Kaverini ei ole koskaan lastensa kanssa!

["Hohhoijaa"]

Olen jo pitkän aikaa ihmetellyt sitä että kaveri ei ota lapsiaan koskaan minnekkään mukaan, kun se on muka liian vaikeaa. Hänellä 5v ja 4v lapset. Minulla on 5 lasta ja olen pyytänyt heitä meidän kanssa hoploppiin, puistoon, rossoon, heseen, meille jne.
Aina hän tulee yksin koska "ei jaksa vahtia lapsiaan"

Olin päivällä heillä lasteni kanssa kylässä ja lapset kysyivät että lähdetäänkö uimaan. Kaveri vastasi että ei kun äiti on nyt netissä ja siellä se surffasi. Lapset kysyivät että mennäänkö uimaan kun olet lähtenyt netistä. Kaveri sanoi että ei kun sitten äiti katsoo telkkaria ja sen jälkeen äiti lukee kirjaa, sitten te menette nukkumaan.

Kaveri lähti tupakalle, niin kysyin hänen mieheltään onko hän aina tälläinen. On kuulemma. Lisäksi hän sanoi että kaveri ei ikinä tee mitään lasten kanssa, paitsi pakolliset jutut.

Surettaa lasten puolesta.

 

[neljäs_tulossa]

Mulla on samanlainen kaveri.. Jättää mieluummin tosi pienetkin lapset yksin kotiin ja nyt kun ovat isompia (nuorinkin menee kouluun) ei heistä oo enää mitään vaivaa kuulemma. Ei ole koskaan ns. touhuillut asioita lastensa kanssa. Surettaa se, mutta meitä on moneen junaan. Toivottavasti sinun kaverisi lapsilla on isä joka puuhailee jotain muksujen kanssa

 

["Maija"]

Siis sun kaveri oli netissä, vaikka sä olit kylässä?

 

["Hohhoijaa"]

[QUOTE="Maija";26538758]Siis sun kaveri oli netissä, vaikka sä olit kylässä?[/QUOTE]

Joo, juttelinkin sitten ennemmin hänen miehensä kanssa.

 

["Vieras"]

Kaverisi on ilmeisesti palstamamma.

 

["Hohhoijaa"]

[QUOTE="Vieras";26538818]Kaverisi on ilmeisesti palstamamma.[/QUOTE]

Voipi olla.

 

[gotg]

onhan tuo kauheaa, mutta itse tulee tuolla toiminnalla vaan itselleen tekemään haittaa. Ei varmasti lapset muistele isona hyvällä ja yksin jää!!!

Toisaalta tuskin se häntä harmittaa kun nytkin haluaa viettää aikaa yksin. Meitä on kyllä niin moneen junaan. itse kun en koskaan mene mihinkäään ilmen lapsia ( ei ole tukiverkkoja kuin mies ) ja miehen kanssa toki vuorotellaan, mutta lomat ja vapaapäivät ym. touhuan vain lasten kanssa.

 

[kertaalleen loppuunpalanut]

voin myöntää itse olleeni samanlainen viimeiset neljä vuotta avioliitossani lasten isän kanssa. totuus on että olin masennunut ja loppuunpalanut koska pyöritin yksin kodin arkea ja mieheltä tuli aina vain negatiivista kommenttia. en tietenkään voinut myöntää edes itselleni olevani masentunut taikka loppuunpalanut kun hyvänen aika miten nyt sellainen voi palaa loppuun joka on päivät pitkät kotona laiskottelmassa, kuten mieheni sanoi. viimeisen lapsen odotus ja syntymä laukaisi minussa masennuksen koska mieheni ja lähipiirini asenne jatkuvaan lisääntymiseeni oli niin negatiivinen ja syyllistävä. ihan kuin minä muka tarkoituksella olisin halunnut nyhvätä kotona ja elää toisen siivellä. minulla oli syyllinen ja ahdistunut olo jatkuvasti enkä osannut enää nauttia raskaudesta saatika lapsistani. laskin ahdistuneena tunteja siihen koska mieheni tulisi kotiin tuomitsemaan kuinka vähän olin hänen silmissään saanut aikaiseksi. "tuijotat vain telkkaria tai konetta" koko päivän. kaipa siinä sitte jollain tasolla ajatteli että "as long as I'm doing the time, i might as well do the crime". kyllä kun päivät meni oikein pimeiksi kuvannoillisesti sekä kirjaimellisesti (talvella), tuntui että kaikki energia meni siihen että sai ruokittua lapset ja pidettyä itsensä sen verran hereillä että edes kuuli mitä ne oli tekemässä. tietokonehan se parhaiten pitää hereillä. silloin kyllä notkuin ihan liikaa näillä palstoilla ja sekin lisäsi masennusta kuinka ihmiset täällä vastailee toisilleen. jännä juttu että tänään ekaa kertaa vuosiin tulin tänne kurkkaamaan ja heti sain muistutuksen miksi lähdin. nyt erosta on reilu 2v ja elämä voittaa. jaksan lasten kanssa touhuta paljon ja oloni on itsevarmempi koska minä todellakin osaan ja pystyn tekemään elämästäni hyvän ihan yksin enkä todellakaan tarvitse ketään ruoskimaan minua sanallisesti tai muutenkaan.

 

[One large coffee to go]

Onko niillä lapsilla kuitenkin isä joka tekee juttuja niiden lasten kanssa ja ottaa mukaan?

Mulla ainakin oli vielä avioliitossa se tilanne, että minä touhusin lasten kanssa, menin niiden kanssa joka paikkaan jne. Mies ei edes yhden yhdeksi lomapäiväksi ottanut lapsia pois hoidosta (jollemme olleet yhtä aikaa lomalla), jos minulla oli joskus omien kavereiden kanssa joku juttu, mies kiikutti lapset äidilleen.

Tahdon tällä vaan sanoa sitä, että lapsille riittää kyllä yksikin sitoutunut vanhempi.