Alkuperäinen kirjoittaja tuli paha mieli:Kehoitin (nätisti) harkitsemaan että esikoinen olisi alkuun kotona kun äiti kotiutuu vauvan kanssa kotiin. Kuulemma EI.
Perustelin sillä et ei tulis tälle 2v:lle sellaista oloa että äiti hylkää ja jää vauvan kans kotiin (vois helpottaa mustasukkaisuutta).. tämän ystävän mielestä sen ikäinen ei kykene vielä niin moninaiseen ajatteluun. Sanoin kuitenki et miettikää asiaa.. et jo se että äiti on ollut poissa monta yötä kotoa (ei ole vielä ollut yhtään yötä erossa lapsesta) on lapselle muutos.. ja ISO muutos on myös se pikkusisarus, et miltä tuntuu lapsesta, kun vauva saa jäähä äitin kans kotiin ja hänet viedään hoitoon (vaik siel hoidossa mukavaa oiski).
En krisitoinu sitä et laps on hoidossa vaik äiti on vauvan kanssa kotona vaan sitä, et miks se isompi pitää samantien pukata sinne hoitoon, ku vauva tulee kotiin.. ei nähny siitä mitään ongelmaa. No olempahan sanani sanonu ja asia ei minulle enempää kuulu!
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja *:Koen että ei ole sun asiasi puuttua/neuvoa toisia hoitamaan asiansa vaikka eri mieltä oletkin. Mäkin vähän loukkaantuisin jos kaveri tulisi neuvomaan..
en neuvonu sanoin vain eriävän näkökulman asiaan.. sanoin että teette niin kuin teidän perhe kokee parhaaksi! Et me näimme parhaaksi meidän perheelle että esikoinen oli kotona kun tulin kuopuksen kanssa kotiin
Ei ole sinun asiasi kehoittaa tai "neuvoa".