Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
ei se sellasta huutoa ollut,vaan semmosta raivoamis/kiukuttelu huutoa. jos olis huutanu hysteerisenä kauhusta,niin en olis jatkanut."huus" siis noin minuutin ja kun tajus ettei kiukuttelut auta,meni sänkyynsä.
Kauanko muilla kestää lasten nukuttaminen?
- Viestiketjun aloittaja RangaTanga
- Ensimmäinen viesti
ei se sellasta huutoa ollut,vaan semmosta raivoamis/kiukuttelu huutoa. jos olis huutanu hysteerisenä kauhusta,niin en olis jatkanut."huus" siis noin minuutin ja kun tajus ettei kiukuttelut auta,meni sänkyynsä.
S
suvi-tuuli
Vieras
kylläpä on muilla ruusuista iltaisin ja lapset hyviä nukkujia... meitä muitakin kyllä löytyy. eli meillä isompi pian 2-v. ja on aina ollut "huono nukkuja". tällä tarkoitan sitä että ihan vauvasta asti on tarvinnut vain vähän unta, yöllä uni ollut tosi levotonta (ja on siis edelleen), näkee painajaisia, saa kauhukohtauksia, pelkää yöllä pimeää jne.
päivisin on aina nukahtanut tosi nätisti, iltaisin samoin kunhan a) unten maille mennään juuri oikealla ajoituksella ja b) kunhan minä olen vieressä. jos tulee yhtään viivytystä ja ehtii hiemankin liian väsyneeksi niin heti on tosi vaikeus nukahtaa ja nukutusta on parhaillaan kestänyt sen 2,5 h. Ihanneiltoina uni tulee 10-15 min. jälkeen.
Meillä on esikoinen aina tarvinnut/kaivannut/vaatinut millä sanoilla sen ilmaiseekin läheisyyttä yöunille käydessä, on aina käpertynyt niin lähelle kuin ikinä pääsee ja pitänyt rutistaen kiinni. Pinnasängyssä nukkuessa onnistui vielä niin että istuin sängyn vieressä ja piti minua pinnojen läpi kiinni samalla kun silittelin mutta kun muutti nukkumaan ison pojan sänkyyn rauhoittuu vain kun olen vieressä. Olen yrittänyt hyvät ja pahat mutta koska tämä on meillä ainoa mikä toimii niin siitä syystä nukutan edelleen ja takaan näin paremmat unet pikkuäijälle, jos nukahtaminen tappelun takia niin näkee öisin siitä painajaisia ja sitten eivät muutkaan saa nukuttua
toinen lapsemme onkin sitten toista maata ollut ihan pienestä pitäen eli on tarvinnut vastasyntyneestä asti omaa rauhaa nukahtamiseen. hänen kanssaan toimii iltamaito, sänkyyn ja halit ja hän saa raivarit jos pitäisi esim. syliin nukahtaa
eli lapset ovat persoonia siinä kuin me aikuisetkin ja se mikä toimii yhdellä ei toimi toisella. ja siis meillä usein sitä nukutusta se pari h, välillä enemmänkin eli kohtalotovereita löytyy!
päivisin on aina nukahtanut tosi nätisti, iltaisin samoin kunhan a) unten maille mennään juuri oikealla ajoituksella ja b) kunhan minä olen vieressä. jos tulee yhtään viivytystä ja ehtii hiemankin liian väsyneeksi niin heti on tosi vaikeus nukahtaa ja nukutusta on parhaillaan kestänyt sen 2,5 h. Ihanneiltoina uni tulee 10-15 min. jälkeen.
Meillä on esikoinen aina tarvinnut/kaivannut/vaatinut millä sanoilla sen ilmaiseekin läheisyyttä yöunille käydessä, on aina käpertynyt niin lähelle kuin ikinä pääsee ja pitänyt rutistaen kiinni. Pinnasängyssä nukkuessa onnistui vielä niin että istuin sängyn vieressä ja piti minua pinnojen läpi kiinni samalla kun silittelin mutta kun muutti nukkumaan ison pojan sänkyyn rauhoittuu vain kun olen vieressä. Olen yrittänyt hyvät ja pahat mutta koska tämä on meillä ainoa mikä toimii niin siitä syystä nukutan edelleen ja takaan näin paremmat unet pikkuäijälle, jos nukahtaminen tappelun takia niin näkee öisin siitä painajaisia ja sitten eivät muutkaan saa nukuttua
toinen lapsemme onkin sitten toista maata ollut ihan pienestä pitäen eli on tarvinnut vastasyntyneestä asti omaa rauhaa nukahtamiseen. hänen kanssaan toimii iltamaito, sänkyyn ja halit ja hän saa raivarit jos pitäisi esim. syliin nukahtaa
eli lapset ovat persoonia siinä kuin me aikuisetkin ja se mikä toimii yhdellä ei toimi toisella. ja siis meillä usein sitä nukutusta se pari h, välillä enemmänkin eli kohtalotovereita löytyy!
V
Vepasto
Vieras
esikoinen 15-20 min, eli iltasadun, iltarukouksen ja hyvän yön toivotuksen verran.
kuopus; päivästä riippuen 3-15 mn.
kuopus; päivästä riippuen 3-15 mn.
Poika nukahtaa ihan iteksiään pusujen, halien ja hyvän yön toivotuksien jälkeen mutta tyttö haluaa että viereen mennään, nukahtaa n. 10min.
Meillä ei varsinaisesti nukuteta vaan viedään lapset sänkyyn ja kuopus nukahtaa yleensä melkein heti, kerran pari voi huutaa tutin laittamaan.
Mut nää vajaa 3 vuotiaat puljaa helpostikkin tunnin verran..tulevat pois sängyistään, höpöttävät sängyssä ja leikkivät..mut nyt kun nukahtavat eri huoneisiin niin sentään alkavat nukkumaan. Silloin kun olivat vielä samassa huoneessa niin saatoin 3h päästä huomata etteivät nuku vieläkään vaan leikkivät täysillä..silloin kyllä pisti kiristään hermoja :ashamed:
Mut nää vajaa 3 vuotiaat puljaa helpostikkin tunnin verran..tulevat pois sängyistään, höpöttävät sängyssä ja leikkivät..mut nyt kun nukahtavat eri huoneisiin niin sentään alkavat nukkumaan. Silloin kun olivat vielä samassa huoneessa niin saatoin 3h päästä huomata etteivät nuku vieläkään vaan leikkivät täysillä..silloin kyllä pisti kiristään hermoja :ashamed:
Ai tää mun eilinen ketju oli vielä hengissä =)
Kiva sattuma kävi, kun eilen just kyselin tätä nukutusjuttua ja tänään sitten tuo pian 3v tyttömme halusi itse mennä omaan sänkyyn nukkumaan unikaveriensa kanssa ja nukahti sinne varmaan alle 15 minuutissa. Toivottavasti jatkaa samaan malliin.
Poika on vielä hereillä joten saa nähdä miten kauan sen nukutus tänään kestää =)
Kiva sattuma kävi, kun eilen just kyselin tätä nukutusjuttua ja tänään sitten tuo pian 3v tyttömme halusi itse mennä omaan sänkyyn nukkumaan unikaveriensa kanssa ja nukahti sinne varmaan alle 15 minuutissa. Toivottavasti jatkaa samaan malliin.
Poika on vielä hereillä joten saa nähdä miten kauan sen nukutus tänään kestää =)
Esikoisen nukkumaanmeno on nykyään jotain kamalaa :/
Tänään taas tapeltiin niin että mun oli pakko lähteä jäähylle autoilemaan.
Nyt on 2h yrittänyt nukkua mutta ei pysy sängyssään millään.
En tiedä pitääkö tässä luovuttaa ja antaa valvoa niin pitkään kuin valvoo :/
Aina on itsekseen nukahtanut omaan sänkyynsä, että nukuttaa ei ole tarvinnut.
En jaksa enää tapella kun muutenkin aivan jokaisesta asiasta pitää tingata ja tapella aivan jokainen päivä :'(
Ihan hirveä uhmaikä, odotan onnella elokuuta ja tarhan aukeamista :saint:
Tänään taas tapeltiin niin että mun oli pakko lähteä jäähylle autoilemaan.
Nyt on 2h yrittänyt nukkua mutta ei pysy sängyssään millään.
En tiedä pitääkö tässä luovuttaa ja antaa valvoa niin pitkään kuin valvoo :/
Aina on itsekseen nukahtanut omaan sänkyynsä, että nukuttaa ei ole tarvinnut.
En jaksa enää tapella kun muutenkin aivan jokaisesta asiasta pitää tingata ja tapella aivan jokainen päivä :'(
Ihan hirveä uhmaikä, odotan onnella elokuuta ja tarhan aukeamista :saint:
En yleensä nukuttele. Esikoinen 4,5 v kiipeää ensin yläsänkyyn ja kuopus pian 2 v menee alasänkyyn, ovat kerrossängyssä omassa huoneessa. Ei mene kauaa kun molemmat nukahtaneet. Heräävät 7-8 aikaan ja menevät yleensä n. klo 21-21.30 nukkumaan. Ovat aika ilta-unisia molemmat.
Ä
äiti9
Vieras
HEIPPAAlkuperäinen kirjoittaja Sannaliina:
meillä on neljä lasta.
poikamme on nyt 2v
olen nukuttanut jo pitkään poikani niin että ensin luen hänen juodessa maitoa.ja hän nukahtaa ääneeni.nytten jo n.kuukauden ajan on ollut sellaista ettei poika nukahdakaan siihen maitoon ja unisatuun.vaan minun pitää silitellä ja lauleskella ehkäpä n.puolesta tunnista tuntiin.
noh, se ei minua haittaa.toki sillä tavalla että miehelleni ja minulle ei jää niinkään kahden keskistä aikaa.jota pariskunnat tarvitsevat.
ja nyt sitten , tuli viimeinen pisara miehelleni.hän ensimmäistä kertaa sanoi etten osaa nukuttaa oikein.että ei poikaa noin nukuteta.noh, hän sitten laittoi pojan nukkumaan kymmenessä minuutissa, kamalan raastavan huudon kera.joka tuntui minusta aivan hirveältä....eikä mieheni tajua alkuunkaan tuota asiaa.vaaan riitahan tästä kaikesta tuli.
ARVOISAT LUKIJAT.MIKÄ OLISI OIVA TAPA?KULTAINEN KESKITIE NIINSANOTUSTI?
AUTTAKAA, PLIIS...
M
moi
Vieras
K
kamiwa
Vieras
Meillä poika ( 1 v 10 kk) on aina nukahtanut itsekseen omaan huoneeseen, mutta kun siirrettiin lastensänkyyn ei meillä ollut ensimmäiseen kuukauteen muuta elämää kuin nukuttaminen.
Aluksi kokeiltiin viereen nukuttamista pari iltaa, mutta siihen meni 50 min. Sitten kokeiltiin täältä lukemaani Supernanny ohjetta eli viedään aina takasin sänkyynsä kerta toisen jälkeen. Poikamme nousi sängystä heti ylös kun oltiin sinne laskettu ja selkämme käännetty. Alkuun juostiin n. 60-70 krt/ilta n. puolentoista tunnin ajan. Viikossa aika väheni puoleen tuntiin, mutta siis edelleen juostiin vähintään kerran minuutissa viemässä häntä takaisin. Sitten aika alkoi taas kasvamaan. Eli tällä tavalla ei onnistuttu. Tätä kokeiltiin sitte eri variaatioina muutama viikko, ilman tulosta. Lopuksi sitten pidimme vain ovenkahvasta kiinni, niin ettei hän pääse huoneesta pois, mutta kävimme aina 5 min. välein häntä katsomassa, huusi tai ei. Alkuun poika huusi oven takana ja roikkui kahvassa, mutta nopeasti oppi jäämään omaan sänkyynsä tai palasi sinne itsekseen. Siis ensimmäisenäkin iltana huusi vain ekat 5 min. kunnes menimme sisään ja veimme hänet takaisin sänkyynsä ja peittelimme. Sitten hän palasi ovelle, huusi hetken ja palasi omaan sänkyynsä. n. viikossa ei ovea tarvinnut enää vahtia vaan poika pysyy jo sängyssä itsekseen vaikkei nukahtaiskaan. Harvoin siis kiipeää edes sängystä pois. Pari kertaa hän on alkanut leikkimään leluillaan, mutta emme ole keskeyttäneet vaan olemme menneet 5 min. päästä edellisestä kerrasta huoneeseen. Usein poika on kuitenkin ennen sitä yrittänyt jo avata ovea ja pettynyt. Eli leikkiminen ei ole maittanut, kun ovi on väkisin kiinni. Niin ja alkuun siis kävimme 5 min välein ja mitä paremmin hän pysyi sängyssä sitä pidemmäksi väli venytettiin. Ekat illat 5 min, sitten 10 min ja nyt emme käy enää lainkaan. Tätä versiota siis kokeiltu 2 vkoa.
Aluksi kokeiltiin viereen nukuttamista pari iltaa, mutta siihen meni 50 min. Sitten kokeiltiin täältä lukemaani Supernanny ohjetta eli viedään aina takasin sänkyynsä kerta toisen jälkeen. Poikamme nousi sängystä heti ylös kun oltiin sinne laskettu ja selkämme käännetty. Alkuun juostiin n. 60-70 krt/ilta n. puolentoista tunnin ajan. Viikossa aika väheni puoleen tuntiin, mutta siis edelleen juostiin vähintään kerran minuutissa viemässä häntä takaisin. Sitten aika alkoi taas kasvamaan. Eli tällä tavalla ei onnistuttu. Tätä kokeiltiin sitte eri variaatioina muutama viikko, ilman tulosta. Lopuksi sitten pidimme vain ovenkahvasta kiinni, niin ettei hän pääse huoneesta pois, mutta kävimme aina 5 min. välein häntä katsomassa, huusi tai ei. Alkuun poika huusi oven takana ja roikkui kahvassa, mutta nopeasti oppi jäämään omaan sänkyynsä tai palasi sinne itsekseen. Siis ensimmäisenäkin iltana huusi vain ekat 5 min. kunnes menimme sisään ja veimme hänet takaisin sänkyynsä ja peittelimme. Sitten hän palasi ovelle, huusi hetken ja palasi omaan sänkyynsä. n. viikossa ei ovea tarvinnut enää vahtia vaan poika pysyy jo sängyssä itsekseen vaikkei nukahtaiskaan. Harvoin siis kiipeää edes sängystä pois. Pari kertaa hän on alkanut leikkimään leluillaan, mutta emme ole keskeyttäneet vaan olemme menneet 5 min. päästä edellisestä kerrasta huoneeseen. Usein poika on kuitenkin ennen sitä yrittänyt jo avata ovea ja pettynyt. Eli leikkiminen ei ole maittanut, kun ovi on väkisin kiinni. Niin ja alkuun siis kävimme 5 min välein ja mitä paremmin hän pysyi sängyssä sitä pidemmäksi väli venytettiin. Ekat illat 5 min, sitten 10 min ja nyt emme käy enää lainkaan. Tätä versiota siis kokeiltu 2 vkoa.
V
vieras
Vieras
1h.
0-2vuotiaaksi nukahti itekseen, sitten alkoi hulina.
Jossain vaiheessa pitäis unikoulua pitää vaan ei jaksa.
0-2vuotiaaksi nukahti itekseen, sitten alkoi hulina.
Jossain vaiheessa pitäis unikoulua pitää vaan ei jaksa.
H
Hande
Vieras
Tuntuu, että vasta Kamiwa vastasi siihen mitä kysyttiin. Antoi siis vinkkejä kuinka nukahtamista voisi auttaa. Tuntien tämän nukkumaan saamisen tuskan itsekkin, voin vain kuvitella, että eipä lohduta lainkaan lukea kerta toisensa jälkeen meillä nukahtavat itsekseen. Mukava teille, mutta eipä auta tai lohduta tämän ongelman kanssa kärsiviä. Lapset ovat varmasti eri sorttisia tässä asiassa ja eri ikävaiheissakin näkyy eroja. Kertoisitteko kuitenkin mieluummin miten olette tilanteeseenne päässeet? Miten laitettu petiin vauvastalähtien? Missä sänky sijaitsee? jne.
Tänään taas tasteltiin 2h vanhemman kanssa, pienempi nukahtaisi itsekseen, mutta iso pitää kiljunnallaan hereillä. Syliin vain nukahtaa ja on jo kolme. Syntyi keskosena ja ollut pahasti korvakierteinen. Siitä syystä nukkuminen aina ollut surkeaa ja tuntuu, että suorastaa kammoksuu maate menoa. Vain istuvilteen suostuu nukkumaan. Väliin olen vaan jo niin väsyksissä, että kyynelehdin tyttö sylissä. Tuntuu toisaalta kurjalta, että pikkuisemman laitan yksinään makaamaan sänkyynsä ja toista sylittelen. Vaikka eipä tuo näytä kovasti aiheesta kärsivän. Vinkkejä kuulisin, jos olette kokeneet vastaavaa. Jos omanne nukkuvat loistavasti, älkää vaivautuko vain kehumaan, niin olevan (se masentaa, kertokaamiten meillä päästäisiin samaan.
Tänään taas tasteltiin 2h vanhemman kanssa, pienempi nukahtaisi itsekseen, mutta iso pitää kiljunnallaan hereillä. Syliin vain nukahtaa ja on jo kolme. Syntyi keskosena ja ollut pahasti korvakierteinen. Siitä syystä nukkuminen aina ollut surkeaa ja tuntuu, että suorastaa kammoksuu maate menoa. Vain istuvilteen suostuu nukkumaan. Väliin olen vaan jo niin väsyksissä, että kyynelehdin tyttö sylissä. Tuntuu toisaalta kurjalta, että pikkuisemman laitan yksinään makaamaan sänkyynsä ja toista sylittelen. Vaikka eipä tuo näytä kovasti aiheesta kärsivän. Vinkkejä kuulisin, jos olette kokeneet vastaavaa. Jos omanne nukkuvat loistavasti, älkää vaivautuko vain kehumaan, niin olevan (se masentaa, kertokaamiten meillä päästäisiin samaan.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Maamikki:
Miten unikoulutitte ja missä iässä?
En ole halunnut pientä unikouluttaa, mutta kyllä yli 2 vuotiaalla jo olisi aika.
Olemme yrittäneet tassuttelua, mutta ei ole auttanut.
Vauvan kanssa tuntuu vaikealta ajatella laittavansa heti alusta saakka omaan sänkyyn, koska vauva kuitenkin syö rintaa. Silloinhan mun pitäisi itse nousta syöttämään useamman kerran yössä ja olisin entistä väsyneempi. Kun vauva nukkuu vieressäni, voin vain herätä sen verran, että saan laitettua rinnan suuhun.
A
ap
Vieras
K
kahden äiti
Vieras
Meillä esikoinen on nyt 2,5v ja kuopus 8kk. Nukkuminen ja nukahtaminen vaihtelee vielä kummallakin, eli on hyviä ja helppoja öitä ja iltoja, ja myös katkonaisia, enkä niihin ole mitään säännönmukaisuutta löytänyt.
Esikoinen unikoulutettiin nukahtamaan omaan sänkyyn noin 5-6kk iässä. Laitettiin illalla sänkyyn kun oli nukkumaanmenoaika, eikä menty ennenkuin hän nukkui. Tällä tavalla nukahtaminen alkoin muutamassa illassa sujua hyvin, enkä huomaa että hänelle mitään ikäviä tunteita olisi siitä jäänyt. Samalla lailla kun lopetettiin yömaidot - palvelu vain loppui. Nyt poissa jo pinniksestä ja alkuun oli tuota ravaamista ja sänkyyn palauttamista.
Kuopus nukahti 6-7kk iässä ihan helposti maidon jälkeen unikelloa kuuntelemalla, ilman itkuja. Nyt taas tänä iltana huuto kesti 30min, välillä kävin ottamassa syliin ja laitoin takaisin. Hän on nukkunut vieressäni yöt syntymästä lähtien, kun taas esikoinen ei juurikaan nukkunut, paitsi ihan ekat pari kuukautta.
Yhteenvetona näistä katsoisin että meillä mitkään taputtelut ja sylittelyt ei suinkaan auta vaikeina iltoina, vaan pidentävät kaikkien tuskaa. Vanhemmalle auttaa se, että kerran selittää asiallisesti ja lempeästi miten iltarutiinit meidän perheessä toimii, ja sitten niitä noudatetaan. Kuopus saa nyt muutaman illan huutaa, koska se on ihan selvästi vain reklamaatio siitä kun ei pääse syliin (mielelläni pidän sylissä, eikä se itku ole kivaa, mutta rikkonaiset illat ja yöt rasittavat meitä enemmän kun muutama tällainen ilta).
Tsemppiä kaikille, ei se ole aina helppoa! Varsinkin kun lasten rytmit ja tavat muuttuu...
PS. Joissain ulkomaisissa tuttavaperheissä lapset viedään nukkumaan vasta kun ne on oikeasti ihan nukahtamaisillaan muutenkin, sama pätee päiväuniin, eli ne nukutaan vain jos ei mitenkään voida olla nukkumatta. Heillä nukahtaminen on helpompaa ja yöt yhtenäisiä jo varhain.
Esikoinen unikoulutettiin nukahtamaan omaan sänkyyn noin 5-6kk iässä. Laitettiin illalla sänkyyn kun oli nukkumaanmenoaika, eikä menty ennenkuin hän nukkui. Tällä tavalla nukahtaminen alkoin muutamassa illassa sujua hyvin, enkä huomaa että hänelle mitään ikäviä tunteita olisi siitä jäänyt. Samalla lailla kun lopetettiin yömaidot - palvelu vain loppui. Nyt poissa jo pinniksestä ja alkuun oli tuota ravaamista ja sänkyyn palauttamista.
Kuopus nukahti 6-7kk iässä ihan helposti maidon jälkeen unikelloa kuuntelemalla, ilman itkuja. Nyt taas tänä iltana huuto kesti 30min, välillä kävin ottamassa syliin ja laitoin takaisin. Hän on nukkunut vieressäni yöt syntymästä lähtien, kun taas esikoinen ei juurikaan nukkunut, paitsi ihan ekat pari kuukautta.
Yhteenvetona näistä katsoisin että meillä mitkään taputtelut ja sylittelyt ei suinkaan auta vaikeina iltoina, vaan pidentävät kaikkien tuskaa. Vanhemmalle auttaa se, että kerran selittää asiallisesti ja lempeästi miten iltarutiinit meidän perheessä toimii, ja sitten niitä noudatetaan. Kuopus saa nyt muutaman illan huutaa, koska se on ihan selvästi vain reklamaatio siitä kun ei pääse syliin (mielelläni pidän sylissä, eikä se itku ole kivaa, mutta rikkonaiset illat ja yöt rasittavat meitä enemmän kun muutama tällainen ilta).
Tsemppiä kaikille, ei se ole aina helppoa! Varsinkin kun lasten rytmit ja tavat muuttuu...
PS. Joissain ulkomaisissa tuttavaperheissä lapset viedään nukkumaan vasta kun ne on oikeasti ihan nukahtamaisillaan muutenkin, sama pätee päiväuniin, eli ne nukutaan vain jos ei mitenkään voida olla nukkumatta. Heillä nukahtaminen on helpompaa ja yöt yhtenäisiä jo varhain.
K
keinot loppu
Vieras
Löytyi tällainen vanha ketju.
Auttakaa nyt. Meidän 2 vuotiaalla mennyt ihan mahdottomaksi nukkumaan meno. Hän on kyllä hyvä
nukkumaan, mutta nukahtaminen on aina ollut uskomattoman vaikeaa. Ihan pienenä
vauvanakin jaksoi sinnitellä unta vastaan vaikka kuinka pitkään. Hän on edelleen täysin nukutettava tapaus. Yksin nukahtaa, mutta siinä kestää tunteja. Oikeasti tunteja. Nukutuskin kestää tunnin.
Alkaa voimat ja hermot loppua. Nukkuu omassa
sängyssä omassa huoneessa.
Miten muilla (n 2-3 vuotiaat) nukkuvat ja ennen kaikkea
nukahtavat? Miten tämän nukahtamisfarssin saisi loppumaan?
Auttakaa nyt. Meidän 2 vuotiaalla mennyt ihan mahdottomaksi nukkumaan meno. Hän on kyllä hyvä
nukkumaan, mutta nukahtaminen on aina ollut uskomattoman vaikeaa. Ihan pienenä
vauvanakin jaksoi sinnitellä unta vastaan vaikka kuinka pitkään. Hän on edelleen täysin nukutettava tapaus. Yksin nukahtaa, mutta siinä kestää tunteja. Oikeasti tunteja. Nukutuskin kestää tunnin.
Alkaa voimat ja hermot loppua. Nukkuu omassa
sängyssä omassa huoneessa.
Miten muilla (n 2-3 vuotiaat) nukkuvat ja ennen kaikkea
nukahtavat? Miten tämän nukahtamisfarssin saisi loppumaan?
K
