jouluiset -05

[uusi ketju]

1.12. Piia, toinen, TAYS
1.12. Lumienkeli82, Loppi, ensimmäinen, Hlinnan KS
*5.12 tyttö 3630g 50cm
2.12. Janna, ensimmäinen, TAYS
2.12. Helmi, 30,ensimmäinen, EKKS
*20.11 poika, 2740g, 49 cm
2.12. Pulla, 26, ensimmäinen, TAYS
2.12. Beebi, 18, ensimmäinen, Hlinnan KS
*9.12 poika 3830g, 52cm
2.12. Hessu, ensimmäinen, PKKS
*3.12.poika, 3050kg, 46,5 cm*
4.12. Minja, 31, Helsinki, ensimmäinen, NKL
4.12. Terhi, ensimmäinen, NKL
7.12. Taru, 24, toinen, Seinäjoen sairaala
*24.11 tyttö, 2790g, 49,5cm
8.12. Juuli, 31, Lpr, ensimmäinen, EKKS
8.12. Libero, 30, Turku, ensimmäinen, TYKS
* 13.12. tyttö 4190g, 53 cm
8.12. Toivonkipinä, 30, JKL seutu, ensimmäinen, K-S KS
*14.12. tyttö 4550g, 52cm
8.12. Happy, 30, Nokia, Toinen, Vammala?
*16.12 poika 3650 g, 53 cm
10.12. ella, 29, Tampere, ensimmäinen, Tays
10.12. Hanna, 24, Oulu, toinen, OYS
11.12. Hansu, 32, ensimmäinen, PKKS
11.12. Kirsi, 26, Helsinki, ensimmäinen, KOS haikaranpesä
11.12. äiti'79, ?, kolmas, TYKS
12.12. Siru, 28, Kuusamo, Kolmas,Kmo tk/OYS
13.12 minni
*3.12 tyttö
13.12. Satu 25, Tampere, ensimmäinen, TAYS
*6.12 tyttö, 3835g/50cm
14.12. Emilia, 32, Pk-seutu, ensimmäinen, KOS Haikaranpesä
15.12. Verona 32, Turun seutu, ensimmäinen, TYKS
17.12. AnniinaA, 34, Espoo, kolmas, Jorvi
19.12. NiiskuPiisku, 27 , Turun seutu, ensimmäinen, TYKS
*7.12 tyttö, 3710 g, 51 cm
19.12. SannaA 29, Kirkkonummi, ensimmäinen, Tammisaari
*31.12 tyttö 3350g, 51cm
20.12. Hellu 42, PK-seutu, ensimmäinen, KOS, haikaranpesä
22.12. Minna, 24, Vantaa, ensimmäinen, NKL
*05.12 tyttö
22.12. Kipale, 28, Tampere, ensimmäinen, Tays
22.12. Jenni, 30, Turku, ensimmäinen, TYKS
23.12. Milla, 23, raahe, ensimmäinen
24.12. Cecilia, 31, Espoo, toinen, Jorvi
25.12. Katikka, 24, Tampere, ensimmäinen, TAYS
26.12. Kukka, 27, Oulu, ensimmäinen, OYS
28.12. Ompula, 31, Hki, ensimmäinen, NKL
* 4.1 poika 3868g ja 52cm
28.12. Johanna, 23, Vantaa, ensimmäinen, Kätilöopisto
* 4.1 poika 3375g ja 50cm
29.12. Anska, 23, Turku, ensimmäinen, TYKS
*1.1-06 tyttö 4240g ja 51cm
31.12. Ada, 22, Vantaa, ensimmäinen, NKL
31.12. Riinu, 33, kolmas, Keski-Eurooppa
*29.12 tyttö 3570g ja 51cm


Tässä tämä lista tuolta edellisestä ketjusta heti alkuun. Oli jo edellinen ketju sen verran pitkä että uutta kehiin...

 

[helmi]

tere.
Uutta ketjua kehiin vaan. Nyt kun vielä muistaisi mistä viimeksi on keskusteltu..

Meillä on nyt sitten viikonlopun kitinät jatkuneet koko viikon. Kauhea aavistus on vallannut takaraivon; meille taitaa olla tulossa hammas. En oikein keksi mitä muutakaan se voisi olla. Päikkärit ei onnistu ja eilen illalla huutoa kesti huikeat 3,5 tuntia ennen kuin Osku hyytyi syliin ja sain kannettua nukkumaan. Yöt meneekin sitten hiukan paremmin, onneksi. Ikenet ei pullota, mutta vaalea läntti on ilmestynyt alaikeneen ihan keskelle. Kuumetta ei ole ja ilmavaivat on kyllä lisääntyneet...mutta sitä en ihmettele kun tuttia pitää koko ajan imeä, vähemmästäkin menee ilmaa mahaan. Koliikkikaan tuskin iskee enää tässä iässä. Meillähän tulee parin päivän päästä täyteen tuo huikeat 3 kk.
Täytynee kysellä maanantaina neuvolassa mikä miestä vaivaa vai onko tämä taas jokin mitä vauvat käyvät läpi tässä iässä.

Meillä tuli ensimmäinen ääneen naurahdus ystävänpäivän kunniaksi juuri nukahtaessa iltaunille. Kyllä oli hauskan kuuloista kun se tuli niin äkkiarvaamatta. Sittemmin ei ole moista kuulunut...tosin tänään aamuvaippaa vaihtaessa vähän hymähteli siihen suuntaan.
Ja vahingossahan tuo sitten kääntyi mahalleen nukkuessaan seuraavana iltana. No menee varmaan jonkin aikaa ennenkuin se tapahtuu tietoisesti. Täytyy yrittää hillitä itseään kun niin kauheasti odottaa seuraavaa oppimista. On se niin jännää 8)

Ja me ei näköjään päästä näistä pakkasista täällä susirajalla. Tosi kurjaa! Ulos päästiin eilen ...mutta heti sitten se täksi päiväksi taas se pakkanen kiristyi. Me aloitettiinkin sitten Oskun kanssa olohuoneen uudelleen järjestelyä ihan ajan kuluksi. Ja huomenna pitäisi mennä miehen firman uutta toimistoa pystyttämään ja sisustamaan koko päiväksi. Hauskaa vaihtelua tähän fragliluola-meininkiin.

Meillä kävi eilen aamulla kylppärin remonttimies korjailemassa aikaansaamisiaan ja kysäisi ensimmäiseksi aamulla ovella (klo 9) ettei kai vain herättänyt...hmm..no, ehkä en näyttänyt ihan pirteimmiltäni kun on oltu hereillä tällä viikolla joka aamu klo 4 alkaen (Osku on kyllä sen verran taitava että osaa nukkua ähellyksestään ja kitinästään huolimatta...minä en ). Pitäisi saada varattua aika ihonhoitoon (voisi tuo harmaus kadota)...mutta tosi vaikea saada ketään hoitamaan Oskua päiväsaikaan...täällä maalla kun ei illalla ole enää mitkään hoitolat avoinna. Täytynee vaivata anoppia josko se saisi luistettua töistään sen verran ajoissa että kerkeisin johonkin ennenkuin minut voi ilmoittaa siihen ohjelmaan muodonmuutos missä ihmiset näyttä variksenpelättimiltä ja sitten joukolla viikossa muutetaan se taas hieman enemmän ikäisensä näköiseksi. =/

Ohhoh, Osku ihan nukahti oikeasti (eikä vain pilki tuossa sitterissä)...täytynee mennä äkkiä lämmittämään maksalaatikkoa...terkkuja!

 

[SannaA]

Heips, täytyi tulla kaivamaan meidät taas etusivulle...

Täällä on eletty ihan normaalia vauva-arkea...väsymys vaan meinasi ottaa niskavoiton, kun jostain oudosta syystä tuli valvottua pari yötä (lapsi kyllä nukkui hyvin).
Olen taas pari aamua nukkunut vauvan kanssa, kun meillä on isosisko kylässä, niin saa aamulla paremmin nukuttua kun ei tarvitse lastenohjelmien läpi yrittää kuunnella vauvan heräämistä.
Mä olen nyt parina aamuna nukuttanut tyttöä toisen syötön jälkeen mahallaan...on meinaan se ilmavaivaähellys sen verran (äitiä) hereillä pitävää. Sitten onkin nukkunut hyvin...sen pidempään en kyllä uskala mahallaan nukuttaa (siis koko yötä), mutta aamut kyllä kun ähellys on pahimmillaan.

Kauheasti tuo tenava kasvaa! Viime viikolla käytiin katsomassa kummitädin 6-päiväistä poikaa, niin ei voinut kuvitellakkaan, että meidän tyttö olisi ollut niin pieni (seitsemässä viikossa senkin unohtaa)!
Seuraavia kehitysvaiheita täällä odotellaan kovasti...kääntymisharjoitukset on aloitettu, mutta eihän se tietenkään vielä onnistu...hymyillän kovasti, mutta sitä naurua odotetaan! Kyllä se siitä pikkuhiljaa...

Eilen kävimme venemessuilla näyttämässä tytölle veneitä ja tänään käytiin katsastamassa auto....eipä taida niistä kuitenkaan vielä innostua

Ai helmi meinaa hakea muuttuja ohjelmaan Just kun mä ajattelin sitä, kun näin ohjelman mainoksen... Kun sais edes säärikarvat ajettua jossain välissä (mies kyllä lohdutti, että ei sillä näin talvella ole väliä).

Nyt voisin mennä tekemään jotain kun tyttö nukkuu...jos menisin vaikka rauhassa vessaan.

 

[helmi]

Juups! Täällä taas neuvolaterkkuja:

Nyt oli tullut kahdessa viikossa reilu 2cm pituutta ja 500g painoa...eli hienosti menee. Saadaan jättää ylimääräiset neuvolakäynnit pois ja ruvetaan käymään vain normaalitarkastuksissa. Vihdoinkin.
Nyt odotellaan jännityksellä nouseeko kuumetta tästä tämän päiväisestä rokotteesta, kitinää on ainakin ollut nyt iltapäivästä. Oskulle tuli oikein kyynel silmään kun sattui se rokottaminen... huutanut ei oikeastaan, pienen itkun päästi vain. Pian oli sekin unohdettu kun näytettiin neuvolantädille lemppariasentoa eli lentokonetta matkittiin. Taitaa tulla lentäjä pojasta.
Muutenkin tuli kehuja kovasti. Kehitys on ollut huimaa viimeiset kaksi viikkoa. Näkö on erinomainen ja Osku oli tapansa mukaan supertarkkaavaisena. Hymyilikin kovasti tädeille ja jutteli.
Ja se kauhukuva vahvistettiin. Hoitaja katsoi suun kun kerroin epäileväni hampaita tulevaksi. Ja siellähän ne kuulemma pilkottaa. Vielä ei ole puhjennut...mutta ihan minä päivänä tahansa niin kovasti oli ikenet turvoksissa. Ja näkyyhän se toinen etuhampaista jo ikenen läpi kuultavan.
Samoin kääntymiset on nyt sitten merkattu papereihin. Osku kääntyi taas viime yönä kaksi kertaa mahalleen. Ekalla kerralla jopa niin vauhdikkaasti, että meni ympäri takasin selälleen. Saa siis olla tarkkana hoitopöydällä 8)
Ne kuulemma hyväksytään kääntymisiksi vaikka unessa on ollutkin ja kun niitä nyt vajaassa viikossa on ollut jo neljä tapausta.

Täti ehdotti meille jo kiinteitä. Ihan jo sen hampaan takia ja kun tuo kehitys on vähän niin kuin edellä aikaansa. Kiva, että nyt sitä pottua voi ruveta jo ihan luvan kanssa harjottelemaan heti huomenna. Maissivelliähän me on jo hiukan maidon seassa kokeiltukin...ilman mitään sivuoireita.

Lapsella siis kaikki hyvin. Äidin parisuhteesta ei voikaan sanoa samaa
Meillä on ihan kauheat riidat päällä koko ajan. Mies ei kuulemma ymmärrä mitä mä oikein päivät teen kun en (viimeisimmän riidanaiheen mukaan) saa edes laskuja maksettua. Ai, että vedin herneet nenään. Siitä se taas huuto lähti. Käskin jatkossa äijän pestä itse omat vaatteensa, tehdä omat ruokansa jne. Katsotaan kuinka vähille se tv:n tuijottelu siltä jää (olympialaiset menee mm. vauvanhoidon edelle hänellä...taas yksi todella mainio tekosyy luistaa kotiaskareista). Huusin itku kurkussa että eihän se varmaan sovi että mulla olis jotain sosiaalista elämääkin kodin ulkopuolella...pääasia, että nainen tekee kotona kaiken.
Tätä on nyt jatkunut Oskun syntymästä asti. Edes kaupassa en voi käydä ilman että olen ollut siellä kuulemma liian kauan ( ei pärjää yksin Oskun kanssa...onko ihme?). Aika kyllästynyt olen tilanteeseen. Yksin en oikein enää jaksa asioista yrittää keskustella. Sillä on selkeesti jokin kumma kriisi päällä (olisko vihdoin se 30 v.-kriisi) vaikka synttäritkin oli jo. Harmi vaan kun tuntuu, että asiat menee koko ajan huonompaan suuntaan eikä toinen edes yritä korjata tilannetta. Pitänee toteuttaa se uhkaus pitkästä lomasta vanhempien luokse ja pakottaa mies yksinään miettimään mitä se oikeastaan haluaa ja onko se valmis panostamaan tähän juttuun ja elämän muutokseen. Tosi elämän ironiaa, että juuri tästä kovasti keskusteltiin etukäteen (vauva muuttaa elämää) äitiysneuvolassa ja siellä mies oli hihkumassa valmiuttaan ja intoaan. Tais olla kuitenkin enemmän muutosta kuin osasi odottaa.
Sorry, nyt tämä purkaus. Osku nukkuu sopivasti, täytynee lähteä vähän herkuttelemaan kekseillä. Josko se mielikin siitä paranisi =/

 

[Helmille]

Toi sun kertomus miehestäsi osui kuin omaan nilkkaani. Mieheni muuttui täysin kun vauvamme joulukuussa syntyi. Vannoi odotus ajan olevan kypsä isäksi, mutta kuinka ollakkaan kylmästi ""jätti"" minut yksin vauvan kanssa 3 viikkoa synnytyksen jälkeen. Ei kuulema pystynyt olemaan kunnon isä lapselle. Vitutti ja koski rintaan mutta ajattelin et menköön ja perään en kysele. Pari viikkoa sitten lusmuili takaisin ja on ollut hyvin kuuliainen ja lastaan rakastava isukki. Parisuhteeseemme tämä jätti minulle syvät ehkä pysyvät haavat.
Toivon että teillä ei menisi näin pitkälle, kyllä ne äijät jossain vaiheessa miehistyy,toivottavasti. Ehkä voi olla hyvä että otat ja lähdet sinne vanhempiesi luo! Voi olla tilanne toinen kun kotiudutte!

Hyvää kevättä sinulle ja Oskulle! Jaksuja!

 

[Minni]

Helmille: Jaksamista sen miehen kanssa. sun pitäisi saada se ymmärtämään ettei sen vauvan kanssa kotona oleminen ole pelkkää lepoa. Mulla itelläni on sellainen mies joka aina sanoo töihin lähtiessä että älä nyt rehki, minä kyllä siivoan kun tulen kotiin. No, itselläni on sellanen olo että pitäähän tässä nyt kotityöt tehdä... Ja sitten hulluna siivoon ja leivon ym. ja illalla ihan tiltissä.
Nyt on mies kaksi viikkoa kotona ja ainakin nämä pari ekaa päivää osallistunut kotitöihin (imuroinut).
Ehkä sun pitäisi jättää se mies vauvan kanssa hetkeksi kotiin yksin ja sanoa vielä muutamat kotityöt tehtäväksi. En tiedä. Olen kyllä kuullut muillakin samoja ongelmia.
Oskupa onkin kehittynyt sitten hienosti jos hampaitakin jo suussa vilkkuu. Meillä tyttö kyllä näkee selvästi enemmän ja juttua irtoaa ja kääntyillään ja jumpataan mahdottomasti.
Täällä on seurattu tiukasti olympialaisia ja aika mennyt lähinnä viime aikoina siihen. Nyt taasen telkkarin ääreen.

Jaksamista Helmi, Oskulle terveisiä.

 

[SannaA]

Rauhallinen kotipäivä ""pitkästä"" aikaa...tai kauppaan pitäisi mennä...v-mäistä vain kantaa tuota tenavaa mukana kun on paljon ostoksia tehtävänä. Mies opetteli kaupassa käynnin jalon taidon ja on sen puolen pääsääntöisesti nyt hoitanutkin, mutta minä lupasin käydä tänään ettei herralle tule liikaa kiusauksia kun on ""pussikeittodietillä"" (hänen kilot kun eivät jääneet laitokselle tai vähene imetyksen myötä) tämän viikon. Harmi, että isomummikin on flunssassa, muuten hän olisi saanut tulla tänne siksi aikaa tytön kanssa...nooh, mutta otetaan siltä kannalta, että kaukalon raahaaminen parantaa käsivarsien lihasmuotoa kesää varten!

Harmi helmi, että teillä on jonkinasteista kriisiä...oli se sitten 3:n kympin kriisiä, parisuhdekriisiä tai elämänmuutoskriisiä...
Kyllä se lapsen tulo on vissiin niin iso muutos, että vaikka kuinka hyvin siihen etukäteen valmistautuisi, niin pientä kriisiä kuitenkin pukkaa päälle...itse kyllä täytyy sanoa, että meillä on mennyt (omista peloista huolimatta) ihmeen hyvin! Alussa vähän tökki itsellä kun oli niin väsynyt ja kipeä ja tuntui, että tästä ei koskaan tokene...mutta nyt kun on tottunut(?) väsymykseen ja uskaltaa yksin liikkua tuon lapsen kanssa, niin on jo parempi fiilis!
Mutta mitä mieheen tulee....älyttömästi keskusteltiin etukäteen ""mitä jos"" -tilanteista ja mies oli mukana ja ymmärsi...mutta kun kyseessä on ""vain"" mies, niin kyllä sitä saa välillä muistuttaa, että mitä silloin puhuttiin jne. Itse yritän sitten vastavuoroisesti olla myös ymmärtäväinen vaikka välillä v-tuttaa kun mies on ""aina"" töissä (9-10:stä 18:sta, kuutena päivänä viikossa +työmatkat...lauantaisin on vähän aikaisemmin kotona), ei pysty oikein mitään normaalia tekemään yhdessä ilman erikoisjärjestelyjä...
Loppupeleissä mies kyllä yrittää kovasti (aina kun muistaa/muistuttaa), joten parempi olla valittamatta! Eilenkin imuroi ihan vapaaehtoisesti(?) työpäivän päätteeksi vaikka telkkarista tuli urheilua

Toivottavasti te helmi löydätte jonkun rakentavan keskusteluyhteyden, tai sitten käyt hermolomalla siellä vanhempiesi luona.

Nyt täytyy syöttää ja huoltaa tuo tyttö, niin päästään kauppaan.

 

[Minni]

Helmi, miten menee? Olet ollut mielessäni usein ja toivon että teillä on asiat puhuttu ja järjestyksessä. Itselläni on myös joskus mielessä tuo mummilaan pakeneminen kun mun mies on vähän sellainen että urheillaan, katellaan urheilua telkkarista ym.
Mutta hän kyllä useimmiten ymmärtää mun tuskan kun vähän vihjasen. Mutta usein hirveen ""pessimisti"" vauvan kanssa kun esim. toinen itkee. Heti menee hermot ja rupee tiuskimaan että ""yks vaan huutaa"". Vaikka meillä ei ole edes yhtään yötä valvottu...
Kerran rupesin itsekin itkemään kun tyttö oli itkenyt (väsymysitkua) varmaan tunnin ja mies rupesi huutamaan sille. Siitä sitten mies vähän taisi pelästyä kun äitikin rupesi itkemään. Ja sitten syytteli itteään hetken päästä ettei hän osaa lasta hoitaa ym...
Jaksamista ja terkkuja kaikille jouluvauvoille!

 

[helmi]

Täällähän tämä. Nyt on ollut apujoukkoja eilen paikalla...eli anoppi. Kylvetti Oskun ja syötti iltamaidot (silleen helppoa kun ollaan pelkällä korvikkeella...eli pitäis mieheltäkin onnistua). Sain käytyä oikein lojumassa kuumassa suihkussa, ei tarvinnut mitään pikapesuja tehdä. Mulla meni toissayönä niska niin pahasti jumiin etten saanut eilen päätä käännettyä, edes hiuksia en saanut laitettua ponnarille kun en voinut käsiä nostaa hartiatasolle. Tunsin kyllä jo alkuviikosta niskassa jomotusta. On niin pitänyt varoa tuota alaselkää kun mulla on siellä sellainen ikivanha nikaman liikahdus joka aina välillä menee lukkoon ja äityy kipeäksi...ja synnytyksen jälkeen se on vihoitellut tosi usein.

Mies on ollut koko viikon ""talvilomalla"" anopin luona (siellä pääsee pilkille ja avantoon)...ja hyvä niin. On kumpikin saanut vähän omaa ajatteluaikaa. Kaikkein enitenhän olen ollut huolissani siitä että Osku ei saa vietettyä laatuaikaa iskänsä kanssa...olis niin tärkeetä että se näkis että iskäkin osallistuu eikä vaan loju passiivisena sohvalla. Vaikka edes sen tunnin tai kaksi illassa Oskua vahtimalla. Eikä sanoisi kotiin tultuaan että onko pakko, kun ei nyt millään jaksaisi.

Paljon olis vielä parannettavaa ja aion kyllä pistää sen tiukille näissä kotiasioissa. Olkoon kuinka yrittäjä tahansa niin kyllä sitä silti pitää kotiakin hoitaa.
Jotenkin aina naurattaa kun mies sanoo tekevänsä pitkää päivää kuutena päivänä viikossa ( ja tiedän että yrityksellä menee hyvin eikä siellä tarvitsisi olla niin paljoa)...hmm..no, mä olen hälytysvalmiudessa 24h seitsemän päivää viikossa....ja silti mun pitäis tehdä kaikki kotityöt. Pitäis vielä varata miehen parturit yms. Jotain rajaa. Ja jos asiasta mainitset niin en kuulemma ymmärrä kuinka stressaavaa hänen työnsä on... eikös tämä sitten ole?!
No miehet on miehiä ja tästä kyseisestä valitettavasti huomaa ettei kotitöihin ole nuorena tarvinnut osallistua (äitinsä kyllä väittää muuta ja siskonsa taas vahvistaa epäilykseni). Kuulemma kaikki käytöstavat ja tasapuolisuus on opetettu. Voihan se olla ettei opetus ole mennyt perille.

Pahinta oli tuossa muutama viikko sitten kun olin lähdössä kauppaan (mies ei jaksanut) ja sanoin että Oskulla on kylpyaika ja sitten voitte syödä. Jäin ulkovaattet päällä keittiöön koluamaan kaappeja etten unohtaisi sitten mitään kauppareissulla kun sinne kerrankin autolla pääsin. Ei mennyt kuin 5 minuuttia ja miehen puhelin soi. Osku rupesi kiukuttelemaan sitterissä (väsynyt ja nälkäkin oli tulossa) ja mies tyrkki vain tuttia suuhun minkä kerkesi. Hetken katsoin ja kun ei puhelu loppunut kävelin laittamaan kylpyveden valumaan ja hain Oskun. Siihen se sitten tuli viereen seisomaan puhelin korvalla juoruamaan kun riisuin Oskun ja heitin ulkovaatteet pois päältä. Kerkesinpä jopa muutaman minuutin kylvettämäänkin kun mies tuli sanomaan (edelleen puhelin korvalla) että voisi jatkaa tästä. Ja niinkun miten ?? Kylpy oli hoidettu, yövaatteet päällä ja maito lämmitetty ja Osku jo syömässä kun mies oli vihdoin laittanut puhelimen pois. Tuli sitten tarjoutumaan syöttämään loppuun, ei kuulemma ollut päässyt irti siitä henkilöstä (aina voi sanoa ettei just nyt onnistu, palataan asiaan...ei ollut tyhön liittyvä puhelu). No siinä vaiheessa tämä neiti kävi jo niin kierroksilla että sanoin hoitavani loppuun jos vaikka sattuisi puhelin soimaan. Sinä iltana oltiin ilman ruokaa ja mies tapansa mukaan tietokoneella.

Tällästä on ollut alusta asti. En tiedä pelottaako miestä lastenhoito vai eikö se vain halua. Selvitelköön nyt asioitansa. Me varmaan lähdetään muutamaksi viikoksi vanhemmille kylään Oskun kanssa ja mies yksin saa hoitaa kotiasiat. Ainakin sen aikaa ollaan poissa, että joutuu edes housunsa pesemään ja tiskit laittamaan, puhumattakaan kissanhiekasta...josko sitten mieli avartuisi. Tiedän että pärjäisin Oskun kanssa ihan kaksistaankin kun ei tarvitsisi lisäksi tuollaista aikuista lasta passata...mies tuskin pärjäisi omillaan. Enkä usko että haluaakaan. Aika näyttää onko hän valmis uhraamaan omaa aikaansa tälle perheelle. Harmittaa että tää pitää viedä näin pitkälle. Inhottaa uhkailla rakasta ihmistä...varsinkin kun sitten olen taas se kitisevä akka joka ei osaa relata.

Minni: Meillä on myös itketty, sekä lapsi että äiti. Niihin ei vain ole reagoitu mitenkään. Osku jos itkee niin ihmetellään vaan että mikäs sillä nyt on, oletko syöttänyt? Vähän liikaa neuvolassa varottelivat naisen tunnemyrskyistä, nyt ei enää oteta tosissaan... ne on vaan ne hormonit, kyllä se siitä.

Katsotaan mitä appiukko on saanut aikaiseksi. Anoppi oli patistanut sitä puhumaan mieheni kanssa, josko se avautuisi miehelle enemmän kun mulle tai äidilleen. Tukijoukkoja siis löytyy kyllä, mutta miehestä itsestähän se on kiinni mitä se jatkossa haluaa.

Hymynaama ainakin voi hyvin. Nukkuu tyytyväisenä (pitkän hammaskitinäjakson päälle). Pottuakin kokeiltu parina päivänä. Eka päivä meni hyvin, eilen ei maistunut ja tänään pääsi nälkä yllättämään joten siitä ei oikein tullut mitään. Huomenna uusi päivä...josko se kohta keksisi että sillä saa mahansa paljon helpommin täyteen. Tai sitten peruna vaan on niin tylsän makuista. Pitänee ensi viikolla lisätä porkkanaa joukkoon.

Mutta kirjailijaksi en aio ruveta (tässä olisi hyvä alku). Joten lähdenpä taas potkuhousuja pyykkäämään. Kirjoitellaan ja yritetään pitää lippu korkealla vaikka se välillä kovasti yrittää puolitankoon valua =)

 

[Ompula]

No höh sentään helmin parisuhdeasioille. Toivottavasti saatte asiat selvitettyä. Jospa se mies rohkaistuisi enemmän vauvanhoitoon, kun ikää tulee lisää!

Meillä menee parisuhteessa ihan ok. Vähän olen tietokoneelle mustasukkainen, kun meillä myös mies meinaa viettää reippaasti aikaa koneella. Aina kuitenkin pyydettäessä hoitaa poikaa. Lisäksi olen ihan aktiivisesti koittanut jättää poikaa miehelle hoidettavaksi kauppareissujen ym ajoiksi.

Kauheen tarkkana täytyy muuten olla omissa sanomisissaan: helposti tulee ohjattua miestä, että teepä näin ja näin, älä noin... Siinä menee miehellä helposti herne nenään ja vauvanhoito siirtyykin minulle. Täytyy siis pitää kieli keskellä suuta.

Poika kasvaa kovaa vauhtia edelleen. Veikkasin, että 8kg menee neuvolassa rikki, mutta oli sentään 6.5kg

Nukkumisasioita meillä on edelleen harjoiteltu ja nyt meillä nukutaan jo paremmin omassa sängyssä myös päivisin. Nukahtaminen tapahtuu harmillisesti päivisin aina itkun kautta, paikasta ja tavasta riippumatta. Tavallisimmin vauva menee sänkyyn tyytyväisenä, alkaa sitten äännellä ja mahd itkeskellä. Siinä vaiheessa hyssytellään vuoteessa tai otetaan syliin. Jos itku ja rimpuilu äityy kovaksi, laitan kapalon, ja se rauhottaa kyllä nopeasti! Muutenkin lohduttelut nukkumaan mennessä kestää enää pari minuuttia ja niitä on ehkä muutama ennen lopullista nukahtamista. Helpommaksi on siis mennyt, mutta päiviä on toki erilaisia!

Muuten tuntuu, että arki muuttuu koko ajan mukavemmaksi, edelleen. Itkulle löytyy syy helpommin, poikaan saa paremmin jo kontaktia (hymyilee, naureskelee, katselee jo aika tarkkaan, huhuilee ja ääntelee) ja viihtyy hetkiä myös yksinään, jolloin äiti ehtii syödä ym.

Yöllä syödään edelleen 3-4h välein ja seuraavaksi odottelenkin yli 4h yöunta. Jospa se sieltä pikkuhiljaa... Yllättävän hyvin sitä on kuitenkin jaksanut. Päiväunet rules!

 

[katikka]

Voimia ja jaksamista, Helmi!

Ei täälläkään ihan yksinkertaisesti asiat mene. Mies on muakin nuorempi, ja kyllä vastuun jakaminen tuottaa ongelmia...tiedän, että mies yrittää, on kyllä vauvan kanssa, mutta... ollaan puhuttu niin monta kertaa ja sovittu kaikesta, laadittu jopa kirjalliset ""pelisäännöt"", mutta mutta MUTTA.

Selvästi tämä on vaan liian iso juttu mun miehelle, vaikka ei sitä halua myöntää. Oon yrittänyt sanoa, että menis johonkin juttelemaan, mutta siitähän tämä herra vain loukkaantuu, minulla kun on ""ylivertaisuudessani"" oikeus jopa passittaa häntä ""hoitoon"".

No, tämän aamuinen episodi:
olin todella väsynyt, yöllä tyttö ähisteli vaan eikä oikein nukkunut, oli vieressä ja söi tissiä vähän väliä. Aamulla pyysin todella kauniisti, voisiko mies nousta vauvan kanssa, tehdä aamupesut ja leikit jalaittaa sitten koppaan päikkäreille, että itse saisin nukkua n.2h. Mies LUPASI. Kun olin syöttänyt tytön sängyssä, sanoin että nyt lapsi on valmis. Mies rupesi kyselemään, että nukuttaako sua nyt ihan kauheesti jne. Kunnes olin jo sen verran hereillä, että sanoin meneväni sitten itse. Siitä alkoi riita. Päätin, että on tyhmää marttyyrina hoitaa lasta, se ei ole lapselle oikein, ja vein lapsen takaisin isälle ja menin itse sänkyyn. Enää ei olisi mies suostunut, mutta ""pakotin"".

Mies meni, ja kuulin että niillä oli ihan kivaa keskenään. Paitsi että telkkari tietty päällä, ja eihän mies tajunnut ajoissa lapsen ""vihjeitä"" siitäettä väsymys alkaa tulla (niitäkin oon yrittänyt ""opettaa miehelle, kun valittaa ettei ymmärrä lasta...no telkkarin kattominen varmaan edesauttaa lapsen herkkää kuuntelemista jos se muutenkin tuntuu vaikealta??). Kun huuto alkoi yltyä hysteeriseksi, vein tutin olkkariin. Mies kimpaantui siitäkin, että tulen siihen sotkemaan, ihan kuin hän ei yrttäisi rauhoittaa lasta. Pyysin anteeksi ja sanoin, että en sitä tarkoittanut vaan ajattelin vaan olla avuksi, kun kaikki tutit oli makkarissa.

Lopulta kuului julmettu huuto olkkarista: Vittu mä en jaksa tätä! jolloin pompparin pystyyn (joskus oon yrittänyt kannustaa miestä viemään rauhoittelun loppuun asti, mutt anyt säikähdin sen verran paljon että ei tullut mieleenkään).
Vauva huusi kopassaan pää punaisena. (Onneksi sentään siellä: ollaan sovittu että lapsi sylissä ei huudeta)

Mies on jatkuvan ahdistuksen vallassa mitä tähän elämään tulee. Silti vakuuttaa että ollaan tärkeintä ja parasta mitä sen elämässä ikinä vois olla.
Olen yrittänyt auttaa ja ymmärtää miestäkin yli oman jaksamukseni... täällä ei ole todellakaan anteeksi annettu äidin itkupurkauksia, niistäkin on pahimmillaan tullut noottia ""sä vaan alat heti pillittään ja mun pitäis kestää mitä vaan"". Oon syyllistänyt itteeni myös miehen tilasta niin että oma itsetunto on romahtanut ihan miinukselle.

Meillä kaikki ongelmat on enemmänkin henkisiä, mies siis kyllä ainakin yrittää auttaa vauvan hoidossa ja haluaa luoda tähän suhdetta, mutta VASTUU kaikkien hyvinvoinnista on yksinomaan mun harteilla. Ja jos yritän levätä, kuten tänä aamuna, niin sitä suurempi ""työ"" mun harteille lankeaa, kun mies hermostuttaa itsensä ja vauvan niin täysin ja lopulta mä rauhoittelen lasta tuntitolkulla sen sijaan että oisin levännyt tunnin tai pari...

Nyt sitten sanoin miehelle, että jos ei meidän keskustelut ja sopimukset tuo mitään muutosta asiaan ,niin mun yksinkertainen ehto on tämä: mies menee juttelemaan jonnekin tai me erotaan. Tuntui ymmärtävän.

Vauva on myös niin herkkä reagoimaan ihan kaikkeen..sillä menee pasmat todella helposti sekaisin. Ja mä en halua, että sen pitää kasvaa ahdistuneessa ilmapiirissä... Toki mä hoidan sitä iloisesti suurimman osan ajasta, mutta aina kun mies on kotona, ilmapiiri on tukala.

SIinä paatosta täältäkin suunnasta....
Rauhaa ja rakkautta toivon kaikkiin perheisiin sydämeni pohjasta!

Katikka

ps. voi jestanpoo, ristiäisistäkin onnistui miehen äiti ja sisko aiheuttamaan jotain kärhämää meidän välille... todella lapsellista ja naurettavaa. tuntuu jo vähän siltä, että olkoon koko pöljä suku keskenään...

 

[SannaA]

Mulla ei ole miehen kanssa ongelmia, kun se ei ole koskaan kotona...HA-HA-HAA...
No ei sentään...on se välillä aikas tylsää kun saa olla ""yksinhuoltajana"". Mutta minkäs teet...täytyy yrittää panostaa kaikki laatuaika iltojen pariin tuntiin ja sunnuntaihin...mä niiiiiiiiiiiin odotan, että se pitää meidän takia vapaapäivän ja sitten päästään vaikka kaikki kolme yhtäaikaa (ensimmäistä kertaa) kauppaan!
Sitten mä olen aloittanut ""älä vieraannu vauvasta"" -kampanjan tällä viikolla...pikkujuttuja esim. eilen odotin kymmenisen minuuttia (kun tiesin hänen olevan tulossa kotiin) niin, että hän sai pukea tytölle puuttuvat potkuhousut jalkaan...samoin kun tyttö lähti iltaunille, niin minun ""piti"" käydä vessassa, niin ""rohkaisin"" miestä aloittamaan vaipanvaihtotoimet ilman minua... Kuulostaa ihan tyhmiltä pikkujutuilta, mutta kun sitä aikaa vauvan hereillä ollessa on niin vähän ja pyytämättä mies jumittuu niin helposti tv:n ääreen (ja itse tulee näppärämpänä(?) hoidettua moni homma itse), niin täytyy yrittää kannustaa miestä näihin pieniin tekoihin...
Varsinkin kun ensi viikolla olisi kokous tiedossa ja iskän pitäisi tulla toimeen koko ilta tytön kanssa...ja kyllähän hän tuleekin.

Mutta vitsi kuin useampi yö olisi viime yön kaltainen! Tyttö oli unten maillla klo 21.00, herätys 03.10 ja takaisin petiin 03.30 (syöttö, vaipan vaihto, oma vessassa käyminen ja juominen suoritettuna), aamuherätys klo 7.20, syöttö ja vielä tunnin tirsat... Sitten kun vielä mies ei kuorsaisi ja itse oppisi nukahtamaan alta kolmen vartin.
Nooh, tuollaisia vahinkoja välillä sattuu, ensi yönä varmasti herätään taas sen kaksi kertaa...

Mutta nyt kun on päikkäreiden aika, niin täytyy mennä lämmittämään itselle ruokaa...

 

[helmi]

Voi harmi, että muillakin on näitä ""mieshuolia"". Toivottavasti Katikka teillekin löytyy ratkaisu olis sitten mikä tahansa.

Meillä oli taas eilen sellaset riidat puhelimen välityksellä että olin jo ihan varma ettei tästä muuta seuraa kuin ero. Kitisi taas jostain olemattomasta asiasta jota en ollut hoitanut hänen puolestaan. Hermot meni totaalisesti ja rupesin laukomaan elämän totuuksia. No siitä seurasi se marttyyri-keskustelu kuinka en välitä hänestä ja haluan vain hänet pois talosta. Toki olen sanonut että jos ei kelpaa niin tuossa on ovi. Se on hienoa kuinka asioita voi vääristellä.
Kysyin jopa suoraan etteikö lapsi ollutkaan haluttu kun ei kiinnosta sen kanssa oleminen millään. Sitten olinkin jo kuulemma etsimässä uutta miestä. Oikein ääripäästä toiseen.
Tänään oli mies sitten tulossa mökiltä käymään kaupungissa hoitamaan asioita, sekä firman että meidän omia. Jännityksellä odotin mitä tuleman pitää. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan ennen kuin vasta autossa. Mies rupesi itkemään ja sanoi olevansa pahoillaan. Rakastaa kuulemma molempia ja firman asiat kuulemma ahdistaa kovasti vaikka ovatkin hyvällä mallilla.
Onhan siitä ollut aiemmin puhetta, että apua hän tarvitsisi ihan paperihommiin. Olenkin luvannut auttaa jahka Osku on hieman vanhempi ja sen voi jättää päiväksi silloin tällöin mummolle hoitoon...ihan vielä en siihen rupea, vasta sitten syksyllä. Mies ei kuulemma halua esim. firman raha-asioita käsittelevän kenenkään muun kuin tilitoimiston tai minun...ymmärrettävää, eihän ne työntekijöille tai toimistopäälliköille kuulu. Siskonsa on kuulemma luvannut auttaa jonkin verran ja mies onkin sen avun ottanut vastaan.

Olen kyllä sitä mieltä että ei se kaikki kiukuttelu johdu työstressistä ja edelleen asioista on puhuttava...ja ennen kaikkea hänen otettava se isä-rooli käyttöön.
Kävimme siis kaupungilla ja sain jopa käydä ostamassa Oskulle uusia bodyja sillä aikaa kun hän oli Oskun kanssa hoitamassa firman asioita...todellinen ihme!!
Ihmeet sen kuin jatkuivat kotiin tultua. Oskulla oli ruoka-aika ja syötettyäni mies ihan oma aloitteisesti otti Oskun syliin ja röyhtäytteli ja käski minun syödä rauhassa. Kävivät vielä vaihtamassa vaipan (kauhea kälätys kuului kun kilpaa juttelivat hoitopöydällä).
Luulenpa että kovistelulla oli jotain vaikutusta. Vielä en tiedä mitä appiukko on poikansa kanssa keskustellut. Voi olla että se on ollut se ratkaiseva tekijä (todella perherakas mies) ja nyt on sitten päästy hyvään alkuun.

Kauniisti mies ehdotti josko olisimme lähteneet vielä mökille viikonlopuksi rentoutumaan. Mutta kieltäydyin ystävällisesti ja sanoin että voi toki vielä itse mennä jos haluaa. Ja sinnehän se sitten meni. Ei sinänsä harmita kun nyt tiedän että ne aivot ovat lähteneet raksuttamaan oikeaan suuntaan. Kunhan nyt ei jäisi yhdeksi kerraksi.

Kertaakaan en ole miestä neuvonut vauvan hoidossa. Jos on näyttänyt ettei oikein onnistu (silloin kerran kuussa kun jotain on tehnyt) niin olen nätisti ehdottanut jotain omaa konstia. Ja hauskaa oli huomata, että vaikka ei ole osallistunut niin tarkasti on ilmeisesti kuitenkin seurannut sivusilmällä sillä röyhtäytti samalla tavalla kuten minä (Oskuun ei normaalikonstit aina tehoa). Luulin tähän asti puhuneeni tyhjille seinille kertoillessani aina kun keksin jonkin uuden hoitojutun toimivan Oskuun...voi olla että olen siinä mielessä aliarvioinut mieheni :/ hyi minua! Mutta miksi sitä käytännön kiinnostusta tuohon vauvanhoitoon ole kun noin tarkasti kuitenkin seuraa asiaa? Kummallisia nuo miehet.

Tämän päiväisestä intoutuneena päätin ensi viikolla käydä salilla parina päivänä ja jättää heidät kahdestaan. Ja sinne mummillaan mennään lomailemaan vasta viikon päästä. Annetaan miehen hieman sulatella asioita ja kokemuksiaan.
Valoisammalta näyttää...toistaiseksi...toivottavasti kehitys on samansuuntainen.

 

[Minni]

Helmille: Ihana kuulla että siellä asiat rullaavat paremmin.

Näköjään ne miehet ovat hieman potkuja persuuksiin vailla noissa lastenhoitohommissa. Meillä tuli tänään riita siivoamisesta. Olisin halunnut siivota ja mies vaan istui koneella. Vähän vihjailin mutta ei auttanut. Laitoin tytön rintareppuun ja aloitin siivoamisen. Mies tuli koneelta vihaisena ja otti väkisin luutun kädestä ja käski meidän häipyä....
Meillä on tyttö ollut tosi rauhaton ja kiukkunen koko viikon ja vähän raastanut molempien hermoja. Ollaan viiletetty koko viikko asioita hoitamassa ja kyläilemässä ja liekö siitä tytön rauhattomuus...
No, nyt pitää rauhoittua. Onneksi yöt sujuvat hyvin ja rauhallisesti.
Kuolaako teidän muksut paljon? Meidän tyttö on viimeiset pari viikkoa kuolannut julmetusti. Ja koko ajan tunkee nyrkkiä suuhun. Tutti ei kelpaa.

 

[helmi]

jeps! Meillä ainakin Osku alotti tuon kuolailun ja nyrkkien jäystämisen pari viikkoa ennen 3kk-päiviä. Mutta meillä onkin tuloillaan ne ekat hampaat. Vissiin kuuluu ikään kun ne kädet löytyy. Meillähän tuttiakin kuluu tosi paljon kun ei vielä osaa ottaa puruleluja suuhunsa helpottamaan kutiamista.
Onkos muilla näkyvissä mitään virallista rytmiä nyt kun vauvat rupeaa valvomaan enemmän? Meillä Osku kuukahtaa iltaunille yleensä klo 21-22 ja nukkuu tuonne 3-4 asti. Sitten syödään vielä siinä 7 aikaan ja ylös noustaan 8-9 aikoihin. Ja seuraavat tunnin unet on n.10:ltä ja sitten päikkärit (3tuntia)puolen päivän aikaan. Klo 18 aikoihin alkaa taas pienimuotoinen pilkkiminen ja sitten onkin iltaunet. Ihan ihmetyttää kuinka säännöllinen rytmi loppujen lopuksi on. Nyt saa jo nukkua itsekin 4-5 tuntia putkeen jos vaan malttaa mennä heti Oskun perästä nukkumaan. Mutta ongelmaa ei oikeastaan enää ole kun Osku todellakin nukkuu enempi tai vähempi sikeästi vielä silloin aamuyöllä ja aamulla...saa itsekin vielä jokusen tunnin joskus jopa kaksi lisäunta (ihanaa että ne rankimmat kuukaudet ovat jääneet taakse).
Tänään Osku sitten nukahtikin jo klo 20. Tais olla meilläkin rankka päivä kun kaupungilla juostiin ja rytmi meni vähän sekasin kun piti ihmetellä kaikkia niitä ihmisiä (päikkärit jäi puoleen).

Jännityksellä odotan mitä huominen tuo tullessaan. Mies sanoi hoitavansa itse Oskun (ehdotin anoppia) kun tämä äiti lähtee ekaa kertaa tuulettumaan kavereiden kanssa. Ajattelin lähteä vasta kun Osku on syönyt iltasyötöt ja miehelle sitten jää se yö- ja aamusyöttö. Ei luulisi olevan liian hankalaa, kun ei vaippaakaan tarvitse vaihtaa ennen aamuyötä. Osku jostain syystä ei paljoa yöllä mitään housuun päästele.

 

[Minni]

Hauskaa tyttöjen iltaa Helmille!!! Yritä rentoutua.

Meillä on aika säännöllinen rytmi ollut pitemmän aikaa. Illalla nukkumaan klo 20.30-21.30 ja yösyönnit klo 2 ja klo 6, jonka jälkeen nukutaan vielä kahdeksaan. Sitten aamutoimet ja taas neiti pilkkii tossa 10 aikaan, jolloin lähdetäänkin ulos ja vaunuissa unet n.3h. Sitten iltapäivä valvotaan ja jos hyvin käy niin iltasella nukutaan vielä unet (välillä 2h, välillä 300min.). Sitten usein ilta onkin pilkkimistä ja kitinää ennenkuin uni lopulta voittaa.

Itse olen ihmetellyt tuota yösyömistä. Meillä on koko ajan syöty 2-3 kertaa yössä, eikä ne ole vähentyneet mihinkään. Muutaman kerran on tyttö nukkunut 6-7 h putkeen eli yhdellä syötöllä yön... koskahan ne yösyönnit vähenee. Olen kuullut että joillakin vauva syö vielä vuoden ikäisenä yöllä, toisilla taas 2kk vanhana ei enää syö.... Mitenkäs muilla on yösyötöt muuttuneet???

 

[SannaA]

Hyvä helmi! Siitä se lähtee! Ja mukavaa iltaa tyttöjen kanssa...

Noista yösyömisistä...
Meidän nyt 8-viikkoinen tyttö söi pidempään (siis alun jälkeen) 2 kertaa yössä noin 2:n ja 5:n aikoihin, mutta nyt on sitten kaksi yötä peräkkäin herännyt syömään 3:n maissa ja aamulla puoli kahdeksan aikaan.
Eilen myös nukkui ekat pitkät 3h:n päikkärit ulkona vaunuissa (tätä ennen nukkunut yleensä vain tunnin pätkissä), joten todellakin TOIVON, että nämä ""ison tytön elkeet"" enteilevät uuteen ja äidin mielestä järkevämpään unirytmiin siirtymistä.
Kaverini poika siirtyi yhteen yösyöttöön 6kk:n iässä, joten tämä olisi luxusta jos meillä siirryttäisiin nyt jo

Puuh, jos yöt menee hyvin, niin pullosta syöttäminen ei...tai meneehän se sitten pienen harjoittelun ja kikkailun jälkeen. Ensi viikolla pitäisi taas mennä kokoukseen ja olisi todella mukavaa, jos tyttö oppisi taas syömään pullosta siihen mennessä...muuten jää kokoukseen menemättä... Nooh, ei muuta kuin pumpataan ja harjoitellaan Täytyy varmaan käydä ostamassa myös uusi ja erilainen tuttipullo.

Mukavaa viikonlopunjatkoa kaikille!

 

[Beebi]

Parisuhdeongelmia höh.. Me (vaikka nuoria ollaan) ollaan onnistuttu toimimaan yhdessä (joskus jopa hieman huono omatunto kun mies niin paljon tekee myös, kun aina saa käsityksen että se on oltava äiti joka tekee mahdollisimman paljon ja isän joka vain jotakin).. Meillä menee aika fifty-fifty. Mies opiskelee kyllä päivät, jolloin tietty hoitelen murua yksin.

Poika on kasvanu KAUHEESTI.. kuten aikaisemmin mainitsin, otti tuon kasvupyrähdyksen sitten heti alta pois .. Kova on hymyilemään ja juttelemaan, joskus juttelee niin kauan että nukahtaa kesken kaiken .. Maidon menekki on vähentynyt (onneksi) 1500millistä 1000-1200ml. Soseita maistetaan heti 3kk synttäripäivänä Tuota maitoa nyt kuitenkin taitaa mennä liikaa...? Huomenna ajateltiin kokeilla peruna-porkkanavelliä. Se vaan vähän epäilyttää, että pistääkö pojan kasvun vielä hurjempaan vauhtiin(lähinnä leveyssuunnassa ). Onko tietoja?

Nyt ollaan koko konkkaronkka mummulassa yötä, ja olo on niin harvinaisen onnellinen. Tuntuu ettei mikään vois olla paremmin. Rakastava mies, maailman suloisin poika...
Tuntuu niin pahalta ajatella että useilla on huono olla Pidän kaikille peukkuja, ja todella toivon, että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin!

 

[Beebi]

taas
Unohdin mainita, että poju nukkui monta yötä klo 20-07! sitä ennen meni monta yötä yhdellä syötöllä. Viime yö sitten kahdella =Z saa nähdä kuin käy ens yönä, herääkö kolme kertaa

 

[Minni]

Vau (beebille ja hänen lapselleen) pitkistä unista. Mua ei kyllä yösyönnit juurikaan väsytä. Otan tytön viereen ja laitan tissin suuhun. siinä torkun ja kun hän on lopettanut niin joko laitan takaisin omaan sänkyyn tai sitten jatkamme vaan molemmat unia....
Mulla on kyllä ja ihana mies, vaikka välillä tuntuukin että sillä on paljon menoja. Ja tietysti maailman ihanin vauveli... Kuten kaikilla äideillä.
Hauskaa viikonloppua!!!

 

[Ompula]

Niin, tuolla aikaisemmin kun puhuin helmille, että jospa mies rohkaistuisi vauvan hoitoon enemmän, kun ikää tulee lisää, niin tarkoitin vauvan ikää, en miehen

Ja hyvä kuulla, että helmillä & co menee paremmin!

Ja hienoa kuulla, että monien vauvojen yöunet ovat alkaneet jo pidetä!! Meillä on vielä kaksi syöttöä yöllä ja viime yönä peräti 2h välein... Muutenkin vähän kiukkusemman (?) oloisia päiviä takana, mistä lie johtuu. Toivottavasti minäkin saisin pian nukkua yli 4h putkeen!

Minni: meidänkin poika on alkanut kovasti laittaa nyrkkiä suuhun! Kädet vispaa muutenkin aika lailla ja ihan pahalta tuntuu, kun kädet muksivat omaa päätä. Voisiko kärttyisä olo johtua ihan siitä? Reppana ei varmaan hoksaa vielä, että ne ovat omat kädet, jotka siinä viuhuu. Nimittäin kapalo helpottaa edelleen oivallisesti... Siinä kädet ainakin pysyvät aloillaan. Ja tänään juuri huomasin myös, että vauvahan kuolaa! Aikaisemmin suusta on tullut lähinnä vain pulautuksia. Ei kai vielä kuitenkaan hampaita...?

Harmi, että Torinon kisat loppuvat. Niistä oli kivaa seuraa päivisin...

 

[beebi]

Meillä on Ompula sama juttu tuon syljen kanssa. Ikeniä selvästi myös kutittaa ja yrittää koko ajan saada esim lakanaa altansa suuhunsa nyrkillä sohimalla ym. Ja sitä syljen määrää 8-I .. ApUvA

 

[Minni]

Meilläkin vauva muksinut omaa päätänsä käsillään kun välillä vispaus käy ihan mahdottomaksi. Muutaman kerran on jopa itku tullut kun käsi päähän kopsahtanut (

Tuo kuolaus näemmä kuuluu asiaan. Kysyin yhdessä äiti-lapsikerhossa (joka lähinnä äitin harrastus) muilta äideiltä niin kaikkien vauvat kuolasivat. Ja nyrkkiä suuhun. Samoin äidin tai isän paita, pulkurätti, toppapuvun kulma tai mikä tahansa kelpaavat. Toivottavasti ei ihan vielä hampaita ole tulossa.

Toi muutaman tunnin välein syöminen ja kiukuttelu voi johtua iästä. Meillä muutama viikko sitten herättiin yölläkin parin tunnin välein syömään ja päivällä hirmu kiukku päällä. Veikkasin syömiseen ainakin tehoimuttelujaksoa.

Meillä uusin harrastus on sylissä ollessa vatsalihasten rutistelu. Eli kun vauva makailee sylissä selkä omaa vatsaa vasten niin sitten pitää punkea eteenpäin ja rutistella vatsalihaksia. Yrittää raukka istua....Käden kun laittaa vatsan päälle niin tuntee oikein kun vatsalihakset jännittyvät. Hh, tekisi hyvää äitillekin!!!

Helmi:miten meni tyttöjen ilta? Entä isältä Oskun hoito?

 

[helmi]

huomenta-päivää vaan kaikille!

Ihan heti en uudelleen lähde juhlimaan. Ei sillä, että olisi ollut krapula tai morkkis kun ei itse vauvaa hoida...oli vaan niin väsyttävä olo seuraavana päivänä. Aika iisisti tuli muutenkin oltua ja ihme ja kumma, että vain yhden kerran lähetin tekstarin kotiin että kuinka ovat pärjänneet. Eli aika luottavaisin mielin kuitenkin (no, tarvittaessa kotimatkakin olisi ollut vain 6 km). Ihan piristävää kuitenkin.

Lähdin kavereiden luo vasta kun Osku oli tullut iltakylvystä ja rupesivat syömään iltamaitoa (n. klo 21). Ja kotona olin sitten vasta klo 5. Yösyönti oli mennyt kuulemma muuten hyvin, mitä nyt Osku oli huutanut suoraa huutoa vaippaa vaihdettaessa. Että, näin hyvin mies kuunteli ohjeet kun sanoin ettei yöllä tarvitse vaippaa vaihtaa jos vielä kurkkaa sen iltasyönnin jälkeen ennen kuin nukuttaa.
Aamulla heräsinkin itse sohvalta (en viitsinyt mennä sänkyyn häiritsemään kun niin nätisti nukkuivat vierekkäin) klo 7 kun Osku aloitti aamuähellyksen. Syötin kun ei tuo mies näyttänyt saavan silmiään auki sen vertaa. Sitten 9 aikoihin oli seuraava syönti ja sen mies hoiti kun ensin kyseli, että mitä kummaa se huutaa (jaa-a että mitäkö?). Hiukan lähti hermo kiristymään, mutta sain pidettyä mölyt mahassa. Sitten ukko kantoikin syönnin jälkeen pirteän Oskun mun kainaloon sohvalle...eli se niistä unista...ja paineli itse takaisin sänkyyn. Tässä se nähtiin ettei se ihan niin helppoa ole se vauvan hoito.
Toisin sanoen eilinen meni sitten silmäpusseja kehitellessä kun jouduinkin heti aamusta Oskua normaalisti hoitamaan. Hiukan valitin miehelle unettomasta yöstäni kun hän otti ensin nokoset ja lähti sitten seuraamaan jonnekin sitä lätkämatsia. Onneksi Osku nukkui parin tunnin päikkärit ja sain silloin vähän unta itsekin. Ja illalla mies hoiti sitten taas kylvetyksen ja iltasyötön.

Kyllä tällä jokin pieni vaikutus taisi asioihin olla, mutta en oikein usko ennen kuin tästä avusta tulee tapa. Osku kun on nyt jo paljon helpompi hoidettava kun viihtyy joskus puolikin tuntia ihan yksin aktivointimatolla jumpaten ja lelujellonalle asioitaan selitellen =)

Noista yösyönneistä sen verran, että luin juuri jostain 3kk ikäisillä olevan taas tiheän imemisen kausi eli jos normaalia enemmän heräilee niin varmaan sillä selittyy. Meillä on kumma kyllä aika tasaista, tosin nostin kyllä kerta-annokset 150 ml:aan ja Osku saattaa välillä päiväsaikaan tihentää sinne kahteen tuntiin.
Tänään kokeiltiin aamupäivällä ekan kerran porkkana-perunasosetta...ei tainnut olla järin hyvää ja sose olikin kaikki paidalla. Kauheaa värjäämään se porkkana.. täytyy laittaa joku kumipuku Oskulle syönnin ajaksi. Ei me vielä olla saatu sosetta kuin se lusikallinen päivässä uppoamaan. Kiinnostus ei ole vielä kauhean suuri.

Meillä kanssa Osku harjottaa niitä vatsiksia. Meillä sen huomaa siitä kun nostat hoitopöydältä tai ammeesta (meillä lepotuki) niin käsiä kun pujotat selän alle hän itse nostaa itseään ja helpottaa otteen saamista. Ja kauheasti tykkää kun nostetaan käsistä ja testataan seuraako pää perässä... hyvin jo itse nostaa päätään.

Mutta oikaisenpa vielä hetkeksi itseni tuonne Oskun kainaloon...vähän jäi ylimääräisiä univelkoja

 

[Minni]

Nostetaanpas vähän jouluvauvoja....
Meillä tänään uneton-päivä. Eli päiväunet sellasta muutamien minuuttien torkuttelua. Ei malta tyttö nyt jostain syystä nukkua. Ja sitten kiukuttaa kun on niin väsynyt. Alkaa äitiäkin kiukuttaa ja väsyttää tuo kantaminen. Kun mikään muu ei tunnu kelpaavan kun äitin syli. Olisi ollut mukava iskeä lenkkarit jalkaan ja vähän lenkkeillä itekseen mutta ei taida jaksaa. Vauveli on vienyt voimat...
Taas kutsutaan