"kehtaisitko" tehdä kolmannen lapsen ja kaikilla lapsilla eri isät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja noniin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei se mistään kehtaamisesta ois kiinni. Jos elämä menee niin ni sit menee.

Mutta emmä itse niin tekis.
En vois koska mulla on 2 lasta, joilla on sama isä ja kolmatta lasta ei tuu.
Ei mieheni kanssa eikä kenenkään muunkaan :D
 
Mulla yksi lapsi ja kyllä mä haluan saada lisää lapsia. Eri isä tulee pakostakin, enhän mä voi exää spermanluovuttajaksi pyytää :D Likalla on sisarus isänsä puolelta.

Mä en jätä lapsilukua vain yhteen sen takia, että ei muka voi olla eri isät. Mutta jos kolmannen miehen kanssa lapsia pitäisi saada, niin kyllä vois jäädä tekemättä mun kohdalla.
 
nyt eletään 2000 lukua ja se ettei kaikilla sisaruksilla ole samat isät tee niistä yhtään sen huonompia! itse en ainakaan häpeile tilannettani laisinkaan.. elämä vaan menee niinku se on mennäkseen.. Siinä vaiheessa kun lapseni kouluun lähtevät niin uskon ettei ole yks eikä kaks luokkakaveria kenellä on sisaruksia eri isille..
 
  • Tykkää
Reactions: jessix
kehtaisin,mutta sellaista ei tuu tapahtumaan. Meillä on miehen kanssa toinen yhteinen lapsi tulossa,eikä tarkoitus ole haluta enempää. Tulevaisuudestahan ei voi koskaan tietää,jos jotain sattuu ja joskus olen uuden miehen kanssa,en tiedä tietenkään haluanko silloin lapsia. Miehelleni tämä lapsi on viides ja olen ns. kolmas äiti :D ,enkä mene vannomaan,mutta mieheni tuskin haluaa enempää lapsia. Ja aina ei muuten ole helppoa niitten tapaamisten yms. kans vaikka isä kuinka haluais,ni löytyy myös niitä äitejä,jotka uuden miehen löydyttyä päättävätkin että isä ei enää saa tavata lastaan ja tekee sen erittäin hankalaksi...
 
En tekisi, ihan niiden lasten parasta ajatellen.

Voi käydä esimerkiksi niin, että yhden isä(ja hänen suku) tapaa lastaan paljon, ostaa kaikkea mahdollista, vie matkoille ja kivoihin paikkoihin, toisen lapsen isä taas ei pitäis ollenkaan yhteyttä ja näin lapsi jäis paljosta paitsi.
Eikä sitä voi oikein sanoa, että olepa kuule hiljaa niistä kivoista kokemuksista, kun Teemu ei nyt pääse sinne...
 
Niin no ei se kai kehtaamisesta ole kiinni... Siinä voi olla niin erilaisia juttuja taustalla.
En kyllä ymmärrä jos ne lapset on muuten vaan tupsahdelleet eri miesten kanssa, mutta esim. anopilla esikoisen (=mun mies) isä kuoli. Toisen miehen kanssa sai kaksi lasta, tuli ero ja kolmannen miehen kanssa sai lapsen, joka on nyt ekaluokkalainen, eli aika pitkillä ikäeroillakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sairaudentunnoton:
En tekisi, ihan niiden lasten parasta ajatellen.

Voi käydä esimerkiksi niin, että yhden isä(ja hänen suku) tapaa lastaan paljon, ostaa kaikkea mahdollista, vie matkoille ja kivoihin paikkoihin, toisen lapsen isä taas ei pitäis ollenkaan yhteyttä ja näin lapsi jäis paljosta paitsi.
Eikä sitä voi oikein sanoa, että olepa kuule hiljaa niistä kivoista kokemuksista, kun Teemu ei nyt pääse sinne...

Tää on kyllä totta, aika monimutkaista saattais ihan arki olla. Milloin kukakin on isällään, kuka taas jättää lapsensa hakematta jne.
 
En usko että tässä elämäntilanteessa enää tekisin lapsia uuden miehen kanssa joka olisi siis kohdallani vasta toinen. Ehkä jos olisi nuori ja pari aiempaa suhdetta menneet mönkään. Mutta siltikin ,minusta se on vähän liian keskittymiskyvytöntä. En halua pahoittaa mieltäsi, mutta suoraan kysymykseen suora vastaus.
 
Ajankohtainen aihe ja nostan, itselläni tämä tilanne edessä. Kaksi alle kouluikäistä lasta, heillä eri isät. Nyt olen tavannut (sattumalta, ihan etsimättä) elämäni miehen, menemme naimisiin ensi vuonna. Näiden aiempien kanssa ei ole ollut pitkiä ja vakavia suhteita, mutta ovat aktiivisesti lastensa elämässä mukana. Nyt haluaisin tulevan aviomieheni kanssa kolmannen lapsen, mutta jotenkin tuntuu.. epäsoveliaalta.
 
En edes haluaisi. En edes kahdelle eri isälle. Mulle on ihan sama mitä muut tekee, mutta mä en halua kuin kerran naimisiin ja kaikki lapset samalle miehelle. Jos jäisin leskeksi, voisi asia olla eri, mutta muuten pysyn kannassani. olen sillä lailla vanhanaikainen :)
 
EN.

Olen päättänyt että lapsillani kaikilla tulee olemaan yksi ja sama isä ja piste. Jos eroan esikoisen isästä niin esikoinen jää ainoaksi. Olen niin montaa sekaperhetapausta ja puolisisarusten eriarvoistamisia nähnyt (ja kaikissa tapauksissa aina uutta onneaan uuden miehen kanssa elävä äiti on täysin kuuro-sokea lastensa pahoinvoinnille) että suoraan sanottuna en usko siitä tulevan mitään.

Olen itse ollut uusperhehelvetissä lapsen roolissa, ja vanhempani sokeasti luulivat kaiken olevan mitä parhaiten vaikka jokainen lapsi oireili, kaksi kolmesta kärsi masennuksen ja kolmas käy vielä aikuisiälläkin terapiassa (ja kyllä, olemme puhuneet keskenämme ja todenneet että syynä on meillä kaikilla ollut rikkinäinen, sekava perhe jossa olemme kaikki kärsineet eriarvoistamisesta, jota vanhempiemme mielestä ei ollut olemassa)

Minulla on kavereita joiden sisaruksilla on ollut eri isiä, ja kaikki ovat kärsineet asetelmasta. Tällä hetkellä en tiedä ketään (henkilökohtaisesti, netissä on toki huutelijoita joiden todenperäisyydestä ei voi mennä takuuseen) joka olisi ollut lapsena uusperheessä joka olisi oikeasti toiminut hyvin ja jossa ei olisi ollut eriarvoistamisia.
 
eieiei, halusin vaan kuulla mitä muut ajattelee tästä asiasta, ihan mielenkiinnosta =)

ihan mielenkiinnosta jos ei kahden miehen kanssa ole jo onnistunut perheen leikkiminen niin miten se luultavasti onnistuu kolmannenkaan kohdin?
joten en tekisi.
Ihan siitä syytä että olisin mielummin kunnon vanhempa niille jo kahdelle olemassa olevalle vaikka sitten uuden miehen hankkisinkin mutta lasta en tuohn sekamelskaan enään tekisi.
 
Jos joskus vielä tulee lapsi, niin sitten kaikila on eri isä... Voin kertoa että kaikkeni yritin näiden kahden ensimmäisen isien kanssa... Ensimmäinen lapsi oli vahinko, ehkäisy petti, en halunnut tehdä aborttia. Toinen suunniteltu ja kaikki parisuhteessa monta vuotta hyvin, kunnes mies osallistu rikolliseen toimintaan. Voin kertoa että mitään viitteitä siihen ei ollut... Putosin niiiin kovaa ja korkealta, tuntui kun kaikki vuodet olisi ollut valhetta, jonkun muun elämää, näytelmää... itse olen YLPEÄ että USKALSIN lähteä ja jättää miehen...
 

Yhteistyössä