H
Hidas-Elina
Vieras
Käyn hitaalla, en hoksaa asioita, hahmottamiseni ja havaitsemiseni on puutteellista. Minua huimaa istuessanikin. Töissä unohdan edellisen päivän asiakkaat ja käsiteltyjä/tekemiäni asioita, enkä muista, kuka minulle on mistäkin asiasta soittanut. (Olen sosiaali- ja terveysalalla töissä.) Minulla on poissa oleva, epätodellinen tunne, olen kuin itseni ulkopuolella, kuin en eläisi tätä elämää. Olen väsynyt, vaikka nukun vähintään 8 tuntia joka yö. Minulla on lihasnykäyksiäkin päivittäin. Ovatko tällaiset oireet tuttuja muille? Jotenkin olen ihan zombie, ja se pelottaa minua.
Luulen, että tämä johtuu ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta. Mutta miten lähteä hoitamaan itseäni? Onko joku onnistunut itsehoitokeinoin nousemaan tällaisesta tilanteesta? Pitäisikö alkaa kiinnittää huomiota itseni ja oireideni ulkopuolelle, hankkia jokin uusi harrastus, pakottaa itseni liikkeelle? Alkaisiko sitten pikku hiljaa helpottaa? Nytkin pitäisi vielä asioille lähteä, mutta en jaksaisi.
Minulla ei ole lapsia, eli tämä ei ole vauva-/pikkulapsiajan uupumusta tms. Jälkikasvu on lähitulevaisuudessa suunnitelmissamme, joten siksikään en haluaisi mitään lääkitystä aloittaa. Minulla on avomies, mutta muuten olen tosi yksinäinen, minulla ei ole ystäviä.
Luulen, että tämä johtuu ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta. Mutta miten lähteä hoitamaan itseäni? Onko joku onnistunut itsehoitokeinoin nousemaan tällaisesta tilanteesta? Pitäisikö alkaa kiinnittää huomiota itseni ja oireideni ulkopuolelle, hankkia jokin uusi harrastus, pakottaa itseni liikkeelle? Alkaisiko sitten pikku hiljaa helpottaa? Nytkin pitäisi vielä asioille lähteä, mutta en jaksaisi.
Minulla ei ole lapsia, eli tämä ei ole vauva-/pikkulapsiajan uupumusta tms. Jälkikasvu on lähitulevaisuudessa suunnitelmissamme, joten siksikään en haluaisi mitään lääkitystä aloittaa. Minulla on avomies, mutta muuten olen tosi yksinäinen, minulla ei ole ystäviä.