Kävi sitten neitseellinen sikiäminen......(purkua perhesuhteista)

[FreezeCat]

..ja tuli kuin tulikin se neljäs lapsi tupaan :kieh:....miehen eronneen veljen muodossa |O!!

Miehen veli siis eronnut - sotku sinänsä - ja muuttanut piirun verran likemmäksi meitä asumaan. Nyt sitten "asuu" meillä. Ajoittaa tulemisensa usein niin, että veljensä (mieheni) on kotosalla ja ottaa hänet omakseen; kaappaa pihamaalle selvittelemään/korjaamaan autonsa vaivoja, muiluttaa veljensä pesettämään oman autonsakin siinä sivussa "kun tuota omaasikin siinä lotraat" jne. ja pummaa sopivasti veljeltään myös ilmaiset sapuskat eli änkeää ruokapöytäämme kuin Manu konsanaan. Nyt ryhtynyt kyselemään lapsilleen meiltä vaatteita (meillä samankokoista käyttäjää, "mutta josko kuitenkin housut tai pari"), viimeisimpänä valitteli kovaa ja säälittävää kohtaloaan hyväsydämiselle veljelleen, kuinka rahat on tiukilla mutta jos hän meiltä saisi lapsilleen yhden joutilaan pyörän...ja saikin, kun tuo yksi ei sitten raaski sanoa veljelleen vastaankaan :headwall:...mieheni sitten meni ja hommasi meidän tarpeisiimme toisen pyörän 2x :headwall:...

Joka ikinen kerta, kun meillä on, muistaa surkutella omaa kohtaloaan, säälitellä ahdinkoaan ja haukkua ex:änsä maan rakoon (en tod. halua kuulla, en halua edes tietää heidän sotkujaan - selvittäköön sotkunsa itse)...ja puuttuu sangen sujuvasti meidän kasvatustapaamme eli ojentaa siinä sivussa lapsiamme "kun minä nyt näin tämän tilanteen tulevan ja olen tässä myös kasvattajan roolissa" - :O |O (mun kanssa ei enää tee tuota temppua, ripitin siitä yhdestä ja ainoasta kerrasta, kun samassa tilanteessa olimme, mutta mieheni taas ei pysty sanomaan samanmoisessa tilanteessa veljelleen...)... Huokailee, kuinka häneltä on mennyt kaikki (omaisuus lähinnä) ja laskeskelee ääneen mm. kuinka monta kattilaa meillä on ja "minulta akka vei kaiken" jne. Viimeisin tempaus on se, että suunnittelee aivan tohkeissaan mm. yhteistä "perhejuhannusta veljeksien kesken" eli käytännössä puhuu itsensä meille hänelle ilmaiseen ruokapöytään katraansa kera "kun on niin ihanaa viettää yhteistä aikaa ja eihän minulla sitä rahaakaan ole moisia bakkanaaleja järjestää näille meidän lapsille, niin kätevästi sitten..kun se akkakin vie välistä kaikki ruokarahatkin jne.."...

Rupee nyppimään. Isosti. Tämä veljmies tuo tullessaan niin paljon negatiivista energiaa, on sille tosin sujuvasti itse sokea, alistaa taas jälleen veljensä ikeen alle ja...ta- daa mulle sitten mies äkkäilee veljensä käytöstään mutta samaan hengenvetoon sanoo, ettei sille voi kyllä sanoakaan "tässä tilanteessa"...:O mun mies on muuttunut.

Että mikä piru siinä on, ettei voi omalle veljelleen sanoa, että hemmetti ryhdistäydy mies ihan ite ja ota vastuu omasta elämästäsi!!! Äläkä tule meiltä lypsämään avustuksia ja myötätuntoa ja terapiaistuntoja ja... Siis onko noin, että veri on niin sakeaa, että ennen tolkkupäinen miesihminen muuttuu aivan pikkupojaksi eikä voi siis sanoa veljelleen vastaan?! Mitä hittoa??

Onko muille käynyt noin? Mä meinaan kohta sanon ja isosti...

 

["teajohanna"]

Kauanko tää tilanne on kestänyt?

 

["Noo"]

Seuraavan kerran sanot sitte ruokailun jälkeen, että se oli sitten 10e.

Juhannuksen viettoon pyydät rahat tarjoiluun etukäteen.

 

[FreezeCat]

[QUOTE="teajohanna";26339243]Kauanko tää tilanne on kestänyt?[/QUOTE]

Siitä lähtien kun likemmäksi meitä muutti eli kolmisen kuukautta.

 

[FreezeCat]

[QUOTE="Noo";26339249]Seuraavan kerran sanot sitte ruokailun jälkeen, että se oli sitten 10e.

Juhannuksen viettoon pyydät rahat tarjoiluun etukäteen.[/QUOTE]

Tiiäkkö, näin aattelin tehdäkin ihan silläkin uhalla, että mies vetää siitä sitten näpyt ohimoon "ymmärryksensä" kanssa...ellei käy joku ihme, että joko a) mieheni älyää moista sanoa tai b) veljmies ymmärtää (NOT kuitenkaan) osallistua kustannuksiin...

 

["vieras"]

Erosta kolme kuukautta, ja sinä ihmettelet, kun tyyppi haluaa purkaa pahaa oloaan veljelleen ja viettää aikaa perheensä (veljensä ja veljenlapset) kanssa..? Oidoi.

 

[FreezeCat]

[QUOTE="vieras";26339282]Erosta kolme kuukautta, ja sinä ihmettelet, kun tyyppi haluaa purkaa pahaa oloaan veljelleen ja viettää aikaa perheensä (veljensä ja veljenlapset) kanssa..? Oidoi.[/QUOTE]


Ei. Erostaan on aikaa kulunut jo kolmatta vuotta. Meidän nurkille muutti kolmisen kk sitten.

 

["ookoo"]

[QUOTE="vieras";26339282]Erosta kolme kuukautta, ja sinä ihmettelet, kun tyyppi haluaa purkaa pahaa oloaan veljelleen ja viettää aikaa perheensä (veljensä ja veljenlapset) kanssa..? Oidoi.[/QUOTE]

Ei tässä ole mitään vikaa, ellei ala lypsää elatusta, ruokaa, vaatteita, kodin tarvikkeita jne. toisilta. SE ei ole ok. Henkisen tuen hakeminen toki on. On tosi epäkohteliasta tuppautua tavan kanssa valmiiseen ruokapöytään ilman kutsua ja minkäänlaista vastavuoroisuutta.

 

["teajohanna"]

Ehkä mä sinuna nyt ensin alustavasti juttelisin miehelle: että ok, langon tilanne on kurja ja ahdistava, mutta kauankohan tää vaihe nyt mahtaa kestää... että mitens sen miehen nyt potkis elämässään eteenpäin ja ylöspäin (ehkä ei kannata nimenomaan mainita että meiltäpäin poispäin...). Tälla tavalla teet samalla miehelle tiedoksi sen, että olet (ystävällisesti) huolissaan sekä miehen veljestä että miehen veljen tilanteen vaikutuksesta teidän perheeseen.

Ja sitten ehkä voit ottaa asian joskus puheeksi myös suoraan sen miehen veljen kanssa. Tai voit alkaa järjestää hänelle sinkkunaisia, eronneita kavereitasi tai naimattomia, ehkä oikein mahdottomiakin? Ja esitellä niitä innokkaasti.

Ehkä miestä karkoittaa parhaiten se että alat oikein pontevasti hoitaa hänen tilannettaan. Ei tiedä, vaikka jos?

 

[sinikka]

Nyt vaan koitat saaha miehesi ymmärtämään, että haluat ruveta elämään teidän oman perheen elämää. Jos sinä tilanteeseen itse puutut, välit menee kokonaan herkästi ja syy on koko suvun silmissä: kenenkäs muun kuin sinun. Mutta miehesi pitää pystyä pistämään rajat "meidän perheelle" niin kipeältä kuin se hänestä tuntuukin. Hetken nikoteltuaan velimies lapsineenkin saattaa päästä jaloilleen ja pystyy ruveta huolehtimkaan omasta sakistaan.Ja veljelle on helpompi antaa anteeksi kuin veljen vaimolle;-) Henkistähän tuo riippuvuus on pohjimmiltaan.
Meillä jouduttiin juhlapyhien vietossa hiukan samanlaiseen tilanteeseen muutama vuosi sitten. Miehen veljen porukat tuppasivat jouluaatoiksi "katsomaan lasten riemua", kun omat olivat varttuneet pukki-iästä ohi.Siinä jäivät meiltä jouluruuat syömättä, kun koko porukalle ei olisi kuitenkaan riittänyt, ja ruokailu oli säästetty loppuillaksi. Muutenkin joulutavat ovat perheillämme aivan erilaiset, vaikka muuten paljon ja mielellään tekemisissä ollaankin. Kolmantena jouluna mieheni ilmoitti hyvissä ajoin, että meillä vietetään tästä lähtien joulunpyhät oman väen kesken ja muummut ja vaaritkin tulevat vasta tapanina. Kevättalvella pettymys oli jo nielty ja välit palautuneet.
Ja jos miehesi ei pysty sanoa veljelleen suoraan pelin henkeä, on ihan oikeutettua kysyä, kumpi hänelle on tärkeämpää, sinun tunteesi ja teidän yhteinen perheenne, vai veljen tyytyväisenä pitäminen.

 

[FreezeCat]

[QUOTE="teajohanna";26339315]Ehkä mä sinuna nyt ensin alustavasti juttelisin miehelle: että ok, langon tilanne on kurja ja ahdistava, mutta kauankohan tää vaihe nyt mahtaa kestää... että mitens sen miehen nyt potkis elämässään eteenpäin ja ylöspäin (ehkä ei kannata nimenomaan mainita että meiltäpäin poispäin...). Tälla tavalla teet samalla miehelle tiedoksi sen, että olet (ystävällisesti) huolissaan sekä miehen veljestä että miehen veljen tilanteen vaikutuksesta teidän perheeseen.

Ja sitten ehkä voit ottaa asian joskus puheeksi myös suoraan sen miehen veljen kanssa. Tai voit alkaa järjestää hänelle sinkkunaisia, eronneita kavereitasi tai naimattomia, ehkä oikein mahdottomiakin? Ja esitellä niitä innokkaasti.

Ehkä miestä karkoittaa parhaiten se että alat oikein pontevasti hoitaa hänen tilannettaan. Ei tiedä, vaikka jos?[/QUOTE]

Täähän se just onkin se pulmantynkä, että kun..mä oon puhunut miehelleni tästä nyppivästä tilanteestamme ja hän toki ymmärtää sen mutta...mies näkee jotenkin sen asian niin hassuna, ettei voi mennä veljelleen sanomaan EI. Mä voin kyllä sanoakin, ei siinä mitään, mutta toisaalta musta olis vain jotenkin fiksumpaa, kun se sanominen tulisi "omaltaan". Ja musta me kuitenkin ollaan alun alkaenkin oltu ihan tarpeeksi huolissaan veljen elosta sen eron jälkeen ja tuettu ja olkapäätä ja kuuntelevaa korvaa tarjottu - sekä veljelle että puolelle heidän sukuaan....

Pitänee ryhtyäkin juonimaan toiselle sokkotreffejä, naapurin Martan tuosta istutan pöydän ääreen kahvittelemaan ...

 

[FreezeCat]

Nyt vaan koitat saaha miehesi ymmärtämään, että haluat ruveta elämään teidän oman perheen elämää. Jos sinä tilanteeseen itse puutut, välit menee kokonaan herkästi ja syy on koko suvun silmissä: kenenkäs muun kuin sinun. Mutta miehesi pitää pystyä pistämään rajat "meidän perheelle" niin kipeältä kuin se hänestä tuntuukin. Hetken nikoteltuaan velimies lapsineenkin saattaa päästä jaloilleen ja pystyy ruveta huolehtimkaan omasta sakistaan.Ja veljelle on helpompi antaa anteeksi kuin veljen vaimolle;-) Henkistähän tuo riippuvuus on pohjimmiltaan.
Meillä jouduttiin juhlapyhien vietossa hiukan samanlaiseen tilanteeseen muutama vuosi sitten. Miehen veljen porukat tuppasivat jouluaatoiksi "katsomaan lasten riemua", kun omat olivat varttuneet pukki-iästä ohi.Siinä jäivät meiltä jouluruuat syömättä, kun koko porukalle ei olisi kuitenkaan riittänyt, ja ruokailu oli säästetty loppuillaksi. Muutenkin joulutavat ovat perheillämme aivan erilaiset, vaikka muuten paljon ja mielellään tekemisissä ollaankin. Kolmantena jouluna mieheni ilmoitti hyvissä ajoin, että meillä vietetään tästä lähtien joulunpyhät oman väen kesken ja muummut ja vaaritkin tulevat vasta tapanina. Kevättalvella pettymys oli jo nielty ja välit palautuneet.
Ja jos miehesi ei pysty sanoa veljelleen suoraan pelin henkeä, on ihan oikeutettua kysyä, kumpi hänelle on tärkeämpää, sinun tunteesi ja teidän yhteinen perheenne, vai veljen tyytyväisenä pitäminen.

Oikeassa olet, sinäkin. Että kyseessä on henkistä takertumista ja varmaan jotenkin meidän elosta itselleen jotain ammentamista, siinä perhe- elossa roikkumista. Ja oikeassa olet siinäkin, että sanoessani otan riskin siitä, että musta tulee se bitch - ja kenteis joku kolmas väline veljien välille...

 

[Jellybeany]

Ei apua mikä tilanne!

Jos alkaisi teettää sillä töitä, kun se kerran siinä on. Että kun muillakin on hommia tehtävänä, niin ottaa velikin osaa kun kerran paikalla on. Hirveä työleiri, niin jos se kyllästyisi.

Tai sitten vaan sanoa suoraan, kun ei muukaan auta. Sanot suoraan, että kun mies on niin jänishousu, ettei raski hälle suoraan sanoa. Viimeisenä vaihtoehtona: muuttakaa kauas! Avun pyytäminen ja avun saaminen on ihan eri juttu, kuin siivellä eläminen ja hyväksikäyttäminen. Minusta kuulostaa, että teidän tilanne on noita jälkimmäisiä.

 

[FreezeCat]

Ei apua mikä tilanne!

Jos alkaisi teettää sillä töitä, kun se kerran siinä on. Että kun muillakin on hommia tehtävänä, niin ottaa velikin osaa kun kerran paikalla on. Hirveä työleiri, niin jos se kyllästyisi.

Tai sitten vaan sanoa suoraan, kun ei muukaan auta. Sanot suoraan, että kun mies on niin jänishousu, ettei raski hälle suoraan sanoa. Viimeisenä vaihtoehtona: muuttakaa kauas! Avun pyytäminen ja avun saaminen on ihan eri juttu, kuin siivellä eläminen ja hyväksikäyttäminen. Minusta kuulostaa, että teidän tilanne on noita jälkimmäisiä.

Työleiri kyllä kuulostais aika naukeelta, sitä kun tässä piisaa..pihamaalta löytyy taas rankasavotta, ja oma aika on kuitenkin rajallista miehen työvuoroista puhumattakaan..tosin sekin varmaan menis siihen, että itse niitä sujuvasti tekisin, veljmiehen sivusta katsellessa ja itseään purkaessa... Ja kun mä en ainakaan enää jaksa kuunnella sitä itkuvirttä ja oman ahdinkonsa purkamista, en enää, en millään. Veli tietää kyllä, että kylällä on tarjolla terapiatoimintaa mutta ilmeisesti se kynnys sinne menemiselle on toista luokkaa, niin helpompi tulla meille... Ja kun mun on oikeesti pitäny purra kieleeni, etten mene ja paukauta, että "istunnosta sitten viiskymppiä, kitos!" tai muuta, mutta siis toistaiseksi oon - tollo - itsekin mennyt hemmetti siihen "varjella pittää toista polosta"- hyssytykseen.

Kun ei se elämä siihen eroon todellakaan kaadu.

 

[Katylina]

Itse antaisin suoraa palautetta, ennekuin on on ehtinyt viedä mielenterveyden ja tuhkat pesästä. Helppohan sitä on lypsää, kun kerran maitoa tulee ilmaiseksi..

 

[Dongxi]

En voi kuvitella mitä se todellisuudessa on, kun jo pelkkää sun tekstiä lukiessa tekee mieli hakata päätä seinään...:kieh:

Kolme vuotta erosta?! Mää käskisin sen mennä terapiaan jos oikeasti päivittäin kaikki on eksä sitä ja eksä tätä. :O

 

[Jellybeany]

Työleiri kyllä kuulostais aika naukeelta, sitä kun tässä piisaa..pihamaalta löytyy taas rankasavotta, ja oma aika on kuitenkin rajallista miehen työvuoroista puhumattakaan..tosin sekin varmaan menis siihen, että itse niitä sujuvasti tekisin, veljmiehen sivusta katsellessa ja itseään purkaessa... Ja kun mä en ainakaan enää jaksa kuunnella sitä itkuvirttä ja oman ahdinkonsa purkamista, en enää, en millään. Veli tietää kyllä, että kylällä on tarjolla terapiatoimintaa mutta ilmeisesti se kynnys sinne menemiselle on toista luokkaa, niin helpompi tulla meille... Ja kun mun on oikeesti pitäny purra kieleeni, etten mene ja paukauta, että "istunnosta sitten viiskymppiä, kitos!" tai muuta, mutta siis toistaiseksi oon - tollo - itsekin mennyt hemmetti siihen "varjella pittää toista polosta"- hyssytykseen.

Kun ei se elämä siihen eroon todellakaan kaadu.

Ei todellakaan kaadu. Ei kai se ole enää ihan normaalia olla rutussa vielä kolmenkin vuoden päästä ja olla ilmeisen katkera exälle.

Varatkaa joku mökki tai joku pelkästään teidän perheelle juhannukseksi. Tai ainakin sanokaa varanneenne. Onhan se kiva viettää juhannusta isolla porukalla, mutta kun jo veli on jo ihan sillä mielellä tulossa, että te maksaisitte kustannukset ja vielä aivan ilmeisesti aikoo valittaa koko juhannuksen, niin kyllähän se tunnelma on latistettu jo etukäteen.

 

[dah]

[QUOTE="vieras";26339282]Erosta kolme kuukautta, ja sinä ihmettelet, kun tyyppi haluaa purkaa pahaa oloaan veljelleen ja viettää aikaa perheensä (veljensä ja veljenlapset) kanssa..? Oidoi.[/QUOTE]

Sinun nurkkiisi siis tuolla verukkeella saa tulla syömään kaapit tyhjiksi ja lypsämään kaiken mitä irti saa?

 

[FreezeCat]

En voi kuvitella mitä se todellisuudessa on, kun jo pelkkää sun tekstiä lukiessa tekee mieli hakata päätä seinään...:kieh:

Kolme vuotta erosta?! Mää käskisin sen mennä terapiaan jos oikeasti päivittäin kaikki on eksä sitä ja eksä tätä. :O

No arvaas vaan, onko tuossa keittiön oven pielessä semmonen mun otsan menevä lommo :kieh:....

Ja joo, nyt kun asuu turhan likellä meitä niin tässä on saanut kuunnella melkoisen repertuaarin ko. prosessista, tilittää aikalailla, ja nyt on kuulema ryhtynyt lukemaan ero- kirjoja ja sieltä nyt ammentaa omaan tyyliinsä otteita ja...voi räkä. Siis kun ihminen ei ole alkuunkaan käsitellyt eroaan, ei yhtään. Mutta puheissaan ei itse ole ollenkaan terapian tarpeessa, vaan se toinen kylläkin...

Joo, en tykkää, en.

 

[FreezeCat]

Ei todellakaan kaadu. Ei kai se ole enää ihan normaalia olla rutussa vielä kolmenkin vuoden päästä ja olla ilmeisen katkera exälle.

Varatkaa joku mökki tai joku pelkästään teidän perheelle juhannukseksi. Tai ainakin sanokaa varanneenne. Onhan se kiva viettää juhannusta isolla porukalla, mutta kun jo veli on jo ihan sillä mielellä tulossa, että te maksaisitte kustannukset ja vielä aivan ilmeisesti aikoo valittaa koko juhannuksen, niin kyllähän se tunnelma on latistettu jo etukäteen.

Persiilteenhän se jussi mennee näillä mausteilla, se on totta. Ja se olotila taatusti vaan tuplaantuu, jos miestä väkevämpää erehtyy yöntunteina ottamaan...

Pitää ottaa ritolat. Lähtee jonnekin evakkoon. Oikeesti pois. Toinen tullee kuitenkin katsomaan, että ollaanko paikalla :headwall:....

 

[Heartless Bitch]

Kyllä kai sä voisit vaan sanoa suoraan sille, että sen täytyy osallistua kustannuksiin ja erikseen kysyä etukäteen voiko tulla perheensä kanssa esim. juhlapyhiksi kylään. Ymmärrän hyvin että miehesi ei pysty tai halua torjua veljeään, joten helpointa on jos sinä teet sen kun kerran se ei sua haittaa. Uskoisin että tyyppi tajuaa yhdestä kerrasta, tai viimeistään jos vähän terävämmin sanoo.

En ihmettelisi vaikka hänellä ei olisi aavistustakaan kaikesta hankaluudesta mitä teille aiheuttaa, jos kukaan ei ole siitä sanonut. Ja käske samalla lopettaa vinkuminen, ettei tarvi sitäkään enää kuunnella.

Oikeen ärsyttää lukeakin tuollaisesta jahkailusta...