin, kun aloitin ensimmäisen luokan. Huomasin muutaman päivän jälkeen, että sain koulussa päivittäin aamupuuron, lounaan ja nälän yllättäessä sai jopa mennä keittiölle pyytämään leipää ja lasin maitoa!
Ja sitten se yksi ihana opettaja, joka toi minulle pian kouluni alettua muovikassillisen omalta tytöltään käytöstä poistettuja vaatteita... maanantain odottaminen auttoi minua kestämään pitkät, nälkäiset viikonloput.

Ollessani 8-vuotias, minua tuli vastaan elämäni ikimuistoisin joulu. Äiti joi viikon putkeen, eikä joulusta ollut tietoakaan muuten kuin vanhojen koristeiden muodossa. Joululomasta tuli pitkä ja nälkäinen, kunnes se tapahtui...

Nostaessani äitini takkia naulakkoon, takin taskusta tipahti lattialle suklaapatukka. Kävin hurjan sisäisen kamppailun, kunnes nälkä voitti ja söin sen. Kipitin peittoni alle toivomaan unta, jotta olisin päivän lähempänä koulun alkua. Pian tuli äitini repimään peiton päältäni, huusi ja haukkui minut viinanhuuruisen hengityksensä seasta varkaaksi ennenkuin heitti pihalle.
Siellä minä makasin lumihangessa ylläni opettajalta saatu yömekko, mietin tarinaa pienestä tulitikkutytöstä ja odotin nukahtavani pois. Puolisen tuntia lumihangessa jouluaaton pakkasyönä oli äitini mielestä sopiva rangaistus suklaapatukkansa syömisestä.

Jostain syystä tämä muistui mieleeni nyt taas, kun joulua aletaan odottelemaan. En ole koskaan pitänyt joulusta, enkä pidä vieläkään. Mutta joulua minä aion viettää esikoiseni kanssa, enkä koskaan lyö häntä laimin. Teen kaikkeni, jotta lapseni voi elämänsä edetessä muistella äidin tekemiä jouluruokia ja taianomaisia jouluja.. niin paljon minä lastani rakastan, ettei hänen lapsuuttaan viedä taikka perustarpeet ole puutteellisia, ei vaikka joutuisin mitä sen eteen tekemään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Voi itku :hug:

Ja MÄ tiedän lapsen joka tälläkin hetkellä ei saa syödäkseen viikonloppuna, koska vanhemmilla on oltava mersut sun muut :snotty: |O :snotty:

oletko tehnyt ilmoituksen viranomaisille?
 
Nyt, ollessani 23v ja saatuani mieheni kanssa esikoisemme, olen alkanut äitiyden myötä nähdä asioita uudella tavalla. Jostain syystä tuo joulu on aiemmin ollut osa lapsuutta, mutta en voi enää antaa sitä anteeksi. En voi ymmärtää äitiä, joka ei aseta lasta itsensä edelle. En voi ymmärtää oman äitini tekoja.
 
:(
Mä ymmärrän sua erittäin hyvin :hug:
Minulla on ollu tunnekylmä ja välinpitämätön lapsuus. Narsistinen isä, alkoholistiäiti, perustarpeista ei huolehdittu. Käyn edelleen terapiassa ja syön lääkkeitä.
Kyllä me pärjätään. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Voi itku :hug:

Ja MÄ tiedän lapsen joka tälläkin hetkellä ei saa syödäkseen viikonloppuna, koska vanhemmilla on oltava mersut sun muut :snotty: |O :snotty:

oletko tehnyt ilmoituksen viranomaisille?

En mä ole, koulun henkilökunta on, koska tietoisia asiasta, JA muitten ei KUULEMMA tartte puutuu asiaan sen enempää.

Lapsi syö maantantai aamuisin lunta (jos sitä on), ennenkuin keittiöhenkilökunta kerkee tulla kaivaa jääkaapista sille muuta. :/ =)
(Hymynaama keittiötätille ja tää |O |O |O vanhemmille! )
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Voi itku :hug:

Ja MÄ tiedän lapsen joka tälläkin hetkellä ei saa syödäkseen viikonloppuna, koska vanhemmilla on oltava mersut sun muut :snotty: |O :snotty:

oletko tehnyt ilmoituksen viranomaisille?

En mä ole, koulun henkilökunta on, koska tietoisia asiasta, JA muitten ei KUULEMMA tartte puutuu asiaan sen enempää.

Lapsi syö maantantai aamuisin lunta (jos sitä on), ennenkuin keittiöhenkilökunta kerkee tulla kaivaa jääkaapista sille muuta. :/ =)
(Hymynaama keittiötätille ja tää |O |O |O vanhemmille! )

ei voi olla totta nykypäivänä! eikö lapsi käy kavereillaan syömässä viikonloppuna?
 
Alkuperäinen kirjoittaja varas:
Jostain syystä tämä muistui mieleeni nyt taas, kun joulua aletaan odottelemaan. En ole koskaan pitänyt joulusta, enkä pidä vieläkään. Mutta joulua minä aion viettää esikoiseni kanssa, enkä koskaan lyö häntä laimin. Teen kaikkeni, jotta lapseni voi elämänsä edetessä muistella äidin tekemiä jouluruokia ja taianomaisia jouluja.. niin paljon minä lastani rakastan, ettei hänen lapsuuttaan viedä taikka perustarpeet ole puutteellisia, ei vaikka joutuisin mitä sen eteen tekemään.



:heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja lalla:
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Voi itku :hug:

Ja MÄ tiedän lapsen joka tälläkin hetkellä ei saa syödäkseen viikonloppuna, koska vanhemmilla on oltava mersut sun muut :snotty: |O :snotty:

oletko tehnyt ilmoituksen viranomaisille?

En mä ole, koulun henkilökunta on, koska tietoisia asiasta, JA muitten ei KUULEMMA tartte puutuu asiaan sen enempää.

Lapsi syö maantantai aamuisin lunta (jos sitä on), ennenkuin keittiöhenkilökunta kerkee tulla kaivaa jääkaapista sille muuta. :/ =)
(Hymynaama keittiötätille ja tää |O |O |O vanhemmille! )

ei voi olla totta nykypäivänä! eikö lapsi käy kavereillaan syömässä viikonloppuna?
Ei kait PÄÄSTETÄ, ettei kulissit romahda :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Alkuperäinen kirjoittaja lalla:
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja Ford Prefect:
Voi itku :hug:

Ja MÄ tiedän lapsen joka tälläkin hetkellä ei saa syödäkseen viikonloppuna, koska vanhemmilla on oltava mersut sun muut :snotty: |O :snotty:

oletko tehnyt ilmoituksen viranomaisille?

En mä ole, koulun henkilökunta on, koska tietoisia asiasta, JA muitten ei KUULEMMA tartte puutuu asiaan sen enempää.

Lapsi syö maantantai aamuisin lunta (jos sitä on), ennenkuin keittiöhenkilökunta kerkee tulla kaivaa jääkaapista sille muuta. :/ =)
(Hymynaama keittiötätille ja tää |O |O |O vanhemmille! )

ei voi olla totta nykypäivänä! eikö lapsi käy kavereillaan syömässä viikonloppuna?
Ei kait PÄÄSTETÄ, ettei kulissit romahda :snotty:

kyl mä ehkä silti puuttuisin, vaikka koulu sanois mitä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
eikö isä tai kukaan sukulainen, mummu tms. ollut kuvioissa? olitte kahdestaan?
miten äitisi on nyt?

Isääni näkyi kotona harvoin, hän teki työtä niska limassa ja reissasi työnsä puolesta paljon. Isän ollessa kotona oli ruokaa ja pullot piilossa. Isoveljeni ei kärsinyt puutteista kuten minä, hän oli äidin lellikki. Sai uusia vaatteita ja syliä ja ruokaa, kun minä istuin yksin ja toivoin pääseväni pois. Äidillä oli ihmeellinen kyky kulisseihin sukulaisten ja isäni edessä, opettajaltani saadut vaatteet olivat tietenkin äitini ostamia jne. Ja kävimme kylässä ym vain silloin, kun oli pakko, eli kun isä oli kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kk:
te kovia kokeneet, eikö kukaan lähipiiristä naapurit sukulaiset nähneet tai tajunneet mitään?

Kyllä sossu tiesi, muttei tehnyt mitään. Ollessani 15-vuotias 18-vuotias poikaystäväni laitettiin minun ja siskon huoltajaksi sossun ehdotuksesta. Tällaista sosiaalityötä 2000-luvulla.
 

Yhteistyössä