Kauhistuttaako teitä koskaan vanhentuminen?

[Kissansilmä]

Mä en ollut niin ajatellut ikääni (28) ennen kuin nyt jostain yks ilta tuli ajatuksiin että vuodet vierii ja vanhenee, lapset kasvaa ja mikä oli kauhistuttavinta niin isomummun kuoleminen on vielä edessä samaten mun vanhempia ei joskus enää oo - se oli kauhea ajatus :/
Kaikki täällä vanhenee, sille ei voi mitään mutta se tuntuu jotenkin sellaselta että mä en haluu, en yhtään...

 

[lunacy sioux]

Välillä on kausia jolloin ajattelen että hui hirveää miten nopeesti aika kuluu. Mutta vanheneminen varsinaisesti ei kauhistuta (enään). Joskus nuorempana saattoi olla vaikeampaa suhtautua väistämättömään rapistumiseen. Toisaalta kyllä mua kauhistuttaa ajatus että eläisin todella vanhaksi. Mutta luultavasti ei ole siitä pelkoa.

 

[isoäiti mölykylästä]

no joskus alkaa ahdistaa, kun ajattelee, että vanhenee, ja sit alkaa miettiä sitä kuolin hetkeä ja sitä miten lopullista se on. ja että joutuu maanalle yms. ja että joutuuko sitä kärsimään kauankin ja odottamaan kuolemaan ja mitä sillo miettii. ja että onko tapaamiset silloin läheisten kanssa yhtä itkua jnel

 

[ihkuraksupoksu]

Mä en ollut niin ajatellut ikääni (28) ennen kuin nyt jostain yks ilta tuli ajatuksiin että vuodet vierii ja vanhenee, lapset kasvaa ja mikä oli kauhistuttavinta niin isomummun kuoleminen on vielä edessä samaten mun vanhempia ei joskus enää oo - se oli kauhea ajatus :/
Kaikki täällä vanhenee, sille ei voi mitään mutta se tuntuu jotenkin sellaselta että mä en haluu, en yhtään...

Kuin minun suustani. Kauhistuttaa, ja elämän rajallisuus, ja se, että viimeiset vuotensa joutuu ehkä viettämään toisten armoilla, syötettävänä, pestävänä, kuljetettavana :/

 

[vieras79]

Kyllä täytän kahden vuoden päästä 30v ja nyt jo kamala kriisi....

 

[öhöm]

älkää nyt hyvä ihmiset liioitelko! alle 3-kymppinen itsekin olen (27) ja ihanaa aikuiselämää edessä vielä sellaiset 50 vuotta, eiköhän siinä ehdi kaikenlaista.. siis KOLMASOSA vasta koko elämästä takana, ja tästäkin vain noin 10 vuotta aikuisen ihmisen elämää. innolla odotan huomista päivää!

 

[vieras]

Toisinaan kauhistuttaa juuri tuo omaisista luopuminen, mutta toisaalta kuka haluais elää ikuisesti.

 

[vieras]

älkää nyt hyvä ihmiset liioitelko! alle 3-kymppinen itsekin olen (27) ja ihanaa aikuiselämää edessä vielä sellaiset 50 vuotta, eiköhän siinä ehdi kaikenlaista.. siis KOLMASOSA vasta koko elämästä takana, ja tästäkin vain noin 10 vuotta aikuisen ihmisen elämää. innolla odotan huomista päivää!

niin jos hyvin käy, toisaalta sitä voi olla jo illalla kuollut.

 

[Kissansilmä]

älkää nyt hyvä ihmiset liioitelko! alle 3-kymppinen itsekin olen (27) ja ihanaa aikuiselämää edessä vielä sellaiset 50 vuotta, eiköhän siinä ehdi kaikenlaista.. siis KOLMASOSA vasta koko elämästä takana, ja tästäkin vain noin 10 vuotta aikuisen ihmisen elämää. innolla odotan huomista päivää!

Juu, itsellä on elämää jäljellä (toivotaan näin), mutta nää läheiset ja rakkaat hiipuu pois ympäriltä, se tuntuu kauhistuttavalta.

 

[öhöm]

älkää nyt hyvä ihmiset liioitelko! alle 3-kymppinen itsekin olen (27) ja ihanaa aikuiselämää edessä vielä sellaiset 50 vuotta, eiköhän siinä ehdi kaikenlaista.. siis KOLMASOSA vasta koko elämästä takana, ja tästäkin vain noin 10 vuotta aikuisen ihmisen elämää. innolla odotan huomista päivää!

niin jos hyvin käy, toisaalta sitä voi olla jo illalla kuollut.

no tuo on kyllä totta! mutta ehkä juuri tuon takia ei kannata käyttää niitä "viimeisiä hetkiään" (ja jokainen hetki voi olla viimeinen) murehtimalla tulevaisuutta tai mitään muutakaan..

eihän tämä elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta itse olen päätynyt siihen ettei se itkemällä siitä muuksi muutu. tottakai läheisten menettäminen pelottaa, mutta hyväksyn sen osana elämää.

 

[öhöm]

älkää nyt hyvä ihmiset liioitelko! alle 3-kymppinen itsekin olen (27) ja ihanaa aikuiselämää edessä vielä sellaiset 50 vuotta, eiköhän siinä ehdi kaikenlaista.. siis KOLMASOSA vasta koko elämästä takana, ja tästäkin vain noin 10 vuotta aikuisen ihmisen elämää. innolla odotan huomista päivää!

Juu, itsellä on elämää jäljellä (toivotaan näin), mutta nää läheiset ja rakkaat hiipuu pois ympäriltä, se tuntuu kauhistuttavalta.

ja yritän jättää sanomatta mahdollisimman vähän hyviä asioita eli jos lähtö tulee, niin tietävät ainakin mitä merkitsevät/merkitsivät minulle.

 

[äiti 40plusplus]

elämä ehtoopuolella menossa jo, mutta todennäköisesti vielä voisi jotakin 30 vuotta olla jäljella. Kun tässä kelaa mielessään mitä viimeiseen 30 vuoteen on mahtunut, niin sinnehän on mahtunut kaikenlaista. Oman elämän aloittaminen, opiskelu, valmistuminen, haasteellinen työ, lasten kasvaminen, kaikki se kiva mitä on tullut tehtyä. Tuo 30 v taaksepäin on pitkä aika, niin paljon erilaista elämää ja siksi se voi olla sitä tulevaisuuteenkin päin. "Vajaa" 20 v vielä työelämässä ja sitten se "vapaus" alkaa kun lapsetkin on omillaan. Se on uusi ajanjakso elämää niin kuin oli aikanaan, lapsuus, nuoruusaika vielä kotona, nuorena aikuisena omillaan, sitten ensimmäisen lapsen kanssa, sitten nuo pienemmän lapset ja nyt tämä elämä ja "eläkepäivien odottelu"
Ja elämässähän se on kivaa ja mielenkiintoista että mikään ei ole tulevaisuudesta varmaa. Me emme voi elää menneisyyttä uudelleen myöskään, siksi tätä päivää pitää elää mahdollisimman hyvällä tavalla