Kahden kodin erilaiset säännöt, hermot riekaleina

[ais]

Olen nyt äitipuolena ja uutena puolisona ihan ymmälläni (ja raivoissanikin) näistä asioista.

Nykyinen mieheni ei onnistu lastensa äidin kanssa sopimaan yhteisiä pelisääntöjä lapsille.
Tapaamiset (on kyllä sovittu lastenvalvojalla, mutta lasten äiti ei näitä suostu noudattamaan) muuttuvat päivittäin. Esimerkiksi kesällä tuli melko monta ikävää tilannetta, kun olimme esimerkiksi ilmoittaneet lapset tulemaan meidän mukana häihin, ja kappas, kun olimme me nossa hakemaan lapsia, niin lasten äiti ilmoittaa heidän olevan ihan toisella puolen Suomea Mm. merirosvoristeily jäi väliin tällaisen pelleilyn vuoksi, että sovitut asiat vaan perutaan neuvottelematta. Harmittaa lasten puolesta, sillä omat lapseni pääsivät kuitenkin näihin menoihin ja harmittaa myös rahallisesti, sillä esimerkiksi se merirosvoristeily ei ihan ilmainen ollut. Lukuisia kertoja lasten mukaan lähtemiset vaikkapa kyläilemään ja sukuloimaan on peruuntunut viime hetkellä, valmistujaiset, serkkujen kastejuhlat yms.

Sitten niihin sääntöihin. Lapset ovat iältään 3v ja 6v. Omani ovat 7v ja 5v. Mielestäni meillä pitää olla yhteiset säännöt kaikille lapsille. Miehellä ja minulla menee hienosti hänen lapsiensa kanssa, rutiinit sujuvat, lapset syövät hyvin, ulkoillaan päivittäin, nukkumaan mennään hyvissä ajoin, normaaliin nukkumaanmenoaikaan ilman narinoita ja yms. mitä nyt normaalistikkin lasten kanssa tehdään.
Lasten äiti ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan pärjää lapsiensa kanssa, hänen luonaan käy lastensuojeluntyöntekijä kerran viikossa neuvomassa, kuinka lasten kanssa tulee toimia. Lasten äiti saattaa soitella iltaisin tänne ja huudattaa lapsia puhelimessa, kun hän ei saa niitä nukkumaan. Kuuluu täysin selvästi, kuinka lapset huutavat janoa, pissahätää yms. mitä lapset nyt keksivät kun eivät halua mennä nukkumaan, kauhea raivoaminen ja kiljuminen. On oikeastaan edes vaikea kuvitella, että kyseessä on samat lapset, sillä meillä ei täällä tällaisia ongelmia ole. Lasten äiti ei suostu ottamaan mieheltä neuvoja vastaan, vaikka yrittää oikeasti ystävällisesti neuvoa pienissä jutuissa, että lasten äiti saisi lapset esimerkiksi ajoissa nukkumaan, eikä 24 aikaan yöllä.

Tämä jatkuva soutaminen ja huopaaminen rupeaa kiristämään meidän välejä. Olen kyllästynyt näihin jatkuviin yöllisiin puheluihin ja sovittujen sääntöjen noudattamatta jättämiseen.

Mitä te tekisitte?

 

["vieras"]

Isä voisi ottaa lapset luokseen asumaan

 

[Sitku]

Kertoa lastenvalvojalle tilanteesta.

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";24562675]Isä voisi ottaa lapset luokseen asumaan [/QUOTE]

Tätä olemme yrittäneet ehdottaa, mutta lasten äidille se on ehdoton ei.

 

[ais]

Kertoa lastenvalvojalle tilanteesta.

He kävivät juuri viime viikolla tekemässä sopimuksen, joka heti ensimmäisenä viikonloppuna lasten äidin mielenmukaan muuttui.
Huomenna miehellä on soittoaika lastenvalvojalle, täytyy katsoa mitä hän sitten sanoo.

 

["huh huh"]

[QUOTE="vieras";24562675]Isä voisi ottaa lapset luokseen asumaan [/QUOTE]


Täysin samaa mieltä! Lapsilla turvallinen olla teidän kanssa; tietyt "pelisäännöt", rutiinit jne jne...

Älkää luovuttako! Yrittäkää saada lapset teille Eipähän tarvi soitella ja huudattaa lapsiaan puhelimessa!

 

["vieras"]

Kirjatkaa ylös kaikki tapaamissopimuksen rikkomiset, öiset puhelut jne. Niistä on apua, jos mies lähtee hakemaan lasten huoltajuutta.

 

[Data]

Ensimmäiseksi laittaisin puhelimen äänettömälle yön ajaksi ja muina aikoina harkitsisin vastaisinko puheluihin, kun vastaamisesta ei tunnu olevan hyötyä lapsille.

 

["Mamma"]

[QUOTE="huh huh";24562743]Täysin samaa mieltä! Lapsilla turvallinen olla teidän kanssa; tietyt "pelisäännöt", rutiinit jne jne...

Älkää luovuttako! Yrittäkää saada lapset teille Eipähän tarvi soitella ja huudattaa lapsiaan puhelimessa![/QUOTE]

Jus näin! Kirjaatte asiat, ongelmat, toteutumattomat sovitut asiat, äidin soitot, lasten huutelut puhelimessa... ja sitten vaan yhteydenpitoa sossuun. Voi olla että huoltajuus riitautuu, mutta toinen vaihtoehto on kärvistellä tuossa tilanteessa kunnes lapset 18... tai lasten elämä vaikeutuu.

Olkaa rehellisiä ja avoimia sossuun... kyllä se siitä! Voimia!

Olen kasvattanut kolme mieheni lasta ja bioäidin osuus elämässä valitettavasti oli minimaalinen, mutta ei siksi että häntä olisi estetty... Häntä ei kiinnostanut olla vanhempi, kaveri kylläkin ja se ei oikein toimi.

 

["alkup."]

Ensimmäiseksi laittaisin puhelimen äänettömälle yön ajaksi ja muina aikoina harkitsisin vastaisinko puheluihin, kun vastaamisesta ei tunnu olevan hyötyä lapsille.

Useasti puhelin onkin äänettömällä juuri tämän terrorisoinnin vuoksi. Mies ei vaan uskalla aina jättää vastaamatta, kun sitten alkaa se riehuminen aiheesta: "ei taida paljon omien lasten asiat kiinnostaa!!!!!!".

 

["tiina"]

Voithan esim äänittää niitä puheluita ja esittää sille lastenvalvojalle...

 

["alkup."]

[QUOTE="Mamma";24562870]Jus näin! Kirjaatte asiat, ongelmat, toteutumattomat sovitut asiat, äidin soitot, lasten huutelut puhelimessa... ja sitten vaan yhteydenpitoa sossuun. Voi olla että huoltajuus riitautuu, mutta toinen vaihtoehto on kärvistellä tuossa tilanteessa kunnes lapset 18... tai lasten elämä vaikeutuu.

Olkaa rehellisiä ja avoimia sossuun... kyllä se siitä! Voimia!

Olen kasvattanut kolme mieheni lasta ja bioäidin osuus elämässä valitettavasti oli minimaalinen, mutta ei siksi että häntä olisi estetty... Häntä ei kiinnostanut olla vanhempi, kaveri kylläkin ja se ei oikein toimi.[/QUOTE]

Juuri viime yönä paasasin miehelle näistä samoista asioista mistä kirjoitit. Aikuisen täytyy olla aikuinen, eikä antaa 3v lapselle vastuuta päättää mm. omista nukkumaanmenoajoistaan.

 

[Data]

[QUOTE="alkup.";24562886]Useasti puhelin onkin äänettömällä juuri tämän terrorisoinnin vuoksi. Mies ei vaan uskalla aina jättää vastaamatta, kun sitten alkaa se riehuminen aiheesta: "ei taida paljon omien lasten asiat kiinnostaa!!!!!!".[/QUOTE]

Karkeaa manipulointia, jonka voi jättää huomioimatta. Äitiin kannattaa pitää vain viileät välit, muuten olisin rehellinen lastenvalvojille ja pyytäisin heitä auttamaan ja esittäisin pyynnön saisinko lapset olemaan itselläni enemmän. Tapaamisaikojen noudatamiseen pyytäisin heti apua ja olisin niiden suhteen tiukka.

 

["Mamma"]

[QUOTE="alkup.";24562886]Useasti puhelin onkin äänettömällä juuri tämän terrorisoinnin vuoksi. Mies ei vaan uskalla aina jättää vastaamatta, kun sitten alkaa se riehuminen aiheesta: "ei taida paljon omien lasten asiat kiinnostaa!!!!!!".[/QUOTE]

Toi on niin tuttua, terrorisointia, tilanteen ja miehesi hallintaa. Tuollaisen toiminnan kestäminen on työlästä. Pitäkää miehesi kanssa että voitte puhua ja ja tukea toisianne, sillä tuo äiti on elämässänne niin kauan kuin on lapsetkin olemassa. Eikä tilanne välttämättä muutu oleellisesti paremmaksi lasten kasvettua, he saavat taiteilla kahden perheen välillä. Meillä bioäiti on natissut kaikesta mahdollisesta... mihinkään ei ole osallistunut, mutta niin lakkiaiset, häät ja muut juhlat on olleet aiheita joista on löytynyt narinan aihetta. Pitkää pinnaa ja hyvää parisuhdetta atrvitaan että jaksaa sietää tuon.

Kaikki ei oo hankalia, on myös tilanteita jossa ihmissuhteet toimii paremmin... mutta ei nämä kahdessa perheessä asumiset keskimäärin ihan helppoja ole. Mitä paremmin ihmiset osaa ajatella lapsia ja heidän kokonaisetuaan, sitä paremmin asiat toimii. Meillä lapset asuneet isällä, eli meillä. Äidin puolelta sovitut asiat toimineet heikosti, mutta jollain lailla ollaan selvitty. Surullisinta on ettei äiti näe miten hän ei pidä omaa sovittua rooliaan tai toimintatapaa yllä. Mutta pikkuhiljaa nämä on isoja ja maailmalla, mutta silti pitää tukea nuoria... tuskastuvat äitinsä kotkotuksiin ja mielen muutoksiin ja ovat aika yksin sen asian kanssa. Mutta onneksi osaavat puhua asiasta ja näin voin vähän lieventää kipua.

Mutta ei tämä helppoa ole ollut! Mutta lapset ovat olleet ihania ja ovat sitä edelleen. En voi katua elämääni ja sitä panostusta minkä olen laittanut näihin lapsiin. Olen kasvattanut kuin omiani, vaikka joutunut heidät jakamaan ja ovat voineet sanoa että ole sinä hiljaa, kun et ole oikea äiti... mutta ajankuluessa minunkin arvoni on löytynyt. En ole täydellinen, en äitinä, enkä puolisona, mutta parhaani olen yrittänyt... täydellistä en usko löytyvänkään, eli siihen ei tarvitse pyrkiäkkään...

 

["alkup."]

Mamma : ihanasti kirjoitit Minä yritän kanssa parhaani mukaan toimia tuolla tavalla, mutta välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, kun niin kyllästyttää kaiken maailman pelleilyt.

 

["Mamma"]

[QUOTE="alkup.";24563075]Mamma : ihanasti kirjoitit Minä yritän kanssa parhaani mukaan toimia tuolla tavalla, mutta välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, kun niin kyllästyttää kaiken maailman pelleilyt.[/QUOTE]

Niitä tunteita tulee ja menee. Ei kannata toimia hetken tunne huumassa, vaikka istua ja odottaa että rauhoittuu. Mitä paremmin osaatte miehesi kanssa puhua ja pitää välinne lämpiminä ja toisiinne turvaten / luottaen niin sitä paremmin molemmat jaksatte riippumatta siitä mien bio koittaa pomputtaa. Älä laita miestä kahden nalkuttavan naisen väliin. ;-) Me naiset osataan se homma tarvittaessa. Muista kehua miestäsi kun hän toimii oikein ja löydä paljon iloisia ja positiivisia asioita yhdessä viettämästänne ajasta ja lapsista. Siinä on arjen voimavaroja! Toivottavasti sinulla on ystäviä joiden kanssa voit puhua, ilman että pitää valittaa tai moittia lähipiiriä, eli keskustelusta tulisi rakentavaa, tukea antavaa, ymmärtävää, mutta ei negatiivisuuden tunteen ylläpitävää. Sellaiset suhteet on tosi arvokkaita. Minulla on pari ystävää joiden kanssa on voinut puhua rehellisesti, mutta neutraalisti ja tukea ja vinkkejä saaden.

 

["vieras"]

Ei tossa voi muuta kuin ottaa uudestaan ja uudestaan yhtetyttä lastenvalvojaan. Jossain vaiheessa jotain radikaalimpaa on tehtävä.

Sinänsä eri säännöt eri kodeissa ei ole ongelma. Lapset oppivat ajan kanssa mitkä säännöt pätevät missäkin. Tossa lasten äidin toiminnassa ei vaan tunnu olevan minkäänlaista logiikkaa. Eihän noin voi jatkuvasti toimia!

 

["vieras"]

Siis miehelläsi ja lasten äidillä on niinkin nuori lapsi kuin 3v?

Eli hehän ovat käytännössä vastikään päässeet vauva-ajan yli ja johan mies vehtaa toisen naisen kanssa, vaikka hänen pitäisi miehenä olla äidin tukena ja turvana kasvatusasioissa. Kato ei se niin mene, että tehdään lapset ja sitten valitaan heille toinen äiti. Sinunkin pitää ymmärtää, ettei sinulla ole mitään määräysvaltaa lasten suhteen, eivät lapset valitse sinua äidikseen kuitenkaan. Jos kilpailet äitiä vastaan, etkä tue häntä, tulee siitä vain itsellesi ongelmia.

Miehen on pyrittävä yhteseen vanhemmuuteen lastensa äidin kanssa ja ellei hänestä ole luomaan turvallista ja yhtenäistä kasvatustapaa hänen kanssaan, on tilanne aika hankala.

Miten heidän eronsa meni? Siitä on ilmeisesti varsin vähän aikaa vielä, joten tässä taitaa olla eroprosessikin vielä kesken. Ei todellakaan hyvä ja järkevä tapa lasten kannalta, ällöttää tuollaiset miehet jotka eivät kykene pitämään perhettä koossa edes sen aikaa kun lapset ovat noin pieniä.

 

["vieras"]

Ja sinussa ei ole mitään vikaa...Sinä ilmeisesti päätät säännöistä. Juu ja en ihan usko noihin tarnoihisi..liottelun makua.

 

[munattomuus]

[QUOTE="Mamma";24563124] Älä laita miestä kahden nalkuttavan naisen väliin. ;-) Me naiset osataan se homma tarvittaessa. Muista kehua miestäsi kun hän toimii oikein [/QUOTE]

Juuri tämä kertoo, missä varsinainen ongelma on.

 

["Mamma"]

[QUOTE="vieras";24563276]Siis miehelläsi ja lasten äidillä on niinkin nuori lapsi kuin 3v?

Eli hehän ovat käytännössä vastikään päässeet vauva-ajan yli ja johan mies vehtaa toisen naisen kanssa, vaikka hänen pitäisi miehenä olla äidin tukena ja turvana kasvatusasioissa. Kato ei se niin mene, että tehdään lapset ja sitten valitaan heille toinen äiti. Sinunkin pitää ymmärtää, ettei sinulla ole mitään määräysvaltaa lasten suhteen, eivät lapset valitse sinua äidikseen kuitenkaan. Jos kilpailet äitiä vastaan, etkä tue häntä, tulee siitä vain itsellesi ongelmia.

Miehen on pyrittävä yhteseen vanhemmuuteen lastensa äidin kanssa ja ellei hänestä ole luomaan turvallista ja yhtenäistä kasvatustapaa hänen kanssaan, on tilanne aika hankala.

Miten heidän eronsa meni? Siitä on ilmeisesti varsin vähän aikaa vielä, joten tässä taitaa olla eroprosessikin vielä kesken. Ei todellakaan hyvä ja järkevä tapa lasten kannalta, ällöttää tuollaiset miehet jotka eivät kykene pitämään perhettä koossa edes sen aikaa kun lapset ovat noin pieniä.[/QUOTE]

Ei se aina ole mies joka on lähtenyt... Minun mieheni lasten äiti oli lähtynyt, jätti miehen ja lapset uuden takia. Ensin hoiti yhtä, pienintä, mutta hänkin siirtyi isälle aika pian. Minä en tuolloin tuntenut tätä nykyistä miestäni. Lapsia oli kolme ja kun minä tutustuin niin kaikki oli alle kouluikäisiä. Kun menimme naimisiin nuorin oli 3 ja vanhin 7v. Bioäiti sai niihin aikoihin uuden vauvan uuden miehensä kanssa ja on saanut senkin jälkeen. Minä olen kasvattanut nämä lapset aika isoiksi...

Jos en muuta ole oppinut, niin tiedän että elämä voi yllättää ja tuoda tilanteita joihin itse ei voi niin paljon vaikuttaa. Mieheni ei ensimmäistään vpoinut väkisin pitää... olisi kyllä halunnut.

Yleensä näin, mutta joskus jollakin toisella noin. On kurjaa kun nimettöminä lähdetään arvostelemaan ja haukkumaan toista... keskustelupalstoilla on helppo esittää arvioita toisista mitään tietämättä...

Mulle on yks lysti, jos joku valehtele tai vääristelee totuutta, eihän siitä kärsi kuin itse, mutta se että lähtisin toista haukkumaan ja epäilemään valehtelusta vaikka täällä keskustelupalstalla, niin olisinko minä jotenkin parempi? Anteeksi vaan, paljon parempi on kommentoida niin että siitä on apua tai lohtua, kuin olla kova ja ylimielinen, kaikkitietävä, kun ei oikeesti kuitenkaan tiedä millainen tilanne ja tausta viestin aloittajalla on! Joskus totuus on tarua ihmeellisempää.

En tiedä yhtään enempää kuin tältä sivulta voi lukea ja sanona että uskon paljon enemmän jutun kirjoittajaa kuin inhottavia ilkeilijöitä!

Surullista miten ihmiset luulee että anonyyminä kirjoitettaessa voidaan unohtaa asiallinen käytös ja toisen ihmisen arvostus! :-(

 

["alkup."]

Mamma: kiitos taas Jätin kokonaan huomiotta nuo asiattomat kommentit. Olen saanut niin paljon tämän asian takia kakkaa niskaan, menettänyt yöunet ja niin edelleen, etten jaksa edes välittää tuollaisesta. Itse tiedän parhaiten, miten asiat ovat. Ja todellakaan asiat eivät aina mene niin, että mies on sika ja jättää perheensä.

 

["Mamma"]

Juu, ei noille pitäisi edes olkaa viitsiä kohauttaa. Mulla noi pistää vihaksi, kommentoin koska toivon että edes vähän ihmiset miettisivät ennenkuin tuomitsevat ja ovat ilkeäsävyisiä.

Sitä todellakin saa helposti turhia paineita muilta ikävinä kommentteina ja asenteina, mutta ne eivät ratkaise sinun ja perheesi asioita. Minä siirryn nyt laittamaan ruokaa.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellsei! Tie on pitkä, mutta jos jaksaa sinnitellä niin lopussa voi todeta että se kannatti. Välillä voimat loppuu, mutta silloin tukekaa toisianne! Ero ja uusperhe ei ole tavoite, mutta joskus kun niin on käynyt, kannattaa tehdä voitavansa!

 

["Eee"]

Nyt en ihan tajunnut niiden puheluiden ideaa. Siis lasten äiti ei suostu ottamaan neuvoja vastaan, mutta soittelee teille silti jatkuvasti, kun heillä ei hommat toimi. Mitä ihmettä se siis soittelee, jos ei toimintaohjeita tai neuvoja?

 

[kokemus]

Kertoa lastenvalvojalle tilanteesta.

siis lasten isä kertoo ei uusi avovaimo