H
helmi
Vieras
AAAAPPPPPUUUAA!!!!
Syy niihin kummallisiin pahoinvointeihin on vihdoin selvillä...vissiin. Meille kävi se mitä Beebi kovasti muistaakseni halusi eli pikku kakkonen on matkalla! Aivan uskomatonta! En kyllä ole osannut mitään muuta tehdä testin tehtyäni kuin nauraa hysteerisesti.
Eihän tämä tälläinen luomuraskaus pitänyt olla edes mahdollista meidän tapauksessamme. Ehkä siksi ei kauheasti tuota suojauspuolta ajateltu niillä huikealla kahdella rakastelukerralla joita synnytyksen jälkeen on ollut. Että tälleen. Suoraan kauniista ja rohkeista...näyttäkää minulle miesten kalsarit ja johan rupeaa sikiämään.
Tiistaina sitten saan tietää kuinka pitkällä ollaan. Itse tein hatarat laskelmat ja jos muisti ei kauheasti petä niin laskettu aika on joko marraskuun alussa tai sitten heti vuoden vaihteen jälkeen. Mutta vaikea sanoa kun ne kuukautiset jäi pois ja yhdet sitä ennen tuli hiukan myöhässä. KÄÄK! Toivottavasti Osku osaa sitten jo edes kävellä ettei tartte enää kanniskella.
Ja huvittavaa tässä on se, että miehen sisko saa vauvan marraskuun lopulla. Eilen vielä kannoin vanhat mammavaatteeni hänelle, jotta saadaan kierrätettyä kuten vauvan vaatteitakin olen taasen häneltä saanut.
Mies ei sitten osannut pitää suutaan kiinni, vaan oli heti toimistolla kiljunut että meille tulee kakkonen! Ja oikein ruikutti puhelimessa, että saako kertoa äidilleen...vaikka just tuntia aiemmin olin uhannut ettei kellekään ennen tiistaita kerrota (kun vasta sitten tiedetään onko kaikki ok ja missä vaiheessa). Niin, että nyt sen sitten tietää kaikki.
Tehtyäni testin...kun olin ensin ne pyykit ripustanut...kerroin miehelle (joka tuolloin oli vielä kotona)että: Houston, we have a problem! olen raskaana. Mies sanoi ensin että eihän se ole mahdollista. Onpas, ainakin testin mukaan, vastasin. Sitten olikin hetken hiljaisuus ja ei tuo muuta ressukka osannut sanoa kuin: justiinsa. Ja sitten perään: auto täytyy kyllä vaihtaa ja pian (meillä vielä pikkuauto) ja asunto kans! Mieletön juttu!...ja sitten se vielä ihmetteli kuinka se voi olla mahdollista että meille tulee kakkonen ja vielä näin helposti!
Että tälleen. Menenkin tästä taas ihmettelemään täriseviä käsiäni tuonne Oskun viekkuun päikkäreille. Se on moro!
Syy niihin kummallisiin pahoinvointeihin on vihdoin selvillä...vissiin. Meille kävi se mitä Beebi kovasti muistaakseni halusi eli pikku kakkonen on matkalla! Aivan uskomatonta! En kyllä ole osannut mitään muuta tehdä testin tehtyäni kuin nauraa hysteerisesti.
Eihän tämä tälläinen luomuraskaus pitänyt olla edes mahdollista meidän tapauksessamme. Ehkä siksi ei kauheasti tuota suojauspuolta ajateltu niillä huikealla kahdella rakastelukerralla joita synnytyksen jälkeen on ollut. Että tälleen. Suoraan kauniista ja rohkeista...näyttäkää minulle miesten kalsarit ja johan rupeaa sikiämään.
Tiistaina sitten saan tietää kuinka pitkällä ollaan. Itse tein hatarat laskelmat ja jos muisti ei kauheasti petä niin laskettu aika on joko marraskuun alussa tai sitten heti vuoden vaihteen jälkeen. Mutta vaikea sanoa kun ne kuukautiset jäi pois ja yhdet sitä ennen tuli hiukan myöhässä. KÄÄK! Toivottavasti Osku osaa sitten jo edes kävellä ettei tartte enää kanniskella.
Ja huvittavaa tässä on se, että miehen sisko saa vauvan marraskuun lopulla. Eilen vielä kannoin vanhat mammavaatteeni hänelle, jotta saadaan kierrätettyä kuten vauvan vaatteitakin olen taasen häneltä saanut.
Mies ei sitten osannut pitää suutaan kiinni, vaan oli heti toimistolla kiljunut että meille tulee kakkonen! Ja oikein ruikutti puhelimessa, että saako kertoa äidilleen...vaikka just tuntia aiemmin olin uhannut ettei kellekään ennen tiistaita kerrota (kun vasta sitten tiedetään onko kaikki ok ja missä vaiheessa). Niin, että nyt sen sitten tietää kaikki.
Tehtyäni testin...kun olin ensin ne pyykit ripustanut...kerroin miehelle (joka tuolloin oli vielä kotona)että: Houston, we have a problem! olen raskaana. Mies sanoi ensin että eihän se ole mahdollista. Onpas, ainakin testin mukaan, vastasin. Sitten olikin hetken hiljaisuus ja ei tuo muuta ressukka osannut sanoa kuin: justiinsa. Ja sitten perään: auto täytyy kyllä vaihtaa ja pian (meillä vielä pikkuauto) ja asunto kans! Mieletön juttu!...ja sitten se vielä ihmetteli kuinka se voi olla mahdollista että meille tulee kakkonen ja vielä näin helposti!
Että tälleen. Menenkin tästä taas ihmettelemään täriseviä käsiäni tuonne Oskun viekkuun päikkäreille. Se on moro!