Kaksi kertaa synnyttänyt nainen on nyt tätä mieltä, että....

[Oisku]

[QUOTE="vieras";24875747]ih
Vieläkin lämmöllä muistelen sitä aikaa kun pienokainen oli NIIN lähellä ja NIIN riippuvainen minusta. Miten minä, pieni ihminen, olen pystynyt tuottamaan niin ainutlaatuista ainetta =)

[/QUOTE]

Sori mut mä repesin tätä kyllä aika täysillä.

Oikeesti se sun tuottama aineesi ei ole mitenkään muuten ainutlaatuista, kuin että se on tullut just sun tisseistä. Sitä tulee miljoonien naisten tisseistä ympäri maailmaa, tälläkin hetkellä. Samoin muilta nisäkkäiltä kuin ihmiseltä tulee käsittääkseni ihan vastaavaa tavaraa. Joten ei se nyt herranen aika sentään ihan NOIN ihmeellistä ole.

Mukavaa aikaa ihan kaikkien lasten äideille. Olkaa ylpeitä itsestänne, imetitte tai ette. :flower: Saa isätkin olla ylpeitä vaikka ette imetäkään.

 

[ddd]

[QUOTE="vieras";24876016]Onko isä luotu ruokkimaan pientä vauvaa? Jos korvikemaitoa ei olisi niin isä ei pystyisi pitämään pientä vauvaa hengissäkään. Isän osuus on tärkeä, mutta ehkä vasta vähän myöhemmin tämä tärkeys korostuu. Ensimmäiset kuukaudet ovat äidin ja vauvan välisen suhteen luomista varten. Se on symbioosi, joka kantaa lasta hänen loppuelämänsä.[/QUOTE]

Ei oo isiä luotu siihen ei. Mut -tänäpäivänä- on mahdollista rakentaa "ruokkimis"symbioosi myös vauvan ja isän välille. Isä voi olla lapselle yhtä tärkeä kuin äitikin. Ei se minua häiritse että lapsella on kaksi vanhempaa joista kumpikaan ei ole ylitse toisen. Ja se ei ainakaan häiritse että isä ja vauva saivat rakentaa syvää suhdetta jo syntymästä lähtien (tässäkin muodossa) siinä missä minä(äiti) ja vauva. Mä en taas ymmärrä miksi jotkut äidit "omiivat" vauvan ja jättäävät miehen/isän toissijalle.Mut se on mun ajatusmaailmaa, tehkään muut miten tekeevät.
Imetysfanaatikot saa mun puolesta vauhkota minkä vauhkoovat. Onnellinen oon heidän puolestaan jotka ovat imetyksessään onnistuneet. En mä vaan kykene tuntemaan huonoo omatuntoa siitä et ei rahkeet riittäneet imetykselle.

 

[huono äiti???]

ap:lle
tässä sama teksti minkä kirjoitin myös aiempaan ketjuun samasta aiheesta. onneksi olkoon sinä täydellinen äiti joka on saanut imettää ja turvata lapsesi tulevaisuuden. minä olen sinun mielestäsi varmaan paska äiti kun en ole kyennyt oman terveyteni takia imettämään omia lapsia vaikka kuinka olisin halunnut!
sairastuin synnytyksen jälkeiseen vakavaan masennukseen ja unettomuuteen, jouduin kokeilemaan tusinaa erilaista lääkettä että ahdistus ja unettomuus helpottaisi ja en kokenut enää terveelliseksi lapselle antaa rintamaitoa ja toisen lapsen ilmoitettua tulostaan pienensin taas lääkeannokset niin että oli turvallista käyttää myös imetyksen aikana = lopputulos oli se etten taaskaan saanut unta ja ahdistuin synnytyksen jälkeen ja kolme kuukautta elin 2- 3 tunnin yöunilla ja imetin, imetin ja imetin... sit tuli oma terveys vastaan ja oli pakko ajatella omaa jaksamista ja lopetin imetyksen ja aloitin suuremmilla lääkeannoksilla ja sit pystyin taas olemaan oma itseni ja ennenkaikkea HYVÄ ÄITI lapsilleni enkä ollut vain zombie joka hoitaa lasta konemaisesti ilman mitään tunteita.... että näin. ja kukaan terveydenhoidon ammattilainen ei minua ole tuominnut vaan päinvastoin sanoivat minun tehneen oikeat ratkaisut. pointtini oli se ettei se äitiys ole imettämisestä kiinni! arvaa miltä tuntuu lukea teidän kaikkitietävien täydellisten äitien paasaamista, kun itse tuntee epäonnistuneensa itsestä johtumattomista syistä ja sen haluan vielä sanoa et vaikka minulla ei esikoisen aikaan ollut minkäänlaista kiintymyssuhdetta lapseeni ja isä joutui jämään kotiin hoitamaan lasta olen nyt hoidettuani itseni kuntoon ja tytön ollessa 3 vuotias pystynyt rakentamaan hyvän äiti-lapsi suhteen eikä lapseni ole kärsineet siitä etteivät ole olleet ensimmäistä elinvuottaan kiinni rinnoissani vaan isän turvallisessa sylissä ja huomassa nukkumassa.
ja minun synnytyksen jälkeinen masennus tuli ihan puskista, elin odotusajat kuin pilvissä ja haaveilin omasta lapsesta sylissäni mut ei se elämä aina mene niinkuin on suunnitellut ja nyt olen oppinut että tämä sairaus on suvussa, siitä on kärsineet äitini, mummoni, siskoni ja serkkuni.... tasan ei käy onnenlajat!

 

[vierailija]

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/6514827#sisalto[/URL]