kaveri tykkäs huonoa :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuli paha mieli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja :
haistattaisin paskat jos mun kaverit tulis mua neuvomaan mun ratkaisuista. onneks mulla ei ole noin moukkamaisia kavereita. jokainen tyylillään eikä ole toisen asia siihen puuttua ellei kyse ole lapselle vaarallisesta asiasta.

se että tuo johonkin asiaan toisen näkökulman ei ole neuvomista.. vaan kyseenalaistamista
 
minun ja meidän perheen ratkaisuja saa kritisoida.. ja tämä ihminen on niitä kritisoinutkin. Ni kyl sillon pitää kestää myös se että omiakin ratkaisuja kritisoidaan. Enkä missään vaiheessa sanonu tälle ystävälle etteivät saisi tehdä niin ku tekevät (en mä nyt sellasta voi mennä kellekkään sanomaan) sanoin et me näimme että meidän perheelle oli/on paras ratkaisu että esikoinen on kotona.
 
Jos kaveri puhelimessa miettii mustasukkaisuuden tuloa jne. mahdollista ongelmaa tulevaisuudessa niin kaiketi siihen voi oman mielipiteensä sanoa.Perheen ratkaisuiden arvosteleminen ja varsinkaan kova kyseenalaistaminen ei kyllä kuulu ystävän tehtäviin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Alkuperäinen kirjoittaja tuli paha mieli:
KAverille on syntymässä toinen vauva piakkoin. Esikoinen on nyt 2v. Lapsi on päiväkodissa hoidossa ja jatkaa siellä kun vauva syntyy.
Kysyin, et ovatko suunnitelleet et isä jäis kotiin isyyslomalle, kun vauva syntyy. Kuulemma ei jää (on yrittäjä).. ymmärrän sen et työt ei anna periksi.
Sit kysyin, miten esikoisen hoitoon menon kanssa.. kuulemma jatkaa hoidossa niinku tähänki asti. Kehoitin (nätisti) harkitsemaan että esikoinen olisi alkuun kotona kun äiti kotiutuu vauvan kanssa kotiin. Kuulemma EI.
Perustelin sillä et ei tulis tälle 2v:lle sellaista oloa että äiti hylkää ja jää vauvan kans kotiin (vois helpottaa mustasukkaisuutta).. tämän ystävän mielestä sen ikäinen ei kykene vielä niin moninaiseen ajatteluun. Sanoin kuitenki et miettikää asiaa.. et jo se että äiti on ollut poissa monta yötä kotoa (ei ole vielä ollut yhtään yötä erossa lapsesta) on lapselle muutos.. ja ISO muutos on myös se pikkusisarus, et miltä tuntuu lapsesta, kun vauva saa jäähä äitin kans kotiin ja hänet viedään hoitoon (vaik siel hoidossa mukavaa oiski).
En krisitoinu sitä et laps on hoidossa vaik äiti on vauvan kanssa kotona vaan sitä, et miks se isompi pitää samantien pukata sinne hoitoon, ku vauva tulee kotiin.. ei nähny siitä mitään ongelmaa. No olempahan sanani sanonu ja asia ei minulle enempää kuulu!


Ihan hyvän pointinhan sä hälle sanoit. En mäkään ymmärrä sitä, ettei voisi pitää hetkisen isompaa kotona myös.

Kyllä ystävien asiat nyt vähän saa kuulua, muutenhan se ei mitään ystävyyttä olekaan. On siis oikeus sanoa oma mielipiteensä, varsinkin jos sitä kysytään.

Just näin. Mä en sit ymmärrä et mitä se sellainen ystävyys on jossa vaan hymistellään eikä omia mielipiteitä sais mistään sanoa. Onneks mulla on sellaisia ystäviä et voidaan puolin ja toisin kritisoida toistemme ratkaisuja, jos joskus siltä tuntuu. Eikä siitä vedetä meloonia nenään. ;)

Ap, asiallisesti kerroit oman mielipiteen ja ei siinä ole musta mitään pahaa. Musta se on myös välittämistä sun puolelta siitä esikoisen hyvinvoinnista ja sulla oli hyviä perusteluja. Nyt mä saan varmaan sontaa, mut musta se subjekiivinen päivähoito-oikeus pitäis räjäyttää ja harkinnanvaraisesti antaa hoitopaikka lapselle, jonka vanhemmista toinen tai molemmat on kotona. Mut tää nyt ei kuulu tähän ketjuun. :whistle:
 
höh..mitäs ystävyyttä se semmonen on, jos ei uskaltaisi sanoa omaa mielipidettään? :O kyllä hyvät ystävät saavat toisilleen neuvoja antaa, eikä siitä pitäisi mitään herneitä nokkiin vetää
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :
haistattaisin paskat jos mun kaverit tulis mua neuvomaan mun ratkaisuista. onneks mulla ei ole noin moukkamaisia kavereita. jokainen tyylillään eikä ole toisen asia siihen puuttua ellei kyse ole lapselle vaarallisesta asiasta.

se että tuo johonkin asiaan toisen näkökulman ei ole neuvomista.. vaan kyseenalaistamista

Iso peesi!

 
Alkuperäinen kirjoittaja IceRoyal:
Jos kaveri puhelimessa miettii mustasukkaisuuden tuloa jne. mahdollista ongelmaa tulevaisuudessa niin kaiketi siihen voi oman mielipiteensä sanoa.Perheen ratkaisuiden arvosteleminen ja varsinkaan kova kyseenalaistaminen ei kyllä kuulu ystävän tehtäviin.

nimen omaan! Sanoin mielipiteeni siitä, että tämä lapsen viemineen hoitoon heti voi lisätä mustasukkaisuutta.. enhän tiedä että näin käy, mutta niin voi käydä. Lähipiirissä on perhe jossa laps oli hoidossa, oli eräänä aamuna kysyny äidiltä (vajaa 2.5v), et "miks Leea saa jäädä kotiin ja hänen pitää mennä hoitoon" Tähän perustuen halusin tuoda tämän näkökulman, että hoitoon vieminen voi lisätä mustasukkaisuutta.
Sanoin sit vielä lopuksi et tekevät niin ku näkevät heidän perheelle parhaaksi ja toimivaksi ratkaisuksi.
Keskusteltiin myös siitä et koen meidän arjen nyt 2kk synnytyksen jälkeen pyörivän mukavasti, et en haluaisi lähteä viemään lasta 10km päähän hoitoon, koska pitäisi myös ottaa mukaan. Ymmärsi tämän hyvin.. heillä se on isä joka vie (yleensä) lapsen hoitoon. Mut sanoin sekin että pidän hyvänä sitä asiaa että heillä on hoitopaikka sille 2v:lle koska kokevat sen heidän perheelle hyväksi ratkaisuksi.. oli myös puhetta siitä että jos tuntuu et arki kahden kanssa sujuu ihan OK, ni sit esikoinen olisi vain osan ajasta hoidossa
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
höh..mitäs ystävyyttä se semmonen on, jos ei uskaltaisi sanoa omaa mielipidettään? :O kyllä hyvät ystävät saavat toisilleen neuvoja antaa, eikä siitä pitäisi mitään herneitä nokkiin vetää

JUURI NÄIN!! Minusta se on juuri sitä todellista avointa ystävyyttä.. mut joillain on näköjään vahva "minä ite ajattelu"
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
höh..mitäs ystävyyttä se semmonen on, jos ei uskaltaisi sanoa omaa mielipidettään? :O kyllä hyvät ystävät saavat toisilleen neuvoja antaa, eikä siitä pitäisi mitään herneitä nokkiin vetää

JUURI NÄIN!! Minusta se on juuri sitä todellista avointa ystävyyttä.. mut joillain on näköjään vahva "minä ite ajattelu"


voihan tieten olla että kaverillasi hyrräävät nuo raskaushormoonitkin siihen malliin että ottaa asiat vähän herkemmin. mutta ystävyys on kuitenkin myös sitä, että kunnioittaa ja ottaa huomioon myös ystävänsä mielipiteet ja ajattelutavan. ja jos suoraan sanotaan, niin en minäkään oikein ymmärrä miksi esikoinen pitää edelleen viedä hoitoon, vaikka äiti on kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marilii:
Voisitko antaa muiden ihmisten elää omaa elämäänsä?

toki voin, jos eivät sit murehi mulle miks perheessä on ongelmia tai kysele niihin neuvoa!!
jatka sinä vain sitä "minä ite linjaa" ja ihmettele sit vuoden päästä et "miks et sanonu" tai "miks mä olen niin yksin".. en välittäs piirun vertaa jos kyseessä olis joku minulle outo ihminen!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
höh..mitäs ystävyyttä se semmonen on, jos ei uskaltaisi sanoa omaa mielipidettään? :O kyllä hyvät ystävät saavat toisilleen neuvoja antaa, eikä siitä pitäisi mitään herneitä nokkiin vetää

JUURI NÄIN!! Minusta se on juuri sitä todellista avointa ystävyyttä.. mut joillain on näköjään vahva "minä ite ajattelu"


voihan tieten olla että kaverillasi hyrräävät nuo raskaushormoonitkin siihen malliin että ottaa asiat vähän herkemmin. mutta ystävyys on kuitenkin myös sitä, että kunnioittaa ja ottaa huomioon myös ystävänsä mielipiteet ja ajattelutavan. ja jos suoraan sanotaan, niin en minäkään oikein ymmärrä miksi esikoinen pitää edelleen viedä hoitoon, vaikka äiti on kotona.
Kunnioitan heidän ratkaisuaan enkä mene moittimaan siitä miten päättävät asiat hoitaa.. halusin tuoda heille esille myös tämän puolen tässä mustasukkaisuus asiassa, mutta toki olen heidän tukenaan ja kannustan heitä tekemään niinku parhaaksi näkevät.
mm. siten että koska olemme asiasta nyt kerran keskustelleet ni mikäli kaveri ei asiaa kysy suoraa uudestaan ni en palaa siihen enään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ehkä ite vain koen että meidän perheeseen oli niin hyvä ratkaisu se että myös esikoinen on kotona kun uusi vauva tuli perheeseen. Ite keskityin ensimäiset viikon vain lapsiin, ja jätit kotityöt yms vähemmälle, et halusin kertoa ystävälle että tuo teidän rakaisu ei olisi toiminu meillä!
Koen tai uskon, että meidän 2v otti pikkusisaruksen hyvin vastaan, koska äiti pysty keskittymään täysillä kumpaanki lapseen.. toki suuri tekiä tässä oli se, että vauva on/oli äärimäisen tyytyväinen. Sen ajan mitä vauva nukku leikin ja touhusin ison siskon kanssa.. sisko sai/saa osalistua pikkusiskon hoitoon, eikä ole heti pukattu tarhaan (toki emme vie sitä myöhemminkään) nyt arki rullaa näin ja olemme tyytyväisiä.
Ja edeleen sanon sen että en sanalakaan ole kritioinu sitä että heillä on hoito paikka esikoiselle

Toisaalta kaverisihan pohti mustasukkaisuuden vähentämistä tilanteessa, jossa he olivat jo päättäneet pitää esikoisen päivähoidossa. Että jos sulla olisi ollut siihen jotain neuvoa. Kuulostat just mun äidiltä joka antaa vain omaan tilanteeseensa sopivan ratkaisun, eikä oikein mieti, ettö mikä se toisen tilanne on.

 
Kyllä surullisena täytyy todeta että yleensä nämä perheet joissa isommat ovat hoidossa kun vauva syntyy.. niin ehkä niissä on elämäntilanne muutenkin sellainen että lapsen on parempi olla hoitopaikassa kuin kotona. Saa ainakin säännöllisesti ruokaa ja huolehditaan muutenkin.

Mutta keskustele ystäväsi kanssa vielä asiasta. Eihän se mustasukkaisuus mihinkään häviä jos toinen saa olla kotona ja toinen viedään säilöön hoitopaikkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuli paha mieli:
KAverille on syntymässä toinen vauva piakkoin. Esikoinen on nyt 2v. Lapsi on päiväkodissa hoidossa ja jatkaa siellä kun vauva syntyy.
Kysyin, et ovatko suunnitelleet et isä jäis kotiin isyyslomalle, kun vauva syntyy. Kuulemma ei jää (on yrittäjä).. ymmärrän sen et työt ei anna periksi.
Sit kysyin, miten esikoisen hoitoon menon kanssa.. kuulemma jatkaa hoidossa niinku tähänki asti. Kehoitin (nätisti) harkitsemaan että esikoinen olisi alkuun kotona kun äiti kotiutuu vauvan kanssa kotiin. Kuulemma EI.
Perustelin sillä et ei tulis tälle 2v:lle sellaista oloa että äiti hylkää ja jää vauvan kans kotiin (vois helpottaa mustasukkaisuutta).. tämän ystävän mielestä sen ikäinen ei kykene vielä niin moninaiseen ajatteluun. Sanoin kuitenki et miettikää asiaa.. et jo se että äiti on ollut poissa monta yötä kotoa (ei ole vielä ollut yhtään yötä erossa lapsesta) on lapselle muutos.. ja ISO muutos on myös se pikkusisarus, et miltä tuntuu lapsesta, kun vauva saa jäähä äitin kans kotiin ja hänet viedään hoitoon (vaik siel hoidossa mukavaa oiski).
En krisitoinu sitä et laps on hoidossa vaik äiti on vauvan kanssa kotona vaan sitä, et miks se isompi pitää samantien pukata sinne hoitoon, ku vauva tulee kotiin.. ei nähny siitä mitään ongelmaa. No olempahan sanani sanonu ja asia ei minulle enempää kuulu!

Jos mun mies ei olis ollut isyyslomalla, en olisi pärjännyt yksin kotona 2-v:n ja vauvan kanssa ensimmäistä kuukautta. Synnytyksessä verta meni paljon. Luulin olevani jossain kunnossa reilu pari viikkoa synnytyksestä ja kävin yksin kaupassa. Hyvä kun en matkalle jäänyt, kun alkoi heikottaa kaupassa. Kotona pääsi itku, kun oli niin huono olo.

Joten mä kyllä ymmärrän ystäväsi valinnan. Pystyyhän hoitopaikasta myöhemmin luopumaan, jos tuntuukin ettei hoitopaikkaa tarvitse.
 
Ma en ihan oikeasti ymmarra, etta miksi taallapastamammat arvostelee aina toisten ratkaisuja. mista te tiedatte vaikka ap:n kaveri karsisi masennuksesta tai olisi muuten vaan raskauden ihan loppuun polttama. mielestani voi olla yli 2 v:lle ihan hyvakin kohtuun rajoissa saada muitakin lapsia leikkiseuraksi.

Meilla ainakin vauvan syntyman jalkeen oli tosi hektista. itse menetin verta ja sain verensiirtoja, sitten vauva joutui teholle ja lopulta kun paastiin kotiin niin olin niin loppuun palanut, etta kuljin paivat zombina ympyraa. Esikoinen ja vauva menivat ihan eri rytmissa jne. Kylla meille vaan oli kummankin lapsen kannalta paras ratkaisu alkuun osapaivahoito. myohemmin kun voimat palasivat ja vauvan rytmi selviytyi niin oli kivaakin hoitaa molempia kotona. Nyt vauva 3kk ja esikko 2 v ovat kotona lahes kokoaikaisesti. Vien esikon pk:hn noin kertaan viikkoon muutamaksi tunniksi.
 
miksi puutuit toisen hoito asioihin. eiköhän jokainen tiedä ja osaa ja tee niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. kyllä minäkin tykkäisin kyttyrää, jos joku tulis jankuttamaan mulle sellaisesta asiasta, jonka voi päättää vain oma perhe
 
Alkuperäinen kirjoittaja samaa mieltä:
Joskus pitää vaan sanoa harmittavakin asia ystävälle, jos asia on tosi tärkeä ja mielestäsi väärin. Ymmärrän sinua ja ihmettelen todella, et 2v. jatkaa hoidossa, jos äiti kotona. Mitä tekee lapsia, jos ei jaksa niitä hoitaa. Ymmärrän, jos joku 5v. jatkaisi hoidossa, mutta 2v.. ei tajuu. Olisin varmaan itse sanonut samassa tilanteessa.

No huhhuh, sehän on vain henkilön subjektiivinen mielipide, en lähtisi tuossa tilanteessa neuvomaan, koska se ei muille todellakaan kuulu. Ärsyttävää. Ei kaikkia mielipiteitään (ja nyt tosiaan kyse mielipiteesstä, ei mistään tosiasiasta) tarvitse laukoa ääneen. Varsinkaan jäädä puimaan ja jankkaamaan jos toinen on valintansa tehnyt.

 
Suomessa pitäisi poistaa toisten laten päivähoito-oikeus mikäli äiti/isä on kotona pienemmän sisaruksen kanssa. Mikäli ei jaksa olla useamman lapsen kanssa kotona,on meillä todella hyvä valikoima ehkäisyvälineitä käytetävissä. mMhin tämä maailma oikein on menossa kun kaikki luuserit hankkii lapsia????
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mami x2:
Mulla on 2 lasta, ikäeroo vajaat 1v 2kk, vanhempi ei ollu hoidossa, kun nuorempi synty, mutta eipä tullu mieleen laittaakaan! Molemmat meni hoitoon samaan aikaan, eli kun junjnu oli vähä vajaat 2 vuotta.
Minkä ihmeen takia se vanhempi täytyy pistää tarhaan, kun seuraava syntyy? Ellei pysyty hoitamaan kuin 1 lapsen, niin ei tarvii hankkia, kuin se 1 lapsi!

Minullakin on kaksi lasta. Ikäeroa on sentään reilu pari vuotta. Ja mieheni on yrittäjä. Meni kuopuksen synnytyksen jälkeen seuraavana päivänä töihin ja siellä oli. Mä olin uuden vauvan ja 2-vuotiaan kanssa heti yksin. Oli se aika karua, yrittää hoitaa kaikki yksin. Kun sait vauvan nukkumaan, niin esikoinen oli koko ajan iholla. Yritä siinä sitten hoitaa täyteenahtautuneita tissejä ja revennyttä alapäätä.

Anoppikin pysyi tiukasti pois eka viikon, että saatte rauhassa totutella toisiinne.

Rankkaa oli ne pari ekaviikkoa (juurikin sen takia, etten saanut rauhaa hoitaa itseäni kuntoon). En ole ollenkaan varma, että tekisin saman uudestaan. ehkä sittenkin laittaisin esikoisen hoitoon.

Ai niin, se tuore isä koteutui aina illalla vasta kun esikoinen oli nukkumassa ja lähti kukonpieraisun aikaan takaisin töihin.

Kaikilla ei ole tukiverkkoa, joten älä ap arvostele, jos et ole valmis itse tulemaan eka viikolla auttamaan ystävääsi uuden arjen pyörittämisessä.
 
Aika jännä et sit oot kuitenki ite täällä tilittämässä tuohtuneena asiasta. Et kukahan se tykkäs huonoo ja kuka ei. Taisit olettaa saavas neuvos läpi ku vettä vaan.
 
Aika ihmeellinen juttu, että jos ystävä kysyy mielipidettäsi johonkin asiaan, niin sitä ei saa sanoa, ellei se ole yhtenevä hänen kanssaan. Näinkö te vastaajat toimitte omissa ystävyyssuhteissanne, hymistelette mukana ja olette ikuisia jees-tyyppejä, koska oman mielipiteen sanominen onkin loukkaavaa ja toisen asioihin puuttumista?
 

Yhteistyössä